Taste of Helsinki 2013

Kävimme lauantaina toista kertaa järjestetyssä Taste of Helsinki ruokatapahtumassa, ja voimme vakuuttaa että reissu kannatti tälläkin kertaa. Alkujonotuksen, joka käytännössä aiheutui lippujen tarkistamisista ja valuutanvaihdosta, jälkeen palvelut toimivat mainiosti koko alueella. Huippuravintoloita tapahtumassa oli 12 kappaletta, alkaen Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin:sta, Henri Alenin ja kumppaneiden Muru:sta jatkuen aina Kirkkonummella vaikuttavaan Bisto O Mat:iin ja Turun huippuhyvään Smöriin. Kaikki tapahtuman ravintolat olivat tehneet omat menunsa, ja niistä sai vanhaan malliin ostettua pieniä annoksia. Annosten hinnat olivat 4-6 markkaa. Kyllä, markkaa, joka oli alueen virallinen valuutta. Muunnossuhde 1:1 eurojen kanssa, eli mielestäni annosten hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan.

Viimevuotiseen verrattuna tapahtuman viinitarjonta oli parempaa ja monipuolisempaa. Itselleni paras hetki oli tavata Uusi-Seelantilaisen Julicher Estaten suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta ja maistaa tarhan harvinaisempaa Sauvignon Blanc:ia ja jo aiemmin tuttua 99 Rows Pinot Noiria. SB oli tuoksultaan erinomainen, mutta maku ei ollut parhaimpien SB-viinien tasoa. Lisäksi maistoimme Belmondo Winesin osastolla Sukuloiden Barolo Meriamea, ja on kyllä sanottava että vuoden 2009 vuosikerran pullot saavat vielä olla viinikaapissa useamman vuoden. Viini oli vielä sen verran tiukkaa tavaraa, että useamman vuoden kypsytys tekee sille terää. Lupauksia viinissä kyllä on paljonkin, joten onneksi sitä aiemmin tuli useampi pullo hankittua.

Ja takaisin ruokaan. Oma suosikkini oli Murun karitsamakkara, Smörin alkuruoka ja taas kerran Murun pääruoka. Vaimo tykkäsi eniten Bisto O Matin haukiburgerista, ja myös Smörin graavikuha sai häneltä paljon pisteitä. Jälkiruoat eivät oikein sytyttäneet meitä, usealla ravintolalla oli raparperiä listoilla, mutta mitään täysosumaa ei kohdallemme osunut. Kotiin vietiin pikkulaatikollinen helsinkiläisen Good Pie Bakeryn macarons-leivoksia. Leipomon leipiä olemme viikonloppuisin nauttineet jo muutaman vuoden ajan, erinomaisia nekin ovat. Voimme suositella.

Kokonaisuus jäi hyvin voimakkaasti plussan puolelle. Vaikka alkujonotusta muutamat arvostelivatkin, ja ohikulkijat kutsuivat sitä "paremman väen ruokajonoksi", niin itse tapahtuma ei ollut mitään ruokasnobien näyttäytymispaikka. Joillakin ravintoloilla oli muutama pöytä, joihin ei pöytävarauksia saanut, mutta yleensä annokset syötiin baaripöytien ympärillä seisten. Jos jotain haluaisimme kritisoida, niin kyllähän se on ne kertakäyttölautaset ja -työkalut. Mutta ilmeisesti tuollaisessa tapahtumassa, jossa pystyy vaeltamaan ravintolasta toiseen ja ruokailu tapahtuu primääristi seisten, oikeiden lautasten, haarukoiden sekä veisten käyttäminen olisi liian haastavaa.
Muuten tapahtuma oli liki kympin arvoinen suoritus, toivottavasti se järjestetään vielä ensi vuonnakin.

Lopuksi kuvaotoksia eiliseltä illalta, njam njam...

Graavikuhaa a´la Smör

Smörin mozzarellaa ja erinomaisia savutomaatteja.

Ask tarjosi luomukaritsaa. Hyvin mureaa ja maittavaa.

Huippu haukiburgeri, näitä olisi pitänyt ostaa useampi.

