Latium

Kulinaarimatkamme kakkososassa maistelimme italian parhaita makuna. Monissa alan julkaisuissa mainittu ja kehuttu Latium näytti kuinka italialaisilta sujuu fine dining. Ja sujuihan se. Palvelu oli aivan ensiluokkaista, mutta ei liian päällehyökkäävää, vaan tyylikästä ja hienolla tavalla huomaavaista.

Jos puhutaan ruoasta, niin valmiit menuvaihtoehdot eivät meitä innostaneet, joten valitsimme kolmen ruokalajin menun itse. Jätimme puhtaat alkupalat pois, ja aloitimme väliruokana tarjottavilla parsarisotolla ja makkararigatonilla. Helposti voidaan todeta että molempien valinnat olivat hyvin onnistuneita. Samoin keittiön lähettämät pikkuterveiset toimivat upeasti. Pääruokina tarjoiltiin kalaa, toisen lautasella oli meriahventa ja toisella piti olla miekkakalaa. Hovimestarin runsaan selityksen säestämänä miekkakala muuttui tonnikalaksi, syynä tähän oli miekkakalan toimitus- tai laatuvaikeudet. Molemmat pääruoat olivat toki maittavia, mutta eivät niin säväyttäviä kuin alkuruoat. Itse nauttimani tonnikala rucolasalaatin ja aurinkokuivattujen tomaattien kanssa maistui siltä miltä oikein kypsytetty tonnikala pitää maistua.

Ruokien kanssa nautittiin pullollinen erinomaista italialaista Pinot Noiria, joka toimi aivan upeasti sekä alkuruokien että hieman raskaampien kalaruokien kanssa.

Jälkiruokaosastosta otimme ravintolan erikoisuudet, eli setin makeita ravioleja. Näiden tarjoama makuelämys oli taas aivan upea, erityisesti mintturavioli ananas- ja kookoskastikkeella maistui liki taivaalliselta. Näiden kanssa nautittiin lasilliset makeaa Vin Santoa, josta toinen tykkäsi ja toinen ei. 

Kokonaisuutena Latium oli hieno kokemus, ja vaikka ravintola näyttää ulkoapäin tylsältä, niin sitä se ei tosiaan palvelun ja ruoan suhteen ole.


Mr. T.