Alppireissuja

Jokavuotinen reissu isojen mäkien ja pitkien offareiden pariin lähestyy, ja siitä tuli mieleen muutaman edellisen vuoden reissut ja ainoastaan hyvät mielikuvat. Muistipinossa on edelleen ykkösenä tietenkin neljä viikkoa Chamonixissä vuonna 2007, vaikkakin lumitilanne silloin Alpeilla olikin aika surkea.

Mutta kuvien perusteella hauskaa on ollut muuallakin, ja tässä kuva-arkiston satoa vuosilta 2004-2009. Valitettavasti aiempien vuosien kuvia ei nyt kätevästi ollut saatavilla. Oheisia kuvia ei ole editoitu lainkaan, ja kuvissa esiintyvät henkilöt ovat niissä täysin vapaaehtoisesti.

Kuvat, niiden kuvauspaikat ja vuodet menevät seuraavasti:

Vuosi 2004 - St. Anton, Itävalta -Mr. R ja lumilautailun ihanuus:

2005 - Schladming, Itävalta - parasta kuvasatoa. Ainakin siellä satoi paljon lunta.

2006 - Morzine, Ranska - Mrs. T. ja Mr. R. lepäävät lumisen offaritemppuilun jälkeen.

Vuosi 2007 - Chamonix, Ranska - Mrs. T:n vuoro lähteä elämää suuremmalla Vallee Blanchille, edessä yli 20 kilometriä pitkä offari- ja jäätikköseikkailu. Parasta ikinä.

Vuosi 2007 - Chamonix, Ranska - läheisen kylän tunnettu musta syöksyrinne. Hyvät kyydit.

Vuosi 2008 - Val d´Isere, Ranska - Mr. T. todistettavasti noin 3500 metrin korkeudessa

Vuosi 2008 - Val d´Isere, Ranska - Mr. T. ja yksi monista offareista.

Vuosi 2008 - Val d´Isere, Ranska - oppaat ja rinnepicnic. The hardest working guides in Finnish snow business...

Vuosi 2009 - Zermatt, Sveitsi - Mr. T. hienolla offarilla, lunta riittävästi.

Vuosi 2009 - Zermatt, Sveitsi - Mrs. T. ja ilmeen perusteella mukava offarihuili

Ravintola-arvioita, osa III

Sarjan viimeisessä osassa keskitymme siihen osastoon, joka on meidän sydäntä kaikkein lähinnä. Eli tietysti intialaiseen ruokaan.

Perusteellisten ja läpikattavien kenttätutkimusten perusteella stadin todennäköisesti paras intialainen ruokapaikka sijaitsee Käpylässä, ja sinne pääsee vain kutsumalla. Kokki ei ole natiivi, mutta hän on tunnettu intohimoisesta suhtautumisesta ruokaan ja sen laittamiseen.

Viimeisin nautittu menu näytti seuraavalta:

Linssi-juustopataa
Tulista lammascurryä
Tandoorikanaa
Naan-leipää, sopivaa raitakastiketta, minttuchutneytä sekä kukkakaaliriisiä.
Aprikoosi-pähkinävaahtoa

Annoksiin oli sovitettu laadukkaat valko- ja punaviinit, jotka sujahtivat alas mielihyvää tuntien.
Ravintolassa hyväksytään myös BYOW, ja tarvittaessa valomerkistä voidaan aina sopia.

Kansainvälisesti parhaat kokemamme intialaiset ravintolat löytyvät tietysti Lontoosta. Seuraavat ravintolat ovat vuosien varrella todettu hyviksi ja asiansa osaaviksi:

Zaika - 1 Kensington High Street (Kensington)
Chutney Mary - 535 Kings Road (Chelsea)
Noor Jahan 2 - 26 Sussex Place (Paddington)
Trishna - 15-17 Blandford Street (Marylebone)
Moti Mahal - 45 Great Queen Street (Covent Garden)

Ravintola-arvioita, osa II

Sarjan kakkososassa arvioimme paljon kehuttua kiinalaista, eli Donkkaria (Dong Bei Hu).
Ravintola on erikoistunut mm. Koillis-Kiinan ruokiin, joten ainakin voimakkaasti maustetun kiinaruoan ystävät löytävät täältä katetta makunystyröilleen.