Murun menu, tuli syötyä kokonaan lävitse. Toimiva setti.

Murun poppoolla oli vauhtia ja meininkiä. Hyvä meno.

   

Reitti 2000:n valloitus

Pari kuukautta sitten sovittu maastopyöräajelu tuli sitten tehtyä neljän miehen voimin.
Kaikki jotka tuota reittiä ovat ajelleet, tietävät että teknisesti reitti ei ole vaativa. Tekniikkaa tarvitaan ainoastaan Rinnekodin jälkeisessä oikeassa maastopätkässä, jonka pituus taitaa olla noin 6 kilsaa. Lisäksi me ajoimme Salmen ja Kattilan välisen osuuden osittain mukavaa polkua myöten, ja tuohon pätkään osui esimerkiksi reitin teknisesti vaativin alamäki.

Ylläoleva ei siis tarkoita etteikö R2000:n läpiajo olisi vaativa suoritus, päinvastoin. Vaativan tuosta tekee sen pituus ja useat tiukat ylämäet. Kovin ylämäkirumba löytyy tietysti Solvallan ja Pirttimäen väliseltä osuudelta, siellähän niitä mäkiä riittää, laskentatavasta riippuen 12 tai 13 kappaletta. Noista kaksi tai kolme on todella tiukkaa, ja yhteen noista nousuista tullaan suoraan 90 asteisen käännöksen jälkeen, joten siihen on aika hankala ladata kunnolla alkuvauhtia. Ja jos tuota mäkeä edeltävässä kunnon alamäessä päästelee liian kovaa menemään, niin sitten pyörä ei enään käänny tuohon mutkaan, vaan metsä kutsuu. Näin kävi meidän yhdelle ajajalle...

Omalta osaltani mittarifaktat voi käydä tsekkaamassa Garminin palvelusta, ja myös porukan muilta ajajilta löytyy sekä faktaa että videoita. Niitäkin voisi joskus linkittää tähän juttuun.

Kokonaisuutena reissu oli siis hyvä, ajoseura oli loistavaa, aurinko paistoi jatkuvasti ja maaliin päästiin melkein ilman tekniikkaongelmia. Seurueemme vanhin pyörä, eli Markuksen Gary Fisher Sugar 2+, ei aivan ilman ongelmia kestänyt loppuun saakka. Tästä syystä jouduimme Pirttimäellä muuttamaan ajoreittiä hieman lyhyemmäksi ja helpommaksi, eli tulimme takaisin kotiin Vihdintietä myöten, joten jätimme Serenan ja Petikon väliset ylämäet väliin.

Tässä myös Suunnon ilmoittama statistiikka eiliseltä ja ajettu reitti. Reittiä voin suositella kaikille kovasta rääkistä kiinnostuneille fillaristeille.

Lontoo 2013 kuvina

Edellinen Padilla tehty postaus oli ilman kuvia, mutta tokihan niitäkin otettiin. Tässä muutama otos, ja voin kyllä sanoa että teimme tuolla Lontoossa muutakin kuin söimme hyvin erilaisissa intialaisissa ravintoloissa, vaikkakin kuvat voivat väittää toista...

Cinnamon Kitchen - maistelumenun sisältö

Moti Mahal - lyhyempi maistelumenu.

Moti Mahal - tutut alkuvihannekset ja huippumausteet. Niin yksinkertaista ja erinomaisen makuista.

Moti Mahal - yksi alkuruoista, paneroitua juustoa ja luumuchutneytä

Moti Mahal - vielä alkuruokia, mausteista helmikanaa.

Moti Mahal - pääruoat.

Moti Mahal - pääruoat, erinomaista meriahventa maustekastikkeessa.

Moti Mahal - toinen pääruoka, tulista lammascurryä.

Moti Mahal - lopuksi jälkiruokia, erilaisia jäätelötikkareita.

Cinnamon Soho - alkudrinksut

Cinnamon Soho - paras osuus, eli erilaiset alkupalapullat.

Lopuksi näpsy pubin terassilta - Aspall siideri toimii aina.

