AutoTON päivä

Jättäkää nyt hyvät ihmiset ne peltilehmät himaan edes yhdeksi päiväksi. Muutenkin pääsee. Kokeilkaa edes.

Espanja Hangossa

Tunnelmakuvia Hangon viikonlopulta. Kokki teki taas ihmeitä.

Kiitos Juto ja Mersu erinomaisen hyvästä seurasta. Maailma muuttui hieman paremmaksi paikaksi ja tyhmyyskin tuli kiteytettyä...

Kokin huomio: tavallinen espanjalainen peruna-sipuli munakas. Hyvää tuo toki oli. 

Kokin huomio: Illan Tapas-lajiltelma a´la Marielund. Kuvassa esim. pitkään marinoituneita tapaksia, kuten manchego-juustoa ja oliiveja. 

Kokin huomio: Espanjalainen ilta ei ole koskaan mitään ilman sangriaa. Tämä toteutettiin myös Hangossa, ja juomaa nautittiin hymyhuulin.

Kokin huomio: Pääruoan valmistelua miesvoimin. Yksi tekee ja muut kommentoivat.

Hangossa oli tarjolla kotimaista karitsan ulkofilettä paprika-pinaatti täytteellä. Lihat kypsennettiin uunissa, ja hyväähän siitä tuli. Ainakin kokin mielestä.

Kokin huomio: illan ruokiin sopivia espanjalaisia punaviinejä. Molempien hintaluokka Alkossa noin 15 €, ja maistuvuus oikein hyvä.

Seuraavana päivänä Hanko tarjoili aika hienoa syyssäätä, ja erityisesti mukavaa yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa. Kiitoksia kaikille mukana olleille, sitä myös Söhville, joka ei tätä blogia todennäköisesti lue...

 

Lukunurkkaus

Syksyllä on ihana lukea. Ja nyt ei puhuta ammattikirjallisuudesta eikä koirankoulutusoppaista eikä edes ruokakirjoista. Vaan romaaneista, sarjakuva-albumeista, elämänkerroista ja pokkareista. Yleensä luemme kirjat vuoron perään eikä paljastuksia saa tehdä. Stieg Larssonin trilogian kanssa teki tiukkaa... Ainoa kirja, jonka hotkimme aikoinaan yhtä aikaa oli Westön Missä kuljimme kerran. Olimme Chamonixissa hiihtämässä viikkokausia ja luimme kirjaa iltaisin.

Luennassa juuri nyt:

Habitare

Habitaren antia olivat tänä vuonna valaisimet. Käynti messuilla ja alkavat ihanat syyspimeät innostivat meidät tilaamaan pari uutta valaisinta. Molemmat hankinnat kotimaista suunnittelua. Toinen hankinnoista on Jonas Hakaniemen Box Light, jonka tuloa tuotantoon ehdittiin odotella jo tovi.

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Kokoru-merkki ja sen luoja koru- ja esinemuotoilija Anne Kokkonen. Matkaan lähti Kokorun kierrätysmateriaalista tehty läppärilaukku.

Kolmas maininta menköön Sari Mannerin Manner'S tuotteille, jonka helmilaukku oli helmi. Ja kierrätysmateriaalista totta kai.

Midnight Run, osa II

Juoksukisat ovat sitten tältä vuodelta takana. Yleensä onnistumiseen on mukava lopettaa, ja niin on asia tälläkin kertaa. Eilinen Midnight Run oli upea tapahtuma. Hienossa pimenevässä syysillassa hyvin järjestetty juoksutapahtuma, jonka reitti kierteli Kaisaniemessä, Krunikassa, Katajanokalla, Kaivopuistossa sekä aivan stadin ytimessä. Noin 4200 eritasoista juoksijaa suoritti tämän kaupunkireitin omilla tyyleillään. Toiset kisajuoksijat juoksivat aivan täysillä, ja toiset ryhmät olivat taas pukeutuneet naamiaisasuihin, ja etenevät huomattavasti hitaammin.

Reitin varrella oli paljon kannatusta, mielestäni enemmän kuin HCM:llä, ja järjestäjien sekä sponsoreiden toimesta toteutettuja erikoisjuttuja. Parhaiten mieleeni jäi upea kynttiläkuja, jota pitkin tulimme alas Tähtitorninmäeltä.

Omaan juoksuuni olin tyytyväinen. Sijoitus omassa sarjassani oli 54., eli mahduin juuri sarjani ensimmäiseen kolmannekseen. Loppuaikani tälle 10 km juoksulle oli 51,39, ja ilman ensimmäisen kilometrin ruuhkaa aika olisi voinut olla minuutin tai kaksi parempi. Ekan vitosen keskivauhtini oli 5,30 / km, ja toinen vitonen meni jo aikaan 4,51 / km. Paljoakaan kovempaa en tuota vikaa puoliskoa olisi päässyt, sillä loppusuoralla syke oli jo 180.

Mutta tapahtuma oli kyllä niin hieno kaikilta osilta, että toivottavasti tästä tulee perinne, ja ensi vuonna ollaan mukana vaikkapa isommalla porukalla. Silloin allekirjoittaneelle kelpaa myös omassa karnevaali- tai naamiaisryhmässä juokseminen.

