Uusivuosi

Kuluva vuosi loppuu hieman yli tunnin kuluttua. Ei siitä sen enempää, kaikenkaikkiaan hyvinhän tämäkin vuosi on mennyt. Joitain isoja tapahtumia, ja joitain pienempiä. Luonnollisesti hyviä ja huonoja tapahtumia on myös mahtunut mukaan.

Mitäpä vuosi 2013 tuo tullessaan ?

Sitä ei voi tietää kukaan, mutta omat lupaukseni ovat sen verran henkilökohtaisia, että niitä ei halua tällä foorumilla kertoa. Sen voin kertoa että ne liittyvät fyysiseen olemukseeni ja johonkin muuhun.

Lopuksi muutama sana: Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Edit. Kuvaotoksia vuoden viimeiseltä päivältä. Pöydässä turkkilaisia meze-herkkuja ja juomana kuplivaa.

Laatukuohuvaa Englannista.

Meze-pöytä alkaa valmistua.

Marinoituja oliiveja, paahdettuha paprikoita, viinilehtikääryleitä ja kastikkeita.

Lisänä edelliseen lammaskebabit ja pitaleipää.

Haastava kuvakohde, useasti liian paljon liikkuvia osia,

Joulupäivä

Monivuotisen perinteen mukaisesti myös joulupäivä meni kuten olimme sen suunnitelleet. Heti heräämisen jälkeen kivi-saksi-paperi kisa ja voittaja/häviäjä ulos koirien kanssa ja kisan toinen osapuoli keittiöön. Manchego-juustosta valmistetut chipsit saksanpähkinätwistillä olivat vuoden 2012 hitti. Toki aivan mahtava makea kuplajuoma lisäsi yhteisnautintoa ainakin 100%.

Pitkän rentoilun jälkeen piti kuitenkin ryhdistäytyä, joten tunnetusti ulkona lumityöt odottivat. Kuitenkin päätin että joulupäivänä ei pidä hirveästi rehkiä, joten sisäpihan lumityöt riittävät. Ja siinäkin mulla oli kaksi tehokasta apuria, jotka puuttuivat suunnilleen jokaiseen lumilapion heilahdukseen.

Meidän jouluspeksit ovat sellaiset, että joulupäivänä syödään etnistä. Niin tänäkin vuonna. Tänä vuonna ajattelin panostaa fine-dining tyyppiseen intialaiseen ruokaan, joten jo iltapäivällä ilmoitin että nyt on aika siirtyä keittiöön. Ja kyllähän tuossa ruoanlaitossa sai taas kerran aikaa kulumaan, kokonaisaika joulupäivältä taisi lopulta olla lähelle kuutta tuntia. Hieman kitkerää palautetta tästä sain salin puolelta, mutta käsittääkseni tarjottu ruoka ja sen taso hiljensi arvostelun...

Joulupäivä päättyi erinomaiseen ja pitkän kaavan mukaan nautittuun intialaiseen päivälliseen. Jälkiruoan aikaan kello tikitti jo lähemmäksi puoltayötä, ja sen jälkeen yhdessä rakkaan seuralaisen kanssa todettiin että olipa tämä suuri nautinto ja tähän on hyvä lopettaa. Ohessa muutama kuvaotos, reseptit saatavilla jos siltä tuntuu...

Loistava aamusetti, kuplajuomaa ja chipsejä

Huoh, lumitöitä

Apurit, niistähän on tässä hommassa paljon apua...

Luminaamat * 2

Tästähän se lähti, kalttaa luumutomaatit

Kaltatut ja operoidut tomaattipalat valmiina chutneytä varten

Maustekastike #1

Maustekastike #2, aina tarvitaan chiliä, inkivääriä ja muita mausteita

Maustekastike #2 - hyvä tästä tulee

Ensimmäinen valmis ruoka - kookoskeitto

Viinikin pääsi kuvaan - luomua ZH:n tilalta Ranskasta

Väliruoka - mahtavaa chicken kormaa ja sahramiriisiä

Kuvassa maaginen chutney, hyväähän se kieltämättä oli

Pääruoka . marinoitua karitsaa, sahramiriisiä, raita, chutneytä ja muita herkkuja

Jouluaatto

Aatto meni meillä jo pienimuotoisen perinnekaavan mukaisesti, eli kotona ja pitkään ruokapöydässä viipyen. Toki kotikokki viipyi myös keittiössä, mutta hyvää kannatti varmaankin odottaa. Välillä jaettiin lahjoja perheen nelijalkaisille jäsenille, ja sitten takaisin ruokapöytään. Lahjat olivat tänä vuonna aika lumipainotteisia, sillä pukki toi mm. seuraavia lahjoja: Burton Feelgood Flying V, Blizzard Bonafide, Marker Jester Schizo, POC Fornix, Leki Peak Vario S, TSL 227 Escape ja paljon muuta kivaa. Onneksi pukki oli ollut niin viisas, että hän oli hankkinut lahjoja pitkin syksyä ja ympäri maailmaa, niin tuotekustannukset olivat ehtineet jo jakautua useammalle eri kuukaudelle...

