Uusiin maisemiin

No joo, kämppä vietiin käsistä ja nyt muuttoa pukkaa.
Me kun olemme muuttaneet melko ahkerasti, niin muuttoprosessi on meille molemmille aika selkeä ja osaamme kyllä toimia eli pakata tehokkaasti ja nopeasti.

Uusi lokaatiomme Pitskussa on meille molemmille aivan tuntematonta seutua, ja eipä sitä kantakaupungiksi voi millään ilveellä kutsua, joten kutsutaan sitä sitten esikaupungiksi. Eli lokakuun alusta tämä pariskunta elelee Länsi-Helsingissä Pitäjänmäellä.

Hyvää alueessa on ainakin sen loistavat urheilumahdollisuudet. Kaikkiin meitä kiinnostaviin suorituspaikkoihin on hyvin lyhyet välimatkat, joten urheilumielessä muutto Pitskuun on hyvä veto. Myös työpaikkamme sijaitsevat uuteen lokaatioon nähden entistä lähempänä, joten siinäkin olemme voittajia. Tappiota tulee selkeästi siitä että Pitskusta on 7-8 kilometriä stadin ytimeen nykyisen 500 metrin sijaan. Tätä eroa ja sen merkitystä tullaan sitten jatkossa miettimään, katsotaan sitten kumpaan suuntaan viisari tällä kertaa värähtää.


Mr. T.

Muutto

-Tältä alueelta etsitään asuntoja.
-Aijaa.

-Paljonkohan tästä saisi?
-Entiiä. Mutta se on helppo selvittää.
-Mutta eihän me tätä myydä.
-Ei tietenkään.

-Kiinteistövälittäjä lupasi aika paljon.
-Niin teki. Pitäiskö kokeilla?
-Niin. Voishan sitä. Ei se tällaisena aikana kuitenkaan mene.
-Ei niin.

-No, nyt se myi sen!
-Mitä? Kolmessa viikossa ja kahdella näytöllä?
-Näin kävi. Mitäs nyt?


/Mrs. T

PK-kausi

Näin se kesä ja kilpailukausi ovat lopullisesti ohitse, ja parin viikon relaksaatiotauon jälkeen edessä on ihana PK-kausi. Yleensä PK tarkoittaa tylsää puurtamista ilman suurempia revittelyjä, sillä tavoitteenahan on nimenomaan kehittää sitä peruskuntoa. Ja ilman hyvää peruskuntopohjaa ei voi olettaa saavuttavansa hyviä kilpailusuoritteita.

Mutta ainakin näin syyskuussa PK voi vielä tarkoittaa mukavia fillarointi- ja juoksulenkkejä, joissa pääpaino on mukavassa ajamisessa/juoksussa ja nimenomaan sopivalla vauhdilla. Marraskuusta eteenpäin PK:n kehittäminen nolla-asteisessa räntäsateessa vaatii sitten sitä motivaatiota. No, onneksi omaan PK-harjoituskauteen kuuluu myös saliharjoittelua ja muita sisälajeja, joten aina voi soveltaa.

Tokihan fillarikauden virallinen päätös tehdään vasta Lohjan Oktoberfest-ajoissa lokakuun 4. päivä, joten ennen sitä poljetaan mitä poljetaan.


Mr. T.

Demoilua

Juhlistimme loman ja kesäkauden päättymistä illallisella Demossa.
Jo aikaisemmin olemme todenneet ravintolan tason erittäin korkeaksi, ja eipä Demo tälläkään kertaa pettänyt. Ravintolan taso oli niin ruokien, juomien, palvelun kuin yleisenkin ilmapiirinkin mukaan vähintään sitä tasoa mitä aiemminkin, eli aivan huippuluokkaa.

Näin viikonloppuisin Demosta sai vain päivän menun, jonka sisältöä emme etukäteen edes halunneet tietää. Niin sitä sitten entiset kasvissyöjät nautiskelivat mm. erinomaisesta vasikasta ja kateenkorvasta. Vielä kun otimme menuun sovitetut viinit, niin kokonaisuus oli aivan erinomainen, parasta mitä Suomessa olemme tänä vuonna kaupallisesti nauttineet.

