Tour de Helsinki 2014

No niin, kesä- ja kisakausi vuodelta 2014 on nyt tässä. Elokuun viimeiseen päivään on hyvä lopettaa kisaaminen, varsinkin kun vika kisa meni ihan hyvin. Toki jos säät suosivat, niin mikäpä sitä estäisi syyskuussa vielä kisaamista. Mutta tällä hetkellä kisaaminen ja yleensä maantiepyörällä ajaminen ei ole ihan mun Top-3 listalla. Sen verran tämänpäiväinen kisa vielä erinäisissä paikoissa ja nivelissä tuntuu...

Itse TdH-kisa meni osaltani täysin suunnitelmien mukaisesti. Vähän ensikertalaista lähdössä jännitti, onhan tämä kisa osallistujamääriltään Suomen suurin maantiekisa ja sitä myöten myös maine kolaririkkaana tapahtumana täysin ansaittu. Ennakkospekulaatioiden mukaan kolareita on aina eniten nopeissa ajoryhmissä, jossa ajetaan enemmän tosissaan kuin hitaammissa ryhmissä. Ja itse olin tietenkin suunnitellut ajavani kisan 30 km/h ryhmässä, joka oli nopein vetojäniksellä varustettu ryhmä, tämän edellä oli vain vapaiden nopeuksien epävirallisia ryhmiä.

No, kisa lähti normaalisti eli hitaasti käyntiin, ja TdH:ssa kontrolloitua nopeutta on ekat 10 km, joten etenemisnopeus eli reippaasti alle tuon oman ryhmän 30 km/h:n. Vähän Leppävaaran jälkeen päästiin sitten omaan vauhtiin, ja sittenhän mentiin!

Nimittäin alun hidas vauhti piti tietysti ottaa kiinni, ja pitkiä pätkiä vedettiin 35-40 km/h vauhdilla, ja kyllä tälläinen vauhti pitkään vedettynä on mulle jo aika äärikamaa. Varsinkin kun tiesin, että edessä on vielä reitin kovimmat nousut ja yli 100 km poljettavaa. Tutulla Bodomin-reitillä meno oli ihan yhtä hurjaa, ja kun alettiin polkemaan Velskolan tunnettuja mäkiä, niin silloin meidän 30 km/h ryhmä venyi todella pitkäksi. Valitettavasti itse en ollut kyennyt pitämään paikkaani ryhmän eturyhmässä, ja vaikka nousut eivät mulle mitään ongelmia aiheuttaneet, niin suuri pyöräilijämäärä teki ohittamisen todella vaikeaksi, ja ryhmän kärki meni yhä kauemmaksi meistä muista.

Tällä samalla ryhmällä jatkettiin polkemista, ja lopulta pääsin sellaiseen osaryhmään, jossa vedettiin kovaa, mutta tasaisesti. Vauhtimme oli jatkuvasti noin 35 km/h, ja vähitellen hivutus lähemmäksi oman ryhmämme kärkeä onnistui. Ekan tauon pidimme sovitusti vasta 90 km kohdalla, ja siinä kohtaa olimme jo alle minuutin ryhmän kärkeä jäljessä.

Tauon jälkeen taas jatkettiin. Jo tässä vaiheessa tiesin että ilman fyysisiä ongelmia maaliin toki pääsen, ja jos tässä 30 km/h ryhmässä pysyn, niin aikani tulee olemaan hieman alle 5 tuntia. Pientä huolta aiheutti krampit, jotka alkoivat hieman ennen ekaa taukopaikkaa. Pari ylämäkeä siinä tuli pelkällä oikealla jalalla vedettyä, mutta kyllä siinä vauhti pääsi hiipumaan. Mutta sinnikkäästi pysyin ryhmässä, ja välillä tuntui että krampit poistuivat kokonaan, mutta kyllähän ne heti kovemmassa puserruksessa ilmoittivat itsestään...

120 km kohdalla meidän ryhmä pysähtyi toisen kerran, tämäkin täysin suunniteltusti. Tässä vaiheessa mietin että pitäisikö pysähtyä, ja päätin että en pysähdy, vaan jatkan ajamista. Tämän saman suunnitelman teki myös muutama muu ajaja. Siinä sitten lähdettiin yksittäin tai kaksittain ajamaan kohti reitin toiseksi kovinta nousua, eli Kuninkaanmäkeä. Itse vedin soolona koko loppuosuuden, ja olihan se hienoa lähestyä Helsinkiä. Kannustusporukkaa oli vähän joka paikassa, liikenne oli useasti pysäytetty meidän, ei kun siis mun, takia ja sain vapaasti ajella kohti Velodromia. Ihan viimeisillä kilometreille, eli Koskelantietä ajaessa, tuli Tour de Francesta tuttu tunne mieleen, nimittäin kestääkö mun irtiotto loppuun saakka. Pari kertaa katsoin taakseni, ja kun en nähnyt pääryhmää lainkaan, niin vapautuneesti ajoin Velodromin portista sisään ja maaliin!

Oman mittarini mukaan loppuaikani oli 4 tuntia ja 46 minuuttia, joten aika tarkkaan 15 minuuttia alle oman tavoiteaikani maaliviivan ylitin. Tähän aikaan olin enemmän kuin tyytyväinen. Erityisesti viimeinen 20 km loppuveto oli omasta mielestä parasta suoritustani, sooloveto on kuitenkin niin paljon raskaampaa kuin ryhmässä ajelu.

Tähän on siis hyvä lopettaa kisailut tältä vuodelta. Ensi vuonna uudestaan ja vähän enemmän kisoja. Lopuksi voidaan myös mainita, että virallinen nettoaikani oli 4 tuntia 44 minuuttia.

Ohessa myös muutama kuva, ja erityisesti kovasti kiinnostavia graafeja...

30 km/h lähtöryhmä kokoontumassa. Vajaan 10 minuutin kuluttua startataan.

Reitti oli aika selkeä ympyrä, ihan mukava.

Sykkeistä ei yllättäen näe vikaa 20 km osuutta, siinä taisi olla hyvä flow päällä. Toki sykepiikki Kuninkaanmäen nousussa, mutta muuten hyvää menoa. 

Poljintehoa. Sitäkin jo löytyy, vaikkakin tuo yksi loppupuolen piikki taitaa olla häiriö...

Kadenssia koko kisan ajalta. Yksi häiriopiikki, muuten pyöritys aika hyvin 90 kierroksen tuntumassa.