Eilen oli taas vuorossa oma suosikkimatkani, eli 45 km versio, ja omaan ajooni olen ihan tyytyväinen. Loppuaika oli 20 minuuttia hitaampi kuin paras aikani, mutta eri vuosien vertailu ei kyllä ole mitenkään relevanttia, koska reitti vaihtelee aina jonkin verran. Samoin reitin pituus, eiliseltä Garmin näytti 47 km:n lukemaa, joten kaiketi reitti sitten noin paljon pidempi oli.
Onneksi eilen sää suosi meitä, reitti oli likimain kuiva kaikkialta, joten liukasteluun ei tarvinnut nyt varautua. Se oli omalta osaltani hyvä juttu, sillä tänä vuonna maastokilometrejä oli ennen eilistä takana vajaat 100, joka on naurettavan vähän. Huippuvuosina Tahkolle tultaessa metsätreenejä oli tyypillisesti takana yli kymmenkertainen määrä. Tämä ajokokemuksen puute näkyi ehkä alamäkivauhdeissa, eli otin ne tietoisesti rauhallisesti ja varmanpäälle. Ylämäet meni hyvin ylös, kahta El Granden lyhyttä pätkää lukuunottamatta ajoin kaikki ylös. Viimeinen nousu El Granden päältä Tahkon huipulle meni väkisin työntämiseksi, sillä oikean reiden kramppi iski juuri siihen kohtaan. Onneksi vasta tuolloin, sillä maaliinhan ei tuolta ollut kuin muutama kilsa.
Maaliin tulin siis Garminin ilmoittamassa ajassa 3:20:00, virallinen aika taisi olla lähempänä 3:30:00 lukemia, sillä sammutin ajanoton niissä kahdessa huoltopisteessä, joissa pysähdyin. Erityisesti 45 km reitin 3. huoltopiste, eli Tuulivaara, oli tänäkin vuonna tarpeen, sillä sitä edeltää tajuttoman pitkä ja raskas nousu. Onneksi siellä odotti myös parhaat kannustusjoukkoni, joiden kohtaamisesta sain taas virtaa jatkaa matkaa. Loppuosa menikin sitten ihan hyvin, ja sijoitukseni jopa parani muutamalla pykälällä.
Niin, se loppusijoitus. Tulokset löytyvät täältä, ja sitten vain hieman eri hakukriteerejä käyttämään.
Omat suorituskäppyräni löytyvät taas täältä. Garminin mukaan keskari oli 158, joten aika täpöillä sitä kuitenkin oltiin tuon kolmituntisen verran.
Lopputuloksista vielä sen verran, että 45 km matkalla ei ole erillisiä ikäryhmiä, vaikka niin pitäisi tietysti olla. Tiedän että hävisin esim. 12-vuotiaalle pojalle, joka ajoi isänsä kanssa todella hienosti. He tulivat maaliin juuri ennen mua, ja käytännössä hävisin heille sen viimeisen, krampista johtuneen, työntöosuuden takia. Tosin olin jo aiemmin päättänyt, että jos tuo isä-poika duo on kanssani yhtäaikaa Tahkon loppusuoralla, niin tsemppaan pikkukundia ja päästän hänet lopussa ohitseni.
Ohessa muutama kuvaotos, kiitokset niistä kuuluvat vaimolleni, jota joskus kutsun myös psykovalmentajakseni. Sellainen hän joskus on, ja hyvä niin.
 |
| No niin, nyt poljetaan. Rauhallisesti näin alkuun. |
 |
| Huuh, Tuulivaaran taukopaikka. 17 kilsaa jäljellä, ja takana erittäin vaativa Nipasen nousu. |
 |
| Rauhallisesti maaliin, ihan hyvällä mielellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti