Skibotn ja Saanan valloitus

Tänään oli vuorossa Norjan puoleisiin lähikohteisiin tutustuminen, joten koko revahka autoon ja kohti Norjaa. Tämä jalkapuolipotilas sai nauttia apukuskin vaativista tehtävistä, joten lyhyt 50 km ajomatka Norjan Skibotniin meni hyvin helposti. Kilpisjärvellä toimivan pienen ja mukavan ohjelmatoimiston Playa de Kilpiksen sivujen perusteella valitsimme reitiksi melkein Skibotnin keskustasta lähtevän reitin Hengenin putoukselle ja kanjoniin. Sieltä pääsisi helposti eteenpäinkin, mutta oman jalan kunto esti vielä pidemmät reitit.

Pienen hapuilun jälkeen löysimme reitin alkupään, joten ei muuta kuin matkaan. Jatkuvasti nousevaa, mutta teknisesti helppoa reittiä oli mukava kävellä. Oman jalkani kunnosta johtuen olimme Hengenin putouksella vasta 45 minuutin kävelyn jälkeen, mutta kyllä se kannatti tehdä. Putous oli hieno, samoin siitä alaspäin lähtevä kanjoni. Paikallisen lokikirjan mukaan emme olleet ainoat tänä vuonna putouksella käyneet suomalaiset, mutta hienosti pidetty salaisuus tämäkin reitti oli. Ehdottomasti hyvä juttu.

Sieltä sitten vaelsimme alaspäin takaisin Skibotnin kylään, ja kyllä on sanottava että polvivaivaisena alaspäin könyäminen oli paljon vaikeampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Mutta ilman ongelmia selvisimme takaisin, joten koirat takaisin takaboksiin, ja nokka kohti Suomea.

Paluumatkalla kävimme tsekkaamassa seudun suurimman putouksen. Sillä on monta nimeä, mutta itse kutsun sitä Morsiushunnuksi. Putouksen korkeus on kuuleman mukaan 28 metriä, ja olihan se ihan vaikuttavan näköinen. Varsinkin kun jaksoi tetsata ihan alas saakka, jolloin pääsi ihan rantatasolle, ja lähelle putousta. Hieno paikka tämäkin, ja ehdottomasti helpompi löytää Norjasta Suomen suuntaan ajaessa, tien oikealla puolella.

Kaiken tämän jälkeen koirat ja tämä jalkapotilas jäivät mökkiin lepuuttelemaan, ja perheen Alfa-Naaras lähti vielä Saanaa huiputtamaan. Hienon ja hektisen suorituksen (keskisyke 135, max. 173) jälkeen Annekin palasi takaisin mökille, jossa kaikkia meitä odotti palkinnot. Osalle juomien ja osalle ruokien merkeissä...

Matkalla kohti Hengenin kanjonia. Hienot maisemat tässäkin kohtaa.

Lumihuippuja näkee kaikkialla, valitettavasti näin ei ole Suomen puolella.

Hengen. Taustalla hieno putous.

Hengenin putous, hieno ja pitkälle jymisevä vesipatsas tämäkin oli.

Kerrankin koirat olivat myös sellaisessa kontrollissa, että tätä kuvaajaa ei hirvittänyt.

Toinen putous, nimittäin paluumatkan hienous.

Morsiushuntu oli ihan vakuuttava, varsinkin alhaalta tsekattuna.

No niin, nyt ollaan jo Saanan päällä, check. Selfie otettu, check. Ja aikaa tähän meni todella vähän, check.

Lisää kuvia Saanan päältä, kivikkoahan siellä riittää.

No niin, taivas kertoo että nyt olisi viisainta suunnata takaisin alaspäin...

Paluumatka. Näitä portaita taitaa olla 736 tai jotakin sellaista, mutta molempiin suuntiin nämä piti vetää. Huuh.

Ja mökillä odotti sekä koirat että mies. Koirien palkintoruokana paistetut nakit, tänne ne ja sassiin sanoi alakerta.

Kuvassa kaikkien palkinnot, sekä meidän että hurttien. Kaikki maistuivat hyvältä.