Risteilyn jälkilämmöt

Näin muutamaa päivää myöhemmin pystyy paremmin analysoimaan viikonlopun RR-risteilyä, meininkiä siellä ja kaikkea muuta. Jos kaikki pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, niin voisin sanoa: "Ei, ei se paha ollut, voisin lähteä uudestaan."

Itse tapahtuma oli hyvällä ammattitaidolla ja sopivalla huumorilla järjestetty, ja jos pystyi sulkemaan muutaman negatiivisen asian pois kuvioista, niin loppupisteet olivat ainakin allekirjoittaneen mielestä selvästi plussan puolella. Ja jatkoa seuraa, RR-risteily II tapahtuu joskus ensi syksynä, meidän osallistuminen sinne ei kylläkään ole pakollinen.

Parasta antia oli ehdottomasti Herra Ylppö & Ihmiset bändin avausveto klo 21. Energiaa, taitoa, visuaalisuutta, hyviä biisejä, hyvä miksaus ja kaikki muu tekivät keikasta suorastaan erinomaisen. Bonuksena Herra Ylpön lavashow mikseripöydän vieressä, eli suoraan meidän edessä. Erittäin hyvä veto. Onneksi tätä orkesteria pääsee uudestaan tarkistamaan vielä tänä keväänä Tavastialla.

Seuraavaksi lavalle kömpi Lappeerannan lahja Suomen musiikkipiireihin eli tietysti Kotiteollisuus. Eihän se Hynynen oikeasti osaa laulaa, mitä nyt kertsit sujuvat paremmin. Bändi jätti tietoisesti useat isommat hittinsä soittamatta, ehkäpä he(kin) ovat niihin kyllästyneet, tai sitten Hynysen lakoninen ensikaneetti Herra Ylpöstä ja Kotiteollisuuden tekemästä viinakepposesta piti täysin paikkaansa. Rehellisesti sanottuna keikka ei mielestäni ollut kovinkaan hyvä, ja taso edelliseen esiintyjään verrattuna oli selvästi huonompi. Mutta kyllähän Hynynen ja hänen juttunsa aina naurattavat, niistä lisäpisteitä.

Kotiteollisuuden jälkeen stage aukesi Doom Unitille, ja tämä viime vuoden komeetta yritti varmasti parhaimpansa jo arvottoman kovassa vedossa olevan risteily-yleisön edessä. Lavakarisma, kokemus ja myös biisit eivät kuitenkaan vielä riitä, joten jo puolessa välissä keikkaa baaritiskillä oli enemmän tungosta.

Illan päätti Helsingin pitkäikäiset goottivampyyrit, eli tietenkin The 69 Eyes. Keikka oli rajua ja ammattimaista showta alusta loppuun, mutta tämän jutun kirjoittajalle ei jäänyt mieleen kuin showrumpali ja pari tunnetuinta hittiä. Taisi olla jo väsymys sitä luokkaa, tai jotakin sellaista.

Sunnuntaina otettiin sitten rauhallisemmin, aamiaisellä törmättiin taas Herra Ylppöön, ja niin vain sitä ei aamiaista suurelle rokkistaralle ilmaseksi tarjottu. No, siitä harmistuneena mies taisi keskittyä nestepitoisiin tuotteisiin, sillä iltapäivän näköhavainnot kertoivat miehen olleen erittäin kovassa vedossa jo klo 14. Itse en lähtenyt Kouvolan jyräjunaa katsomaan, vaan kävimme tsekkaamassa "Rautaa Rajan Taa" dokkarielokuvan suomalaisen metallimusiikin vientipyristyksistä. Dokkarin parasta antia olivat mm. Mauri Pekkarisen kootut selitykset siitä miksi suomalaista pop- ja rockmusiikin vientiä ulkomaille tuetaan niin naurettavan vähäisellä summalla. Varsinkin jos tukimäärää verrataan Suomen Kansallisoopperan saamiin tukiaisiin, niin suhde ei tunnu millään mittarilla mitattuna oikealta.