Kotikokki oli aattona sen verran kiireinen, ettei kuvia keittiövuorosta ehtinyt napsia, mutta lopputulokset ovatkin paljon tärkeämpiä. Ainakin kuvien perusteella ruoka oli kiinnostavaa, ja lopulta pääsimme myös pikkuepeleiden lahjoja jakamaan.

Keittiö sanoo Moi!. Punajuurishotti ja karamellisoitua valkosipulia.

Alkuruokapöytä.

Rouvan alkupalalautanen, osa 1.

Mummonkurkkuja, savusiikaa ja mätiä.

Maa-artisokkakeittoa ja paahdettua kylmäsavuporoa.

Viiniä suoraan Zind-Humbrechtin luomutilalta.

Nyt ne lahjat tänne ja sassiin!

Molemmille omat lahjat, toista piti hieman auttaa avaamisessa.

Kesken omien lahjojen avaamisen Sohvilla oli tärkeää asiaa...

Luz Ardidien

Otsikko tarkoittaa yhtä mäkeä tuolla Ranskassa. Mäen kipuaminen ylös fillarilla on vakiokamaa myös Tour de Francella, jossa mäki on merkattu HC-luokkaan kuuluvaksi. Ja sitä se myös käytännössä on, pituus 14,7 kilometriä, keskijyrkkyys 6,9 %, maksimijyrkkyys 10% ja nousumetrejä 1010 metriä. Tuota lähdin autotallissa trainerillani hinkkaamaan ylös, ja kyllähän se ylös meni. Kovillehan se otti, kuten oheisista kuvista voi päätellä. Harjoitusefekti oli melkein tapissa, eli 4,8.

Hyvä mieli tuosta treenistä kyllä tuli, erityisesti se tieto että mäki nousi nyt ylös hieman nopeammin kuin viime keväänä, teki itseeni positiivisen vaikutuksen. Jos talven ja kevään aikana jaksan autotallissa treenata samalla tavalla, niin tulosten pitäisi olla entistä parempia. Toivotaan niin.

55 minuutin kova treeni, paljon enempää ei olisi ollut annettavana

EPOC-arvo on myös suoraviivaista luettavaa, eli hapenkulutus on kasvanut jatkuvasti lepotilaan nähden. Ei ihme että hiki valui treenin jälkeen ihan solkenaan,

VO2-arvo ei ole lähellä huippuani, joten tämän mukaan kovempaa olisi pitänyt polkea...

Tuollainen se mäki on oikeasti, mulla oli hieman toisenlaiset näkymät tuolla autotallissa.

Just nyt vähän ***uttaa

Nimittäin tämän oman jääkiekkojoukkueeni pelillinen alennustila. Oma suosikkijoukkueeni, vuonna 1987 perustettu helsinkiläisseura, on tällä kaudella todella alennustilassa. Sekä pelillisesti että erityisesti valmennuksellisesti. Jos meillä viime vuonna valmensi ex-poliisi, jonka valmennusmenetelmiin joukkuueen herättämiseksi kuului mm. spartalaisuudesta puhuminen, alastomana pukuhuoneessa oleminen sekä legendaarinen moottorisahan käynnistäminen pukuhuoneessa, niin tänä vuonna asiat ovat vielä huonommin. Kyllä, tämäkin on mahdollista oman suosikkijoukkueeni kohdalla. Nykyisen valmentajan pelikirjassa on tasan yksi sivu, ja siellä yksi taktinen ohje: kun pakki avaa omalle hyökkääjälle oman siniviivan tuntumaan, niin hyökkääjä tavalla tai toisella vie kiekon punaviivan yli ja laittaa sen ristikulmaan. Sen jälkeen kaikki kiekon perään, voitetaan kulmavääntö ja tullaan kiekon kanssa sieltä pois ja tehdään maali. Helppoa ja toimivaa, vai mitä.

No, todellisuus on vuonna 2012 hieman toisenlaisen. Oheinen ammattimaisen jääkiekkovalmentajan taktisesta osaamisesta kertova video voisi olla meidän joukkueen pukuhuoneesta toisen erän erätauolla kuvattuna. Kannattaa katsoa ja oppia, niin on myös meidän Soppa tehnyt.

Sunnuntain kick-bike

Niin, sellaisiahan tuolla reiteillä aina silloin tällöin nähdään, eli potkupyöriä. Sellainen munkin omasta 29er raaseristani myös sunnuntaina tuli, nimittäin klassinen mäkitreeni Pirttimäki-Solvalla-Pirttimäki katkesi ylämäkeen noin 1 km ennen Solvallan kääntöpistettä. DT Swissin valmistama takahubi, tai jokin osa sieltä, ehkä vapaaratas, ei kestänyt menossa mukana. Takaa kuului iso pamaus, ja sen jälkeen Spessusta tuli sitten paluumatkaksi potkupyörä. Käytännössä polkimet pyörivät täysin ilman vastusta molempiin suuntiin, ja olisihan tuossa voinut käydä hassusti, koska hajoaminen tapahtui tietysti jyrkässä ylämäessä, jonka loppuosaa runttasin ylös putkelta ajaen.

