Melkein kesälomalla

Ansaittua kesälomaa odotellessa päätin kokata kesäisen kasvispaellan. Siitä tuli sen verran hyvää, että mahdollisesti joudun tekemään sitä lomalla uudestaan. Ruokana paella on todella helppo tehdä, ei tarvita muuta kuin pilkkoa kasvikset ja kypsentää ne oikeassa järjestyksessä. Omassa versiossa maun kannalta tärkeimmässä roolissa oli sahramin käyttö. Toki pussillinen sahramia maksaa jotakin ja suunnilleen saman värin saa kurkumaa käyttämällä, mutta maku- ja tuoksumaailma on aivan toinen. Joten suositan sahramia.

Tarkkaa reseptiä en ajatellut tähän laittaa, sen saa multa pyydettäessä, mutta helppoa hommaa tämä kyllä oli. Kokkauksen ja myös ruokailun aikana nautittiin roseeviiniä, ihan tietoisesti. Itse en ole kova roseeviinien ystävä, tiedän että laadukkaita roseeviinejä maailmasta löytyy, mutta itse en ole sellaisia Alkon valikoimasta löytänyt. Mutta kohtuullista roseelaatua saimme kuitenkin laseihimme, ja viininä se sopi oikein hyvin kasvispaellan kaveriksi.

Ohessa muutama kuvaotos tekemisestä ja tietysti myös lopputuloksen nauttimisesta.

Paellan pohjasetti valmiina.

Samaa settiä, mukana kokkausjuoma.

Loppuvaihe lähestyy, nyt mukana tuoreet herneet.

Ja ihan lopuksi loput kasvikset.

Valmis. Ei muuta kuin lautasia alle.

Valmista ja hyvää kasvispaellaa. Njam.

Vuelta Vantaa 2014

DNF. Näin siinä sitten tällä kertaa kävi. Alkuun erinomaista, jopa 32 km/h keskarilla vedettyä ryhmäajoa 15 km, mutta sitten crash-boom-bang, ja mun kisa oli siinä. En tarkkaan tiedä mitä tapahtui, mutta ryhmäajossa pienetkin virheet ovat pahoja. Jostakin syystä joku edelläajava hidasti yllättäen ja voimakkaasti, ja suma oli siten valmis. Toiset kykenivät väistämään, minä en. Etuvanne solmuun ja game is over.

Ei muuta raportoitavaa.

Omalla pihalla

Olen melkein yhtä hyvä puutarhatöissä kuin keittiössä. Eli meillä on aika pieni ja rento piha, jonka nurtsin leikkaa mies. Terassin öljysin tänä kesänä. Rikkaruohoja kitken, kun huvittaa. Kesäkukkia kastelen, kun muistan. Tänään silmäilin ympärilleni ja pidin näkemästäni.

Rennot päiväkahviseuralaiseni ja ISO aurinkovarjo.

Metsämansikoita.

Uutta puskee.

Yllätyksekseni pihassa kasvaa myös jostain sinne eksynyt tammi.

Iso pihlaja varjostaa ihanasti.

Lunta odotellessa.

Nämä liljat oli ihan pakko istuttaa, ne kun muistan isoäitini pihapiiristä, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni.

Historian havinaa myös verenpisaroissa, jotka viihtyvät varjoisalla etupihalla.

Pitäähän nyt 'pelakuita' olla....

Yksi komea peikonpähkinä pihalla jo olikin, istutin sen seuraksi toisen. Pääsevät erityisen esiin syksyllä ja talvella.

Sohvin päivystyskivi, josta seuraa naapuruston elämää.

Etupihan kivipihaa. Rakastan noita vanhoja kaivonkansia, joita meidän pihasta löytyy kolme.

Saksa

Viimeinen kuukausi on mennyt fudisjännityksen parissa, ja vihdoin eilen illalla sain sen mitä halusin. Saksa on uusi jalkapallon maailmanmestari. 24 vuotta tätä hetkeä on odotettu, joten nautitaan tästä vielä hetki. Upeat kisat, hieno finaali, ikimuistoinen välieräottelu, onhan näitä hienoja tapahtumia näissäkin kisoissa nähty. Ylen upea mm-studio, Niki Juusela ja Kuningas-Litmanen. Hienoa settiä illasta toiseen.

Lopuksi vielä kuva-arvoitus saksalaisesta lehdestä ennen finaalia, ja tietenkin tämä ylistysvideo. On aika siirtyä eteenpäin, ja nauttia vielä kerran.

 

Juhannus 2014, osa II

Juhannuspäivä starttasi klo 9. Itse lähdin viemään koiria ulos, ja kun palasin kotiin, niin pöytä oli katettu oheisilla herkuilla. Tämähän on meillä mahdollista vain muutamana päivänä vuodessa, juhannuspäivä on näistä yksi. Hyvää juhannusta kaikille!

Juhla-aamiainen. Varmasti epäterveellistä, mutta huippuhyvää.

Juhannus 2014, osa I

Perinteisesti me vietämme juhannusta aina kotikulmilla, eli emme kuulu siihen valtaosaan suomalaisista, joiden mielestä mökkijuhannus on ainut oikea formaatti. Autolla jättiruuhkissa könöttäminen ei oikein meille nappaa, joten vapaaehtoisesti jäämme kotiin.

Tänä vuonna juhannussäät eivät ole olleet ihan priimoja, mutta onneksi se ei ole ainakaan grillaamista haitannut, ja sisällä sitä muutenkin olisi tullut syötyä. Tästä aasinsillan kautta pääsinkin juhannusmenun kimppuun, meille jo klassisesti eli espanjahenkisesti tuli aaton ruokailu vedettyä. Jälkiruokavaiheessa Chef Mikko antoi apukokille vapaat kädet, ja lopputulos poikkesi muusta menusta vahvasti. Mutta yllättävän hyviä olivat kotimaiset mansikat jo tässä vaiheessa kesäkuuta.

Meillä menu rakentui omista suosikeistamme, eli sangriasta, gazpachosta, karitsavartaista ja grillikasviksista. Sangrian laitoin valmistumaan torstaina, kotimaiset karitsan ulkofileet marinadiin perjantaiaamuna ja muut ruoat valmistuivat sitten eilisen aikana. Hiiligrillaus ei ole mitään pikahommaa, mutta lopputulos kyllä palkitsee. Niin myös eilen. Kaikki maut olivat erittäin kohdallaan, ja kyllähän hiiligrillin tuoma lisäsäväys varsinkin kasviksiin on aivan mahtava makujuttu.

Ruoat nautittiin huippuviinien kera. Kylmä gazpacho-keitto, jossa on makua kerrakseen, vaatii viiniltä paljon. Itse päädyin jo hieman ikääntyneeseen ranskalaiseen, Zind-Humbrechtin Pinot Gris Clos Windsbuhl 2008:een. Tämä huippuviini pärjäsi helposti hapokkaan ja jopa etikkaa ja raakaa chiliä sisältäneen alkukeiton kanssa. Pääruokaviini oli paljon helpompi rasti. Grilliruoka tykkää vahvemmasta viinistä. Laseihin päätyi Alkon normivalikoimasta löytyvä tyyliespanjalainen, Vina Pedrosa Crianza 2010. Myös tämä viini täydensi hyvin grilliruoan vahvoja makuja, ja ainakaan itse en olisi kaivannut yhtään vahvempaa viiniä.

Ruokakokonaisuus oli melkoisen onnistunut, joten katsotaan onnistuuko kotikeittiö myös tänään. Grillisetillä mennään taas, mutta nyt viritellään burgereita ja makkaroita, erilaisia lisukkeita j kastikkeita unohtamatta. Kaikki 100% käsintehtyinä.

Lopuksi eilisen parhaat palat kuvina.

Kaikki valmiina, ennen tätä muutama tunti puuhastelua...

Gazpacho ja paahdetut leivänpalat. Ei paha.

Grillisettiä. Pitkään marinoidut karitsan ulkofileet ja aprikooseja.

Kotimaisia grillikasviksia, joissa bonuksena paahdettua serranonkinkkua

Valmis setti lautasella. Ohessa paahdettuja paprikoita ja chimichurri-kastiketta. Njam.

Sama setti hieman taiteellisemmin. Silti hyvää.

Jälkkäri a' la Anne. Mansikat olivat hyviä.

  

Taste of Helsinki 2014

Meille varma kesän merkki on ruokafestari Taste of Helsinki. Konsepti on ollut suunnilleen samanlainen nyt kolme vuotta putkeen, ja ihan hyvä niin, homma kyllä toimii. 11 huippuravintolaa, joista jokaisen listalla oli 3-4 pientä annosta. Ei pöytävarauksia, jonossa vuorotellen ja maksut vain tapahtuman omalla valuutalla. Ravintoloiden lisäksi viiniä seitsämältä eri maahantuojalta ja kaksi spesiaalibaaria. Siinähän tapahtuman ydin oli.

Ravintoloista sai kaikenlaista ruokaa, joita oikeastaan yhdisti kaksi tekijää. Upeat maut ja henkilökuntien hyvä ja rento meininki. Itsekin tulimme paikalle supernälkäisinä, ja lähdimme 2,5 tunnin kuluttua kylläisinä pois. Juomapuolella parhaat arviot saivat Grand Cru-tasoinen makea gewurtztraminer Alsacesta ja itselleni hieman yllättäen ranskalainen punaviini, jonka nimi ei nyt jäänyt mieleen. Hyvää se kyllä oli.

Kaikkia 11:sta ravintolaa emme testanneet, esimerkiksi suursuosikki Farangin karamellipossun jätimme väliin. Sitä vastoin toisen somesuosikin, eli Henri Alenin hodariravintolan Kaartin Hodari & Hummerin maut tuli testattua, ja kyllähän ne erinomaisia olivat. Top-listalle pääsivät myös Tampereella vaikuttavan Ravinteli Berthan turska-annos ja valitettavan kaukana eli Ahvenanmaalla sijaitsevan Smakbyn kalatartar- ja lammasannokset. Viimeisenä nautittu Ravintola Ask:in jälkiruoka-annos oli jo täydellistä fine-dining osastoa, mutta mitäpä muuta sitä Askin porukoilta voisi odottaa. Erinomainen setti.

Ja jotta näitä annoksia voi vielä jälkikäteen herutella, niin ohessa hyviä tai sitäkin parempia kuvaotoksia eiliseltä...

Turskaa a´la Bertha

Smakbyn karitsaa ja itämeritartar.

Kasvislaatikko a´la Juuri.

Juuren näkemys graaviahvenesta.

Hodareita.

Mainos. Ei edes sponssattu.

Lisää samaa, niin hyvä meininki oli keittiössä että sitä piti ihailla pidempään.

Hummerimakkaraa Demosta. Kyllä, makkara maistui hummerilta ja myös risotto oli tosi hyvää.

Parhaat juomat.

Samat hieman lähempää.

Kolatun juustolautanen. Hyviä makuja.

Jälkiruokaherkku a´la Ask.