Sunnuntain loppuilta kului sitten satamaan tulossa, ja parin säätöoluen jälkeen kotiin saapumisessa. Kyllähän reissu vielä maanantaina tuntui luissa ja ytimissä, mutta mielestäni se kannatti tehdä.


Mr. T.

Tunnelmointia Itämerellä

Tämän pariskunnan kulttuuririennot jatkuvat myös tänä viikonloppuna. Nimittäin joidenkin pitkään odottama Radio Rock risteily (!!!) starttaa tänään Länsisatamasta klo 18:30.

Puoliksi vitsinä heitetty ehdotus kulminoitui lopulta lippujen hankkimiseen, perusteluina hyvän ystävämme Mr. J.:n vuosijuhlat ja tietysti hyvät ja vähemmän hyvät livebändit. Loppu on sitten historiaa. Risteilyn tunnelmasta vastaavat ainakin Korporaation miehet karaoken turvin, ja tietysti muukin arvaamattoman hyvä Radio Rock meininki, mm. rockbingoa ja kaikkea muuta kivaa. Itse bändilista näyttää lauantain osalta hyvältä, sunnuntaista ei sitten ole niin väliä...

Lauantai:

1. Herra Ylppö & Ihmiset
2. Kotiteollisuus
3. Doom Unit
4. 69 Eyes

Sunnuntai:

1. P. G.

Mahdollista kuvasatoa ja syvempää analyysiä koko tapahtumasta löytynee myöhemmin tältä sivustolta. Katsotaan sitä sitten.

Mr. T.

Viinimessut 2010

Muutaman vuoden tauon jälkeen mekin suuntasimme Messukeskuksessa perinteisesti järjestettäville Viinimessuille, olihan kyseinen lauantai jo nimetty Viinin Ystävän Päiväksi.

Alkukaaoksesta (mm. todella pitkät jonot maistelulippujen ja Riedl-lasien kassa- ja noutopisteiseisiin) selvittyämme aloitimme messuannin läpikäymisen. Olin itse jo hieman etukäteen suunnitellut mitä viinejä haluan ehdottomasti maistaa ja mitkä tuotteet kuuluvat "ehkä" listalle. Luonnollisesti ja myös onneksi yllätyksiä mahtui mukaan, ja maistelujen perusteella Top-5 listat näyttivät sitten tältä:

Mr. T.:
1. Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg 2008
2. Bodegas Roda I
3. Leyda Lot 21 Pinot Noir
4. Zuccardi Zeta Malbec Tempranillo
5. Cono Sur Organic Sauvignon Blanc

Mrs. T.:
1. Dopff & Irion Muscat
2. Bodegas Roda I
3. Alois Kracher Beerenauslese Cuvee 2007
4. Zuccardi Zeta Malbec Tempranillo
5. Cono Sur Organic Sauvignon Blanc

Maistelun lisäksi messuilla oli mukavaa jutella ammattilaisten kanssa, ja tietenkin saada vinkkejä joistain maistettavista hyvistuotteitteista. Esimerkiksi Pekka Suorsalta ostamani Viiniopas 2010 lisäksi hän vinkkasi maistamaan edullisesti hintalaputettuja kuplajuomia.

Kaikenkaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen tilaisuus, jonka jälkeen oli helppo siirtyä kotiravintolan kattiloiden ja patojen ääreen.

Mr. T.

Kaikille aisteille

Ohjelmassa tänä viikonloppuna:

• Treenit: spinning ja uinti, mutta vain toisella meistä. Toiselta poistetaan tikit pian, jonka jälkeen alkaa kuntoutuminen kohti lenkkipolkuja ja Kinahmia.

• Sisustus: uusi sohva, päädyimme suomalaiseen muotoiluun ja toteutukseen sekä toivottavasti koirankestävään laatuun.

