Patroonassa

Helsinkiin on muutaman viime vuoden aikana noussut useampia laadukkaampia meksikolaisia ravintoloita, ja nyt en siis tarkoita mitään tex-mex mestoja Cantina Westin tyyliin. Vaan aitoja meksikolaisia makuja, pieniä annoksia ja iloista asennetta. Kaikesta tuosta vastaa ainakin Annankadulla sijaitseva Patrona. Useimmat pitävät sitä pääkaupunkimme parhaana meksikolaisena, ja kyllä oman käyntimme jälkeen voimme tuon väitteen allekirjoittaa.

Kahdessa vuodessa Patronan maine on levinnyt melko laajalle ja tason pitäminen verrattain kovalla tasolla tarkoittaa myös sitä, että sinne on vaikea saada pöytää. Varsinkin viikonloppuisin jono on tyypillisesti useamman viikonlopun mittainen. Itse kun sinne alkuillasta saavuimme, niin paikka oli jo puolillaan, ja kiireinen saliemäntä vastasi kaikkiin puheluihin samalla tavalla "unfortunately our restaurant is complete full for tonight"

Sitten itse asiaan. Kun saavuimme pöytään, niin alkuun tsekkasimme myös kovassa maineessa olleen drinkkilistan, ja kyllähän sieltä piti pari erityyppistä Margaritaa tilata. Toinen oli klassikko ja toinen talon nimikkojuoma. Molemmat maistuivat erinomaisilta.Alkudrinkkejä maistellessa tutkailimme menu-vaihtehtoja, ja päädyimme maisteluversioon nimeltään "Long way". Se koostui seitsämästä erilaisista ruoasta, jotka kaikki kyllä löytyivät myös itse listalta. Eli klassinen läpileikkaus keittiön osaamisesta. Menun viereen valitsin Zinfandel-rypäleestä valmistetun punajuoman Kaliforniasta. Itse viini oli ihan ok, mutta se ei päässyt illan kunniavieraaksi.

Ihan alkuun tuli erittäin maittavat keittiötervehdykset, sitten äärihyvää salsaa, guacamolea ja sipsejä. Kaikki tietysti alusta loppuun itse tehtyinä, ja siltähän ne myös maistuivat. Seuraavaksi tarjottiin cevicheä meksikolaisittain, aivan huippuhyvää. Menun seuraavat kaksi annosta oli kasvista, paputahnaa, tortillaa ja jotakin meksikolaista juustoa. Taso piti edelleen. Samoin vähitellen alkoi tuntumaan että onhan näissä annoksissa myös potkua. Varsinainen killeri oli seuraavana tarjottu kanaa ja kasvistaannos keiton päällä. Ainakin itselleni tuossa annoksessa oli jo mausteita ihan riittävästi, mutta ei missään tapauksessa liikaa, joten mausteet eivät jyränneet kokonaisuuden mahtihyvää makua. Pääruokana tarjottu revitty lammaspaisti tortillan sisällä oli ehdä illan heikoin esitys, sinänsä annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta muut annokset olivat vain olleet parempia. Lopuksi tarjottu talon jälkiruoka oli taas positiivinen yllätys. Ainakin meille, koska meistä kumpikaan ei ole kovia jälkiruokamaailman ystäviä.

Kokonaisuutena Patrona oli erittäin hyvä. Eihän ruoka mitään fine-diningiä ole, mutta eipä sellaista tuolta lähdetty hakemaankaan. Erittäin hyviä ja tuoreita makuja sekä erinomaisen rentoa palvelua. Loppusummakaan ei ollut aivan mahdoton, joten ehdottomasti voimme Patroonaa suositella kaikille. Eipä siis muuta kuin nettiin ja pöytävarausta tekemään.

Loppuillasta kävimme vielä lasillisilla erinomaisessa viinibaarissa Vin-Vinissä. Hyvä ja ennestään tuttu laadukas meininki jatkui myös siellä.

Lopuksi kuvaotoksia Patronan annoksista, tässähän alkaa tulemaan mieli varata pöytä sieltä uudestaan...

Tervetuloa Patronaan.

Kaikkien meksikolaisten pyhät ihmiset esillä, myös naamaripainijat.

Tiedetään mitä tuleman pitää.

Kattava alkujuomalista. Ja tällä kertaa kyse ei ole kuplajuomista.

Talon nimikkodrinkki, La Patrona. Chili- ja suolareunus oli aivan mahtava. Kuten myös koko juoma.

El Classico, siis perusmargarita.

Keittiötervehdys, hyvin maittavaa.

Tästä menu starttasi.

Katsos, joku toinenkin helsingissä osaa tehdä hyvää guacamolea...

Cevicheä Patronan tyyliin. Ykköspaikalle.

Tarjoilijat, no habla Finnish.

Ja ruokaa tuli vaan lisää...

Ja lisää...

Okei, ollaan meksikolaisessa, joten potkuakin saa olla...

Illan pääruoka, lievä pettymys.

Tämäkin mausteliemi oli aivan tajuttoman hyvää.

Väliin neutralointia Rositan ja Dos Equisin tyyliin.

Menun päätös. Hyvää tämäkin.

Seinätaidetta a´la Patrona.

Loppufiilistelyjä ihan eri maisemissa.