Lauantai-iltana ravintola oli melko täynnä, ja silmämääräisesti laskettuna ruokailijoissa oli paljon henkilöitä suoraan Kiinasta tai sieltä päin. Tämähän yleensä tarkoittaa hyvää kaikissa etnisissä ravintoloissa.

Aloitimme klassisesti kevätrullilla, ja niiden maku oli juuri sellainen kuin niiden kaiketi pitääkin. Ei siis mitään taivaallista kulinaarinautintoa, mutta ihan makoisia rullat toki olivat.
Pääruokana Mrs. T. nautti paistettua tofua, joka tarjoiltiin chilin ja pähkinöiden kera. Tässä annoksessa oli kyllä potkua ihan riittämiin, erityisesti annoksen kastike oli sekä hyvää että melkoisen tulista. Lisukkeena tarjottiin hyvää riisiä, jota sitten kumottiin kiitettävää tahtia.

Itse päädyin lammasruokaan, jota tarjottiin yksinkertaisesti kuminalla ja chilillä maustettuna.
Lammaspalat olivat erinomaisen makuisia, ja kumina sopi niiden mausteeksi erinomaisesti. Chilit taas olivat liian jytyjä ainakin omaan makuuni, ja suurin osa niistä piti jättää lautaselle. Silti sain kuivata hikeä useamman kerran. Tässä ravintolassa menun yhden chilin merkintä kannattaa ottaa tosissaan. Onneksi riisi auttoi tulisuuden taittamisessa, samoin yllättävän hyvin kesti myös juomavalintamme, joka oli pullollinen maittavaa Villa Marian Private Bin Pinot Noiria.

Kokonaisuutena ruoka ja onnistunut juomavalinta oli jollakin tavalla paremmin toteutetun oloista kuin useimmissa kiinalaisissa, mutta tokihan oman annokseni chilitykitys laski nautinnon kokonaisuutta. Kyseessä on siis hieman tavallisesta poikkeava kiinalainen, joka kannattaa käydä kokemassa. Hintataso taitaa olla normikinkkiä korkeampi, mutta ei missään tapauksessa mikään huippukallis.

Dong Bei Hu
Korkeavuorenkatu 47
00130 Helsinki
www.dongbeihu.fi

Ravintola-arvioita, osa I

Tämän kolmiosaisen ravintola-arviokirjoituksen johtavana teemana on viime aikoina testatut etniset ravintolat Helsingissä.

Sarjan aloituksesta vastaa Etu-Töölössä sijaitseva Farang.
Itämaisuus (Thaimaa, Vietnam) on ravintolan johtoidea, ja sitä toteuttaa mm. Chez Dominiquesta tuttu keittiömestari ja osakas Matti Wikberg.

Itse ravintolan miljöö ja sisustus poikkeavat täysin sellaisesta, mitä yleensä tavallisissa thairavintoloissa on totuttu näkemään - ja tämä tietysti positiiviseen suuntaan. Puheen sorina voi ison salin puolella olla jopa häiritsevää, mutta Museoviraston rajoituksista johtuen salin akustiikalle ei hirveästi voi mitään tehdä. Tästä syystä pieni sali on huomattavasti intiimimpi ja täten suositeltavampi.

Baarista tilattujen alkucoctailien aikana selasimme ruokalistaa, ja lopulta molemmat päädyimme 59 euron arvoiseen Farangin maistelumenuun tilaamiseen. Kokonaisuus koostui seitsämästä ruoasta, joita alkuun tuli melkoisen ripeään tahtiin ja joita myös kumottiin makuja ihastellen.
Tarjolla oli mm. Betel-lehteä ja savustettua taimenta, Hamachi sashimia vietnamilaisittain sekä pehmeäkuorista taskurapua. Kaikkien ruokien maut olivat hienosti kohdallaan ja juomaksi valitut lasilliset Josmeyrin upeaa sekoitetta Fleur De Lotusta kruunasi kokonaisuuden.

Menun molemmat pääruoat olivat liharuokia, toinen käsittämättömän hyvällä karamellisiirapilla vaeltua possua ja toinen taas hyvin mureaa vasikkaa vietnamilaisittain. Molempien lihojen salaisuus taisi olla pitkä haudutus alhaisessa lämpötilassa, niin suussasulavia ja mureita molemmat annokset olivat. Näiden kahden liharuoan välissä tarjottiin rapeakuoriseksi paistettua tofua. Itse en ole mikään tofun suurkuluttaja, mutta jos siitä osaavissa käsissä saadaan näin herkullista, niin voin ilomielen vaihtaa mielipidettäni. Pääruokien kanssa nautimme pullollisen Martinborough Vineyardin Te Tera pinottia vuodelta 2006. Juoman sopivuudesta pääruokien makumaalmaan olimme enemmän kuin tyytyväisiä, erittäin onnistunut valinta.

