California dreamin

Jep, pitkästä aikaan työmatkalla uuden työnantajan toimesta. Ja heti pääsin reissaamaan riittävästi, sillä kohteena oli meidän päämaja San Franciscossa. Melkoisen uuvuttavan lentomatkan, kesto vaihtoineen ja muine lentokenttäjuttujen kanssa noin 23 tuntia, saavuin tänne viime sunnuntaina. Eka yö meni aikaeroon tottumisessa, ja kyllähän tämä 10 tunnin aikaero Suomeen aika erikoiselta tuntuukin. Kun täällä on alkuilta, niin Suomessa jo seuraavan päivän aamu. No, vielä en ole vähemmän selkokielisiä puhelinsoittoja täältä kotiin generoinut, mutta voipi olla että tänään niin pääsee tapahtumaan. Nimittäin sen verran koville ottaa tuo Saksan äskeinen EM-tappio Italialle, että tämä pitää nollata jollakin tavalla...

Päivät täällä kaupungin ytimessä, sillä meidän pääkonttori sijaitsee mukavasti SoMa:n ja Financial Districtin välimaastossa, ovat menneet kurssilla oltaessa. Kurssipäivät ovat olleet ihan riittävän pitkiä, eli ne ovat loppuneet joskus viiden pintaan tai vähän myöhemmin. Täten nähtävyyksiä en ole käynyt lainkaan katsomassa, ja täältä SoMa:n alueelta on melkoinen matka esim. Golden Gatelle. Tosin eilen kävin pyörähtämässä Embarcoderolla, eli tuolla rantabulevardilla, ja siellä piipahdin Ferry Buildingissa, luonnollisesti viinien perässä. Ystävällisen nuoren neidon kanssa keskusteltiin pitkään viineistä, ja lopulta raahasin niitä kädet notkuen hotellille. Koskaan eivät ole viinipullot matkalaukussa hajonneet, ja pitää toivoa ettei näin pääse käymään tälläkään kertaa.

Illalla olen sitten käynyt syömässä. Ja koska tykkään hyvästä ruoasta monellakin eri tavalla, niin en luottanut siihen, että johonkin suosittuun ravintolaan pääsee noin vain ilman varausta sisään, vaan varasin itselleni pöytiä eri illoiksi eri ravintoloista. Tähän käytin loistavasti toimivaa OpenTable palvelua. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että ilman tätä sisäänpääsy olisi ollut mahdotonta ainakin hyvin suosittuun kreikkalaiseen ravintolaan nimeltä Kokkari Estiotorio. Tuolla söin erinomaisen lammasvartaan ja alkuun melkoisesti suolaa sisältäneen juustovirityksen, joka oli hienosti grillattu. Erityisen vaikutuksen itseeni teki tarjoilijan viiniosaaminen ja tilannetaju, siitä täydet pisteet. Ravintola ei ollut halvimmasta päästä, mutta en usko että "halpa ja hyvä" voi koskaan kohdata missään asiassa.

Lopuksi muutamia kuvia, jotka ovat hätäisesti iPhonella napsattu, joten täydellisiä ne eivät ole...

Meidän pääkonttori. Juu, kaikki kerrokset eivät ole meidän käytössä :-)

Kurssin jälkeen relaksaatiota hotellihuoneessa. Valitettavasti alakerran kauppa ei myynyt paikallisia tuotteita, joten piti tyytyä Bostonin osaamiseen. Hyvää tuokin tietty on.

Kokkarin loistava lammasvarras, tämän takia voisin mennä sinne uudestaan.

Hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan, kiitos Kokkari Estiatorio.

Illalla jopa Friscon Market St. voi olla näin tyhjä. Ja pimeäähän täällä on jo kello 21:n jälkeen.

 

 

 

Tilastoja

Kesäkaudella on lempilajieni treenaaminen huomattavasti helpompaa kuin keväällä tai syksyllä, nimittäin valoa riittää vaikka kuinka pitkälle iltaan, joten fillareiden päälle ja polkemaan on helppo lähteä melkein milloin vain. Juokseminen taas voi kärsiä liian kuumasta ilmasta, ja näin pääsi viime viikolla käymään. Tosin omaa syytähän se on, jos ei yli +20 asteessa tapahtuvalle VK-lenkille ymmärrä juomapulloa ottaa mukaan.

Mutta muuten treenit ovat menneet hyvin, ja oheiset statistiikat  kertovat eri lajeista ja treenien vaativuuksista viimeisen kolmen viikon ajalta.

Taste of Helsinki

Maailmalla suuren suosion saanut "Taste of..." ruokafestarit järjestettiin ekan kerran myös Suomessa, ja pitihän sitä meidänkin mennä hienoja makuja ja tunnelmaa fiilistelemään. Alkuun hieman epäilimme konseptin toimivuutta, omaa markkavaluuttaa ja mahdollisia jonoja. Mutta kaikki toimivat lauantaina oikein hienosti. Tulimme heti klo 17:30 sisään, olimme ennakkoon vaihtaneet euroja markoiksi, ja emme oikeastaan joutuneet jonottamaan lainkaan. Myöskään Riedelin lasipisteessä ei mennyt kuin minuutti ja lasit olivat kädessämme.

Ensimmäiseksi laseihin Taittingerin roseekuplaa, ja kilistys. Sitten ruokaa tapahtuman kymmenestä eri huippuravintolasta etsimään. Itse valitsin alkuun Toscaninin Vitello Tonnaton ja Mrs. T taisi maistella Ravintola Carelian paistettuja kampasimpukoita. Molemmat maittoivat, mutta vieläkin parempaa oli tulossa. Kuplajuoman jälkeen maistoimme erinomaista Villa Marian Sauvingon Blanc Reserveä. Valitettavasti juoma oli muidenkin mielestä niin hyvää, että se loppui nopeasti kesken. Seuraavaksi halusimme jotakin tuhdimpaa, joten itse suuntasin Murua ja heidän punaviinirisottoa kohden. Ruoka saapui nopeasti, ja ainakin tässä vaiheessa risotto oli vielä hyvin kasassa, en tiedä mitä sille kuului muutamaa tuntia myöhemmin. Lisäksi risoton päällä ollut iberico-porsaan bavette maistui erinomaiselta. Tämän jälkeen jatkettiin turkulaisen Ravintola Smörin erinomaisella luomukaritsalla, sitten vielä Juuren karitsan paahtopaistia ja lopuksi Petris Chocolate Roomin suklaajälkkäriä. Hyvältä maistui. Juomaakin tuli ostettua lisää, nuori mies kaatoi meidän laseihin melkoiset kuusitoistasenttiset punaviiniannokset, jotka riittivät hyvin kaikille lihaannoksille. Itse annokset olivat melko pieniä maistelupaloja, ja se oli juuri se juju, miksi niitä niin useita halusikin maistella.

Yleisesti ottaen emme joutuneet jonottamaan juuri lainkaan, tosin pisimmät jonot olivat Farangin ja Bistro O Matin ruokapisteisiin, ja ne jätimme suosiolla väliin. Kirkkonummen osaamista olisimme kyllä halunneet maistaa, Farangin possu taas oli tuttua itse ravintolassa usemman kerran syötynä, joten sen pystyi helposti ohittamaan. Jos jotakin murinaa haluaa antaa, niin muoviset kertakäyttövälineet ja -lautaset eivät olleet kovin hyviä, eivätkä myöskään ekologisia, mutta ilmeisen hankalaa olisi ollut aitojen ruokailuvälineiden käyttäminen.

Lopuksi vielä Magners siideribaarin kautta ja yhden lisäkuplajuoman jälkeen suuntasimme tyytyväisenä kotiin. Tapahtuma oli mielestämme onnistunut, fiilis oli kaikilla hyvä, ravintoloiden henkilökunnilla näytti myös olevan mukava meininki päällä ja kun kesäsääkin oli suopea, niin erinomaisen mukava kokemus tuo kyllä oli. Satuimme vielä ostamaan Siljan pisteestä huipputarjouksessa olleen viiniristeilyn kaikilla säädöillä, joten tuliaiseksi oli sitten sekä suklaata että matkaa.

Tässä vielä tapahtuman menu ja muutamia kuvia, joista ruokia ja hyvää meininkiä voi vielä fiilistellä...

 

Alkukuplaa odotellessa.

Ihan hyviä viinejä oli saatavilla, parhaat tosin pääsivät loppumaan jo alkuillasta.

Hinta-määräsuhde kohdallaan. Laseissa mukamas 16 cm ja hinta 6 mk / lasi...

Niin hyvää että pitää kaapia lautasen pohjatkin.

Maistettuja ruokia.

Tapahtuman valuutta, systeemi toimi yllättävän hyvin.

Maantiellä

Nyt sekin on koettu. Nimittäin maantielenkki ilman vastatuulta!. Olipa kerrankin mahtavaa ajella ilman häiritsevää tuulta, tokihan mukava myötäinen olisi ennestään nopeuttanut ajoa, mutta kaikkea ei voi saada.

Lauantain treenimatkaksi tuli mukava Luukin läheltä eli Halkolammelta lähtevä reitti, joka kiertelee Röylän kylän kautta, Bodom-järvi kiertäen Bemböleen, ja sieltä sitten Leppävaaran kautta kotiin. Mittaa tuolle tulee 36 km, eli vähän pidennystä tuohon pitäisi saada, sillä pitkät treeniajot ovat hyvän kisasuorituksen ehdoton vaatimus. No, sentään ylämäet pitää aina ajaa min. 20 km/h vauhdilla ylös, oli mäki ihan millainen tahansa. Tämä tuo haastetta ihan tavalliseen ajotreeniin. Jossakin vaiheessa kun tuon mäkinopeuden saisi nostettua 25 km/h tai sitä suurempaan lukemaan, niin silloin voisi olla melko tyytyväinen ajokuntoon. Mutta tuohon on vielä matkaa.

Lopuksi vielä kokemus eiliseltä. Bodomia kiertäen aloin saavuttaa edellä ajavaa maantiekuskia, erityisesti ylämäet toivat mut aina lähemmäksi ja lähemmäksi häntä. No, Bembölen kohdalla tavoitin hänet ja paukkasin ohitse. Matkalla Leppävaaraan sattuu oleman muutama liikennevalo, ja itse ainakin pysähdyin jokaisen punaisen kohdalla. Mutta tämä toinen kuski ajoi aina sumeilematta lävitse, oli sitten kääntyviä autoja tai ei. Hän siis meni mun ohitse aina noissa valoissa, ja vastaavasti mä otin hänet uudestaan kiinni ja ohitin hänet aina piakkoin. Neljänsiin valoihin hänkin joutui pysähtymään, ja silloin kysyin häneltä että miksi hän ei pysähdy punaisiin valoihin. Mies tuijotti mua ja sanoi ettei hän koskaan niihin pysähdy, menee kuulema hyvä ajorytmi sekaisin ja keskari putoaa. Vastasin hänelle että teetkö samalla tavalla myös autolla, siinäkin keskivauhti putoaa aina valoihin pysähdyttäessä. Mies vastasi tähän että en tietenkään, se on eri asia. No, mun mielestä säännöt ovat samat kaikilla, ja juuri tuollaiset piittaamattomat fillaroitsijat ärsyttävät varmasti autoilijoita. Huono asenne muita liikkujia kohtaan ja Team Astanan ajopaita päällä, joten huono lopputulos tuosta tietysti tulee. Eipä muuta. 

Maastossa

Maastopyöräilykausi on jo edennyt pitkälle, ja kun nuo oikeat XC-kisat jäävät tältä vuodelta väliin, niin voi keskitettyä vain hauskaan ajeluun pitkien ja kovien treenien sijaan. Toki XC-kisoissa a´la Tahko MTB tarvitaan myös polkuosaamista, mutta kyllä siellä lähinnä pärjäävät kovakuntoiset ajajat, jotka ovat treenanneet pitkiä ajoja. Ensi vuonne sinne sitten taas, välivuosi voi tehdä jopa hyvää.

Anne sai hyvän vinkin Ylästössä sijaitsevasta polkualueesta, ja sinnehän piti heti lähteä tutustumaan. Suorinta reittiä meiltä sinne on matkaa noin 5 kilometriä, ja viereisen Keskuspuiston polkuja myöten matkaa tulee kilometri enemmän. Tuolla heti Silvolan tekojärveltä Ylästöntielle tultaessa, tien toiselta puolelta lähtevässä metsikössä on nyt tullut ajeltua yksin ja muiden kanssa. Alue on melko täynnä erilaisia singletrack-polkuja, hyvin upeaa XC-henkistä baanaa löytyy useamman kilometrin verran. Enskamiehet joutunevat hakemaan droppeja ja muita hankaluuksia jostakin muualta, mutta itse ainakin nautin tuollaisesta maastosta, jossa polkuvauhtia voi pitää melko reippaasti päällä.

Ohessa maagisen isoveljen generoimaa kuvamateriaalia mun rannetietsikan reittitietojen perusteella. Jatkossa tulen tutustumaan vielä syvällisemmin tuohon alueeseen, nyt mulla on tiedossa neljä eri reittiä sieltä.

