Kuukauden viinivinkki

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin maaliskuussa viinilaseissa väreilee luomuviinit. Toinen viineistä on Alkon uutuus helmikuulta, toinen taas on jo pidempään löytynyt monopolin hyllyiltä.

Itävaltalainen uutuusviini Hager Matthias Riesling Kamptal Terrassen 2011 irtoaa Alkosta 17 euron hintaan. Toiset voivat pitää hintaa valkoviinille jo melko korkeana, mutta mielestäni tämä investointi kannattaa. Tällöin tietenkin pitää tykätä tyylipuhtaasta Riesling-maailmasta, sekä tuoksun että maun suhteen. Hieno hedelmäisyys, tuoksussa ainakin päärynää ja persikkaa. Kuivasta mausta löytyy lisäksi vihreää omenaa, ja maku seuraa tuoksua. Tuntuva hapokkuus kantaa viiniä pitkään, ja antaa tälle hyvän jälkivaikutelman. Toimii ainakin aperitiivinä ja tietysti selkeämakuisten kalaruokien kanssa.

Toinen vinkkiviini on sitten punaista laatua Argentiinasta. Domaine Bousquet Reserva Malbec 2011 täyttää EU:n uusimmat luomuviljelykriteerit, joten vihreä lehtilogo on ihan oikeutettu. Kyseessä on melko täyteläinen viini, jonka tuoksussa on sekä mustaherukkaa että karhunvatukkaa. Maun esivaikutelma on lähes makean hedelmäinen. Onneksi pehmeät tanniinit tulevat pian mukaan kuvaan, ja ryhdittävät viiniä selkeästi. Täten lopputulokseksi tulee tiivis ja hyvä viini, jossa on mukavan aromikas jälkimaku. Karitsan ulkofileiden kanssa tätä on ainakin mielihyvällä nautittu, ja voipi olla että pari pulloa on mennyt joissain muissa sessioissa, onneksi koskaan ei tätäkään viiniä ole tarvinnut lavuaariin kaataa.

Luomua vai biodynaamista ?

Maaliskuussa kirjoitan luomuviineistä. Nehän eivät enään ole mitään kummajaisia, ja kotimaisen Alkonkin hyllyiltä niitä löytyy jo useita. Myös viinipuolella on paljon eri variaatioita siitä, mitä tarkoitetaan luomuviinillä ja mitä biodynaamisella viinillä. Yksi selitys tälle sekavuudelle on tietysti se, että yhtenäistä lakia määrityksistä ei aiemmin ole ollut. Viime vuonna sellainen saatiin EU:n aluellee, joten jatkossa asiat varmasti selkiytyvät. EU:n vaatimukset täyttävät luomuviinit merkitään vihreäpohjaisella Eurolehti-kuviolla. Hyvä niin.

Mikä sitten on luomutuotannon suurin hyöty viininviljelyksessä ?
Kyllä se varmasti on se, että erilaisia torjunta-aineita ei viljelyssä enään saa käyttää. Sillä jos viinitarhojen päällä lentää helikoptereita, joista torjunta-aineita levitetään kaikkialle, niin luulisi että nämä myrkyt vaikuttavat haitallisesti kaikenlaisiin asioihin, esimerkiksi terttujen luonnolliseen kehittymiseen ja sitä kautta sen ominaisuuksiin.

Luonnollisesti myös luomuviineissä on sallittuja lisäaineita. Uuden lain mukaan luomuviinin valmistuksessa saa maksimissaan käyttää 40 lisäainetta, kun perinteisissä viinejä valmistettaessa lisäaineita saa olla tuplasti enemmän. Myös muita asioita, kuten lämpökäsittelyä, suodattamista ja hiivojen käyttöä on rajoitettu. Viinien säilyvyyden parantamiseksi käytettyjen rikkidioksidin ja sulfiitin määrää on laskettu 33% tavallisiin viineihin verrattuna.

Eli kuten edellä on kerrottu, viinien luomuviljely ei suinkaan tarkoita täysin lisäaineetonta viljelyä. No, tätä pidemmälle erikoistunut suuntaus on biodynaaminen viininviljely. Biodynaamisilla tarhoilla viljelijät rytmittävät työnsä esimerkiksi auringon, kuun ja planeettojen liikkeiden mukaan. Samoin olennainen osa biodynaamista viininviljelyä ovat kasvisuutteet, joita levitetään pitkin tarhoja lisäämään köynnösten elinvoimaa. Biodynaamisen viinin valmistuksessa saa käyttää vain 10 lisäainetta.

Luomumaailman uusin suuntaus on ns. alkuviini, josta tietyt viinintekijät ovat juuri nyt täysin haltioissaan. Alkuviiniä ei vielä ole lainkaan säädelty, ja tietyt valmistajat haluaisivat että asia olisi myös jatkossa näin. Lait ja rajoitukset kun tuppaavat rajaamaan luovuutta. Itselläni ei tähän vielä selkeää kantaa ole.

Entäpä se tärkeä juttu, eli näiden viinien makuerot ?

Ainakin omien kokemusten perusteella se on käytännössä mahdotonta, samaa väittävät useat laboratoriomittaukset. Mutta luonnollisesti maailmasta löytyy sellaisia viiniguruja, jotka väittävät tunnistavansa nämä viljelymenetelmien makuun tuomat erot helposti.

Ja vaikka itse en välttämättä erota luomuviiniä biodynaamisesti viljellystä viinistä, niin ei se sitä tarkoita etteikö tätä suuntausta kannattaisi suosia. Tästä syystä maaliskuun viinivinkki tulee esittelemään kaksi hyvää luomuviiniä, joita ainakin itse diggailen. Viineistä tulee oma kirjoituksensa.


  

Talvipyöräilytyypit

Tänään on talven viimeinen päivä, ja huomisesta alkaa kevät. Vielä ei kuitenkaan tuolla kapearenkaisella ole mitään asiaa maanteille tai muillekaan baanoille, joten autotallissa pysytään vielä seuraavakin kuukausi.

Oheinen sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekan kuvaus erilaisista talvipyöräilijöistä ja erityisesti heidän harjoittelutavoistaan pitää täysin paikkaansa. Itse ainakin löydän itseni tuosta stripistä, yhdestä tai jopa kahdesta kuvasta...

Kaikki oikeudet by Kaisa Leka

Thaimaalaista ruokaa

Me molemmat, jotka tunnetusti diggaamme vahvoja etnisiä ruokia esim. intiasta tai thaimaasta, emme ole koskaan matkustaneet kumpaankaan noista maista. Primäärisyyt tähän löytyvät suoraan täältä kotoa, ei siitä sen enempää, joten siirrytään paremmin tämän blogauksen aiheeseen.

Lauantai-illan kunniaksi tein thaimaalaista kana-kookoscurryä, jota syötiin maustetun basmatariisin ja korianteri-limettirain kanssa. Aika nopeasti tuo kokonaisuus valmistui, ja ainakin meille molemmille ruoka myös maistui. Kokonaisuutena ruoka oli aloitushetkestä noin 45 min kuluttua ruokapöydässä, jota siis voidaan pitää melko nopeana suoritteena. Toki muutaman kanan rintafileen paloittelu ja marinointi aloitettiin parisen tuntia aiemmin, joten todellisuudessa tähän ruokaan taisi mennä aikaa se hieman vajaa tunti. Mutta kyllä kannatti, ja ohessa muutama puhelimella otettu värikuva ruoanlaiton vaiheista ja valmiista tuotoksista.

Nämä helpot ohjeet ovat tarvittaessa saatavilla, tai sitten googlaamalla omat versiot peliin.

Ensimmäinen työvaihe, kamat esiin ja töihin.

Toinen vaihe, vihannekset on jo pilkottu ja sitruunankuori raastettu.

Maustettu basmatiriisi on jo valmista.

Samoin tuoreella korianterilla maustettu kookos-kanacurry.

