Ainakin pyöräilyssä, jos uskotaan italialaista lääkäriä Michele Ferraria, joka nykyisin on lähinnä tunnettu 1990- ja 2000-luvun kattavasta dopingohjelmastaan Lance Armstrong:in ja muiden parissa.
Mitä tuo luku 6.7 sitten tarkoittaa ?
Ferrarin mukaan pyöräilyssä paras kyvykkyyden mitta on watti per kilogramma, eli tuotetun voiman määrä jaettuna ajajan painolla. Jos siis pyöräilijä kykenee keskimäärin tuottamaan 6.7 W / kg, niin hänellä on mahdollisuus voittaa Tour de France tai vastaava vaativa kilpailu.
Nykyisin tuollaisiin lukemiin, joka esimerkiksi 70 kiloa painavalla pyöräilijällä tarkoittaisi 469 watin keskitehoja, ei juurikaan enään päästä. Taitaapi olla niin, että nykyiset ja entistä tarkemmat doping-testit ovat hieman pienentäneet noita teholukemia, vaikka kyllähän ne vieläkin huippukuskeilla ovat melkoisia. Tästä esimerkkinä vuoden 2012 TdF:n voittajan, Bradley "Wiggo" Wigginsin, lukemat eräässä pitkässä ja jyrkässä (8,5%) nousussa: 6,47 W / kg. Wiggo on 190 cm pitkä ja painoa miehellä on hulppeat 69 kiloa.
Itselläni keskitehot jyrkissä ja pitkissä nousuissa huitelevat 300 watin yläpuolella, paras saavutukseni taitaa olla 319 wattia. No, kun tuon lukeman jakaa nykyisellä ja tietysti aivan liian suurella ajajan painolla, niin maagiseksi lukemaksi saadaan 3,8 W / kg. Jos haluaisin että tuo lukema alkaisi nelosella, niin painoa pitäisi pudottaa yli viisi kiloa. Tuskin onnistuu, valitettavasti.
Lopputulos on siis se, että näköjään en tule koskaan voittamaan TdF:ää tai mitään muutakaan yhtä vaativaa pyöräkilpailua. Tähtään siis pienempiin ja ei niin vaativiin kisoihin kuten Tahko MTB ja jotkut muut.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
torstai 18. huhtikuuta 2013
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Ulkokauden avaus
Lupausten mukaisesti avasin ulkopyöräilykauden tänään. Tämähän ei ole mikään suuri ylpeilyn aihe, sillä talvipyöräilyä ei tänä talvena tullut oikeastaan tehtyä lainkaan. Ensi vuonna asiat ovat toisin, lupaan sen.
No, matka käynnistyi Luukin lähellä sijaitsevalta Halkolammen parkkikselta. Lämpötila oli sellainen pari astetta plussan puolella, joten ajovarustuskin oli aika talvinen. Olin päättänyt ajaa lenkin pelkkiä teitä myöten, ja olosuhteista johtuen alla oli 29-tuumaisilla nappularenkailla varustettu Spessu.
Tietenkin maantiepyörä olisi ollut nopeampi, mutta ainakin Velskolan pikkutiellä oli vielä aika säännöllisesti jäisiä kohtia ja pyörätiet olivat täynnä sepeliä, joten 23 millisillä olisi ajo voinut loppua useita kertoja ennen kotia.
Ajo sujui ihan hyvin, ja jotenkin jaloissa tuntui että ei sitä ihan turhaan ole tuolla autotallissa hikoiltu. Mitään suuria mäkiä ei reitillä ollut, mutta ainakin nuo mäet menivät aika kepeästi ylös. Toivottavasti trendi pysyy samanlaisena tai jopa kehittyvänä myös jatkossa.
30 ajokilometrin jälkeen olin onnellisesti kotona. Ehkä kymmenisen minuuttia ja kolmisen kilometriä olisin säästänyt, jos lopussa olisin uskonut reittiä mitä Garmin Edge 800 mulle kovasti ehdotti. Mutta ei, mun mielestä meille kotiin ei pohjoisen suunnasta tultaessa kannata ajaa Silvolan kautta, vaan jotakin muuta kautta. Ja tämä jokin muu reitti näkyy oheisessa kartassa ihan kunnon sekoiluna. Lopulta päätin uskoa tuota gepsiä, ja palasin kotiin sen avustamana.