Lontoo 2013

Suunniteltu lomareissu tänne Lontooseen on juuri päällä. Kaikki meikäläisen tuntevat tietävät että Lontoolla on oma spesiaalitilansa mun fiilistelysektorissa, eli en koskaan kyllästy tähän kaupunkiin.

Perusteluita tähän en viitsi kirjoittaa, mutta esimerkkinä käyköön loistavat ja erityisesti valtavirrasta poikkeavat vaatteiden shoppailumahdollisuudet. Toinen meille tärkeä ominaisuus on loistavat etnisen ruoan ravintolat.

Molempia ylläolevia ominaisuuksia olemme täällä jo huolella käyttäneet. Vaatepuolella omat kulut ovat olleet 35 puntaa, ja rakkaalla vaimollani sama kymmenkertaisesti, joten molemmat ovat saaneet sen mitä ovat halunneet.

Ruokapuolella olemme nauttineet huippuintialaista molempina iltoina. Tämähän oli tämän matkan tarkoitus, joten onnistumisista on ollut mukava nauttia. Eilinen illallinen Cinnamon Kitchenissä jäi laadullisesti hieman jälkeen tämäniltaisesta huippukokemuksesta Covent Gardenissa sijaitsevassa Moti Mahalissa. Motissa olimme olleet jo aiemmin, joten paikan taso ei tullut yllätyksenä, mutta on aina hienoa kokea huomattavan hienoa palvelua ja upeaa ruokaa. Hinnallisesti kumpikaan noista ravintoloista ei ole halpa, mutta hyvää ei saa halvalla.

Huomenna jatkamme kaupunkilomailua täällä, ehkäpä tämän paikallisoppaan tehtävänä on näyttää seuralaiselle taas jokin uusi kaupunginosa tai nähtävyys. Huominen illallinen on kuitenkin Sohossa, inkkaria tietenkin.

Giro d´Espoo 2013

No nyt se on tehty. Ensimmäinen maantiefillarointikisa siis. Vaikka omaa maantieuraani ei ole takana kuin 2 kautta, niin ajattelin että joskushan se kisaaminen on tässäkin lajissa aloitettava. Koko talvi- ja kevätkausihan on tullut tuolla autotallissa treenattua, joten nyt oli aika päästä tositoimiin.

Tänään Tapiolan Urheilupuistosta startanneeseen kisaan oli ilmoittautunut vajaat tuhat pyöräilijää, ja minä olin yksi heistä. Etukäteen olin ajatellut lähteväni ajamaan hivenen itsenäni hirvittävään 30 km/h keskivauhtia pitävään ryhmään, koska kaikissa omissa treeneissäni oma vauhti on nykyään ollut 28 km/h luokkaa.

Miksi siis lähdin tuohon kovempaan ajoryhmään ?
No siksi, koska kaikki kokeneemmat maantiefillarikaverini sanoivat että "peesaus tuo aina useita kilsoja lisää keskinopeuteen", joten kyllä sä siinä helposti pärjäät.

Kisa käynnistyi, ja lähdimme matkaan. Alkuhan mentiin johtoauton vetämänä, mutta jo siinä havaitsin että 30 km/h ryhmäläiset polkivat samaa vauhtia kuin kilpailun kärkiporukka, eli reippaasti yli 35 km/h. Kun johtoauto kaarsi pois, niin tilanne rauhoittui hieman, eli pääsimme ajamaan omaa ajoamme. Matka eteni joutuisasti, mutta itseni kannalta liiankin vauhdikkaasti.

Ekan tunnin jälkeen mittarini näytti ajomatkaksi 30,6 km, joten ryhmävauhdissa oltiin. Tosin itselläni oli jatkuvasti vaikeuksia pysyä ryhmän mukana, varsinkin suorat tuottivat mulle suuria vaikeuksia. Lisäbonusta ajamiseen aiheutti kova tuuli, joka primääristi oli joko vastainen tai sivu-vastainen.
Ylämäet puolestaan sujuivat erinomaisesti, ja aina niissä saavutin jo hieman karkuun päässeen ajoryhmäni.

