Syöte MTB - kisanjälkeiset mietelmät

Näin hieman yli vuorokauden Syöte MTB kisan jälkeen on hieman helpompi jäsennellä omia tuntemuksiaan itse kisasta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Selkeästihän plussan puolelle tämä kokonaisuus napsahti, vai onko omat mieltymykseni kovasti omituiset:

* 60 km reitistä ylivoimaisesti suurin osa kapeahkoa singletrackkiä eli polkua
* Minimaalisen vähän isompia hiekkateitä
* Muutama kilometri hiekkatuhkapohjaista ajoreittiä
* Noin 2 km hyväkuntoisia pitkospuita, joista osa jopa alamäkeen
* Parit kannettavat portaat, eiköhän tämäkin kuulu oikeaan maastopyöräilyyn
* Kovia nousuja ja vauhdikkaita polkulaskuja, aivan mahtavaa ajettavaa

Omat vahvuuteni tietäen, olisin tietysti eniten hyötynyt leveistä metsäauto- ja hiekkateistä, mutta tässä kisassa se ei ollut tärkein pointti. Luulin myös että olisin kyennyt paremmin hyödyntämään supertiukkaa loppunousua, mutta tässä tapauksessa akkujen lataustilanne oli jo sen verran heikko, joten juuri mitään hyötyä en vikoilla nousukilometreillä pystynyt generoimaan. Kuitenkin sen verran, että se kimppajengi, jonka kanssa ajoin 49 km huollosta lähtien, jäi kokonaisuudessaan taakseni. Loppunousu oli sen verran tiukkaa settiä, että tänä vuonna täysin ylösajettavaksi todettu Tahkon El Grande jää vaativuudessaan selkeästi kakkoseksi. Muita negafiiliksiä aiheuttaneet jutut olivat reitin jossakin kohtaa olleet juurakot ja kivikot. Kivien kiertämistä oli kokonaisuudessaan paljon Tahkoa vähemmän, mutta juurakkoa taas enemmän. Ja jos tykkää renkaan alla lipsuvasta juurakosta, niin tämähän on vain plussaa. Itse en noista juuri välitä.

Loppulauseena voin helposti sanoa, Syöte MTB, nähdään taas ensi vuonna!

Ja lopuksi muutama kuvaotos reitin parhaimmistosta, eli Pytkynharjun osuudelta. Täällä pyörittiin sellainen 15 km, ja voin rehellisesti sanoa, että vastaavaa ajomaastoa ei ihan heti Suomessa tule vastaan.

Kalusto valmiina starttiin.

Pytkynharjun ajoreittiä. Kuva ei anna oikeaa kuvaa tämän nousun vaativuudesta.

Samalla harjulla, mutta nyt mennään alamäkeen ja pitkään.

Syötteen reitit on muutenkin esimerkillisesti merkattu, well done.

Pyörä kainaloon ja kipi-kipi.

Lisää Pytkynharjun vauhtipätkää, tässä harvoja ohitusmahdollisuuksia.

Ja kapea, mutta upeapintainen, polku jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...