Ajofaktat löytyvät Garminin palvelusta, ja oheinen kuva on myös kyseisen valmistajan BaseCamp-softasta napattu.
No, matka käynnistyi Luukin lähellä sijaitsevalta Halkolammen parkkikselta. Lämpötila oli sellainen pari astetta plussan puolella, joten ajovarustuskin oli aika talvinen. Olin päättänyt ajaa lenkin pelkkiä teitä myöten, ja olosuhteista johtuen alla oli 29-tuumaisilla nappularenkailla varustettu Spessu.
Tietenkin maantiepyörä olisi ollut nopeampi, mutta ainakin Velskolan pikkutiellä oli vielä aika säännöllisesti jäisiä kohtia ja pyörätiet olivat täynnä sepeliä, joten 23 millisillä olisi ajo voinut loppua useita kertoja ennen kotia.
Ajo sujui ihan hyvin, ja jotenkin jaloissa tuntui että ei sitä ihan turhaan ole tuolla autotallissa hikoiltu. Mitään suuria mäkiä ei reitillä ollut, mutta ainakin nuo mäet menivät aika kepeästi ylös. Toivottavasti trendi pysyy samanlaisena tai jopa kehittyvänä myös jatkossa.
30 ajokilometrin jälkeen olin onnellisesti kotona. Ehkä kymmenisen minuuttia ja kolmisen kilometriä olisin säästänyt, jos lopussa olisin uskonut reittiä mitä Garmin Edge 800 mulle kovasti ehdotti. Mutta ei, mun mielestä meille kotiin ei pohjoisen suunnasta tultaessa kannata ajaa Silvolan kautta, vaan jotakin muuta kautta. Ja tämä jokin muu reitti näkyy oheisessa kartassa ihan kunnon sekoiluna. Lopulta päätin uskoa tuota gepsiä, ja palasin kotiin sen avustamana.
Ajofaktat löytyvät Garminin palvelusta, ja oheinen kuva on myös kyseisen valmistajan BaseCamp-softasta napattu.
Kuukauden viinivinkki
Tähän aikaan keväästä on yleensä tarjolla kahta huippuluokan ruokaraaka-ainetta, josta innokas kotikokki tekee vaikka mitä hyvää: kotimainen tuore karitsa ja tuoreparsa.
Valitettavasti parsakausi on kaikkialla euroopassa hieman myöhässä, ja ainakaan itse en vielä ole vuoden 2013 versioita maistanut, joten palaan siihen vaikkapa seuraavassa viinikirjoituksessa.
No, onneksi tuoretta kotimaista karitsaa saa nykyisin läpi vuoden, joten viimeistään nyt kannattaa unohtaa ne vanhat mielikuvat villasukan makuisesta lampaasta. Samoin suositan esimerkiksi Uuden-Seelannin pakastelampaan jättämistä sinne kaupan pakastealtaaseen. Tuoretta kotimaista karitsaa saa säännöllisesti esimerkiksi Käpylän huippuhyvästä K-Supermarket Mustapekasta tai sitten enemmmän hifistellen Anton & Antonista.
Miten ylläoleva sitten liittyy kuukauden viinivinkkiin ?
No, vaikkapa siten, että karitsa on maultaan huomattavasti nautaa miedompaa, joten myös viiniä valittaessa tämä kannattaa ottaa huomioon. Itselläni on varastossa ja mielessäni useitakin hyviä viinejä karitsalle, mutta tällä kertaa vinkkinä päädyin hieman vähemmän tunnettuun espanjalaiseen.
Mencia-rypäleestä valmistettu Petalos 2010 on tuoksultaan multainen ja hieman savuinen. Ehkäpä joku löytää tuoksusta myös sitä tunnettua tallintaustaa. Maku on taas nuorekas ja marjainen, eli karhunvatukkaa ja mustaherukkaa löytyy. Myös mausta löytyy hieman savua ja näin nuoreksi viiniksi hyvä ryhti. Kokonaisuus on mielestäni oikein hyvä, ja pitkään suussa maistuva jälkimaku kruunaa tämän viinin. Tätä viiniä löytyy Alkosta, ja tiskiin pitää laittaa 16 euroa. Suosittelen.
