Yo-laketti

On taas aika kaivaa ylioppilaslakki naftaliinista. Tänä vuonna ajattelin tehdä toisin ja valita yo-laketin.

Designed and thought by Kirsi Nisonen & Bob Helsinki.

Ensimmäiset 35 kilometriä

Nyt on ekat kilometrit käppyräsarvisella Colnagolla takana, joten pitäähän neitsytajosta jokin raportti kirjoittaa. Hieman omituisesta ajoasennosta huolimatta lenkki meni ihan kivasti, kaikki toimi ja myös kuljettaja on vielä hengissä.

Ekana cc-pyörän hyvät puolet:
+ se on kevyt polkea
+ se kiihtyy nopeasti
+ sillä pääsee kovaa

Ja sitten ne huonot puolet:
- Miksi ihmeessä pyörässä joka on tarkoitettu nopeaan ajoon on surkeat vannejarrut
- Ilman jousitusta ajaminen tuntuu kaikkialla kropassa
- Luotto kapeiden renkaiden pitoon ja kestävyyteen on aika heikkoa

Koska pyörässä vielä on 32 mm Schwalben Rocket Ron CX-kumit alla, niin sillä uskaltaa helposti myös läheiseen Keskuspuistoon. Siellä  isommat väylät olivat oikein hyvässä kunnossa, mutta useat pyörätiet olivat edelleen melkoisen sepelin peitossa ja tietenkin täynnä routavaurioita. Maasturilla tuollaiset eivät olisi mitään ongelmia, mutta luotto näiden kapeampien ja kevyempien renkaiden kestävyyteen ei vielä ole kovin kummoinen, joten ajaminen ei tuollaisilla alustoilla ollut kovin rentoa.

Lisäksi uusien asfalttireittien löytäminen on oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi Kehä III:n vieressä menevää pyörätietä pitkin ajaminen ei ollut mitään herkkua, kiitos pölyn ja tuhansien autojen. Onneksi seuraavalla retkellä on mukana kartoilla varustettu Garmin Edge 800, joten eksyminen ei liene enään mahdollista.

Ohessa vielä pakolliset kuvaotokset:

Reitti, suunnistus ei mennyt ihan putkeen.

Ajoasu pyörätyyliin sopiva.

Pitkäkosken sillalla.

Eiköhän se ollut tässä, mennään kotiin.

 

Pääsiäisruokailua - sunnuntai

Pääsiäisen kolmannen ja viimeisen ruoka-aiheisen kirjoituksen paikka on tässä. Pääsiäissunnuntaille oli jo aikoja sitten sovittu ystäviemme T:n ja E:n tapaaminen hyvän ruoan ja mukavien hiihtomuistelujen merkeissä.

Hyvin keväinen ilta ei oikein sopinut lumisten kuvien ja videoiden katseluun, mutta kyllä niistä hyvät muistot jäi. Tux, Tux, Hintertux ja aiheeseen sopivat alkujuomat olivat makoisan kylmiä.

Itse ruokina tarjoiltiin leppoisaa seurusteluruokaa, eli alkuun valkosipuli-sahramikeittoa ja pääruokana karitsan jauhelihalla ja ricottajuustolla muhevoitettua lasagnea. Kaikkien keitosten pääidea oli pitkään keittäminen, ja erityisesti lasagnen tomaatti-jauhelihakastikkeessa useamman tunnin keittäminen maistui erittäin hyvin. Slow-food on aina ihmisen makuhermoille hyväksi. Jälkiruokana tarjottiin marenkikakkua, jonka makeutta toiset ylistävät ja joka toisille voi olla jo hieman liikaa. Sitäkään ei voi minään pikaruokana pitää, aamupäivällä Mrs. T. sen valmistelun aloitti.

Ruokien kanssa tarjottiin itävaltalaista Brundlmayerin Gruner Veltliner Alte Rebeniä vuodelta 2005, ja sitten erilaisia chianteja. Suosikiksi taisi nousta Marchesi Antinorin Peppoli Chianti Classico vuodelta 2008. Jälkiruoan kanssa tarjoiltu Gonzales Byassin Matusalem Oloroso Dulce sherry oli hyvin makeaa ja maittavaa, se pärjäsi hienosti marenkikakun kanssa.

Kiitoksia mukavasta illasta kaikille osallistujille, kaikkien iloksi ohessa vain muutama kuva.

Tästä se pohjan tekeminen lähtee, aikaahan tämä hieman vaatii...

Hitaasti, hitaasti...

Oheistuotteita valmiina pataan heitettäväksi.

Saisiko olla sellaiset pienet alkudrinksut Tuxin tyyliin ?

Alkukeitossa maistuu ainakin valkosipuli ja sahrami.

Skool, tästä se mukava ilta alkoi ja erityisesti jatkui.

Pääsiäisruokailuja - lankalauantai

Koska pitkäperjantai meni muiden aktiviteettien kanssa, ja ruokailussakin tyydyttiin torstain rääppiäisiin, niin pitihän sitä lauantaina taas kokata. Ennen kokkailuja asensimme koko perheen voimalla uuden liesituulettimen ja hienon ulkoilman kunniaksi kävimme kevään ensimmäisellä kalliopiknikillä, mutta ne ovat eri juttuja ne.

Meidän lähikauppamme on aivan erinomainen K-Supermarket Mustapekka, josta saa aina tuoretta kotimaista karitsaa. Tälläkin kertaa satsasimme siihen. Täten lauantaina nautittiin alkuun kevään ensimmäisistä parsoista tehdyt parsabruschettat, ja pääruokana karitsan ulkofilettä kahvikastikkeella. Lihan kaverina tarjottiin vihanneslisuke, joka oli koottu punasipulista, parsasta sekä kirsikkatomaateista. Näiden ruokien ohjeita en viitsi tähän kirjoittaa, mutta tarvittaessa ne on saatavilla tekstin kirjoittajalta.

Lopputuloksesta voidaan sanoa, että koko perhe nautti siitä. Nelijalkainen perheenjäsenemme näytti erityisesti tykkäävän pikkuruisista karitsan paloista, joita hänellekin annettiin maistettavaksi. Me aikuiset tykättiin kyllä kokonaisuudesta, ja alkupaloina tarjotut parsabruschettat olivat erityisen onnistuneita.

Hyvät viinit kruunasivat onnistuneen illallisen.

Ja oheen pakolliset kuvaotokset.

Tuoretta parsaa, olkaa hyvä.

Parsabruschettat dijonnaiskastikkeen kanssa, nam.

Pääruoka oli myös maittavaa.

Viini paranee aina karahvin kautta tarjoiltaessa.

Pääsiäisruokailuja - kiirastorstai

Pääsiäisenä kuuluu syödä hyvin. Näin me myös teimme.

Kiirastorstaina työpäivän jälkeen aloitettiin juhlapyhien nautiskelut pikaisesti tehdyllä punajuuripestopastalla. Punajuurista, sipuleista, pinjansiemenistä, basilikasta, öljystä, etikasta sekä mausteista keittämällä tehty pesto oli hyvin nopea ja helppo tehdä. Noin 15 minuutin keittämisen jälkeen soseutus sauvasekoittimella, ja pesto oli valmis.

Kun pesto vielä oli kiehumassa, niin sillä aikaa oli hyvä tehdä muut hommat. Eli riittävästi pastavettä kiehumaan, ja mozzarellajuustopalojen pilkkominen, niin ruokahan oli suunnilleen siinä. Kiehuvaan veteen hieman suolaa ja riittävästi pastaa, ja sitten vaan odottamaan pastan kypsymistä.

Kun pasta oli kypsää, niin vesien valutus pois ja tässä kohtaa poikkeuksellisesti hieman öljyä päälle. Tämä siitä syystä, että punajuuripesto ja pasta yhdistetään kuumentamalla ne kattilassa. Sitten kun yhdistelmä oli sopivan lämmintä, niin annokset lautaselle, ja päälle muutama sopivan kokoinen mozzarellapala. Koristeeksi vielä hieman paahdettuja pinjansiemeniä, niin sehän oli siinä.

Nautitaan hyvän valkoviinin kanssa, esimerkiksi Bucci Verdicchio Classico Superiore toimii todella hyvin pinjansiementen kanssa.

Ohessa vielä muutama snapshot kiirastorstain yksinkertaisesta illallisesta.

Valmis punajuuripestopasta

Ja tästä suoraan nauttimaan

Lankalauantai

Mitä tehdään lankalauantaina?

a) asennetaan uusi liesituuletin
b) mennään piknikille
c) illalla tehdään tuntikaupalla ruokaa ja yritetään pitää nälkäistä perheen naisväkeä pois keittiöstä...

Älä sammu aurinko

Maaliskuulla ilmestyneeltä Samuli Putron toiselta soololevyltä kuultiin jo viime kesänä muutamia kipaleita, mutta nyt oli kiinnostavaa nähdä mies pitkästä aikaa Tavastialla. Puoli täydelle/tyhjälle salille tarjoiltiin takuuvarmaa settiä. Bändin soitanto oli huomattavasti varmempaa kuin viime kesänä Käpylän Kyläjuhlilla nähty ensiesiintyminen, varsinkin Idols-bändissä rumpuja soittavan Sami Kuoppamäen toimintaa jaksoi ihastella. Taitaa mies oikeasti osaa soittaa niitä rumpuja. Itse Samuli oli oma itsensä, eli jo Kahvilan keikoilta tutut huonot välispiikit olivat yhä ennallaan, mutta itse soitanto ja laulaminen sujui kyllä.

Saaressa on aina sunnuntai