Valitettavasti tekniikkaongelma, eli ketjuen putoaminen eturattailta, katkaisi oman ajamiseni kyseisessä ajoryhmässä. Jouduin pysähtymään kokonaan, ja aloittaa korjausoperaatiot. Vaikka ketjuen fiksaaminen ei kestänyt kuin 10-15 sekuntia, niin sinä aikana ajoporukka oli kadonnut toivottoman kauas. Yritin heitä vielä kovalla temmolla tavoittaa, mutta tämä ei onnistunut, eikä näin jälkikäteen ajatellen ollut mitenkään viisasta. Lopulta jouduin ajamaan 8-9 km yksin, kunnes takana tullut 28 km/h ryhmä otti mut kiinni. Ajoin tässä ryhmässä 70 km kohdalla olevaan taukopaikkaan saakka.

Tauon jälkeiset 40 km meni sitten tuossa 28 km/h ryhmässä, ja tässäkin tapauksessa ryhmän hännillä. Ylämäet pysyivät edelleen vahvuutenani, ja niissä muilla oli huomattavasti suurempia ongelmia kuin minulla. Kun vuoroon tuli Bodom-järven kiertäminen ja reitin sisältämät mäet, niin sitten alkoi omien jalkojen kramppaaminen. Aluksi oikealta, ja sitten lopulta molemmilta puolilta.

Onneksi krampit lopulta helpottivat, ja pääsin ajamaan viimeiset 8 kilometriä ilman mitään ongelmia. Maaliin tulin 4 tunnin ja 4 minuutin ajoajan jälkeen. Tavoiteena oli 4 tunnin ajoaika, joten hieman siitä jäin. Tuo ylitys ei tuntunut miltään kun maaliviivan Tapiolassa ylitin.


Mr. T.
 

 

Vapputunnelmia

Vähän myöhässä tämä kirjoitus tietenkin tulee, mutta tuskin tämän blogin tuhannet lukijat siitä hirveästi välittävät. Vappu siis oli ja meni, mukavaa seuraa oli sekä aattona että vappupäivänä ja myös säät olivat melkoisen kohdallaan.

Vappuaatto meni espanjalaisia makuja maistellessa, toki kokonaisuus tarvitsi suomalaisen vapputwistin munkkien ja siman merkeissä. Onneksi myös espanjalainen ruoka maittoi kaikille ja sitä oli ainakin riittävästi. Kuvia ohessa.

Vappupäivä käynnistyi protokollan mukaisesti kupla-aamiaisella ja myös kotiterassille ehdittiin auringosta nauttimaan. Mukava vappupäivän lopetus tapahtui jo hyvissä ajoin.

Vappukoristelua a´la Anne

Alkuun kylmät ruoat, mm. perunamunakasta ja Gazpachoa

Komeat kukat, kukahan nämä osasi ostaa ?

Jälkiruokapullat eli aivan mahtavan makuiset munkit

Lämpimiä pääruokia, kuvassa mausteiset espanjalaiset lammaspullat.

Välillä keskusteltiin jotakin järkevääkin, kait.

Nyt jo vappupäivän kuplajuoma-avaus, nam.

Odotellaan että aurinko alkaa terassille paistamaan.

Ja paistoihan se, kevään ekat paljaat varpaat.

  

Paloheinän mäki * 10

Ulkokauden mäkitreenit ovat sitten alkaneet. Tänään kävin siis vetämässä tuttua tutumman Paloheinän mäen 10 kertaa ylös. Nousun pituus tiereittiä myöten on aika tarkkaan 400 metriä, ja nousua tuolle matkalle tulee suunnilleen 33 metriä, joten onhan tuo ihan jyrkkä mäki.

Eka nousu meni aikaan 1 min 58 sek, mutta tuo tuntui sitten seuraavissa nousuissa, joten olisi pitänyt hieman himmailla tuossa ekassa nousussa. Viidennen nousun jälkeen nousuajat olivat luokkaa 2 min 10 sek tai hieman enemmän, ja jaloissa alkoi nousut tuntumaan. Vika nousu sitten jyrkimmän maastoreitin kautta aikaan 2 min 17 sek, ja ylhäällä sykkeet hieman yli 170. Hyvä treeni tuosta tuli, ja kevyemmällä rullailulla Haltian kautta kotiin.