Tälle viinille paras ruokakombo on mielestäni se karitsa tai lammas. Joko fiinimpänä ulkofileenä, tai sitten vaikkapa pitkään haudutettuna lampaanpotkana. Näille molemmille kaveriksi kotimaisia uunikasviksia ja fileelle jokin kevyt kastike, niin hyvä kokonaisuus on kasassa.
Valitettavasti parsakausi on kaikkialla euroopassa hieman myöhässä, ja ainakaan itse en vielä ole vuoden 2013 versioita maistanut, joten palaan siihen vaikkapa seuraavassa viinikirjoituksessa.
No, onneksi tuoretta kotimaista karitsaa saa nykyisin läpi vuoden, joten viimeistään nyt kannattaa unohtaa ne vanhat mielikuvat villasukan makuisesta lampaasta. Samoin suositan esimerkiksi Uuden-Seelannin pakastelampaan jättämistä sinne kaupan pakastealtaaseen. Tuoretta kotimaista karitsaa saa säännöllisesti esimerkiksi Käpylän huippuhyvästä K-Supermarket Mustapekasta tai sitten enemmmän hifistellen Anton & Antonista.
Miten ylläoleva sitten liittyy kuukauden viinivinkkiin ?
No, vaikkapa siten, että karitsa on maultaan huomattavasti nautaa miedompaa, joten myös viiniä valittaessa tämä kannattaa ottaa huomioon. Itselläni on varastossa ja mielessäni useitakin hyviä viinejä karitsalle, mutta tällä kertaa vinkkinä päädyin hieman vähemmän tunnettuun espanjalaiseen.
Mencia-rypäleestä valmistettu Petalos 2010 on tuoksultaan multainen ja hieman savuinen. Ehkäpä joku löytää tuoksusta myös sitä tunnettua tallintaustaa. Maku on taas nuorekas ja marjainen, eli karhunvatukkaa ja mustaherukkaa löytyy. Myös mausta löytyy hieman savua ja näin nuoreksi viiniksi hyvä ryhti. Kokonaisuus on mielestäni oikein hyvä, ja pitkään suussa maistuva jälkimaku kruunaa tämän viinin. Tätä viiniä löytyy Alkosta, ja tiskiin pitää laittaa 16 euroa. Suosittelen.
Tälle viinille paras ruokakombo on mielestäni se karitsa tai lammas. Joko fiinimpänä ulkofileenä, tai sitten vaikkapa pitkään haudutettuna lampaanpotkana. Näille molemmille kaveriksi kotimaisia uunikasviksia ja fileelle jokin kevyt kastike, niin hyvä kokonaisuus on kasassa.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Pääsiäistunnelmia, osa 1
Pääsiäinen meni jo, mutta blogitekstejä en sen osalta ole vielä ehtinyt kirjoitella.
Rauhallista ja miellyttävää yhdessäoloa kotona, siinäpä se meidän pääsiäinen taas oli.
Hyvä ruoka ja ruokiin sekä tunnelmiin sopivat juomat kuuluivat myös kuvioon.
Jokunen tunti tuli siis keittiössä vietettyä aikaa, mutta en nyt sanoisi että mitenkään liikaa olisi tullut siellä puuhattua. Hyvät sesongin raaka-aineet ja omaa taitotasoa peliin, niin lopputulos oli ainakin meidän mielestä hyvinkin onnistunut, ihan alusta loppuun saakka.
Lopuksi kuvia. Ohessa siis muutama kuva pääsiäiseltä, nämä tarkemmin sanottuna kiirastorstailta.
Rauhallista ja miellyttävää yhdessäoloa kotona, siinäpä se meidän pääsiäinen taas oli.
Hyvä ruoka ja ruokiin sekä tunnelmiin sopivat juomat kuuluivat myös kuvioon.
Jokunen tunti tuli siis keittiössä vietettyä aikaa, mutta en nyt sanoisi että mitenkään liikaa olisi tullut siellä puuhattua. Hyvät sesongin raaka-aineet ja omaa taitotasoa peliin, niin lopputulos oli ainakin meidän mielestä hyvinkin onnistunut, ihan alusta loppuun saakka.