Alla illan kuvasatoa tapahtuman ympäriltä. Kuvaajana uskollinen kannattajani Mrs. T.

Lähtomeininkiä, sininen paita ja muuten musta juoksuasu oli aika pop...

Ennen juoksua, rento ja mukava fiilis. Syke alle 80.

Startti. Suosituin juoksuasu on helppo bongata.

Myös karhut kannustivat meitä.

Loppusuora. Toinen hahmoista olen minä. Mahdollisesti kuvaajan tai kameran ongelma, tai sitten vauhtini oli niin kova...

Loppuilta. Uurastus palkittiin kotipizzalla ja hyvällä juomalla.

    

Midnight Run

Kuluvan kauden viimeinen kilpailu nimeltään Midnight Run on jo lähellä. Nimittäin ruotsalaisten jo aikoja sitten kehittämä kaupunkijuoksu, joka vieläpä juostaan myöhään illalla. Konseptin tarkoitus on tuoda juoksukilpailu aivan kaupunkien keskustaan, ja samalla saada juoksutapahtumaan karnevaalihenkeä ja muita mukavia oheistapahtumia. Tänä vuonna juoksu juostaan ensimmäisen kerran, ja samaan aikaan, myös Helsingissä, Kööpenhaminassa sekä Göteborgissa.

Toivottavasti kisasta tulee ennenkaikkea mukava, ja että järjestelyt toimisivat odotetulla tavalla. Tämän lisäksi jos juoksu kaupungin ytimessä sujuu suunnitellulla tavalla, niin mikäs sen parempi. Kisamatkan pituus on 10 km, ja se starttaa ja päätyy Kaisaniemeen puistoon. Alla jonkintyyppinen reittikartta. Oman lähtöryhmäni startti tapahtuu klo 21:15, joten kisaurakan pitäisi olla ohitse hieman klo 22:n jälkeen. Katsotaan miten tuo juoksu tänään alkaa sujumaan. 

Espoo Cine 2010

Meille varma alkavan syksyn merkki on jokavuotinen Espoo Cine leffafestari. Viimeistään illalla leffoista kotiinpalatessa on helppo havaita, että ilta on aivan pimeä jo noin klo 22:n aikoihin, ja mitäpä muuta kuin syksyä tämä voisi merkitä.

Tänä vuonna juhlistimme meidän Espoo Cine harrastustamme jo 10. kerran. Meidän festariviikkomme jäi lomien ja muiden kiireiden takia hieman vajaaksi, joten emme ehtineet katsomaan kuin kolme leffaa. Kävimme tsekkaamassa tanskalaisen En Familien, norjalaisen Upper Dogin sekä brittiläisen Down Terracen. Kaikki olivat upouusia, tänä vuonna tehtyjä leffoja, joiden ensi-illat olivat kotimaissaan olleet joko keväällä tai juuri äsken. 

Mielestämme paras tuosta kolmikosta oli norjalainen Upper Dog. Siinä oli erittäin hyvä tarina, hyvät näyttelijät, ripaus komediaa ja tietenkin sopivasti draamaa. Jos ohjaaja osaa hommansa, niin yleensä näistä aineksista tulee hyvä keitos. Niin myös tässäkin tapauksessa. Itse leffasta on turha kertoa mitään yksityiskohtia, googlaamalla ne selviävät. Kannattaa mennä katsomaan tai vuokrata, jos tämä leffa osuu kohdalle. Selkeät **** tähteä.

En Familie oli taas hieman synkempi draama perhesiteistä ja niiden vaikutuksista jokaisen perheenjäsenen tekoihin. Alussa leffa oli kepeähkö ja iloinen, mutta se muuttui jatkuvasti synkemmäksi erinäisten ikävien tapahtumien takia. Elokuvan loppupuolella joillekin voi olla jo tarvetta nessuille, sen verran emotionaalista elokuvaa tämä leffa tarjoaa. Jos tälle leffalle pitäisi perinteisiä tähtiä antaa, niin antaisin tälle *** 1/2

Down Terrace edusti sitten aivan erilaista genreä kuin kaksi aiempaa. Nimittäin kuvausta ankeista brittigangstereista ja heidän sisäisistä ongelmista. Pienellä budjetilla ja pääosin amatöörinäyttelijöillä toteutetun leffan vihjattiin olevan samanlainen kuin Sopranos TV-sarja, mutta valitettavasti leffa ei kyllä tavoittanut tuota mestariteosta oikein millään tasolla. Kyllähän leffassa juotiin viinaa, poltettiin tupakkaa vahvempia aineita ja tietenkin poistettiin sekä kuopattiin omia ja vieraita jengin jäseniä. Alussa leffa sisälsi paljon hyvää dialogia, jonka seuraamista vaikeutti näyttelijöiden vahva slangi ja murre. Loppupuolella leffan juonikuvio alkoi paremmin selviämään, ja loppua voidaan pitää hieman yllättävänä, mutta oikeutettuna. Kokonaisuus ei mielestämme kohonnut "unohtumattomat leffakokemukset" listalle, ja täten tähtiä tälle voisi antaa ** 1/2.

Tässäpä kokemukset vuoden 2010 Espoo Cinestä, ensi vuonna uudestaan.