Treenijakso

Jälleen tuli kuusi viikkoa etukäteen suunniteltua treeniohjelmaa täyteen. Tämä oli tämän vuoden kovin yhtäjaksoinen treeniputki, mutta onneksi sain olla koko jakson terveenä, joten hyvin tuon jaksoi. Juoksua tuli treenattua vähemmän kuin yleensä aiemmin heinäkuussa, mutta toisaalta marathonille on vielä niin pitkä aika, että sitäkin ehtii tässä vielä hyvin harjoittaa. Maantie- ja maastopyöräilyä tuli sitten tehtyä enemmän kuin koskaan aiemmin, juuri tänään tuli 500 km raja heinäkuussa täyteen. Pyörät kulkevatkin nyt oikein hyvin.

Uinti tuli hieman yllättäen mukaan kuvioihin, kun kerran tuli tehtyä päätös lähteä kokeilemaan elämäni ensimmäistä triathlonia. Sen aika on viikon päästä Kuopiossa. Nyt vain suunnilleen lepäillään siihen saakka, ehkä jokin kevyt treeni alkuviikosta, mutta sitten se on siinä. Kuopiossa on yhteensä useita satoja kisaajia, joten viimeiseksi en aio tuossa porukassa jäädä. Muuta en lupaa.

Treenikalenteri ohessa, tuon mukaan ollaan treenattu. Toki hieman kovempaakin olisi voinut tuolla ulkona riehua, mutta itse olen tuohonkin tyytyväinen.

Tomorrowland

Eilinen oli toisaalta hieno ja toisaalta hieman surullinen päivä. Hienoksi sen tietysti teki hääpäivä, jota vietettiin kotona hyvien ruokien ja juomien kanssa. Suruosastosta vastasi upean Mad Men sarjan viimeisen jakson (Tomorrowland) katsominen. Suurimman murheen aiheutti tietysti se, että uusia jaksoja ei vähään aikaan ole tulossa. Samoin jakson sisältö oli aika yllätyksellinen, ja jatkoa suorastaan vaativa.

Toivottavasti jatkoa kuitenkin joskus seuraa, muuten joudumme katsomaan kaikki 4. tuotantokautta uudestaan ja uudestaan. Tosin jossakin välissä alkaa taas Sopranos-saagamme, eli kaikki 6. tuotantokautta yhä uudestaan...

Tour de France

Vaikka Norjan karmivat tapahtumat ovat luonnollisesti himmentäneet muista asioista juhlimista, niin kyllä Tour de France sai tänä vuonna ansaitun voittajan, jonka voitosta ainakin täällä Käpylässä nautitaan täydellä sykkeellä.

Australian Cadel Evans voitti tuon kestävyyslajin kuninkaiden ajon upealla suorituksella. Taktisesti täydellinen ajo jokaisella etapilla, erityisesti voimakas takaa-ajo 18. etapilla eli alppikilleri Galibier Serre-Chevalierilla oli supersuoritus, suorastaan aivan omaa luokkaansa. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuisi vetää muuta pääporukkaa perässä yli 30 min vain putkelta ajaen ja samalla karkulaisia yli 2 min kiinniottaen. Ei onnistuisi ainakaan meikäläiseltä. Myös seuraavana päivänä ajettu 19. etappi oli samaa vahvaa tekemisen meininkiä, ja luonnollisesti 20. etapin aika-ajossa mies näytti miten pyörää voidaan myös ajaa. Ei ollut vuoristokauriilla mitään jakoa, kun vanhan liiton diesel tykitti 42,5 km aika-ajon sellaisella temmolla että pois alta.

Hieno mies ja hieno pyöräilijä, ja mikä parasta, hän on myös entinen maastopyöräilijä maailman huipuilta.

Omaksi ilokseni oma kakkossuosikkini eli Espanjan Samuel Sanchez ajoi myös upeasti. Tuloksena mäkikilpailun voitto eli pilkkupaita ja kokonaistuloksissa kuudes, heti maanmies Alberto Contadorin jälkeen.

Kolme viikkoa maantiepyöräilyn päivittäistä seuraamista on aina mahtava kokemus, mutta nyt se on taas tältä kesältä takana. Tähän loppuu tämä kirjoitus. Go Cadel!