Lopuksi kuvia. Ohessa siis muutama kuva pääsiäiseltä, nämä tarkemmin sanottuna kiirastorstailta.
 |
| Lasissa myös punaista kuplajuomaa Italiasta, spesiaalijutun takia. |
 |
| Oheisen kuvan kaikki ruokalajit by Anne, pääkokin vapaapäivä. |
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Fillaritreenit
Treeniohjelmani eka osa on sitten tehty. Ohjelma perustui kolmeen viikkoharjoitukseen, ihan alussa treenit olivat lyhyempiä ja lopussa sitten vedettiin jo pidempään. Kaikki tämä tuolla autotallissa ajettuna, yhteenä takana on noin 520 ajokilometria, jota pidän ihan kelpolukemana.
Seuraavassa ohjelmassa ajoajat vain pitenevät, ja myös monipuolistuvat. Valitettavasti kevät on useita viikkoja myöhässä, joten ulkoajotreenien aloittaminen tuolla maantiepyörällä pitää valitettavasti jättää myöhemmäksi, tiet ovat vielä liukkaita ja täynnä killerisepeliä, joten itse en ainakaan tuonne vielä 23 millisillä lähde tuskailemaan. Eli autotallissa jatketaan.
Ohessa vielä käppyröitä viimeisestä testiajosta. Testi koostui 3 * 12 km aika-ajosta, jossa jokaisen kierroksen piti olla edellisistä nopeampi. Tuohon 12 km matkaan sisältyi 8 kpl 300 metrin nousuja, joiden jyrkkyys oli aina 2,7%. Näiden tarkoitus oli tietysti nostaa sykettä. Testit menivät ihan hyvin, ja pääsin tavoitteeseeni, eli viimeinen kierros oli kaikkein nopein. Se oli myös sitä rasittavuudeltaan, kuten käppyröistä voi helposti havaita. Onneksi parin viikon takainen flunssa ei enään lainkaan haitannut, joten testin pystyi tekemään rauhallisin mielin. Toki sairastelun aikana menetin 3-5 treenikertaa, mutta tiedä sitten miten nuo olisivat tuloksissa näkyneet.
Teen saman testin vielä parin viikon päästä uudestaan, katsotaan sitten miltä numerot silloin näyttävät. Nyt niihin käppyroihin...
Seuraavassa ohjelmassa ajoajat vain pitenevät, ja myös monipuolistuvat. Valitettavasti kevät on useita viikkoja myöhässä, joten ulkoajotreenien aloittaminen tuolla maantiepyörällä pitää valitettavasti jättää myöhemmäksi, tiet ovat vielä liukkaita ja täynnä killerisepeliä, joten itse en ainakaan tuonne vielä 23 millisillä lähde tuskailemaan. Eli autotallissa jatketaan.
Ohessa vielä käppyröitä viimeisestä testiajosta. Testi koostui 3 * 12 km aika-ajosta, jossa jokaisen kierroksen piti olla edellisistä nopeampi. Tuohon 12 km matkaan sisältyi 8 kpl 300 metrin nousuja, joiden jyrkkyys oli aina 2,7%. Näiden tarkoitus oli tietysti nostaa sykettä. Testit menivät ihan hyvin, ja pääsin tavoitteeseeni, eli viimeinen kierros oli kaikkein nopein. Se oli myös sitä rasittavuudeltaan, kuten käppyröistä voi helposti havaita. Onneksi parin viikon takainen flunssa ei enään lainkaan haitannut, joten testin pystyi tekemään rauhallisin mielin. Toki sairastelun aikana menetin 3-5 treenikertaa, mutta tiedä sitten miten nuo olisivat tuloksissa näkyneet.