Ainut harmistelun aihe on tietysti paikan kalleus, sillä kyseinen menu kahdelle viineineen aiheutti lompakkoon 260 euron loven, joten ihan joka kuukausi tälläisistä illoista ei valitettavasti pääse nauttimaan...


Mr. T.

Paska kaupunki

Odotetusti tällä kappaleella Kauko Röyhkä aloitti settinsä Huvilalla maanantai-iltana 25.8. Illan ekassa setissä Kauko lauloi Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa, ja tutut kappaleet olivat saaneet uuden sovitusmuotonsa Vellu Halkosalmen käsien kautta. Kappaleiden sanoitukset tulivat erittäin hyvin esille, ja niiden merkitys aukesi setin aikana varmaankin muillekin kuin meille ikiaikaisille kaukofäneille.
Muita huippuja olivat Paha maa, Kevät, Vaeltava vitsaus ja keikan lopettanut Mainostaulujen taakse. Raivoisat taputukset, encorena Zaia ja sitten tauolle.

Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle olivat ilmestyneet sähköiset soittimet ja orkesterin nimi oli nyt Kauko Röyhkä, Riku Mattila ja Yhtye. Erittäin hyvä keikka jälleen, ja itselläni oli erityisen ilo katsoa Riku Mattilan energistä esiintymistä ja bändissä bassoa pomputelleen Samae Koskisen soittamisen riemua. Samae veti myös yhden soolokappaleen, luonnollisesti pikkuhittinsä Hän asuu näillä kulmilla.
Materiaali koostui uusimman levyn biiseistä, joista parhaat mielestäni olivat Helvetti, Anna, Kaksi vuotta aikaa sekä tietysti Kaikki menee hyvin kun olet nuori. Myös vanhoja Narttu-kappaleita kuultiin, kuten esimerkiksi Maa on voimaa ja Mainostaulujen taakse.

Näistä kahdesta täysin erilaisesta keikkasetistä vaakani kallistuu kyllä perinteisemmän bändiversion puolelle, vaikka ei se kamarirock missään tapauksessa huono ollut. Puolet Huvilateltasta voi olla eri mieltä kanssani, sillä tyypillisesti Huvilan kuulijakunta eroaa melkoisesti esimerkiksi Tavan vastaavasta. Ja näin oli myös maanantaina.


Mr. T.

Finlandia MTB

Tästähän alkaa tulla jo perinne. Finlandia MTB:stä siis. Eli jälleen kerran kävimme polkemassa ja tunkkaamassa noita Tiirismaan polkuja ylös ja alas. Tänä vuonna ajoin ajallisesti huonommin kuin koskaan, palautuminen viikon takaisesta HCM:stä ei ollut vielä kokonaan tapahtunut. Tämä tuntui erityisesti kaikissa ylämäissä, ei löytynyt tuttua voimaa polkea mäkiä vauhdikkaasti ylös, vaan vauhti hiipui ja syke nousi.

Lopun 5 kilometriä tulin sitten kramppien hidastamana verkkaisesti polkien, mutta maaliin kuitenkin ajettiin eikä talutettu.

Polkuja pulssi tapissa ajaen ja mutaisia mäkiä tunkaten tuli taas mieleen vanha kunnon ajatus "tänne ei enään ikinä", mutta katsotaan tätä ajatusta taas vuoden kuluttua.

Mrs. T. ajoi taas hyvin, parantaen jälleen aikaansa.


Mr. T.

Espoo Ciné

Espoo Ciné on perinne. Alkuaikojen kolme elokuvaa per päivä on vaihtunut kolmeen elokuvaan per festari. Tai olisimme kyllä katsoneet tänäkin vuonna paljonpaljon enemmän, jos olisimme sorvin ja harrastusten (Nissan MTB Finlandia) ääreltä ehtineet.

Tämän vuoden valinnat menevät näin:

* Ladrones, ohjaaja Jaime Marques, Espanja 2007

* Käsky, ohjaaja Aku Louhimies, Suomi 2008

* Revanche, ohjaaja Götz Spielmann, Itävalta/Saksa 2008


Mrs. T