Kuva ei ole tämän vuoden TdF:stä, mutta kertoo kaiken miehen asenteesta.

Hiljainen hetki

We express our deep sympathy and solidarity with the many who died or were injured and the many who have lost their family.

Bistro Mikko

Eilen pidin bistroa taas auki, ja vain kutsuvieraat pääsivät sisään. Lauantaina bistrossa ei ole lainkaan a la carte annoksia, vaan ainoastaan yksi menu, joka tarjoiltiin koko pöytäseurueelle.

Alkuruokana tarjottiin krutonki-parmesaanisalaattia ja persiljapestoperunoita. Kun käyttää hieman vaivaa ja aikaa keittiössä, niin hyvää ruokaa saa varmasti aikaan jokainen. Lisäksi näin kesällä kotimaiset raaka-aineet ovat aivan erinomaisia. Lopputulos oli ruokailijoiden mielestä hyvin maittava, ja alkuruoan kanssa tarjoiltu grand cru herkku Alsacesta (Grand Cru Rosacker Pinot Gris 2006) maistui suorastaan erinomaiselta.

Pääruoan teema oli Italian Toscana, ja siitä syystä lautasille saapui karitsan ulkofilettä ja kesäkasvissalaattia. Kotimaista karitsaa käytämme melko usein, sillä se on todella hyvän makuista ja aina laadukasta. Onneksi huippuluokan lähikauppamme pystyy sitä tarjoamaan liki läpi vuoden. Paahdettu kesäkasvissalaatti toimii yksinkertaisesti grillatun ulkofileen tai entrecoten kanssa aina ja takuulla, ja eilinen ei tuottanut pettymystä. Grillasin lihoihin ainoastaan pinnan, ja viimeistelin ne uunissa 60 asteen sisälämpötilaan. Puolikypsyys onnistui vain toiseen ulkofileeseen, toinen taisi mennä hieman yli. Mutta onneksi molemmat pihvit olivat säilyttäneet mehukkuutensa, joten annokset olivat maittavia, eikä niistä juuri lautasille mitään jäänyt. Teeman mukaisesti pihvien kanssa tarjoiltiin toscanalaista punaviiniä (Villa Antinori 2007). Alussa viini tuntui hyvin tanniiniselta, ja suuta kiristeltiin pöydän molemmin puolin, mutta onneksi viini avautui paremmin laakeissa laseissa, ja lopulta se tuntui sopivan ruokakokonaisuuteen melko napakasti.

Jälkiruokana bistrossa tarjottiin juustoja. Juustolautasella oli sekä kotimaisia että ulkomaisia herkkuja. Juustojen kanssa tarjoiltiin sekä makeaa jälkiruokaviiniä Tokajin alueelta Unkarista että jo pääruoan kanssa maistettua punaviiniä. Unkarin klassikkoviini toimi hyvin homejuustojen kanssa, ja punaviini pärjäsi kohtuullisesti kovempien juustojen kanssa.

Menun tarkemman koostumuksen ja reseptit on tarvittaessa saatavilla. Sitä ennen ja jutun lopuksi muutama kuvallinen pikaotos eiliseltä illalliselta...

 

Ravintolassa - Gaijin

Maastokisailun ja mökkeilyn jälkeen palasimme rakkaaseen kotikaupunkiimme, ja siellä odotti mukava ravintoilta. Nimittäin ennakkoon jo kuukausi sitten varattu illallispöytä uudessa ja huippusuositussa Gaijin-ravintolassa. Gaijin on Helsingin nykyisen ykkösravintolan, eli Farangin, omistajien ja pyörittäjien eli Tomi Björckin ja Matti Wikbergin toinen Aasian keittiöiden innoittama ravintola. Koska Farang on useasti koettu ja todettu huippulaadukkaaksi, niin illan odotukset tätä uutta ravintolaa kohtaan olivat sitä myöten korkealla.

Netistä ennakkoon tutkailtu ruokalista käänsi ruoka- ja juomavalinnat helpoksi, maistelumenu Roppongi sisälsi kaikkea sellaista mitä haluaisimme Pohjois-Aasian moderneja makuja tarjoavalta listalta kokea. Lisäksi luotimme ravintolan viiniosaamiseen, ja valitsimme maistelumenuuseen sovitetut viinipaketit.