Reitti kokonaisuudessaan meiltä kotoa alueelle ja takaisin

Ylästöntie kuvan alareunassa, muuten kuvassa ajamani eri reittivariaatiot

Oma piha

Kolmas kerta - Boulevard Social

Vanhan sanonnan mukaan kolmas kerta toden sanoo, ja ehkäpä se useasti pitääkin paikkaansa.
Kirjoituksen otsikko perustuu siihen faktaan että Boulevard Social on Helsingin nykyisen ravintolaskenen ykköskenttään kuuluvien Tom Björkin ja Markus Wikbergin kolmas ravintola. Ne kaksi muuta ovat tietysti maineikkaat sisarukset Farang ja Gaijin.

Jos sekä Farang että Gaijin edustaa makumaailmaltaan modernia thai/korea/japani sektoria, niin Bulevardin alkupäässä pyöritään Välimeren ympäristössä. Onneksi Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka kuuluvat myös välimeren ympäristöön, joten mainion mausteisiakin ruokia ovat kaksikko apulaisineen ruokalistalle kehittäneet.

Kävimme testaamassa ravintolan heti tuoreeltaan, toukokuun lopussa se oli auki neljättä
päivää. Keskiviikkoiltana ravintola oli melkein täynnä, onneksi rentoa salihenkilökuntaa oli reippaasti työvuorossa, joten tarjoilu pelasi oikein mukavasti.

Itse ruoka perustuu muista ravintoloista tuttuun ajatukseen, eli pieniin maisteluannoksiin, joita sitten jaetaan pöytäseurueen kesken. Menu oli sen verran pitkä, että me valitsimme maistelumenun, Menu Boulevardin, jolla uskoimme saavamme parhaan läpileikkauksen ravintolan osaamisesta. Samaa linjaa jatkoimme viineissä, eli otimme menun ruokiin räätälöidyt viinipaketit. Viinilistan kävin lävitse, ja havaitsin että Janne Hallan kokoama ja mielenkiintoinen lista oli järkevästi hinnoiteltu, iso osa pulloista maksoi alle 50 €. Toki listalta löytyi hienoja ja kalliita aarteitakin.

Ensimmäisen alkupalan aikana tuli mieleen että ruoka ja mausteet ovat tikissä, kuten herrojen muissakin ravintoloissa. Luonnollisesti harissa tehdään alusta alkaen itse, samoin kaikki muut maustesekoitukset ja -tahnat. Jos tykkää vihersimpukasta ja mausteista, niin varmasti tykkää tästä. Itselleni alkuruoan mausteet olivat pop, mutta vihersimpukka ei.

Seuraava ruokalaji tuli pöytään niin nopeasti, että ensimmäinen oli vielä kesken. No, kyseessä oli marmorihärästä tehtyä tartaria, jonka päällä oli harissalla maustettua remoulademassaa. Tämä toimi hyvin, ja epäilyistä huolimatta myös seuralainen veti annoksen alas tyytyväisenä.

Sitten pöytään ilmestyi kampasimpukkaa mahtavassa liemessä (hyvää), pieniä, mintulla maustettuja lampaankyljyksiä (pieni pettymys), rapeapintaista lohta (positiivinen yllätys) sekä pieniä pitaleipiä. Tämä neljän eri ruokalajin setti sisälsi siis sekä onnistumisia että tavanomaisempia esityksiä, joten kokonaisuus jäi sellaiseksi 8 - 8+ arvoiseksi.

Pääruokaa jouduttiin sitten jo odottelemaan, mutta tässä kohtaa se todellakin kannatti. Nimittäin "grillattu kebabvarras" lampaasta hyvillä lisukkeilla oli täysosuma. Itsekin kun teen aika paljon lammasruokia ja -lihapullia, niin kyllä tämä setti veti hymyn huulille. Erinomainen suoritus.

Jälkiruokana tarjottiin makeaa baklavaa jäätelön kera, tietenkin tykkäsin myös tästä.

Kokonaisuuta Boulevard Social sisälsi sekä hittejä että huteja, mutta plussan puolelle tuo toki meni. Itse antaisin neljä tähteä tai kouluarvosanan 8 1/2. Eli matkaa sisarravintoloihin toki jäi, samoin muihin Helsinkin ykköspaikkoihin, mutta todennäköisesti Boulevard Social pyrkiikin profiililtaan hieman rennommaksi. Oman rahan ravintola se toki on, mutta menukokonaisuudet suositusviineineen kahdelle maksaa noin 250 euroa, eli kyseessä ei ole mikään halpa perusravintola, vaan laadukas kokonaisuus.

Suosittelen, ja tulemme varmasti tuolla uudestaankin käymään.