Menu lopetettiin Farangin jälkiruokakokoelmaan, mutta tässä vaiheessa voisi sanoa että mielemme ja vatsamme olivat jo niin hyvin ravittuja, että kevyempi lopetus olisi ollut kohdallaan.

Kokonaisuutena Farang oli erinomainen kokemus, ja sitä voimme varauksetta suositella kaikille hyvän itämaisen ruoan ystäville. Ravintolan hintataso on myös selkeästi korkeampi kuin ns. perustason itämaisissa ravintoloissa, mutta näin hyvää ei voi mitenkään saada samalla rahalla.

Moni muukin on todennut ravintolan maineen ja tason, joten pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä hyvissä ajoin.

Farang
Ainonkatu 3
00100 Helsinki
www.farang.fi

Suut makiaks sanoisi Marja Tyrni

Suuren suosion (hyvä neiti E!) saanut reseptien jako jatkuu.

Tänä viikonloppuna tankkasimme robustia pataruokaa: chili broileria ja chorizoa. Toteutuksesta vastasi perheemme Main Chef Mr. T.

Aineksina:

• 6 uuniperunaa
• 10 salottisipulia
• paljon valkosipulia
• 4 broilerin filettä
• 200 g chorizoa tai muuta mausteista makkaraa viipaleina
• 2 dl lihalientä (valkoviini skipattiin tipattomuuden vuoksi...)
• pari chiliä, suolaa, mustapippuria, loraus oliiviöljyä
• paljon timjamia ja vähän rosmariinia

Kuori ja esikeitä (n. 3 min) perunat ja iske ne isoina kuutioina vuokaan. Mukaan sipulin puolikkaat ja pilkotut chilit ja valkosipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Kanafileet ruskistetaan pannussa ja pistetään vuokaan päällimmäiseksi, ja päälle loraus öljyä. Haalotetaan 15 min 225 asteessa. Lopuksi pistetään makkarat ja yrtit sekä lihaliemi mukaan ja jatketaan kypsennystä vielä toiset 15-20 minuuttia.

Oli muuten yksinkertaisen hyvää.

Backside 180 Tail Grab

Skimba- ja snoukkakausi avattu. Lauantai kului pienessä alamäessä, kun ohjelmassa oli materiaalien testausta suurta alamäkeä varten. Tiimimme nimittäin suunnistaa reilun kuukauden päästä Keski-Euroopan lumille. Palaamme useamman Ranskassa lasketun kauden jälkeen Itävaltaan, Arlbergin hiihtoalueelle. Lisää edellisten vuosien hiihtokohteista tuonnempana.


Releet toimivat moitteetta, ja tekniikkakin löytyi nopeasti. Tosin pakkanen kangisti hissinousuissa armotta.

Talvipyöräilyä

Lempeämmät pakkaslukemat mahdollistivat hienon talvipyöräilysession läheisessä maastossa.

Vielä tässä vaiheessa Taivaskallion ympäristössä kolutut polut olivat melko kapeita ja pehmeitä, joten ainakin allekirjoittanut saa kokea kauden ensimmäisen otb:n. No, lumi oli pehmeää ja mitään ei sattunut, joten matka jatkui muita kiinniottaen. Myöhemmin ajoasentoa parantamalla omasta ajostani tuli sitten parempaa, niin ne perusasiat tuppaavat helposti unohtua...

Jatkossa toivomme samanlaista keliä vielä useiden viikkojen ajan, sillä kyllä talvinen polkukoluaminen aina pyörätieajalut pesevät, vaikka tunkkaamista ei voi koskaan täydellisesti välttää. Se taitaa kuulua tähän lajiin ja ajankohtaan.

Kiitokset hyvästä ajoseurasta menevät tietysti Mrs. T:lle ja parivaljakolle Mr. R. & Mr. G.

