Vappu 2014

Muutamasta koirasyystä johtuen päätimme viettää tätä vappua ihan keskenämme. Meistä tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta, mutta tokihan huomisessa vappubrunssissa mopo lähtisi helpommin keulimaan, jos ystäviä olisi reippaasti ympärillä. Mutta nyt mennään tällä kattauksella, joten tässä meidän vappumenu. Kokkauskuvia ja vielä enemmän kiinnostavia kuvia on luvassa myöhemmin...

Vappu 2014 Menu:

Gazpacho keittoa
Manchego lastuja
Karamellisoitua kinkkua
Papu-perunaparsasalaattia
Tomaattisalsaa
Lammasmakkaroita¨
Chimurrikastiketta
Mausteisia lammaslihapullia
Feta-oliivimaustekastiketta
Maustettua Naan-leipää

Tässä haluttu setti, Ei mitenkään mahdoton, joten eiköhän tällä mennä eteenpäin.

Lasagne

Eilisen kovan treenin kunniaksi palkitsin itseni ja perheeni ikibraavurilla eli tomaattisella kanalasagnella ja sen seuralaisena nautitulla punaviinillä. Alkuun vielä jämäleivistä tehdyt bruschettat, niin italialainen illallinen oli siinä.

Tämä lasagne eroaa normaalista siinä, että tässä ei ole maitokastiketta lainkaan, vaan maukkaus tulee runsaasta ja kohtuupitkään keitetystä tomaattikastikkeesta. Lisäksi kanatäytteessä on rosmariiniä, hunajaa, kermaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Ruoka on helppo tehdä. Ekaksi laitetaan kananpalat marinadiin, seuraavaksi tehdään tomaattikastike. Hieman yli tunnin kuluttua kypsennetään kanat, lisätään kerma ja aurinkokuivatut tomaatit. Lopuksi molemmat kasataan lasagnevuokaan kerroksittain tuorepastalevyjen päälle. Viimeisen pastakerroksen päälle riittävästi parmesaaniraastetta, koko komeus 200-asteiseen uuniin 45 minuutin ajaksi ja homma on siinä. Helppoa ja hyvää.

Alkuruoka. Vanhat jämäleivät kelpaavat tähän hyvin.

Kanakastike.

Tomaattikastike. Kaikki komponentit luomua.

Puolivalmis lasagne.

Uunia vaille valmista.

Lopputulos 45 minuutin jälkeen. Kiireesti pöytään.

Erinomainen tomaattiruokien viini.

Kevään treenit

Ennen kisakauden aloitusta on syytä tehdä välitilinpäätös kuluneesta keväästä. Valmentajan ohjeiden mukaisesti on treenaus suoritettu, ja pääsääntöisesti treeni on keskittynyt PK-alueelle. Sykemielessä PK-treenaus tapahtuu alemmalla tasolla, johon viime vuosina olin tottunut. Toki viikottainen salibandyvuoro on tuonut yhden kovan syketreenin joka viikolle, ja myös melkein jokaiselle viikolle on kuulunut yksi vetotreeni, jossa myös sykkeet ovat nousseet.

Oma kisakauteni alkaa siis HCR:stä, eli puolikkaalla maratonilla. Eilen vedin kovan testijuoksun, ja 10 kilometriä meni 50 minuutin tahtiin, siihen olin tyytyväinen. Varsinkin kun olen tänä vuonna juossut varsin vähän, koska treenien pääpaino on ollut pyöräilyssä.

Jatkossa on mielenkiintoista nähdä mihin treenaus alkaa keskittymään, kun pyöräkisat alkavat lähestymään. Kunhan sitä nyt pääsisi ulos maantietä ajamaan, tänäänkin on aivan karmiva ilma, joten autotalli kutsuu jälleen kevyeen palautepyöritykseen.

Ohessa vielä urheilukalenteria helmikuulta tähän päivään. Väreillä on tietysti omat merkityksensä.

Treenipäiväkirja viimeiseltä kuudelta viikolta.

Uusi ennätys

Kova juoksutreeni takana. Vauhti allekirjoittaneelle kova, ekat 10 km reippaasti alle tulevan HCR-kisavauhdin. Myös loput 6 km meni nopeammin kuin oli suunnitelmissa, joten vähäisistä juoksukilometristä huolimatta uskon että myös tuleva HCR taittuu alle kahden tunnin.

Ja miten tämä liittyy mihinkään ennätykseen ?
No, treenin jälkeen puntari näytti 79.2 kg, joka on oma ennätykseni. Ainakin viimeisen seitsämän vuoden ajalta.

Porvoossa

Omat mielikuvani Porvoosta liittyvät korttipeliin, jossa mentiin Porvooseen, ja toisaalta ajatuksiin vanhasta kaupungista. Jälkimmäistä lähdettiin viikonlopuksi testaamaan, ja löysimme koiraystävällisen majoituksen pikkuruisesta hotellista nimeltään Pariisin Ville. Matkan ideana oli testata kovat hehkutukset saaneen ravintola SicaPellen nykytaso ja muutenkin fiilistellä Porvoon vanhaa kaupunkia.

Näin jälkikäteen voi sanoa, että Porvoon vanha kaupunki on upea. Mahtavaa tunnelmaa, ja näin huhtikuussa siellä ei ollut liikaa turisteja meidän lisäksi. Ja entäpä tuo hotelli ?
Sille voi antaa kaikki pisteet, alkaen palvelusta ja jatkuen aivan loistavaan aamiaiseen. Hotellissa on vain kymmenen huonetta, ja sisarhotellissa Onnissa on vain viisi huonetta. Kaiken tämän lisäksi hotellien omistajat pyörittävät myös ravintola Sicapelleä, joten täystyöllisyys on varmasti taattu.

Ravintola Sicapelle oli melkoisen hieno kokemus. Tunnelmaltaan hyvin välitön, nuorekas ja rento. Eli meidän mieleen. Paljon erilaisia ruokia ja juomia tuli maisteltua, osa oli täysosumia ja osa taas ei niin huippuja. Tarjoilu ja palvelu oli alusta pitäen aivan huippuluokkaa, ja tästä me annoimme eniten pluspisteistä, erityisesti viinimaestrona toiminut lippalakkikundi oli aivan mahtava. Hänellä oli sitä tietoa ja taitoa samassa rennossa paketissa. Tuolla voi varmasti käydä vielä uudestaan.

Muutama kuvaotos tuli myös otettua. Ohessa parhaat vedokset.

Sisään SicaPelleen. Ravintolan nimeen liittyy tietty tarina.

Ainakin laseja oli riittävästi, kaikki tietysti Riedl:iä. Hyvä niin.

Keittiötervehdys. Parsahyydykettä ja jänisrilletteä.

Alkuruokien parhaimmistoa. Mallasmaustettu lohi toimi upeasti.

Parsaa, kananmunaa ja pieniä perunachipsejä.

Risottoa. Fäninä voin sanoa että tämä oli huippuhyvää.

Italialaisen viinipunkkarin tekosia. Mielestäni illan paras viini.

Annen pääruoka, eli lähiseudun siikaa.

Oma pääruokani, eli pitkään kypsytettyä karitsan niskaa. Erinomaista.

  

Kauan odotettu

Nyt se vihdoin on kotona. Ensimmäinen oikea maantiepyöräni, jota ehdin ostopäätöksestä odotella sellaiset yhdeksän kuukautta. Pyörä edustaa uusinta tekniikkaa, ja paljon sellaisia juttuja, joita tunnetusti tiukat maantiepuolen puritanistit tule hyväksymään. Onneksi kuitenkin ajan tuolla itse, eikä mun tarvitse muiden mielipiteistä välittää. Uskon että se on hyvä mulle, ja tuolla mennään hyvin pian.

Lyhykäisyydessään pyörä on rakennettu Spessu Roubaix Pro runkoon, johon sitten on lisätty nippu parempia S-Works osia ja uusinta teknologiaa Shimanolta, Garminilta ja Schwalbelta. Painoa polkimet mukaanlukien tuolle kertyi 7,7 kiloa, ja oikeasti kyseessä ei ole mikään grammanviilausprojekti, vaan kovaan ajoon tarkoitettu käyttöpyörä.

Pyörän rakensi mulle luottomieheni Sami apureineen, ja pyörän mitoituksen hoiti Aleksi Öhman. Kaikille heille paljon kiitoksia tästä projektista, hyvää työtä ja palvelua, hinnasta nyt puhumattakaan.

Lopuksi muutama kuvaotos uusimmasta perheenjäsenestämme. Hieman tilanahtautta alkaa autotallissa jo olemaan, mutta eiköhän sillekin jokin järkiratkaisu pian keksitä...

Kotiintulo.

Hyvin tuo tuolla katolla kotiin tuli

Tom Boonen ajoi tälläisen esiasteella muutaman Pro-voiton...

Mielenkiintoista nähdä kuinka sähkövaihtajat todellisuudessa pelaavat

Vuorottelija ilmoittautuu

Valloittelen tältäkin puolen blogimaailmaa kirjoitustilaa, kun päivittelen tänne nyt loppuvuoden ajan vuorotteluvapaani ohjelmistoa. Vuorottelu käynnistyi 1.4. ja päättyy 31.12.2014. TE-keskus ja Loimaan kassa olivat ajantasalla ja ensimmäiset päätökset kolahtivat postilaatikkoon tällä viikolla. Korvaus vuorottelusta on huimat 70% ansiosidonnaisesta ja verot siitä vielä veks. Eli aikaa on, mutta rahaa ei juurikaan. Edustusrouvaksi siis ja miehen siivelle istahtaa hän nyt näin.

Vuorottelun tavoitteeksi TE-keskus oli kirjannut itsensä kehittämisen ja oman jaksamisen ylläpidon. Sitä sitten niin. Tarkoituksena olisi bongata mahdollisimman monta kansallispuistoa, luonnonpuistoa tai muuta mukavaa ulkoilualuetta ja vaeltaa niitä ristiinrastiin koirien kanssa. Tänään aloitetaan, pakataan reppu ja suunnataan karvakuonojen (miinus mies) kanssa Nuuksioon.

Viikon kulttuuripläjäyksen tarjoaa Porvoo, jonne suuntaamme viikonloppua viettämään. Ohjelmassa vanhassa kaupungissa pyörimistä, yöpyminen Pariisin Villessä ja syöminkejä SicaPellessä. Ja ehkä piipahdamme Pellingissä katsomassa yhtä taloa ;)

Aurinkoista huhtikuuta, tästä se lähtee.