• Nautintoaineet_1: viinimessut: maistelluista muscat-rypäle nousi yllättäjäksi tänä vuonna. Messuista ja sen annista tarkempaa kuvausta tuonnenpana viinimasteriltamme.

• Nautintoaineet_2: perjantaina testattiin ragun soveltuvuutta tuparitarjottavana ja lauantaina nautiskeltiin vaniljakukkakaalikeittoa (kuva ja resepti alla) ja ahvenrullia skoonenperunoilla. Toteutus: kotikokki.

• Kulttuuririennot: Tim Burtonin Hullu Hatuntekijä ja Irvi-kissa kolmiuloitteisesti.

• Ajassa: tänä vuonna rairuohot kylvettiin laakeisiin cocktail-laseihin.
  

Kumisaappailla liukastellun sunnuntailenkin jälkeen nautittavaksi suosittelemme vaniljalla maustettua kukkakaalikeittoa:

Paloittele kukkakaali (1) nupuiksi. Kuori ja kuutioi maa-artisokat (4), salottisipulit (2) ja purjon valkoinen osa (1). Kuullota sipulit ja purjo voissa. Lisää kukkakaalit ja maa-artisokat katilaan. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää pippuria ja loraus valkoviiniä. Lisää 8 dl kasvislientä ja keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Poista vaniljatanko, soseuta ja lisää 2dl kermaa. Kerman voi vaahdottaa ennen lisäystä. Koristele keitto voissa paistetuilla retikkakuutioilla. Nauti hyvässä seurassa esimerkiksi espanjalaisen Lagar de Costa Albarinon kanssa...

Vaelluksia ja ristiaallokkoa

Kaapelitehtaalla 12.-21.3.2010 järjestettävää Teosvälitys -tapahtumaa voi suositella lämpimästi: http://www.painters.fi/tmgalleria/teosvalitys.html

Kerrankin helposti lähestyttävää kuvataidetta mielenkiintoisessa ympäristössä. Paljon teoksia uraansa aloittevillta nuorilta taiteilijoilta. Ja ostamansa taulun saa heti mukaan.


Pidimme hankkimistamme tauluista heti. Tietämättä, että muutama muukin oli kiinnostunut samoista vahvoista tulkinnoista, kiertelimme rauhassa näyttelyä, kunnes pyysimme järjestäjää irrottamaan taulut meille. Juuri viime hetkellä ennen muita ostajaehdokkaita, jotka jäivät pettyneinä seuraamaan taulujen irrotusta ja pakkaamista.

Kotiin siis kannettiin Kristina Isakssonin teokset Vaelluksia & Ristiaallokkoa sekä yksi vielä nimetön teos. Taiteilija itse kuvaa itseänsä ”pohjoisen sieluksi”, jonka inspiraation lähde löytyy eräretkiltä tuntureilta sekä saaristosta. Nämä tunnelmat välittyvät mielestämme vahvasti tauluista, vaikka ns. esittävästä taiteesta ei olekaan kyse.



Myös tämä Tuomas Korkalon Disco-Datsun jäi mieleen:

Urheilun huonompi puoli

Jotakuinkin yhdeksän kuukautta vaivannut polvikipu on tänään toivonmukaan poistunut. Tosin vielä ei oikein tunnu siltä, sillä nyt polvi ja koko oikea sääri on huomattavasti kipeämpi ja huonommassa kunnossa kuin eilen samaan aikaan. Mutta uskotaan ja toivotaan että urheilulääkäri tiesi mitä teki. Kuva tämänhetkisestä tilanteesta kertoo ihan riittävästi:

Tästä sitten varovasti eteenpäin, seuraavat kevyt treenit sitten joskus huhtikuussa. Kuukausi ilman treenejä on kyllä meikäläiselle kovin pitkä aika. Seuraavat kuukaudet sitten näyttävät mitä tuleman pitää, voipi olla että tämän vuoden tavoitteet pitää unohtaa ja siirtää niitä vuodella, mutta ei vielä maalata mitään seinille.

Fiilistelyä St. Antonissa

Kyllähän se vain on niin, että ei kunnon offareita voita oikein mikään, ainakaan jos puhutaan niistä asioista joita voidaan suksilla ja laudalla tehdä. Tämän saimme taas kokea, sillä yhden päivän lumisade toi St. Antoniin uutta lunta sopivasti, jotta mekin pääsimme korkkaamaan ja pöllyttämään. Toki lumimäärät voisivat olla huomattavasti suuremmatkin, ja yli metrin dumpeista täällä on vain haaveiltu viimeiset vuodet. Eli ehkäpä me lähdemme niitä vielä jostakin päin maailmaa hakemaan.

Mutta parasta offaria on täällä tarjonnut Schindlergrat hissin yläasemalta (2660 m) lähtevän punaisen reitti 14:sta oikealla puolella aukeava pitkä ja riittävän haastava seinämä. Sitä kun jatkaa alas saakka (sinisen reitti 17:sta oikealla puolella) melkein Stubenin kylään saakka, niin matkaa tulee kyllä aivan riittävästi. Ja tietysti niitä upeita fiilareita!

Toki muitakin upeita pätkiä on täältä löytynyt, mm. Arlenmähder hissin yläasemalta lähtevä offari suoraan hissilinjaa myöten aina kuruun saakka on tarjonnut mukavia hetkiä. Ohessa muutamia kuvanapsuja sieltä täältä, parasta kaatumakuvaa ei kuulema saa tänne laittaa :-)

Hienoa skimbaelämää Antonissa

Kaksi päivää St. Antonin rinteitä ja offareita on nyt takana, joten eiköhän sitä jonkintyyppistä raporttia voida jo antaa. Täällähän on jo melkein kevät, ja lämpötila on päivisin pyörinyt nollan tuntumassa, ja ainakin auringossa plussan puolelle ollaan menty ja vahvasti. Onneksi yöt ovat vielä olleet selkeästi miinuksen puolella, joten rinteet ovat aina olleet hyvässä kunnossa. Mutta se näistä jutuista, nyt tarkemman raportin pariin.

Ekana päivänä näkyvyys oli aamusta vähän heikko, ja muutenkin ajattelimme että tarvitsemme hieman harjoittelua ennen offareille siirtymistä. Joten otimme jonkun sinisen ja totesimme että on laskeminen tuntuu kovin haastavalta. No, meidän ratkaisu tähän oli hissinousun jälkeen ottaa kunnostamaton Ski Route 33, siellä kun ei näyttänyt olevan juuri ketään...

No, itse Ski Route 33:sta meinasi tulla meille (tai ainakin tekstin kirjoittajalle) melkoinen Via Dolorosa, sillä koko reitti oli pelkkää jäätä ja kumpareita. Ihme ettei siellä juuri muita näkynyt...

No, tämän tetsauksen jälkeen siirryimme muille alueille, ja kun taivaskin alkoi näyttämään siniseltä, niin Ski Route 33:n haasteet olivat pian jo unohdettu. Seuraavat offarit onnistuivat jo huomattavasti paremmin. Huomasimme että eräältä hissiltä pääsee aivan uskomattoman hienolle reitille, jos hivenen lykkii/talsii toiseen suuntaan kun muut hissistä poistuvat. Sieltä sitten löytyikin melkoista settiä, mutta totuuden nimissä on sanottava että se ei enään ollut koskematonta, koska uudesta lumesta on kulunut jo melkein kymmenen päivää. Mutta silti sieltä löytyi omia reittejä, ja pari pidempää korkkausta tuli myös tehtyä. Ohessa pari onnellisia ihmisiä kuvaavia kuvia, johon tämä blogipäivitys on hieno päättää...