Olihan sekin kokemus työntää pyörää jokainen suora ja ylämäki, joita laskutavasta riippuen tuosta kohdasta Pirttimäelle tuli eteeni 9 tai 10, mutta onneksi kukaan ei tullut vastaan tai ohitse, joten ei tarvinnut tuolla hetkellä purkaa turhautumista kenellekkään. Mutta 7,5 kilometriä myöhemmin Pirttimäellä vi*****fiilikset olivat jo laskeneet, joten pyörä auton katolle ja se oli siinä.

Nyt pyörä on Samin pajassa huollossa, sillä luonnollisesti tuo vika meni takuun piiriin ja DT Swissin originaali on tuossa Spessussa laitettu heidän oman Roval Controllin väreihin. Joten korjausaika riippuu siitä mitä sieltä on hajonnut eli mitä osia pyörään pitää vaihtaa.

Ison mäen valloitus

Maanantai-ilta oman kodin autotallissa. Tarkastelen epätietoisena tulevaa mäkitreeniä traineriini kytketyltä läppäriltä, nimittäin edessäni on virtuaaliversio yhdestä kovimmista alppinousuista, nimeltään Col du Tourmalet East Side. Tuolla nimellä googlaamalla saa paljon hienoa lisätietoa tuosta noususta, joka kuuluu melkein joka vuonna Tour de Francen HC-nousuihin. Yksi viime vuosien tunnetuimmista skaboista käytiin vuoden 2010 TdF:ssä Andy Schleckin ja Alberto Contadorin välillä, siis siinä jossa Andyltä irtosi ketjut ja jossa Alberto antoi lopulta voiton Andylle. Ohessa kuvamateriaalia tuosta kisasta ja sen viimeisiltä kilsoilta.

No, itselläni ei autotallissa ollut kylmää tai tuulista, eikä myöskään kannustajia näkynyt juuri lainkaan, joten ei muuta kuin Colnagon päälle alkulämpöä ottamaan ja kovatempoista musiikkia kajareista pauhaamaan. Muutaman minuutin nopean ja kevyen pyörittämiseen jälkeen tunsin olevani valmis, joten virtuaalitreeni päälle ja mäkeä hinkkaamaan. Ekat kilsat menivät helposti isommalla eturattaalla, sillä mäen keskimääräinen jyrkkyys oli alle 3%. Vähitellen mäki alkaa jyrkkenemään, mutta vielä vauhti oli jotakin 25 km/h luokkaa ja pyöritysnopeus 90:n hujakoilla. Mutta viimeistään 11 km:n nousun jälkeen alkaa todellinen koettelemus. Itselläni edessä 33-hampainen granny ring päällä ja eipä takanakaan tainut enään hirveästi isompaa ratasta tarjolla ollut. Mäen jyrkkyys on tästä kohdasta aina loppuun eli 23 kilometriin asti 8-10% luokkaa, joten tämä on jyrkkää touhua!.
Vertailun vuoksi voidaan kertoa että tuttuakin tutumpi Paloheinän mäki on keskijyrkkyydeltään 7,5%, mutta sen pituus on noin 400 metriä, joten tulipa tuolla autotallissa ajettua Paloheinän päälle aika monta kertaa...

No, pääsin mäen päälle hieman yli 73 minuutissa, nousumetrejä tuli huimat 1415, eli tämä on enemmän kuin esimerkiksi Tahko MTB 60:ssä. Lopussa syke huiteli lähellä 170:ää, ja keskari näytti lukemaa 144. Treenin jälkeen olin melkoisen väsynyt, mutta ihan lopussa en kyllä ollut, joten vielä olisi lisämäkeä jaksanut polkea ylös.

Vertailin tulosta viime keväänä ajamaani samaan testiin, ja huomasin että olen nyt paremmassa ajokunnossa. Mäki nousi hieman nopeammin ylös, ja erityisesti kovimmilla loppukilsoilla alkoi eroa tulemaan. Myös pyöritysteho oli kasvanut, nyt keskiarvo näytti lukemaa 319 wattia.

Siispä jos kykenen jatkamaan pyörätreenejä samalla tavalla, niin ensi kesänä Tahkon mäet menevät heittämällä ja nopeasti ylös. Tai näin ainakin itse toivon asian olevan, sitäkin varten tuolla autotallissa näitä mäkiä treenataan...

Tilastoista kiinnostuneille faktaa mun tietokoneista.

Mäen profiili, jyrkkää nousua piisaa...

Maanantaisen treenin tulokset, osa 1.

Vertailua kevään treeniä vastaan, sininen käppyrä on viime maanantailta

Suunto kertoi seuraavanlaisesta treenistä.

Kuva oikean nousun varrelta kertoo ihan riittävästi. Jos joskus tuonne pääsisi...