Hienoa skimbaelämää Antonissa

Kaksi päivää St. Antonin rinteitä ja offareita on nyt takana, joten eiköhän sitä jonkintyyppistä raporttia voida jo antaa. Täällähän on jo melkein kevät, ja lämpötila on päivisin pyörinyt nollan tuntumassa, ja ainakin auringossa plussan puolelle ollaan menty ja vahvasti. Onneksi yöt ovat vielä olleet selkeästi miinuksen puolella, joten rinteet ovat aina olleet hyvässä kunnossa. Mutta se näistä jutuista, nyt tarkemman raportin pariin.

Ekana päivänä näkyvyys oli aamusta vähän heikko, ja muutenkin ajattelimme että tarvitsemme hieman harjoittelua ennen offareille siirtymistä. Joten otimme jonkun sinisen ja totesimme että on laskeminen tuntuu kovin haastavalta. No, meidän ratkaisu tähän oli hissinousun jälkeen ottaa kunnostamaton Ski Route 33, siellä kun ei näyttänyt olevan juuri ketään...

No, itse Ski Route 33:sta meinasi tulla meille (tai ainakin tekstin kirjoittajalle) melkoinen Via Dolorosa, sillä koko reitti oli pelkkää jäätä ja kumpareita. Ihme ettei siellä juuri muita näkynyt...

No, tämän tetsauksen jälkeen siirryimme muille alueille, ja kun taivaskin alkoi näyttämään siniseltä, niin Ski Route 33:n haasteet olivat pian jo unohdettu. Seuraavat offarit onnistuivat jo huomattavasti paremmin. Huomasimme että eräältä hissiltä pääsee aivan uskomattoman hienolle reitille, jos hivenen lykkii/talsii toiseen suuntaan kun muut hissistä poistuvat. Sieltä sitten löytyikin melkoista settiä, mutta totuuden nimissä on sanottava että se ei enään ollut koskematonta, koska uudesta lumesta on kulunut jo melkein kymmenen päivää. Mutta silti sieltä löytyi omia reittejä, ja pari pidempää korkkausta tuli myös tehtyä. Ohessa pari onnellisia ihmisiä kuvaavia kuvia, johon tämä blogipäivitys on hieno päättää...