sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Amsterdam 2013

Kävimme viikko sitten piipahtamassa Amsterdamissa, itse menin sinne duunijuttujen perässä muutamaa päivää aiemmin, ja Anne seurasi sitten perjantaina perässä. Vaikka itse olenkin tuossa kaupungissa useasti käynytkin, niin aina muutama seikka siellä jaksaa ihmetyttää. Esimerkiksi polkupyörien paljous ja pyöräilijöiden kunnioitus autoilijoiden osalta. Ja tietysti kukaan ei käytä kypärää, eli valtavat markkinat tuolla olisivat. Toinen ihmettelyn aihe on tieytysti upeat kanaalit ja niiden paljous. Hienoja juttuja, ja mekin vietimme yhden päivän vain yhden tunnetun kanaalin reunoja molempiin suuntiin kävellen.

Koska meillä oli vain 1,5 päivää aikaa tuolla, niin kerroin säännöksi että ainakaan keskustan ostoskaduille emme mene. Mielummin vietämme laatuaikaa kiinnostavimmissa kaupunginosissa, ja nyt meidän vuorossa oli Jordaanin taitelija- ja boheemialue. Tosin viime vuosina tuokin alue on menettänyt sitä ainutlaatuisuuttaan, ja monet taiteilijat ovat muuttaneet sieltä pois kohti halvempia asuinalueita. De Pijp:in alue taitaa nykyisin olla se coolein alue Amsterdamissa, vähän niinkuin meidän kotikaupungissa Punavuori on jo muutamia vuosia sitten menettänyt ykköstilansa Kalliolle.

Oiva pikkuhotellimme, Hotel Estherea, sijaitsi Singel-kanavan vieressä, ja sieltä oli helppo kävellä kaikkialle. Itse hotelli on todella suositeltava perheomisteinen boutique-hotelli, jossa palvelu oli ainakin huippua. Samoin aamiainen. Vielä kun olisi tajunnut hankkia huoneen kanavan puolelta, niin kadulta ei olisi kuulunut yöelämän ääniä, mutta tämä sitten seuraavalla kerralla.

Ainahan kun me olemme kaupunkilomalla, niin ruokailu kuuluu siihen hyvin olennaisesti. Niin nytkin. Ja tällä kertaa emme syöneet lainkaan etnistä, vaan klassista italialaista, hieman ranskalaisvaikutteista ja tietysti pannukakkuja, koska Amsterdamissa oltiin. Ravintolat, jossa kävimme, oli tietysti valittu taustatyön ansiosta, joten perjantaina suuntasimme syvälle Jordaanin alueelle ja Burgers Patioon. Nimestään huolimatta ravintola ei ole mikään burgerimesta, vaan ranskalaisvaikutteinen bistro. Ruoka oli hyvää, ja kaikki toiminta hyvin rentoa. Myöskään hintataso ei ollut sieltä korkeimmasta päästä, joten alle 100 €:n loppusummalla tuolta käveltiin pois. Ja tuolla sai koko illallisen kahdelle ja pullon viiniä.

Lauantai vietettiin Prinsengrachtin kanaalia kiertäen, ja muutamassa desing-kaupassa käyden. Lounaaksi huippuhyviä pannukakkuja, itselläni suolaisella täytteellä ja Annella tietysti makeana versiona. Illalla suuntasimme kohti italialaista Incantoa. Ravintola tarjosi autenttista pohjoisitalialaista ruokaa, ja itselleni valikoitui eteeni täysi kasvismenu. Tykkäsin kovasti, ja varsinkin priminä tarjottu tryffelirisotto oli parasta risottoa vähään aikaan. Menun kaikki ruokalajit eivät olleet täysosumia, mutta kokonaisuus jäi reippaasti onnistuneen illallisen puolelle. Palvelu toimi hienosti, joten kyllä tuota voi hyvin suositella ja mekin voisimme varmasti siellä uudestaan illallistaa. Tuolta sitten takaisin hotellille, toki yksi varikkokäynti osui kohdalle bensapulan takia, ja nukkumaan. Sunnuntaiaamuna kohti lentokentää ja kotia kohden. Siinähän se onnistunut reissu tällä kertaa oli.

Amsterdamia voi suositella kaikille, jotka tykkäävät rennosta menosta, hienoista kanaaleista ja kaupunkikävelyistä. Hyvää ruokaakin kaupungista löytää, jos tekee hieman taustatöitä. Coffee Shopit jätimme tällä kertaa väliin, meillä ei ole niissä käymiselle mitään tarvetta.

Ohessa kuvaotoksia lomaltamme, kuvien laatu taattua iPhone-tasoa...

Burgers Pation tomaattikeittoa.

Sama mesta, vuohenjuustohässäkkää.

Vuohenjuustosalaatti tarkemmin. Hyvää oli.

Päivän saalis, puna-ahventa.

Tuplapaistetut ranskalaiset ovat aina hyviä.

Iltanäkymä hotellin ikkunasta, naapuritalossa oli upeat ikkunaluukut.

Aivan mahtava aamiainen. Kaikkea ei vain kyennyt syömään. Myös kuplaa oli saatavilla...

Kanavanäkymä.

Amsterdamin yleisin kulkuneuvo. Ja näitä siellä riittää. Pyöriä siis, ei muita kuvassa olevia.

Vihdoin pannukakkua!

Sama esitys pöydän toiselta puolelta. Makeana versiona.

Hotellivarpaat. Eivät kyllä allekirjoittaneen.

Incanton alkujuomat. Aperolia ja Negroni.

Keittiö sanoo moi!

Oma alkuruokani, bruchettaa kolmella eri tavalla.

Hienostuneempi alkuruoka toiselta puolelta, kaaliin käärittyä kalaa.

Ehka parasta risottoa vähään aikaan. Ja tryffelilastuissa ei ollut säästelty.

Toinen meistä oli lihansyöjä ja toinen ei. Hyvää tämä maustettu kana kuulema oli.

Jälkiruoaksi juustoja. Vain italialaisia tietysti.

Paluumatkalla hotelliin, pimeää jo oli.


 

Ei kommentteja: