Vetotreenit

Edelliseen kirjoitukseen liittyen vielä yksi lisäys. Tärkeässä osassa syksyn tehokkaammissa treeneissä on ollut vetotreenit, joko juosten tai fillarilla tehden. Käytännössä tuo on tarkoittanut 2-5 kpl 5-10 min vetojaksoja, jonka aikana maksimisykkeet pitää nousta anaerobiselle rajatasolle, mutta ei sen ylitse. Mullahan tuo taso tarkoittaa fillarilla kynnysarvoa 149-150 ja juostessa kymmenen pykälää enemmän. Vetojen välissä on aina 2-3 min palautusjakso, ja sitten taas uudestaan vauhtiin.

Voin kokemuksella sanoa että viimeinen veto alkaa aina tuntumaan pahalta, ja siinä pitää todella tarkkailla sykkeitä, jotteivat ne nousisi väärälle tasolle. Ennen vetotreenejä pitää tietysti lämmitellä kunnolla, samoin vetojen jälkeen pitää jäähdytellä, joten treenin keskisyke jää yleensä aika lähelle aerobista kynnysarvoa. Jotta itse voi lähteä vetoja oikeaoppisesti treenaamaan, niin silloin pitää tietysti tietää omat kynnysarvonsa, ilman niitä sykkeiden kanssa pelaaminen on melkoista arpapeliä.

Ohessa vielä pari kuvaa viimeisestä vetoharjoituksesta. Tein sen sisäpyörällä, ja tuossa harjoituksessa mun piti polkea 4 kpl 5 minuutin vetoja. Vedon jälkeen 3 minuutin palautus ja uudestaan. Vetojen aikana maksisyke sai nousta arvoon 150 ja poljnkadessi piti olla noin 90. Wattitehoja ei tuossa treenissä vielä hyödynnetty, mutta jatkossa nekin tulevat merkitsemään paljon näissä fillaritreeneissä.



Sykearvojen nousu vetojen aikana. Aika helposti huomattavaa ja samalla rasittavaa.



Samaan aikaan EPOC-arvot osoittavat myös rasituksen selkeää kasvua. Viimeinen veto tuntui jo todella.