Ensimmäiset 35 kilometriä

Nyt on ekat kilometrit käppyräsarvisella Colnagolla takana, joten pitäähän neitsytajosta jokin raportti kirjoittaa. Hieman omituisesta ajoasennosta huolimatta lenkki meni ihan kivasti, kaikki toimi ja myös kuljettaja on vielä hengissä.

Ekana cc-pyörän hyvät puolet:
+ se on kevyt polkea
+ se kiihtyy nopeasti
+ sillä pääsee kovaa

Ja sitten ne huonot puolet:
- Miksi ihmeessä pyörässä joka on tarkoitettu nopeaan ajoon on surkeat vannejarrut
- Ilman jousitusta ajaminen tuntuu kaikkialla kropassa
- Luotto kapeiden renkaiden pitoon ja kestävyyteen on aika heikkoa

Koska pyörässä vielä on 32 mm Schwalben Rocket Ron CX-kumit alla, niin sillä uskaltaa helposti myös läheiseen Keskuspuistoon. Siellä  isommat väylät olivat oikein hyvässä kunnossa, mutta useat pyörätiet olivat edelleen melkoisen sepelin peitossa ja tietenkin täynnä routavaurioita. Maasturilla tuollaiset eivät olisi mitään ongelmia, mutta luotto näiden kapeampien ja kevyempien renkaiden kestävyyteen ei vielä ole kovin kummoinen, joten ajaminen ei tuollaisilla alustoilla ollut kovin rentoa.

Lisäksi uusien asfalttireittien löytäminen on oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi Kehä III:n vieressä menevää pyörätietä pitkin ajaminen ei ollut mitään herkkua, kiitos pölyn ja tuhansien autojen. Onneksi seuraavalla retkellä on mukana kartoilla varustettu Garmin Edge 800, joten eksyminen ei liene enään mahdollista.

Ohessa vielä pakolliset kuvaotokset:

Reitti, suunnistus ei mennyt ihan putkeen.

Ajoasu pyörätyyliin sopiva.

Pitkäkosken sillalla.

Eiköhän se ollut tässä, mennään kotiin.