torstai 22. marraskuuta 2012

Ison mäen valloitus

Maanantai-ilta oman kodin autotallissa. Tarkastelen epätietoisena tulevaa mäkitreeniä traineriini kytketyltä läppäriltä, nimittäin edessäni on virtuaaliversio yhdestä kovimmista alppinousuista, nimeltään Col du Tourmalet East Side. Tuolla nimellä googlaamalla saa paljon hienoa lisätietoa tuosta noususta, joka kuuluu melkein joka vuonna Tour de Francen HC-nousuihin. Yksi viime vuosien tunnetuimmista skaboista käytiin vuoden 2010 TdF:ssä Andy Schleckin ja Alberto Contadorin välillä, siis siinä jossa Andyltä irtosi ketjut ja jossa Alberto antoi lopulta voiton Andylle. Ohessa kuvamateriaalia tuosta kisasta ja sen viimeisiltä kilsoilta.

No, itselläni ei autotallissa ollut kylmää tai tuulista, eikä myöskään kannustajia näkynyt juuri lainkaan, joten ei muuta kuin Colnagon päälle alkulämpöä ottamaan ja kovatempoista musiikkia kajareista pauhaamaan. Muutaman minuutin nopean ja kevyen pyörittämiseen jälkeen tunsin olevani valmis, joten virtuaalitreeni päälle ja mäkeä hinkkaamaan. Ekat kilsat menivät helposti isommalla eturattaalla, sillä mäen keskimääräinen jyrkkyys oli alle 3%. Vähitellen mäki alkaa jyrkkenemään, mutta vielä vauhti oli jotakin 25 km/h luokkaa ja pyöritysnopeus 90:n hujakoilla. Mutta viimeistään 11 km:n nousun jälkeen alkaa todellinen koettelemus. Itselläni edessä 33-hampainen granny ring päällä ja eipä takanakaan tainut enään hirveästi isompaa ratasta tarjolla ollut. Mäen jyrkkyys on tästä kohdasta aina loppuun eli 23 kilometriin asti 8-10% luokkaa, joten tämä on jyrkkää touhua!.
Vertailun vuoksi voidaan kertoa että tuttuakin tutumpi Paloheinän mäki on keskijyrkkyydeltään 7,5%, mutta sen pituus on noin 400 metriä, joten tulipa tuolla autotallissa ajettua Paloheinän päälle aika monta kertaa...

No, pääsin mäen päälle hieman yli 73 minuutissa, nousumetrejä tuli huimat 1415, eli tämä on enemmän kuin esimerkiksi Tahko MTB 60:ssä. Lopussa syke huiteli lähellä 170:ää, ja keskari näytti lukemaa 144. Treenin jälkeen olin melkoisen väsynyt, mutta ihan lopussa en kyllä ollut, joten vielä olisi lisämäkeä jaksanut polkea ylös.

Vertailin tulosta viime keväänä ajamaani samaan testiin, ja huomasin että olen nyt paremmassa ajokunnossa. Mäki nousi hieman nopeammin ylös, ja erityisesti kovimmilla loppukilsoilla alkoi eroa tulemaan. Myös pyöritysteho oli kasvanut, nyt keskiarvo näytti lukemaa 319 wattia.

Siispä jos kykenen jatkamaan pyörätreenejä samalla tavalla, niin ensi kesänä Tahkon mäet menevät heittämällä ja nopeasti ylös. Tai näin ainakin itse toivon asian olevan, sitäkin varten tuolla autotallissa näitä mäkiä treenataan...

Tilastoista kiinnostuneille faktaa mun tietokoneista.

Mäen profiili, jyrkkää nousua piisaa...

Maanantaisen treenin tulokset, osa 1.

Vertailua kevään treeniä vastaan, sininen käppyrä on viime maanantailta

Suunto kertoi seuraavanlaisesta treenistä.

Kuva oikean nousun varrelta kertoo ihan riittävästi. Jos joskus tuonne pääsisi...

Ei kommentteja: