Juhannus 2014, osa II

Juhannuspäivä starttasi klo 9. Itse lähdin viemään koiria ulos, ja kun palasin kotiin, niin pöytä oli katettu oheisilla herkuilla. Tämähän on meillä mahdollista vain muutamana päivänä vuodessa, juhannuspäivä on näistä yksi. Hyvää juhannusta kaikille!

Juhla-aamiainen. Varmasti epäterveellistä, mutta huippuhyvää.

Juhannus 2014, osa I

Perinteisesti me vietämme juhannusta aina kotikulmilla, eli emme kuulu siihen valtaosaan suomalaisista, joiden mielestä mökkijuhannus on ainut oikea formaatti. Autolla jättiruuhkissa könöttäminen ei oikein meille nappaa, joten vapaaehtoisesti jäämme kotiin.

Tänä vuonna juhannussäät eivät ole olleet ihan priimoja, mutta onneksi se ei ole ainakaan grillaamista haitannut, ja sisällä sitä muutenkin olisi tullut syötyä. Tästä aasinsillan kautta pääsinkin juhannusmenun kimppuun, meille jo klassisesti eli espanjahenkisesti tuli aaton ruokailu vedettyä. Jälkiruokavaiheessa Chef Mikko antoi apukokille vapaat kädet, ja lopputulos poikkesi muusta menusta vahvasti. Mutta yllättävän hyviä olivat kotimaiset mansikat jo tässä vaiheessa kesäkuuta.

Meillä menu rakentui omista suosikeistamme, eli sangriasta, gazpachosta, karitsavartaista ja grillikasviksista. Sangrian laitoin valmistumaan torstaina, kotimaiset karitsan ulkofileet marinadiin perjantaiaamuna ja muut ruoat valmistuivat sitten eilisen aikana. Hiiligrillaus ei ole mitään pikahommaa, mutta lopputulos kyllä palkitsee. Niin myös eilen. Kaikki maut olivat erittäin kohdallaan, ja kyllähän hiiligrillin tuoma lisäsäväys varsinkin kasviksiin on aivan mahtava makujuttu.

Ruoat nautittiin huippuviinien kera. Kylmä gazpacho-keitto, jossa on makua kerrakseen, vaatii viiniltä paljon. Itse päädyin jo hieman ikääntyneeseen ranskalaiseen, Zind-Humbrechtin Pinot Gris Clos Windsbuhl 2008:een. Tämä huippuviini pärjäsi helposti hapokkaan ja jopa etikkaa ja raakaa chiliä sisältäneen alkukeiton kanssa. Pääruokaviini oli paljon helpompi rasti. Grilliruoka tykkää vahvemmasta viinistä. Laseihin päätyi Alkon normivalikoimasta löytyvä tyyliespanjalainen, Vina Pedrosa Crianza 2010. Myös tämä viini täydensi hyvin grilliruoan vahvoja makuja, ja ainakaan itse en olisi kaivannut yhtään vahvempaa viiniä.

Ruokakokonaisuus oli melkoisen onnistunut, joten katsotaan onnistuuko kotikeittiö myös tänään. Grillisetillä mennään taas, mutta nyt viritellään burgereita ja makkaroita, erilaisia lisukkeita j kastikkeita unohtamatta. Kaikki 100% käsintehtyinä.

Lopuksi eilisen parhaat palat kuvina.

Kaikki valmiina, ennen tätä muutama tunti puuhastelua...

Gazpacho ja paahdetut leivänpalat. Ei paha.

Grillisettiä. Pitkään marinoidut karitsan ulkofileet ja aprikooseja.

Kotimaisia grillikasviksia, joissa bonuksena paahdettua serranonkinkkua

Valmis setti lautasella. Ohessa paahdettuja paprikoita ja chimichurri-kastiketta. Njam.

Sama setti hieman taiteellisemmin. Silti hyvää.

Jälkkäri a' la Anne. Mansikat olivat hyviä.

  

Taste of Helsinki 2014

Meille varma kesän merkki on ruokafestari Taste of Helsinki. Konsepti on ollut suunnilleen samanlainen nyt kolme vuotta putkeen, ja ihan hyvä niin, homma kyllä toimii. 11 huippuravintolaa, joista jokaisen listalla oli 3-4 pientä annosta. Ei pöytävarauksia, jonossa vuorotellen ja maksut vain tapahtuman omalla valuutalla. Ravintoloiden lisäksi viiniä seitsämältä eri maahantuojalta ja kaksi spesiaalibaaria. Siinähän tapahtuman ydin oli.

Ravintoloista sai kaikenlaista ruokaa, joita oikeastaan yhdisti kaksi tekijää. Upeat maut ja henkilökuntien hyvä ja rento meininki. Itsekin tulimme paikalle supernälkäisinä, ja lähdimme 2,5 tunnin kuluttua kylläisinä pois. Juomapuolella parhaat arviot saivat Grand Cru-tasoinen makea gewurtztraminer Alsacesta ja itselleni hieman yllättäen ranskalainen punaviini, jonka nimi ei nyt jäänyt mieleen. Hyvää se kyllä oli.

Kaikkia 11:sta ravintolaa emme testanneet, esimerkiksi suursuosikki Farangin karamellipossun jätimme väliin. Sitä vastoin toisen somesuosikin, eli Henri Alenin hodariravintolan Kaartin Hodari & Hummerin maut tuli testattua, ja kyllähän ne erinomaisia olivat. Top-listalle pääsivät myös Tampereella vaikuttavan Ravinteli Berthan turska-annos ja valitettavan kaukana eli Ahvenanmaalla sijaitsevan Smakbyn kalatartar- ja lammasannokset. Viimeisenä nautittu Ravintola Ask:in jälkiruoka-annos oli jo täydellistä fine-dining osastoa, mutta mitäpä muuta sitä Askin porukoilta voisi odottaa. Erinomainen setti.

Ja jotta näitä annoksia voi vielä jälkikäteen herutella, niin ohessa hyviä tai sitäkin parempia kuvaotoksia eiliseltä...

Turskaa a´la Bertha

Smakbyn karitsaa ja itämeritartar.

Kasvislaatikko a´la Juuri.

Juuren näkemys graaviahvenesta.

Hodareita.

Mainos. Ei edes sponssattu.

Lisää samaa, niin hyvä meininki oli keittiössä että sitä piti ihailla pidempään.

Hummerimakkaraa Demosta. Kyllä, makkara maistui hummerilta ja myös risotto oli tosi hyvää.

Parhaat juomat.

Samat hieman lähempää.

Kolatun juustolautanen. Hyviä makuja.

Jälkiruokaherkku a´la Ask.

Forssan Suvi-ilta

Kisakalenteriini merkatut kisat jatkuivat, tällä kertaa löysin itseni maantiekisasta Forssasta.
Toisen kerran järkätty Forssan Suvi-illan 92 km pyöräily oli houkutellut lähtöön 300 mies- ja naispyöräilijää. Kaikki lähtöalueella starttia odotelleet päivittelivät haastavaa säätä, alkuun oli tiedossa todella kovaa vastatuulta ja lämpöasteetkin olivat kympin tuntumassa.

Kisaa ajatellen oma lähtöpaikkani ei ollut optimaalisin, olisi pitänyt mennä paljon lähemmäksi kärkeä. No, lähtö sujui hyvin ja kimpassa lähdettiin vastatuuleen puskemaan. Jo alkukilometreillä kärkijoukko lähti menemään, ei siinä mitään, tuossa ryhmässä keskinopeus oli yli 35 km/h, joten mitään jakoa tuossa ryhmässä pysymiseen ei mulla olisikaan ollut. 15 kilometrin ajon jälkeen alkoi tuntua että oma ryhmäni alkoi ajamaan liian hiljaa, sopimusta vuorovedoista ei ollut syntynyt.

No, tuossa vaiheessa päätin itse lähteä vetämään ja laitoin tavoitteeksi muutaman sadan metrin päässä polkeneen ryhmän kiinnioton. Vastatuuleen yksin puskettuna tehtävä olikin huomattavasti pahempi kuin luulin, mutta saavutin ryhmää kokoajan, joten uskoin onnistumiseen. Lopulta tuohon meni 20 kilometriä ja 40 minuuttia, jonka jälkeen sain kun sainkin ryhmän kiinni. Järkeä tuossa vedossa ei juuri ollut, käppyröistä tuon myös näkee, sillä sykkeet olivat liian korkealla, ja kulutin voimia aivan turhaan. Tuosta ryhmästä ja mun peesissä olleista pyöräilijöistä muodostui hyvä ryhmä, jonka kanssa ajettiin kisa loppuun saakka. Ryhmässä oli kaksi todella hyvää vetäjää, jotka vuorovedoin pitivät keskivauhdin hieman yli 30 km/h lukemassa. Tämä oli hyvä vauhti mulle, ja itse ei tarvinnut vetää enään yhtään. Vapaaehtoisesti vedin yhden kahden kilometrin pätkän, kun kärkikaksikko halusi keskittyä tankkaamiseen.

