keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kitsiputouksella

15 vuotta sitten tuli viimeksi Kilpisjärvellä ja erityisesti Kitsiputouksilla käytyä, joten olihan jo aikakin käydä tuo hieno putous uudelleen tsekkaamassa. Eihän se itse putouksena ole niin hieno, kuin esimerkiksi Norjan puolella oleva Morsiushuntu-putous on, mutta tuolla paikalla on meille erityinen merkitys.

Joten ei muuta kuin matkaan, ja Malla-veneen kyytiin. Puoli tunti venematkailua, ja vaellus käyntiin. Ensin käytiin pakollisella Kolmen valtakunnan rajapyykillä, jonne venesatamasta on matkaa 3 kilsaa hyvin helppoa ja kunnostettua reittiä myöten. Suurin osa matkailijoista ei etene tämän pidemmälle, sillä Mallan luonnonpuiston ja Kitsiputouksen kautta vaellukselle tulee kokonaismittaa reippaasti yli 16 kilsaa, ja osa tästä on aika vaikeakulkuista kivikkoa ja rakkaa, joten reitillä on tiettyjä haasteita.

Rajapyykiltä lähdimme etenemään merkattua reittiä myöten, ja alkuun meitä hieman huoletti oman polveni kunnon kestävyys, mutta kun siinä ei näyttänyt olevan mitään ongelmia, niin lisättiin hieman vauhtia, ja saavutimme ainoat meidän edellä olleet naisvaeltajat. Varsinkin reitin alkuosa on jatkuvaa nousua, joten kun saavuimme Kitsiputoukselle, jonne matkaa venesatamasta oli 9 kilsaa, niin aikaa oli kulunut suunnilleen 2,5 tuntia.

Kitsiputous oli ihan hieno, ja siellä oli upeaa fiilistellä erästä yllätystapahtumaa 15 vuotta sitten. Nyt ei ollut mitään yllätyksiä hihassa, vaan sovitusti kuplajuomapullo auki, juoma tasaisesti kuksiin, ja skoolaamaan. Hieno hetki tuo oli, ja varsinkin kun ketään muuta ei näkynyt missään.

Juuri kun lopettelimme omaa taukoamme, ja valmistuimme jatkamaan, niin meidän ohittamat vaeltajat lähestyivät putousta. Täydellinen ajoitus. Tähän mennessä itse vaellus ei kyllä ollut tuntunut juuri missään, joten lisäkiipeämiset menivät helposti, ja matka eteni. Vastaan tuli joku kylähullu höpöttäjä, ja muutamia muita vaeltajia, mutta aika vähän kulkijoita kuitenkin oli. Olihan sentään yksi tärkeimmistä ruskaviikoista, ja reitti kuuluu osana pitkää Kalottireitti-vaellusta.

Vähitellen Kilpisjärven kyläkin alkoi taas näkymään, ja tässä vaiheessa jalatkin alkoivat ilmoitella rasituksista. Matkaa oli kuljettu noin 14 kilometriä. Isolle tielle saapuessamme vesisade otti meidät vastaan, ja viimeinen kilsa pitkin tuulista ja sateista maantienreunaa tuntui pitkältä. Lopulta olimme takaisin Kilpisjärven Retkeilykeskuksen merkillä, siitä alas rantaan ja autolle. Vaellus oli siinä.

Takaisin mökille, sauna päälle ja palautustuotteiden kimppuun. Vähitellen voimat palautuivat, ja tänään taas olisi voinut vaeltaa. Nyt kuitenkin toimimme järkevästi, ja pidimme melko täydellisen välipäivän. Ainoastaan 1,5 tunnin koiralenkki tunturissa ja takaisin mökille. Nyt sauna on taas päällä...

Alla nippu kuvia eiliseltä.

No niin, reissuun siitä.

Tuonne sitä kohta lähdetään vaeltamaan.


Selkeät ohjeet ja merkattu reitti, eksymisvaaraa ei kyllä ollut.

Rajapyykki. Taidan juuri seisoa Norjan puolella.

Norja saa myös kunnian noista lumihuipuista. Taitavat olla Barras/Paras tuntureita.


Kyllähän sitä tälläistä jaksaa vaeltaa, näkymät oliva hienoja.


Paikoitellen oli vähän haastavampaa kivikkoa. Onneksi ei satanut, ja kivet eivät olleet liukkaita.


No niin, Kitsiputouksella. Aika pienihän tuo putous vähän kauempaa kuvattuna on.


Hyvin ansaittu tauko ennen juhlajuomia.

Juomahetki lähestyy...

Ja lähestyy...

Ja nyt kuksissa, tippaakaan ei mennyt hukkaan.


Viimeksi 15 vuotta sitten, ja nyt täällä taas. Skool.

Kai tämä talvella on mahdollista, jos täällä käy tunturihiihtoa tekemässä.

Pakollinen varvaskuva.

Tämä kivi oli samalla paikalla myös viimeksi, eikä sitä vieläkään saatu kokonaan halkaistua.

Reitti Garminin mukaan.

Reitin nousukäyrä.


Illan juhlajuomat. Napueta, FeverTreetä ja käsin poimittuja marjoja.

Ei kommentteja: