Libanonin makuja

 Viimeaikoina olen taas innostunut kokkailemaan Lähi-idän makuja Libanonista. Olin aikoinaan todella paljon kallellaan kyseisen maan makumaailmaan, mutta sitten kuvioihin tuli Intia ja joku muu samalla alkukirjaimella alkava maa. Mutta kaikki viimeiset pidemmät kokkaukset ovat perustuneet Libanonin makuihin, ja hyvää settiä on keittiöstä pöytään siirtynyt.

Viimeisin keittiöproggis sisälsi seuraavia ruokia, kaikki tietysti Libanonista tai sen maan twistillä tehtyinä:
* Tahinidippiä valkosipulilla
* Tsatsikidippiä valkosipulilla
* Vihreitä papuja, sipulia ja chiliä
* Tabouleh-salaattia
* Mausteisia kana- ja lammaspaloja
* Paistettua halloumijuustoa
* Hashweh-paistosta lampaasta

Muutama tunti keittiössä, ja kaikki ylläoleva oli valmista. Nautinnon kruunasi hyvät juomavalinnat. Tällä kertaa jätin Libanonin tunnetuimman viinitalon eli Chateau Ksaran viinit viinikaappiin, ja laseihin kaatuikin laatujuomia sekä Saksasta että Chilestä. Molemmat toimivat erinomaisesti mausteisten ja osaltaan myös hapokkaiden annosten kanssa. Onneksi ruokaa tuli tehtyä sen verran paljon, että siitä nautitaan vielä kolmannenkin kerran huomenna.

Ilman ruokakuvia ei tämäkään blogipostaus olisi kiinnostava, joten tässä kuvia suoraan keittiöstä ja pari jopa pöydästä. Kuvien laatu taattua omenatasoa.

Kaikki alkaa marinaadeista. Ja vakuumiastiasta.

All done, kansi kiinni, ilmat pois ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Superhelppo ja hyvä tsatsiki.

Boostattu tahinidippi. Ei ollut hassumpaa tämäkään.

Tarvikkeita seuraaviin ruokiin.

Papu-sipuli-chilipaistoksen ensimmäinen vaihe, freesaa sipulit ja chilit. 

Lisää puhdistetut pavut ja anna hautua 30 min.

Tabouleh-salaatti valmistuu tässä samalla.

Lihat paistumaan, luonnollisesti oikeassa järjestyksessä.

Lopuksi paprikat ja 5 min lämpöä.

Samaan aikaan toisaalla - paistettua halloumia valmiina pöytään.

Kaikki valmiina, vain ruokaseura puuttuu.

Beaujolais Nouveau 2015

Ollaan tästä uuden sadon viinien hyvyydestä mitä mieltä tahansa, niin kyllä se meidän marraskuun perinteisiin kuuluu. Eli aina marraskuun kolmantena torstaina korkataan uuden sadon viinit Ranskan Beaujolaisista. Tosin tänä vuonna pitää myöntää se tosiasia, että itse maistoin viiniä vasta perjantaina, duunijutut ajoivat perinteiden edelle.

Kotimaisesta Alkosta löytyi tänäkin vuonna kahta eri versiota, joista toinen eli melkein mustaan pulloon laitettu Doudet-Naudin Beaujolais-Villages Nouveau oli mielestämme parempaa. Toinen vaihtoehto oli "klassinen" nouveau Alkon hovitoimittajalta eli Georges Duboeuf:lta. Suolaisen piiraan kanssa tälläinen kevyempi punainen toimi ihan hyvin.

Se parempi BN 2015.

Klassinen kasvispiiras ja BN 2015. Ihan hyvä pari.

Ask

Pitkästä aikaan ulkona syömässä. Ja vähän fiinimmin tällä kertaa. Krunikassa sijaitseva Ravintola Ask oli ollut todo-listallani jo pitkään, ja lopulta pääsimme tänne. Tästä kuuluu iso kiitos turkulaisille ystävillemme, jotka illan organisoivat.

Ask on nykyään tähtitason ravintola, ja epäilemättä tähti on ansaittu. Tätä tukee meidän kokemamme illallinen. Yksi menu ja siihen sovitut viinit, konsepti on hyvin selkeä. Virallisesti menussa taisi olla kahdeksan annosta, mutta meidän laskuopin mukaan annoksia taisi tulla pöytään viisitoista. Kaikki toki pieniä, mutta aivan superhyviä ja hyvin kauniita. Tähän kun vielä laitettiin jokaiselle annokselle sopiva viini, niin olihan kokonaisuus melko mykistävä. Aikaa kokonaisuuden nauttimiseen meni liki viisi tuntia, ja illallisen jälkeen ei todellakaan tehnyt mieli enään minnekään.

Ask:in kokonaisuus oli todella hyvä, joten kyllä ravintolaa voi huoletta suositella. Ehdottomasti kannattaa ottaa suositusviinipaketti menun kylkeen, sillä viinit olivat todella hyviä, jopa yksi alkuviini pääsi meidän laseihin. Ask kuuluu Suomen terävimpään kärkeen, samassa kateogoriassa taitaa olla ainoastaan Olo ja Turun Kaskis. Näistä tuo Turun helmi on vielä kokematta, sinne kun on aika vaikea saada pöytää...

Ask pääsi myös White Guiden juuri julkistetulle listalle Pohjoismaiden parhaista ravintoloista. Sijoitus taisi olla 57., ja sen edellä oli Suomesta vain Olo. Itse en osaa noita kahta paremmuusjärjestykseen laittaa, molemmat ovat erinomaisia.

Ai niin, ne annoskuvat. Niitähän piisaa, joten tässä hienoja makuelämyksiä kuvien muodossa:

Keittiö sanoo moi, osa 1.

Lisää keittiötervehdyksiä.

Ja  vielä lisää, eihän tässä päästä menun kimppuun lainkaan...

Viimeinen keittiötervehdys.

Alkuruoka numero 1

Alkuruoka numero 2

Lisää alkuruokia. Tätä oli hieman modattu meidän ruokarajoitteiden takia.

Ja vielä kerran alkuruokaa.

Sitten pääruokaa eli kuhaa. Taivaallisen makuista.

Toinen pääruoka, muistaakseni hirveä ja maa-artisokkaa. Oliko hyvää. No oli.

Viimeinen pääruoka,

Jälkkäriosastoa, homejuustoa ja viikunaa.

Lisää jälkiruokia.

Ja vielä lisää.

Viimeinen jälkkäri, tämän jälkeen oli tiedossa se ikävämpi hetki, eli laskun maksaminen...

Viinejä netistä - viimeinen taisto?

Muutamat tässä blogissa olleet kirjoitukset ovat koskettaneet viiniharrastustani, ja erityisesti viinien nettituontiin liittyviin haasteisiin. Omasta mielestäni suurin haaste on nimeltään Suomen Tulli, ja heidän käsityksensä koko asiasta.

Olen siis pitkän linjan viiniharrastaja, ja olen tilannut netistä viinejä vuosien ajan. Kahtena viimeisenä vuotena Tulli on pysäyttänyt ja avannut jokaisen tilaamani lähetyksen, jotka yleensä ovat olleet kahden laatikon, eli 12 viinipullon kokoisia. Eivät siis mitään massiivisia, ja määrältään aivan pikkuriikkisiä verrattuna siihen, mitä ihmiset tuovat mukanaan Viroon suuntauvilta matkoiltaan.

Aina kun Tulli on avannut tilaukseni, on mukaan liitetty heidän saatekirje, jossa muistutetaan että viineistä pitää maksaa valmisteveroa tietty määrä, ja että kyseessä voi olla joko Etämyynti tai Etäosto. Tullin saatekirjeessä oleva teksti ei kyllä pidä paikkaansa, jos kyseessä on normaali nettiostostapahtuma. Käytännössä siis sellainen, jossa myyjä järjestää myös kuljetuksen, ja itse maksan tuotteet ja kuljetuksen myyjälle, mitenkään itse kuljetusprosessiin vaikuttamatta. Tämä on EU:ssa aivan laillista ja tästä on myös EU Tuomioistuimen päätös (C-170/04) olemassa. Tätä päätöstä kutsutaan myös ns. Rosengren-päätökseksi. Vähemmän yllättäen Suomi ei noudata ko. päätöstä, ja tästähän tämä koko hämmennys johtuu.

No, viime kesänä tilaukseni pysäytettiin jälleen, ja mukana oli tuo tuttu kirje. Silloin havaitsin että Tullilta löytyy sähköinen palvelu, jossa esimerkiksi voi Valmisteveron maksaa. Epäilin kyllä että minun ei ko. veroa pitäisi maksaa, mutta päätin silti kokeilla Tullin palvelua. Maksu onnistui, veroa piti maksaa hieman päälle 30 euroa + naurettava myöhästymismaksu siitä, että en ollut toiminut välittömästi, vaan viivyttelin siinä 10 päivää. Sama prosessi tuli eteeni syyskuun lopussa, kun taas tilasin viinejä samaisesta ja hyvämaineisesta saksalaisesta nettikaupasta. Tuolloin maksoin välittömästi valmisteverot, joten ajattelin että kaikki hyvin. Edelleen olin kyllä sitä mieltä että minun ei noita veroja kuuluisi maksaa.

Tuon jälkeen sain Tullilta kirjeen, jossa he väittivät että olin itse vaikuttanut viinien kuljetukseen, ja olin jättänyt vaadittavan vakuuden maksamatta. Tästä syystä olin taas syyllinen, ja sakkoa tulisi 50 euroa. Tässä kohtaa itseltäni meni kuppi lopulta nurin, ja ilmoitin Tullille että väitöksenne ei pidä paikkaansa, en ole itse mitenkään vaikuttanut viinien kuljetusprosessiin ja etämyynti EU-alueella on laillista.

Parisen viikkoa tästä palautteesta, ja Tullin virkailija soitti minulle. Hän totesi puhelimessa, että koska pystyin osoittamaan lähetyslistan ja kuitin perusteella, että en ole itse kuljetusprosessiin osallistunut, niin en myöskään ole velvollinen vakuuden maksamiseen, tai edes valmisteveron maksamiseen. Täten voisin hakea takaisin turhaan maksettuja veroja. Luonnollisesti tätä ei voi tehdä sähköisesti, vaan kirjallisen menettelyn kautta. Kysyin puhelimessa että saanko tämän päätöksen myös sähköisenä, niin siihen Tullin virkailija sanoi, että et saa. Udeltuani syitä tähän, hän kertoi että näin heitä on ohjeistettu sanomaan, sillä kirjalliset päätökset "kun valuvat helposti nettiin muiden nähtäväksi..."

No, huh huh, sanon minä ja ihmettelin tätä Tullin puuhastelua. Mutta olin siis tyytyväinen tähän päätökseen, ja aion jatkaa viiniostoksiani samoista kaupoista. Se kun on laillista, myös Tullin virkailijan suullisen päätöksen mukaan. Taistelu tässä asiassa näyttäisi olevan ohitse, ja uskoaksi kuulun voittajapuolelle. Nyt sitten kirjoittamaan sitä kirjallista valitusta, jos sitten joskus saisin turhaan maksamani valmisteverot takaisin, pitäisiköhän niille laskea jokin korkokin...  

Off-Season

Valmentajan ehdotuksesta olen viettänyt lyhyttä välikautta, eli treenannut paljon normaalia vähemmän. Tämä jatkuu vielä vajaan viikon verran, joten seuraavan kerran pyöräilen lokakuun puolella. Treenitauon tarkoitus on palautella itseäni kohtuullisen rankasta pyöräilykaudesta, jolle ehti tulla mittaa 5500 kilometria.

Uusi treenisetti lähtee kyllä kohta käyntiin, ja primääristi treenaaminen tapahtuu PK-tehoilla. Joten kyllähän tänä vuonna tuo 6000 kilometriä eri pyöräilymuotoja tulee varmasti täyttymään. Täten määrällisesti kasvua edelliseen vuoteen tullee olemaan 25-30%. Ihan hyvä parannuslukema.

Syksyä ja pimeneviä iltoja ajatellen viritin pyöriin etu- ja takavalot. Maantiepuolella takavaloa tarjoaa Garminin uutuus, eli Varia takatutka. Se siis havaitsee takana lähestyvän auton, ja kertoo siitä mulle mittarini eli Garmin Edgen näytössä. Takatutka toimii myös takavalona. Etuvaloksi tuli Exposuren MaXx-D. Sama etuvalo sekä maastoon että maantielle. Tähän oli omat syynsä.

Nyt kun vielä olen pyöräilytauolla, niin kehutaan vielä uutta harrastustani, eli polkujuoksua. On aika mukava laji, ja se tuo ainakin haasteita ja vaihtelua tavalliseen juoksuun verrattuna. Toki omat juoksukengät piti sitä varten hankkia. Päädyin Salomonin S-Lab Speed malliin, jotka ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Jos tuohon polkujuoksuun vielä lisähaasteita haluaa, niin sitten pimeällä metsään ja poluille juoksemaan. Siitä saa jo hyvän tekosyyn hankkia itselleen jonkun ultimaattisen juoksuvalosysteemin...

Sappee MTB - kisaraportti

Syöte MTB teki tänä vuonna paluun MTB-kisakartalle, ja kyllähän se piti käydä tsekkaamassa. Päätin ajaa 38 kilsan kisamatkan, sillä epäilin että palautumiseni TdH:sta ei vielä olisi ihan kohdallaan. Tätä päätöstä kiittelin kisan aikana, sillä uusi reitti oli keskiosaltaan melkoisen tekninen, ja oma eteneminen kapealla, juurakkoisella ja kivisellä, singletrackillä oli melkoisen hidasta. Tämä osuus oli teknisesti ihan Tahkon tai Syötteen MTB-kisojen tasoista, ja bonuksena oli vielä kosteudesta johtunut liukkaus. Joten se siitä järjestäjän mainostuksesta, että reitti sopii myös aloittelijoille...