Kun maaliin oli matkaa 22 km, vetokaksikko ilmoitti että nyt nostetaan vauhtia. Tavoitteena oli alittaa kolmen tunnin loppuaika. Ja kun maaliin oli matkaa 11 km, niin kaksikko ilmoitti taas, että vauhtia lisää. Tässä vaiheessa meidän ryhmä hajosi kahtia, ja keskivauhti oli nyt 35 km/h. Loppusuoran kiritaistelussa hävisin ryhmän toiselle vetäjälle sekunnin, mutta hyvällä mielellä ajoin maalilipun alta, virallisen kellon näyttäessä loppuaikaa 2:58:47. Tuolla tuloksella sijoituin sijalle 105, ja keskinopeuteni oli 31,9 km/h. Hieman jossittelua tähän voidaan laittaa, eli järkevämmällä ajamisella olisin voinut aikaani hieman parantaa, en kyllä tiedä kuinka monesta minuutista puhutaan, ehkäpä viidestä minuutista. Mutta olin kyllä tyytyväinen tuohonkin loppuaikaan, varsinkin alun vastatuulessa ajo tuntui superraskaalta.

Ohessa vielä käppyröitä ja muuta statistiikkaa. Tarkan suoritusdatan voi käydä tsekkaamassa Garmin Connect-palvelusta.

Vauhti- ja maksimikestävyyttä tässä näköjään on treenattu.

Keskitehot alkavat olla jo aika hyvät. Tuo 2000 watin yksittäinen tehopylväs on valitettavasti mittarihäiriö.

Punainen alue näyttää oman soolovedon vastatuuleen, ja vihreä lopun kovavauhtisemman puristuksen.

Itse reitti. Melko tasaista ja mukavaa ajeltavaa. Miinuksena tuuli.

     

Treenipäiväkirja keväältä

Nyt kun kesä on virallisesti jo alkanut, ja sen myös ulkoa huomaa, niin voidaan laittaa nippuun oma treenini tältä keväältä ja alkukesältä. Treenit ovat maittaneet hyvin, ja ainakin tulosten perusteella valmentajavetoisista treeniohjelmista ja niiden noudattamisesta on itselleni ollut hyötyä. Tulokset ovat parantuneet kautta linjan. Paremman ajokunnon huomaa erityisesti maantieajossa, pyörä menee kevyemmin ja kovempaa eteenpäin ja sykkeitä on helpompi kontrolloida. Kovalla mielenkiinnolla odotan miten tämä tulee näkymään myös maastokisoissa, niissähän ajaminen on huomattavasti erilaisempaa ja vaikeampaa kuin maantiepuolella.

Seuraavat ulosmittaukset tulevat tapahtumaan Forssan  Suvi-Ilta pyöräilyssä, jossa poljen 95 kilometriä, ja sitten tietenkin Tahko MTB:ssä, jossa tällä kertaa matkana 45 km. Ainakin Tahkolla reitti on muuttunut hitaammaksi ja raskaammaksi vuoden 2011 jälkeen, joten katsotaan nyt, millainen loppuaikani tänä vuonna tulee olemaan ja verrataan sitä sitten vuosien 2010 ja 2011 45 km kisa-aikoihin.

Ohessa vielä treenipäiväkirjani tältä keväältä. Siinä on myös mukana tuleva viikko, jossa ei mitään ihmeellisyyksiä tule olemaan, ainoastaan valmistelua seuraavan lauantain kisaa varten...

Väreillä on tietysti jokin merkitys, joka varmaankin selviää harjoituksia katsellessa.

Patroonassa

Helsinkiin on muutaman viime vuoden aikana noussut useampia laadukkaampia meksikolaisia ravintoloita, ja nyt en siis tarkoita mitään tex-mex mestoja Cantina Westin tyyliin. Vaan aitoja meksikolaisia makuja, pieniä annoksia ja iloista asennetta. Kaikesta tuosta vastaa ainakin Annankadulla sijaitseva Patrona. Useimmat pitävät sitä pääkaupunkimme parhaana meksikolaisena, ja kyllä oman käyntimme jälkeen voimme tuon väitteen allekirjoittaa.

Kahdessa vuodessa Patronan maine on levinnyt melko laajalle ja tason pitäminen verrattain kovalla tasolla tarkoittaa myös sitä, että sinne on vaikea saada pöytää. Varsinkin viikonloppuisin jono on tyypillisesti useamman viikonlopun mittainen. Itse kun sinne alkuillasta saavuimme, niin paikka oli jo puolillaan, ja kiireinen saliemäntä vastasi kaikkiin puheluihin samalla tavalla "unfortunately our restaurant is complete full for tonight"

Sitten itse asiaan. Kun saavuimme pöytään, niin alkuun tsekkasimme myös kovassa maineessa olleen drinkkilistan, ja kyllähän sieltä piti pari erityyppistä Margaritaa tilata. Toinen oli klassikko ja toinen talon nimikkojuoma. Molemmat maistuivat erinomaisilta.Alkudrinkkejä maistellessa tutkailimme menu-vaihtehtoja, ja päädyimme maisteluversioon nimeltään "Long way". Se koostui seitsämästä erilaisista ruoasta, jotka kaikki kyllä löytyivät myös itse listalta. Eli klassinen läpileikkaus keittiön osaamisesta. Menun viereen valitsin Zinfandel-rypäleestä valmistetun punajuoman Kaliforniasta. Itse viini oli ihan ok, mutta se ei päässyt illan kunniavieraaksi.

Ihan alkuun tuli erittäin maittavat keittiötervehdykset, sitten äärihyvää salsaa, guacamolea ja sipsejä. Kaikki tietysti alusta loppuun itse tehtyinä, ja siltähän ne myös maistuivat. Seuraavaksi tarjottiin cevicheä meksikolaisittain, aivan huippuhyvää. Menun seuraavat kaksi annosta oli kasvista, paputahnaa, tortillaa ja jotakin meksikolaista juustoa. Taso piti edelleen. Samoin vähitellen alkoi tuntumaan että onhan näissä annoksissa myös potkua. Varsinainen killeri oli seuraavana tarjottu kanaa ja kasvistaannos keiton päällä. Ainakin itselleni tuossa annoksessa oli jo mausteita ihan riittävästi, mutta ei missään tapauksessa liikaa, joten mausteet eivät jyränneet kokonaisuuden mahtihyvää makua. Pääruokana tarjottu revitty lammaspaisti tortillan sisällä oli ehdä illan heikoin esitys, sinänsä annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta muut annokset olivat vain olleet parempia. Lopuksi tarjottu talon jälkiruoka oli taas positiivinen yllätys. Ainakin meille, koska meistä kumpikaan ei ole kovia jälkiruokamaailman ystäviä.

Kokonaisuutena Patrona oli erittäin hyvä. Eihän ruoka mitään fine-diningiä ole, mutta eipä sellaista tuolta lähdetty hakemaankaan. Erittäin hyviä ja tuoreita makuja sekä erinomaisen rentoa palvelua. Loppusummakaan ei ollut aivan mahdoton, joten ehdottomasti voimme Patroonaa suositella kaikille. Eipä siis muuta kuin nettiin ja pöytävarausta tekemään.

Loppuillasta kävimme vielä lasillisilla erinomaisessa viinibaarissa Vin-Vinissä. Hyvä ja ennestään tuttu laadukas meininki jatkui myös siellä.

Lopuksi kuvaotoksia Patronan annoksista, tässähän alkaa tulemaan mieli varata pöytä sieltä uudestaan...

Tervetuloa Patronaan.

Kaikkien meksikolaisten pyhät ihmiset esillä, myös naamaripainijat.

Tiedetään mitä tuleman pitää.

Kattava alkujuomalista. Ja tällä kertaa kyse ei ole kuplajuomista.

Talon nimikkodrinkki, La Patrona. Chili- ja suolareunus oli aivan mahtava. Kuten myös koko juoma.

El Classico, siis perusmargarita.

Keittiötervehdys, hyvin maittavaa.

Tästä menu starttasi.

Katsos, joku toinenkin helsingissä osaa tehdä hyvää guacamolea...

Cevicheä Patronan tyyliin. Ykköspaikalle.

Tarjoilijat, no habla Finnish.

Ja ruokaa tuli vaan lisää...

Ja lisää...

Okei, ollaan meksikolaisessa, joten potkuakin saa olla...

Illan pääruoka, lievä pettymys.

Tämäkin mausteliemi oli aivan tajuttoman hyvää.

Väliin neutralointia Rositan ja Dos Equisin tyyliin.

Menun päätös. Hyvää tämäkin.

Seinätaidetta a´la Patrona.

Loppufiilistelyjä ihan eri maisemissa.