Ohessa muutama tänään napsattu kuva, kuvaajina tekstin kirjoittaja ja Mrs. T., kamerana vanha taistelutoverimme Nikon Coolpix 7900.

Engaged To Be Married

Tänään ohjelmassa PK-treeni kauniisti huurtuneessa lähimaastossa. Sykkeet nousivat mukavasti lumessa kahlatessa ja esteitä ylittäessä/alittaessa. Jäällä treenailu jäi pienen koekävelyn jälkeen myöhempään ajankohtaan; lumisen pinnan alta löytyi höttöinen pinta, joka ei vielä vakuuttanut kestävyydeltään.

Todistimme sattumalta kosintaa keskellä lumista metsää. Toivottavasti liikuttunutta pariskuntaa ei häirinnyt umpihangessa ohi puuskuttanut tiimimme. Siitä taas tulikin mieleen Mr. T:n yllätys noin yhdeksän vuotta sitten vaelluksella Kilpisjärven Kitsiputouksilla...

Alla vielä talviset näkymät kotiin ja kotoa.

Ja tänään kotikeittiö tarjoaa thaimaalaista kanafrikadellikeittoa ja sitruunavettä.

Baklava on mainio leivonnainen...

...mutta meillä luotettiin hengityssuojalla varustettuun balaclavaan, kun tiimi valmistautui vuoden ekaan maastolenkkiin Keskuspuistossa.

Kivaa oli, vaikka polut olivat vielä varsin pehmeitä, ja hiihtokansa valloittanut parit kikkareitit. Meillä uskotaan ja toivotaan, että erityyppiset harrastajat ml. maastofillaristit, koirat, sauvojat, pertsaajat ja vaeltavat issikat mahtuisivat kaikki sulassa sovussa samoihin metsiin ja osittain samoillekin reiteille. Kunnioitetaan muidenkin menoa ja pysytään sovituilla reiteillä.

Lopulta kadonnut tunto varpaista ja sormista pakotti kääntymään kotia kohden. Kotona se sitten palasi todella tuntuvalla tavalla, tuli ihan lapsuusiän luistelukentiltä paluut mieleen.

Oloa lämmitti kummasti Mr. T:n tulinen linssikeitto:

• 3 dl punaisia linssejä
• pari paprikaa ja sipulia
• chilipalkoja ja paljon valkosipulia
• pari tölkkiä kuorittuja tomaatteja
• garam masalaa, jeeraa, korianteria, inkivääriä, kanelia, muskottia, suolaa, mustapippuria, sokeria
• reilu litra vettä
• pinnalle fetaa tai raejuustoa

Ohjelmassa tänään

Kolmet eri kengät.

Vuosi 2010 ja vuodenvaihde

Hyppäys tähän vuoteen tapahtui riemukkaissa merkeissä Suomen Turussa, onnistuneiden paikallisoppaiden avustuksella saimme nauttia hyvästä vieraanvaraisuudesta sekä myös omatoimisesta seikkailusta Turun kaduilla ja ravitsemusliikkeissä. Positiivisimmat merkinnät saivat paikallisoppaiden tarjoama erinomainen sinisimpukkakeitto, aidosti italialainen Sergio´s ja omakohtaisesti useammin kerran hyväksi havaittu Alvar. Kuvamateriaali vuoden vaihtumisesta on sen verran laadukasta, että sitä jaellaan vain erikseen pyydettäessä.

Kylmänä perjantaipäivänä 010110 kun sitten Turusta palasimme, alkoi paluu vuoden 2010 tiukkaan kontrolliin ja urheilun pariin. Itselläni on tavoitteena on palata kesän 2009 kisakuntoon tai jopa hieman paremmaksi, painoa pitäisi pudottaa suunnilleen seitsemän prosenttia. Mrs. T. ei ole tarkkoja numeroita ilmoittanut, mutta painokontrolliexcelit löytyvät kyllä häneltäkin. Urheilupuolelta itselläni suurimpana tavoitteena on Triathlonin suorittaminen vuoden 2010 aikana, siinä sivussa osallistuminen ainakin Tahko MTB-kisoihin ja joihinkin juoksukisoihin.

Ja jotta ylläolevaan olisi edes teoreettiset mahdollisuudet, niin tässä yksi iltaresepti:

Eli tälläisillä eväillä ja teemoilla pariskunta T Käpylästä tähtää vuoteen 2010.

Mr. T.