Garminin kertoma raportti, jonka voi käydä tsekkaamasta täältä, kertoi tuon osuuden pituudeksi 10 kilometriä. Tuohon pätkään mahtui osaltani useita työntöpätkiä, ja ajamisen rytmi oli ajoittain todella kadoksissa. Samoin tuohon sektoriin osui osaltani yksi surkuhupaisa bunnyhop, jossa eturengas meni kyllä ihan oikein puun ylitse, mutta takarengas jäi vajaaksi, ja kun puun runko oli sikaliukas, niin kaikki voi arvata miten siinä pyörälle ja kuskille kävi. Onneksi tuossa kohtaa ei ollut yhtään katsojaa, tai toista kuskia perässä...

Ennen tuota osuutta vauhti oli oikein hyvä, ja tuohon osuuteen kuuluivat myös matkan suurimmat alamäet, jossakin mäessä taisin kellottaa lähemmäksi 50 km/h, joten meininki oli kyllä kohdallaan. Hieman ennen puoltaväliä laskeskelin että 2:30:00 voisi olla mahdollinen loppuaika, mutta valitettavasti oma puutteellinen ajotaito märässä juurikossa/kivikossa pudotti lopullista aikaani.

Reitin loppupuolen 10 km kulkivat taas hyvin, enimmäkseen reitti oli kuivempaa kangaspolkua ja metsäautoteitä, joten niissä pääsi hyvin ajamaan. Samoin viimeisen kahden kilometrin nousumetrit olivat mun vahvinta osuutta, muutama selkä siinä tuli napsittua. Tuossa kohtaa reittiä polkuvoimasta oli paljon hyötyä, ja yllättävän paljon sitä vielä tuossa vaiheessa löytyi. Vikat loppunousut olivat myös kisassa eka kerta, kun käytin edessä pienempää mummoratasta, muuten poljeskelin isommalla.

Maaliin saavuin ajassa 2:52:00, joka oli ihan kohtuullinen suoritus. Sillä irtosi 13. sija kaikista kisaan startanneista kuskeista, joita oli lopulta 85. Kaksi minuuttia jos olisi kyennyt parantamaan, niin olisin ollut Top-10 sakissa, tuo olisi ollut aika helposti tehtävissä. Top-5 listalle pääsyyn olisi vaadittu jo 15 minuuttia parempi aika, siihen en oikein usko. Saatika voittoon, johon olisi vaadittu 32 minuuttia parempi aika. Myös yksi nainen ehti maaliin ennen mua, ja kohtuullisen selvästi. Taisi olla se aika kova menijä, jonka kanssa poljettiin matkan eka puolisko. Juurakko-osuudella hän sitten mut pudotti, kaikki kunnia hänelle.

Lopputulos oli kuitenkin sen verran hyvä, että positiivinen maku kisasta jäi. Reitti oli ihan hyvä, vaikkakaan enhän mä noista märistä juurista ja kivistä tykkää. Jos olisi ollut kuivaa, niin myös oma menoni olisi niiden osalta ollut toisenlaista, ehkä.

Tähän kisaan on hyvä lopettaa kisakausi tältä vuodelta. Nyt vähän huilataan tehokkaan pyöräilyn osalta, ja sen jälkeen aloitetaan treenaus tulevaa kautta varten. Vuoden 2016 tavoitteet eivät vielä ole kaikilta osilta selviä, mutta tiettyjä juttuja on jo laitettu ylös.

Ohessa vielä muutama graafi mittarista. Noista näkee että ainakin rasitus on ollut kohdallaan...

Reitin korkeusgraafi. Muutama jämäkkä nousu tuonne kyllä mahtui...

Vauhtia piisasi, ainakin joskus.

Sykkeet olivat kyllä korkealla. Punaisella mentiin yli puolet ajasta.

Sappee MTB

Huomenna aamusta nokka kohti Pälkänettä ja Sappeeta. Muutaman vuoden tauon jälkeen kisakalenteriini palaa maastokisa Sappeen ympäristössä. Jos muistan oikein, ja jos reitti on edes osittain sama kuin viimeksi, niin teknisesti tämä on helpompaa ajettavaa kuin vaikkapa Tahkolla tai saatika Syötteellä, mutta kyllähän tuollakin polkuja riittää. Ja käsittääkseni reitti päättyy Sappeen huipulle, eli loppunousussa on varmasti riittävästi haastetta.

Syksyllä voi säät olla haastavia, ja huomiseksi on sitten luvattu vesisadetta. Mutta ei se haittaa, oheisesta videosta voi nähdä mitä tuleman pitää. Ainakin polkijoita on huomattavasti vähemmän kuin Tahkolla, ja tämähän on tietysti hyvä asia.