Teen saman testin vielä parin viikon päästä uudestaan, katsotaan sitten miltä numerot silloin näyttävät. Nyt niihin käppyroihin...
 |
| PTE 3.4 eli ihan kohtuullinen rasite, mutta lopputulokset laittoivat hymyn naamalle. |
 |
| Rasittavuuden lisääntyminen näkyy näissä käppyröissä hyvin, samoin 300 metrin mäennyppylät. Ajojen välissä aina pieni tauko. |
 |
| Treeniohjelma. Keskellä ruskealla flunssan vaikutus. |
 |
| Kolmen testiajon vertailua keskenään, tässä nopeusvertailua. |
 |
| Ja tässä voimavertailua. |
 |
| Ja lopuksi kadenssivertailua. |
Voittoja ja valheita
Tuo on siis Tyler Hamiltonin juuri suomennetun paljastuskirjan nimi. Viime syksynähän tuo kirja originaalisti ilmestyi, ja tuon kirjan paljastukset ovat rujoa luettavaa maantiepyöräilyn pimeästä puolesta.
Pyöräilyn olympiavoittaja Tyler Hamilton tunnetaan parhaiten Lance Armstrongin pitkäaikaisena apukuskina, joka toimi tärkeänä osana eräässä maantiepyöräilyn suurimmissa huijauksista. Nimittäin Lancen ja tiimiensa säännöllisessä dopingohjelmassa.
Koska en ole kirjaa vielä lukenut, vaan ainoastaan hieman selaillut, niin en vielä pysty sanomaan onko teos hyvä vai huono. Mutta dopingohjelman olemassaolon ja käytön laajuuden se kyllä aukottomasti kertoo. Samoin menetelmien ammattimaisuuden. Kyllä Suomen hiihtopuolen sekoilut Lahdessa on todellista amatööripuuhastelua Lanceen ja muihin dopingammattilaisiin verrattuna.
Ei Lance ja kumppanit tietenkään pelkän dopingin takia maailman vaativimpia pyöräkisoja voittaneet, kyllä miehet todella paljon treenasivat ja olivat ääriyksilöitä monellakin tavalla, mutta eri dopingaineiden taitavan käytön avulla he lopulta pääsivät näihin huimiin lopputuloksiin.
Ja lopuksi, en todellakaan usko että Lance ja kumppanit olivat tai ovat ainoita pahiksia maantiepyöräilyn puolella. Melkein tekisi mieli sanoa että jokainen Top-20 luokkaan kuuluva kisakuski käyttää varmasti jotakin kiellettyä tehoainetta, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Pyöräilyn olympiavoittaja Tyler Hamilton tunnetaan parhaiten Lance Armstrongin pitkäaikaisena apukuskina, joka toimi tärkeänä osana eräässä maantiepyöräilyn suurimmissa huijauksista. Nimittäin Lancen ja tiimiensa säännöllisessä dopingohjelmassa.
Koska en ole kirjaa vielä lukenut, vaan ainoastaan hieman selaillut, niin en vielä pysty sanomaan onko teos hyvä vai huono. Mutta dopingohjelman olemassaolon ja käytön laajuuden se kyllä aukottomasti kertoo. Samoin menetelmien ammattimaisuuden. Kyllä Suomen hiihtopuolen sekoilut Lahdessa on todellista amatööripuuhastelua Lanceen ja muihin dopingammattilaisiin verrattuna.
Ei Lance ja kumppanit tietenkään pelkän dopingin takia maailman vaativimpia pyöräkisoja voittaneet, kyllä miehet todella paljon treenasivat ja olivat ääriyksilöitä monellakin tavalla, mutta eri dopingaineiden taitavan käytön avulla he lopulta pääsivät näihin huimiin lopputuloksiin.
Ja lopuksi, en todellakaan usko että Lance ja kumppanit olivat tai ovat ainoita pahiksia maantiepyöräilyn puolella. Melkein tekisi mieli sanoa että jokainen Top-20 luokkaan kuuluva kisakuski käyttää varmasti jotakin kiellettyä tehoainetta, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Giro d´Espoo
Ilmoittautuminen ekaan maantiekisaani on sitten tehty. Kolmenkympin keskariryhmässä lähden ajamaan, katsotaan sitten mikä tilanne on 111 kilometrin jälkeen. Kyllä kai nuo tunnit trainerin kanssa tuolla autotallissa on jotain positiivista omaan ajamiseeni tuonut, mutta luonnossahan tuo sitten nähdään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)