Kaikki jotka tuota reittiä ovat ajelleet, tietävät että teknisesti reitti ei ole vaativa. Tekniikkaa tarvitaan ainoastaan Rinnekodin jälkeisessä oikeassa maastopätkässä, jonka pituus taitaa olla noin 6 kilsaa. Lisäksi me ajoimme Salmen ja Kattilan välisen osuuden osittain mukavaa polkua myöten, ja tuohon pätkään osui esimerkiksi reitin teknisesti vaativin alamäki.
Ylläoleva ei siis tarkoita etteikö R2000:n läpiajo olisi vaativa suoritus, päinvastoin. Vaativan tuosta tekee sen pituus ja useat tiukat ylämäet. Kovin ylämäkirumba löytyy tietysti Solvallan ja Pirttimäen väliseltä osuudelta, siellähän niitä mäkiä riittää, laskentatavasta riippuen 12 tai 13 kappaletta. Noista kaksi tai kolme on todella tiukkaa, ja yhteen noista nousuista tullaan suoraan 90 asteisen käännöksen jälkeen, joten siihen on aika hankala ladata kunnolla alkuvauhtia. Ja jos tuota mäkeä edeltävässä kunnon alamäessä päästelee liian kovaa menemään, niin sitten pyörä ei enään käänny tuohon mutkaan, vaan metsä kutsuu. Näin kävi meidän yhdelle ajajalle...
Omalta osaltani mittarifaktat voi käydä tsekkaamassa Garminin palvelusta, ja myös porukan muilta ajajilta löytyy sekä faktaa että videoita. Niitäkin voisi joskus linkittää tähän juttuun.
Kokonaisuutena reissu oli siis hyvä, ajoseura oli loistavaa, aurinko paistoi jatkuvasti ja maaliin päästiin melkein ilman tekniikkaongelmia. Seurueemme vanhin pyörä, eli Markuksen Gary Fisher Sugar 2+, ei aivan ilman ongelmia kestänyt loppuun saakka. Tästä syystä jouduimme Pirttimäellä muuttamaan ajoreittiä hieman lyhyemmäksi ja helpommaksi, eli tulimme takaisin kotiin Vihdintietä myöten, joten jätimme Serenan ja Petikon väliset ylämäet väliin.
Tässä myös Suunnon ilmoittama statistiikka eiliseltä ja ajettu reitti. Reittiä voin suositella kaikille kovasta rääkistä kiinnostuneille fillaristeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti