Viimeiset pitkät testilenkit tulevaa HCM:ää varten ovat sitten takana.
Eilen kuumassa ilmassa maratonvauhtia vedetty pitkä testilenkki osoitti sen, että tankkaamiseen ja juomahuoltoon pitää kyllä panostaa ennen kisaa ja tietysti itse kisan aikana. No, toivottavasti elokuun 16. päivä klo 15 ei mittari näytä +25 astetta...
Yhtään oikeasti riittävän pitkää (noin 30 km) testilenkkiä en sitten ehtinyt tai kyennyt tekemään, joten sehän nähdään kuinka miehen lopulta ekalla maratonilla käy.
Juoksukunto on kyllä ihan hyvä, ja varusteetkin on testattu toimiviksi.
17 days and counting...
Mr. T.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Jokeri
Lepakkomies Gotham Citystä ei ole kuulunut varsinaiseen fanitusosastooni. Mutta Ledgerin jokerivedätys lipovana pahuutena oli näkemisen arvoinen.
Josta tuleekin mieleeni lähestyvä kiekkokausi, ja paikallisottelut. Meillä kannatetaan. Mutta ei samaa joukkuetta. Ikinä.
Mrs. T
Josta tuleekin mieleeni lähestyvä kiekkokausi, ja paikallisottelut. Meillä kannatetaan. Mutta ei samaa joukkuetta. Ikinä.
Mrs. T
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
42195 metriä
Siinä se on. Maratonin kokonaispituus. Elokuun HCM:ssä tuo matka on sitten tarkoitus jaksaa loppuun asti, toivottavasti myös loppuaika on edes kohtuullinen. Juoksuharjoitukset ovat menneet ihan hyvin, viimeisenä 1/2 maraton riittävän alhaisella keskisykkeellä (153) ja silti alle kahden tunnin loppuajalla.
Valitettavasti yhtään pitkää lenkkiä (30+ km) en vielä ole ehtinyt testata, mutta pian tuollainenkin on takana.
Enään siis 3,5 viikkoa tuohon H-hetkeen...
Mr. T.
Valitettavasti yhtään pitkää lenkkiä (30+ km) en vielä ole ehtinyt testata, mutta pian tuollainenkin on takana.
Enään siis 3,5 viikkoa tuohon H-hetkeen...
Mr. T.
torstai 10. heinäkuuta 2008
718 metriä Yllästunturia
Eilen Ylläksen huipulle vievät metrit noustiin gondolihissillä. Tänään ne poljettiin/tunkattiin pyörällä. Karu tunturi hiljensi kaupungin kasvatit. Tunturin rauhoittavan hiljaisuuden rikkoi vain lähestyvän kanssa-maastopyöräilijän raskas huohotus nousun viimeisillä metreillä. Yllästunturin kiertävä reitti oli kokemisen arvoinen. Rakka, tunturin rapautunut kiviaines aiheutti useita jalkautumisia, mutta ei haitannut yhtään niin paljon kuin valitun reitin loppuosan märkä pururata, jossa tehtiin viikon voimatreenit reisille. Viileämpi sää piti inhat kirittäjä-paarmat piilossa. Uusintakierros ruskaväreissä pistettiin todo-listalle.
Nyt on lihakset hellitty saunassa ja kuluneet kalorit korvattu Mr. T:n feta-kana-pastalla. Seuraavaksi tavoitteena metamorfoosi mökittyneestä Lapin kiertäjästä citykelpoiseksi kosmopoliitiksi, koska lomakierroksemme jatkuu huomenna Oulun kaupungissa*.
Mrs. T
*) Oulu tarkoittaa saamenkielellä tulvavettä ja viitannee kaupungin sijaintiin Oulujoen suistossa. Kaupungin sivujen mukaan Oulu tunnetaan yhteistyökykyisistä ja osaavista ihmisistä, kehittämisaktiivisuudesta, laadukkaista palveluista, monipuolisesta elinkeinorakenteesta ja vahvasta taloudesta. Oulu on asukasluvultaan Suomen vasta kuudenneksi suurin kaupunki, mutta se on ollut jo usean vuoden ajan yksi Suomen nopeimmin kasvavista keskuksista. Oulu eroaa muista kaupungeista sen nuoren ikärakenteen vuoksi: muuttoliikenne tuo opiskelijoita ja töihin tulijoita, ja syntyvyys on alueella perinteisesti korkea. Oululaisten keski-ikä oli 1.1.2008 36,7 vuotta.
Nyt on lihakset hellitty saunassa ja kuluneet kalorit korvattu Mr. T:n feta-kana-pastalla. Seuraavaksi tavoitteena metamorfoosi mökittyneestä Lapin kiertäjästä citykelpoiseksi kosmopoliitiksi, koska lomakierroksemme jatkuu huomenna Oulun kaupungissa*.
Mrs. T
*) Oulu tarkoittaa saamenkielellä tulvavettä ja viitannee kaupungin sijaintiin Oulujoen suistossa. Kaupungin sivujen mukaan Oulu tunnetaan yhteistyökykyisistä ja osaavista ihmisistä, kehittämisaktiivisuudesta, laadukkaista palveluista, monipuolisesta elinkeinorakenteesta ja vahvasta taloudesta. Oulu on asukasluvultaan Suomen vasta kuudenneksi suurin kaupunki, mutta se on ollut jo usean vuoden ajan yksi Suomen nopeimmin kasvavista keskuksista. Oulu eroaa muista kaupungeista sen nuoren ikärakenteen vuoksi: muuttoliikenne tuo opiskelijoita ja töihin tulijoita, ja syntyvyys on alueella perinteisesti korkea. Oululaisten keski-ikä oli 1.1.2008 36,7 vuotta.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Paholainen loi naaraan
Tapanidae on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Heimon lajeista 37 löytyy maastamme. Tapanidae-naaraat imevät verta nisäkkäistä ja linnuista, koiraat elävät kasvien medellä. Tapaniadae-naaraat suunnistavat lämpösäteilyn ja hiilidioksidin avulla saaliin iholle, josta leikkaavat kimpaleen lihaa mukaansa.
Lajeista yleisimpiä ovat hevospaarma, sokkopaarma, suppupaarma…
Mrs. T
Lajeista yleisimpiä ovat hevospaarma, sokkopaarma, suppupaarma…
Mrs. T
Ylläksen ylä- ja alamäet
Kesäinen Ylläs on hieno paikka. Upouusi mökkimme Iso-Ylläksen puolella, alle kilometrin päässä gondolin ala-asemalta, on paras tähän astisista mökeistämme.
Tänään heti klo 11, kun Ylläksen uusi gondoli starttasi, olimme ala-asemalla odottelemassa koneellista nostoa huipuille. Yhden nousukerran hinta oli 5 euroa, ja ala-aseman Trek-vuokraamosta pystyi vuokraamaan oikeita DH-hirmujakin. Tai ainakin meidän 120 mm etujoustot olivat aivan naurettavia kovimpiin vuokrapyöriin verrattuina.
7 minuutin noston jälkeen olimme täysin paljaan Ylläksen päällä ja ihmettelimme siellä mistä ne luvatut reitit oikein lähtisivät. Kivikkoa oli joka suuntaan, eikä pyöräilymerkkejä missään. Osa ylöstulleista DH-ajajista lähti heti tykittämään mustaksi merkattua reittiä suoraan gondolin alapuolella, ja me jäimme ihmettelemään. Lopulta valitsimme punaiseksi merkatun reitin, joka lähti hiekkaisena, mutta melko jyrkkänä reittinä alaspäin. No, meidän valintamme ei tietenkään ollut se oikea, vaan 100 metrin pudotuksen jälkeen reittimme muuttui melkoiseksi kivikoksi, joten taluttamiseksi se meni. Onneksi kivitaiteilun jälkeen pääsimme taas ajamaan, ja vauhdit nousivat ihan kivoiksi, vaikka reittimme ei näitä virallisia reittejä ollutkaan. Kyllä molemmissa pyörissä 8" levyt kirkuivat ihan riittävästi myös tätä reittiä pitkin pudotellessa. Loppumatkan tulimme sitten merkattua reittiä alas, ja selvimme siitä ihan kunnialla.
Tämän jälkeen lähdimme tarkoituksella ajamaan Ylläksen muita reittejä, mutta niissä meni niin paljon aikaa, ettemme ehtineet takaisin gondolille ennen sen sulkeutumista. Noista muista reiteistä ei jäänyt paljon muille kerrottavaa, paljon pitkospuita ja erityisesti isoja paarmoja.
No, huomenna on tarkoitus mennä uudestaan ajamaan noi oikeat alamäet...
Mr. T.
Tänään heti klo 11, kun Ylläksen uusi gondoli starttasi, olimme ala-asemalla odottelemassa koneellista nostoa huipuille. Yhden nousukerran hinta oli 5 euroa, ja ala-aseman Trek-vuokraamosta pystyi vuokraamaan oikeita DH-hirmujakin. Tai ainakin meidän 120 mm etujoustot olivat aivan naurettavia kovimpiin vuokrapyöriin verrattuina.
7 minuutin noston jälkeen olimme täysin paljaan Ylläksen päällä ja ihmettelimme siellä mistä ne luvatut reitit oikein lähtisivät. Kivikkoa oli joka suuntaan, eikä pyöräilymerkkejä missään. Osa ylöstulleista DH-ajajista lähti heti tykittämään mustaksi merkattua reittiä suoraan gondolin alapuolella, ja me jäimme ihmettelemään. Lopulta valitsimme punaiseksi merkatun reitin, joka lähti hiekkaisena, mutta melko jyrkkänä reittinä alaspäin. No, meidän valintamme ei tietenkään ollut se oikea, vaan 100 metrin pudotuksen jälkeen reittimme muuttui melkoiseksi kivikoksi, joten taluttamiseksi se meni. Onneksi kivitaiteilun jälkeen pääsimme taas ajamaan, ja vauhdit nousivat ihan kivoiksi, vaikka reittimme ei näitä virallisia reittejä ollutkaan. Kyllä molemmissa pyörissä 8" levyt kirkuivat ihan riittävästi myös tätä reittiä pitkin pudotellessa. Loppumatkan tulimme sitten merkattua reittiä alas, ja selvimme siitä ihan kunnialla.
Tämän jälkeen lähdimme tarkoituksella ajamaan Ylläksen muita reittejä, mutta niissä meni niin paljon aikaa, ettemme ehtineet takaisin gondolille ennen sen sulkeutumista. Noista muista reiteistä ei jäänyt paljon muille kerrottavaa, paljon pitkospuita ja erityisesti isoja paarmoja.
No, huomenna on tarkoitus mennä uudestaan ajamaan noi oikeat alamäet...
Mr. T.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Maastopyöräilyä Hetassa
Kyllä, taas kerran täällä. Vuosi sitten löysimme tämän paikan ja nämä maastopyöräilyyn upeasti sopivat maastot, joten tietysti tänne piti palata uudestaan.
Majoituskin on samassa paikassa eli Ounasloman hyvin varusteluissa mökeissä, joista nykyään löytyy jopa ilmainen WLAN... :-)
Tänään vedimme tutun reitin, eli Hetan keskustasta Näkkälään vievän vanhan postipolun. Reitin pituus on 26 km yhteen suuntaan, ja se sisältää kaikkea sitä mitä kunnolliselta "all mountain" tyyppiseltä MTB-ajelulta voidaan vaatia. Lyhyesti sanottuna reitti on kokonaisuudessaan kunnollista maastoajoa, eli jyrkkiä nousuja ja laskuja, polkuja, kivikkoja, hyvää hiekkamaastoa, soiden ylittämistä, leveitä pitkospuita yms yms. Juuri enempää ei voisi vaatia. Tai tietysti suuremmat korkeuserot tekisivät erityisesti laskuista vielä vauhdikkaampia ja haasteellisempia, joten sellaista voisi laittaa reitin toivomuslistalle...
Tänä vuonna reitti oli märempi kuin viime vuonna, paikallisten tietojen mukaan täällä on satanut melkein 10 päivää putkeen, joten ihmekös tuo. Eli kuivin jaloin emme selvinneet soiden ylittämisistä. Mutta mitäpä tuosta, suovesi on aina piristävää :-)
Aamulla lenkille lähtiessä mökin ulkolämpötilamittari näytti lukemaa +8 astetta, että sellainen heinäkuinen aamu. Ja mitäpä muuta tuosta luonnosta voisi sanoa. Ai niin, ne hyttyset ja paarmat. Kyllä, molempia oli ja paljon. Erityisesti jättikokoiset paarmat kiusasivat melkoisesti paluumatkan tiukoissa nousuissa. Pienemmistä uhkista selvisimme kaupallisilla torjunta-aineilla.
Mr. T.
Majoituskin on samassa paikassa eli Ounasloman hyvin varusteluissa mökeissä, joista nykyään löytyy jopa ilmainen WLAN... :-)
Tänään vedimme tutun reitin, eli Hetan keskustasta Näkkälään vievän vanhan postipolun. Reitin pituus on 26 km yhteen suuntaan, ja se sisältää kaikkea sitä mitä kunnolliselta "all mountain" tyyppiseltä MTB-ajelulta voidaan vaatia. Lyhyesti sanottuna reitti on kokonaisuudessaan kunnollista maastoajoa, eli jyrkkiä nousuja ja laskuja, polkuja, kivikkoja, hyvää hiekkamaastoa, soiden ylittämistä, leveitä pitkospuita yms yms. Juuri enempää ei voisi vaatia. Tai tietysti suuremmat korkeuserot tekisivät erityisesti laskuista vielä vauhdikkaampia ja haasteellisempia, joten sellaista voisi laittaa reitin toivomuslistalle...
Tänä vuonna reitti oli märempi kuin viime vuonna, paikallisten tietojen mukaan täällä on satanut melkein 10 päivää putkeen, joten ihmekös tuo. Eli kuivin jaloin emme selvinneet soiden ylittämisistä. Mutta mitäpä tuosta, suovesi on aina piristävää :-)
Aamulla lenkille lähtiessä mökin ulkolämpötilamittari näytti lukemaa +8 astetta, että sellainen heinäkuinen aamu. Ja mitäpä muuta tuosta luonnosta voisi sanoa. Ai niin, ne hyttyset ja paarmat. Kyllä, molempia oli ja paljon. Erityisesti jättikokoiset paarmat kiusasivat melkoisesti paluumatkan tiukoissa nousuissa. Pienemmistä uhkista selvisimme kaupallisilla torjunta-aineilla.
Mr. T.
Lapin kesäkiertue, osa II
No niin, kahden viikon Lapin kesäkiertue 2008 on edennyt Enontekiön Hettaan saakka.
Saavuimme Hettaan Norjan Kautakeinon kautta, ja sinne taas tulimme Utsjoelta.
Reitti on maisemiltaan oikein kaunista, suurimman vaikutuksen teki kyllä Suomen ja Norjan välinen Teno-joki Utsjoelta Karigasniemen suuntaan. Välillä ei olisi millään uskonut että olemme Suomessa, niin hienoja maisemat tuon 100 km:n matkan aikana olivat.
Toki Jäämerikin oli taas kerran vaikuttava esitys, koukkasimme veden kylmyyttä ja laskuvettä ihmettelemään matkalla Sevettijärveltä Utsjoelle. Norjan vuonot näyttävät aina hienolta, vaikka niistä suurimpia ei tuolle matkalle nyt osunutkaan.
Nyt siis Hetassa, lisää maastopyöräaiheista tekstiä täältä myöhemmin.
Mr. T.
Saavuimme Hettaan Norjan Kautakeinon kautta, ja sinne taas tulimme Utsjoelta.
Reitti on maisemiltaan oikein kaunista, suurimman vaikutuksen teki kyllä Suomen ja Norjan välinen Teno-joki Utsjoelta Karigasniemen suuntaan. Välillä ei olisi millään uskonut että olemme Suomessa, niin hienoja maisemat tuon 100 km:n matkan aikana olivat.
Toki Jäämerikin oli taas kerran vaikuttava esitys, koukkasimme veden kylmyyttä ja laskuvettä ihmettelemään matkalla Sevettijärveltä Utsjoelle. Norjan vuonot näyttävät aina hienolta, vaikka niistä suurimpia ei tuolle matkalle nyt osunutkaan.
Nyt siis Hetassa, lisää maastopyöräaiheista tekstiä täältä myöhemmin.
Mr. T.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Lapin kesäkiertue
Tahkon jälkeen starttasimme kolmen viikon kesälomallemme, joka yllättäen suuntautui taas kerran kohti pohjoista.
Fillarit auton katolla ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ruka, ja sen polkuihin tutustuminen. Vuonna 2001 on tullut Rukalla aiemmin maastopyörällä oltua, ja paljoa ei asiat olleet sen jälkeen muuttuneet. Ihan ok polkuajelua tuli tehtyä 15 km verran, mutta kovin kummoista ei Ruka maastopyöräilijälle vieläkään tarjoa.
Rukan jälkeen jatkoimme oikeasti pohjoiseen, eli Saariselälle. Myös siellä tuli vuonna 2001 käytyä, joten odotukset olivat jo suuremmat. Voisin sanoa että Saariselkä ei pettänyt taaskaan, tosin reitit tuntuivat nyt helpommilta kuin seitsämän vuotta sitten, tiedä sitten tuohon selitystä. Paras ajettu reittimme oli Välimaan suunnasta johtava vaellusreitti Rumakuruun ja sieltä Ahopään kautta Kiilopäälle. Hyvää ja teknistä single trackiä ylös ja alas useiden kilometrien ajan. Toki alkuun jo loppuun ajeltiin leveitä ja kunnostettuja "maastopyöräreittejä", mutta ei niistä sen enempää.
Edellisenä päivänä ajettiin Kuukkelilammen kautta Palopäälle ja sieltä Kaunispäälle. Tämä reitti oli teknisesti hyvin helppo, mutta reitille osui yli 3 km pitkät nousut ja laskut, joten vauhtia oli joko melko vähän tai niin paljon kuin oma pää kesti.
Saariselältä suuntaamme Norjan ja Utsjoen kautta kohti Hettaa, juttua sieltä myöhemmin.
Mr. T.
Fillarit auton katolla ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ruka, ja sen polkuihin tutustuminen. Vuonna 2001 on tullut Rukalla aiemmin maastopyörällä oltua, ja paljoa ei asiat olleet sen jälkeen muuttuneet. Ihan ok polkuajelua tuli tehtyä 15 km verran, mutta kovin kummoista ei Ruka maastopyöräilijälle vieläkään tarjoa.
Rukan jälkeen jatkoimme oikeasti pohjoiseen, eli Saariselälle. Myös siellä tuli vuonna 2001 käytyä, joten odotukset olivat jo suuremmat. Voisin sanoa että Saariselkä ei pettänyt taaskaan, tosin reitit tuntuivat nyt helpommilta kuin seitsämän vuotta sitten, tiedä sitten tuohon selitystä. Paras ajettu reittimme oli Välimaan suunnasta johtava vaellusreitti Rumakuruun ja sieltä Ahopään kautta Kiilopäälle. Hyvää ja teknistä single trackiä ylös ja alas useiden kilometrien ajan. Toki alkuun jo loppuun ajeltiin leveitä ja kunnostettuja "maastopyöräreittejä", mutta ei niistä sen enempää.
Edellisenä päivänä ajettiin Kuukkelilammen kautta Palopäälle ja sieltä Kaunispäälle. Tämä reitti oli teknisesti hyvin helppo, mutta reitille osui yli 3 km pitkät nousut ja laskut, joten vauhtia oli joko melko vähän tai niin paljon kuin oma pää kesti.
Saariselältä suuntaamme Norjan ja Utsjoen kautta kohti Hettaa, juttua sieltä myöhemmin.
Mr. T.
Tahko MTB
Kesän tärkein MTB-kisa eli Tahko MTB 60 km tuli viikko sitten ajettua.
Lopputulokseeni olen ihan tyytyväinen, aikani parani 25 min viime vuoteen verrattuna, vaikka reitti oli 2,5 km pidempi ja märkyydestä johtuen myös raskaampi.
Myöskään mitään teknisiä ongelmia ei minulla ollut, samoin krampit eivät vaivanneet, vaan suoritus oli omalta osaltani aivan kelpo.
Kisan profiili oli alkuun helpompi kuin viime vuonna, primääristi se johtui vanhan kunnon Nipasen mäen puuttumisesta, eli yksi jyrkkä ja kivinen ylämäki ja oikein kunnollinen tykitysalamäki puuttuivat. Samoin uusi golf-kenttä jouduttiin kiertämään hiekkateitä pitkin. Näitä helpompia osuuksia kompensointiin pitkällä Kinahmin päällä ajetulla single trackillä. Polun kapeus, terävät ja liukkaat kivet ja erityisesti jonossa ajaminen teki kyseisestä pätkästä aivan riittävän haastavan. Pääpiirteittäin radan muut osuudet olivat pysyneet samana, mukaanlukien molemmat Kinahmin nousut ja lopun kruunu eli El Grande.
Vuoden 2008 Tahko MTB kisasta jäi niin hyvä maku, että ensivuonna tavoitteena on täysi matka, eli 120 km. Tätä varten treenaaminen alkaa jo syksyllä, ja toivottavasti tavoitteessa pysytään myös vuoden kuluttua.
Mrs. T. ajoi myös naisten sarjassa 60 km ensimmäisen kerran, ja sijoittui heti luokkansa ensimmäiseen kolmannekseen loppuaikavertailussa, eli väittäisin että erittäin hyvin aktiiviharrastajalta mutta ei -urheilijalta vedetty!
/Mr. T.
Lopputulokseeni olen ihan tyytyväinen, aikani parani 25 min viime vuoteen verrattuna, vaikka reitti oli 2,5 km pidempi ja märkyydestä johtuen myös raskaampi.
Myöskään mitään teknisiä ongelmia ei minulla ollut, samoin krampit eivät vaivanneet, vaan suoritus oli omalta osaltani aivan kelpo.
Kisan profiili oli alkuun helpompi kuin viime vuonna, primääristi se johtui vanhan kunnon Nipasen mäen puuttumisesta, eli yksi jyrkkä ja kivinen ylämäki ja oikein kunnollinen tykitysalamäki puuttuivat. Samoin uusi golf-kenttä jouduttiin kiertämään hiekkateitä pitkin. Näitä helpompia osuuksia kompensointiin pitkällä Kinahmin päällä ajetulla single trackillä. Polun kapeus, terävät ja liukkaat kivet ja erityisesti jonossa ajaminen teki kyseisestä pätkästä aivan riittävän haastavan. Pääpiirteittäin radan muut osuudet olivat pysyneet samana, mukaanlukien molemmat Kinahmin nousut ja lopun kruunu eli El Grande.
Vuoden 2008 Tahko MTB kisasta jäi niin hyvä maku, että ensivuonna tavoitteena on täysi matka, eli 120 km. Tätä varten treenaaminen alkaa jo syksyllä, ja toivottavasti tavoitteessa pysytään myös vuoden kuluttua.
Mrs. T. ajoi myös naisten sarjassa 60 km ensimmäisen kerran, ja sijoittui heti luokkansa ensimmäiseen kolmannekseen loppuaikavertailussa, eli väittäisin että erittäin hyvin aktiiviharrastajalta mutta ei -urheilijalta vedetty!
/Mr. T.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)