 

Treenejä

Sisätraineri on mahdollistanut säännöllisen pyörätreenaamisen läpi talven, ja tätä tulen tekemään niin pitkään kunnes luonto sallii normiajamisen ulkona. Eli talvipyöräilyä ei tälläkään kaudella taida ihan hirveästi mittareihin tulla, sillä kaikki lähiseudut ovat latujen valtaamia. Tosin muutamia hyviä polkupätkiä, joissa olemme itsekin kävelleet, kyllä ihan vierestä löytyisi, mutta oma saamattomuus nastarenkaiden kanssa estää tämänkin ajamisen. No, ehkäpä ensi vuonna autotallista löytyy tuplavanteet talviajoa varten, niin voidaan lopettaa tämäkin kitinä.

Mutta kyllä sitä sisälläkin tehokkaasti voin treenata. Ohessa eilisen treenin statsit, eli ihan rankka treeni. Nousumetrejä sellaiset 900, keskisyke 146 ja maksimi 173. Treenin vaativuutta kuvaava lukema osoitti lukemaa 3,6 eli melko kovaa treeniä. Hyvä fiilis tuon jälkeen itselläni oli, tiesi tehneensä jotakin.

Jatkossa alan tarkemmin noudattamaan omaa fillaritreeniohjelmaa, jonka juuri äsken Exceliin hahmottelin. Toivottavasti maltan alkuviikkojen aikana pysyä suunnitelmassa, sillä kevään edetessä pidemmälle ja kesän alkaessa ohjelma näyttää aika tiukalta ja vaativalta...

Yleiset numeroarvot eiliseltä.

Sykekäppyrää ja vaativuuspalkkeja

EPOC-arvon muuttuminen treenin edetessä

VO2-arvo. Täysiä ei vielä menty, mutta ihan kovilla tehoilla kuitenkin.

Kuukauden viinivinkki

Helmikuun viiniksi olen valinnut ihanasti poreilevan ja ihan jokaisen kotikeittiöstä saatavan veden. Sitä kun hiilihapottaa jollakin hyvällä laitteella, niin ei tarvitse kaupasta kantaa hiilihappovettä. Veden voi myös maustaa ihan millä tahansa tavalla, itse emme suosi valmistajien omia makupulloja, vaan teemme makuumme sopivan mikstuuran kaupan laimennettavista ja sokeroimattomista mehuista. Oma suosikkini on laadukas Belvoir:in seljankukkamehu, jota saa esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Itse hapotuslaitteena olemme käyttäneet AGA:n Aqviaa. Laite hankittiin kotiimme 1,5 vuotta sitten, ja sen jälkeen emme ole ostaneet yhtään Vichy-pulloa kotiimme. Tämä on aika suuri ihme, sillä aiemmin olimme kyseisen juoman suurkuluttujia. Laite on toiminut täysin moitteettomasti, ja ainoastaan uusia hiilidioksidipulloja olemme joutuneet hankkimaan. Onneksi niitäkin saa melkein mistä tahansa.

Kaikenkaikkiaan hyvä hankinta, ja ainakin Aqvia on meidän mielestämme myös hyvän näköinen keittiökapistus. Mutta tärkeintä on käytön helppous ja maukkaat vedet. Tämä tälläkertaa näistä juomista. Ensikuussa mukana on sitten myös alkoholia.

Montafon, Grande finale

Viikko täällä Montafonissa meni tietysti liian nopeasti, mutta nyt on kamat pakattu ja matka kotiin voi huomenna alkaa. Viimeinen hiihtopäivä täällä oli erinomainen, lunta tuprutti koko päivän, joten me olimme kovin tyytyväisiä. Ski-routet ja jopa kumpareikot toimivat tänään, koska niissä oli paljon vauhtia hidastavaa nuoskalunta. Ja lopulta meillä molemmilla oli leveä hymy naamalla, musta ski-route mukavasti takana. Ja tämä tehtiin kahdesti.

Reissun kruunasi oma hotellimme, Sonnblick, jossa palvelu ja ruoka oli aivan mahtavaa. Itse asiassa tässä baarifiilistelyissä totesimme että tämä on paras hotelli jossa olemme koskaan Alpeilla olleet. Ja tähän on hyvä lopettaa tämä raportti.