Ruokaparatiisi

Kuten oheisista kuvista voi päätellä, niin San Sebastian on todellinen ruokaparatiisi. Täällä syödään kokoajan ja hyvin. Niin mekin olemme tehneet...

San Sebastian, por favor

Vihdoinkin täällä.!!
Pitkään suunniteltu uusintareissu häämatkamme maisemiin käynnistyi tänään lennolla Helsinki-Frankfurt-Bilbao. Kokonaisuutena lento tänne oli kaikella tavalla onnistunut, joten ei siitä mitään enempää,
Ja kun autonvuokrauskin meni ihan putkeen, niin olimme valmiit valloittamaan maat ja mantereet hyvällä asenteella. Vuokramersulla huristelimme kohti San Sebastianin kaupunkia, reittinä tietenkin näppärä ja mutkainen vuoristo- ja rantatie, eikä suorin mahdollinen moottoritie.

Kun pääsimme kaupungiin, niin navigaattorin ansiosta hotellimme löytyi heti, ja pitänee kyllä sanoa että hotelli edustaa tasoltaan parasta A-luokkaa. Hotellilta oli noin kymmenen minuutin kävelymatka lähimmälle rannalle, Playa de Zurriolalle ja sieltä saman verran vanhaan kaupungiin eli Parte Viejaan.

Alkuillasta pientä pyörimistä läheisessä Grossin kaupunginosassa, ja sitten ekat tapakset eli paikallisesti pintxoset huuleen. Uskottaman hyvänmakuisia leipäsiä, joissa oli päällä kaikenlaista merenelävää. Makupalojen huuhtelu paikallisella siiderillä, ja takaisin hotellille. Illallinen rantaboulevardilla sijaitsevalla Ni Neu ravintolassa oli myös onnistunut. Otimme maistelumenut, joka sisälsi sekä erinomaisia että vähemmän onnistuneita makuelämyksiä. Ykkössektoriin pääsi mm. sardellisalaatti ja erinomainen turska oliivikastikkeella. Sitävastoin mustekala-annos ei ihan päässyt suosikkilistalle. Maistelumenu, joka sisälsi 5-6 ruokalajia, hinta ei ollut paha, ainoastaan 38 euroa per henkilö. Tähän päälle sopivasti juomaa, niin iltahan oli siinä. Päivä oli ollut pitkä, joten tuupertuminen isoon sänkyyn tapahtui reippaasti ennen puoltayötä.

Tämä kirjoitus tehdään aamiaisen tuomalla energialla. Kyllä sitä nyt jaksaa kaupungia kiertää. Tavoitteena on tutustua vanhaan kaupungiin ja sen ympäristöön. Tätä auttaa täysin pilvetön taivas, mutta onneksi lämpötila on melkoisen suotuisa, 18-20 astetta.

Mr. T.

Viisi Tähteä - Farang

Useasti täälläkin hehkutettu ravintola Farang on sitten myös ravintola-alan ammattilaisten toimesta valittu Suomen parhaaksi ravintolaksi. Rehellisesti voi kyllä sanoa, että palkinto meni täysin oikeaan paikkaan. Ravintola on pitänyt tasonsa korkealla heti alusta lähtien, ja omakohtaisesti on ollut hienoa todeta että taso on myös pysynyt samalla tasolla. Kaakkois-Aasian makuja tarjoilevaa ravintolaa voimme varauksetta suositella. Tosin tämän valinnan myötä pöydän saaminen on varmasti entistä pidemmän ajan projekti.

Farangin omistajien toinen ravintola Gaijin avattiin noin kuukausi sitten, ja vauhti on ollut huimaa. Viikonloppujen varausjono on jo yli kuukauden mittainen, ja Viisi Tähteä julkaisu nosti sen heti sijalle 10. uusimmalla listallaan. Gaijin on erikoistunut Pohjois-Aasiaan, eli Korean, Japanin ja Pohjois-Kiinan ruokiin uudella ja modernilla tavalla. Emme ole tuolla vielä olleet, mutta testaamme ravintolan mahdollisimman nopeasti.

Viisi Tähteä julkaisun Top-50 lista on muutenkin mukavaa luettavaa. Esimerkiksi rennomman illallisen suosikkini Tampereelta löytyy sijalta 39. Hieno suoritus gastropubilta.


Mr. T.
   

Mitäs tänään syötäisiin?

Mun tekis mieli niitä kanelipullia.

Kyse ei kuitenkaan ole korvapuusteista, vaan maanmainioista libanonilaisista lammaspullista kera mausteisen couscousin. Pullien mausteena muun muassa kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja pinjansiemeniä. Couscousin jujuna taas mausteliemi, aprikoosi-rusinasilppu ja tuore minttu. Mmommomm.

Vastatuuleen

Lyhyellä maantiepyöräilyurallani olen jokaisella lenkillä törmännyt sääilmiöön nimeltä vastatuuli. Sitä tuntuu noilla asfalttilenkeillä riittävän, ja useasti ei edes auta, vaikka mihin suuntaan kääntyisi. Tuuli tuntuu aina kääntyvän vastaiseksi. Keskiviikon lenkillä Perkkaalta länteen kohti Bemböleä ja Bodom-järveä tuuli oli jatkuvasti suoraan vastaan tai sivulta vastaan. Tällä ajokokemuksella voin sanoa että vastatuuli vaikuttaa radikaalisti polkunopeuteen, tapahtui polkeminen sitten ylä- tai alamäkeen.

Kun lopulta saavuin Röylän kautta Vihdintielle ja käännyin kotiin päin, luulin että tuulen pitää olla myötäinen. Mutta ei, edelleen se tuntui puhaltelevan, onneksi ei enään kuitenkaan suoraan edestä. Täten matka eteni jo hieman jouhevammin, mutta on kyllä sanottava että Vihdintien vieressä menevä kevytliikenneväylä on surkeassa kunnossa. Melkoisia routavauriota ja muita railoja riitti ihan Kehä III:lle saakka.

Miksi tämä avautuminen luonnollisesta sääilmiöstä ?

No, kun tälläinen maastopyöräilijä ei metsässä eikä poluilla joudu juuri lainkaan tälläisiä asioita kokemaan, siellä on ihat muut haasteet.

Lopuksi pakollinen kuva Garminin datan perusteella:

6-1

Ihan Finaalissa

Kaksi tuntia, ja sitten MM-kiekkoturnaus 2011 saa arvoisensa päätöksensä. Unelmafinaali rakkaita naapureita vastaan alkaa, ja noin 2,5 tunnin kuluttua tuosta tiedämme onko aika korkata kuplajuomaa vai ei.

Itse uskon voittoon, mutta helpolla se ei varmasti tule. Ilmaveivejä en usko nähtävän, mutta jos jotakin sellaista jäällä taas Suomen toimesta nähdään, niin taputan ja ulvon muiden mukana. Toivon että Suomi pelaa oman pelisysteeminsä kautta koko pelin ajan, ja lopulta Mikko Koivu pääsee ensimmäisenä pokkaamaan kultaiset mitalit. Lopputulosta en myöskään veikkaa, mulle kelpaa vaikkapa 1-0 voitto, ja aivan sama miten tuo maali syntyy, kunhan se vaan tulee Suomelle.

Tästä se valmistautuminen illan peliin alkaa, ja jo nyt ollaan Ihan Finaalissa.


Mr. T.