Menu Roppongi sisälsi seuraavaa:

* Shizo - vaaleaa kalaa ja katkarapuja shiso-lehdellä, lisäksi "red dragon" kastiketta
* Dim Sum - päivän dim sumit, tällä kertaa ne olivat porsaasta tehtyjä
* Beef Tataki - marmorihärkää ja paahdettua seesamikastiketta
* Grilled Octopus - nimensä mukaisesti grillattua mustekalaa, yuzu-hunaja kastikkeella
* Miso Salmon & Apple - miso-marinoitua lohta, omena-dashi liemessä
* Kimchi Pot - ylikypsää karitsaa, kimchimajoneesia sekä maagista "kimchivettä"
* Gohan - japanilaista riisiä
* Geisha - maitosuklaata, mantelicremeä, paahdettua mantelia sekä karamellikrokanttia

Menun avaus eli "shizo" oli aivan käsittämättömän hyvän makuinen yhdistelmä. Myös seuraavat ruokalajit, jotka tarjoiltiin melko pikaiseen tahtiin, olivat jokainen erinomaisia. Beef Tataki jäi näistä parhaiten mieleen. Menun lohiannos oli ainut, joka ei minulta saanut huippupisteitä, mutta tunnetustihan minä en ole lohen suurkuluttaja. Ylikypsä karitsa oli taas aivan loistava pääruokien lopetus, eikä huippumakeaa jälkiruokaakaan tarvinnut kovin pitkään lautasella pidätellä, niin hyvää sekin oli.

Viinipaketti sisälsi sekä alkuun että loppuun sakeen perustuvia juomia, molemmissa tapauksissa viileänä tarjoiltuna. En ole mikään sakejuomien asiantuntija, joten niitä en pysty kunnolla arvioimaan, mutta ainakin alkuruokien kanssa yhdistelmä tuntui toimivalta. Menun keskellä tarjoillut riesling-viini jenkkien länsirannikolta ja espanjalainen punaviini toimivat ihan mukavasti. Itse olisin valinnut jonkun hieman maukkaamman tai täyteläisemmän valkoviinin, ja punaviiniä olisi pitänyt setissä olla enemmän.

Tarjoilu täpötäydessä ravintolassa toimi hienosti alusta loppuun. Myös alkuun otetut coctailit, "Herushinki" sekä "Yakuza" osoittavat että homma on koko poppoolla hienosti hallussa. Ravintolan fyysinen sijainti Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa on riittävän keskeinen, joten uskon että ravintola tulee pysymään myös muiden kuin meidän suosikkina. Tosin itse pidän Farangia vielä hivenen parempana.

Ohessa muutama nautiskelukuva eiliseltä illalta...

Tahko MTB Suurmestarit

Tahko MTB kisat jälleen takana, nyt viidennen kerran ja Suurmestarin arvoisesti suoritettuna. Kaikki ydinporukkamme kuuluvat maastopolkijat saivat tuon hienon saavutuksen ja tittelin tänä vuonna täyteen, siitä kiitokset kaikille. Hienosti on viisi vuotta Nilsiän maastojen pitkiä nousuja poljettu ja tunkattu, kivikkoja laskettu, polkuja ajettu ja aina on maaliin myös tultu. Suurempia teknisiä ongelmia ei kenelläkään juurikaan ole ollut ja muutama kunnon kaatuminenkin on noihin vuosiin mahtunut. Ja aina on ollut kuuma, viime vuosina jopa kesän kuumin päivä on sattumalta ollut tuo kisapäivä. Silti tämä kisa on Suomen paras MTB-tapahtuma, tunnelmaltaan parasta ykkösluokkaa ja tietenkin ensi vuonna olemme taas kerran mukana.

Vapaaehtoisten järjestäjien panosta ei voi koskaan väheksyä, ilman sitä tälläisistä tapahtumista ei koskaan tulisi mitään. Ei myöskään meidän tapauksessa, sillä ilman mainioita huoltojoukkojamme ei perusleirissämme olisi niin hyvä tunnelma ja palvelu. Tästä suurin kiitos kuuluu Eijalle ja E:lle.

Ohessa muutama kuva, jotta kaikki tietävät miltä tuntuu olla iloinen suurmestari...

Lomalle plomps