Lammaspasta

Viime viikolla käväisin myös Turussa kavereita moikkaamassa, ja samalla reissulla tuli käytyä syömässä Blankossa. Kyseisen ravintolan klassikkoannos on lammaspasta, ja siitä innostuneena päätin tehdä sitä myös kotona. Annoksen originaali resepti löytyy kirjasta Turku Lautasella 1, ja netistä siitä löytyy useita eri variaatioita. Itse modasin reseptiä hieman, esimerkiksi en lähtenyt lihoja liekittämään, kuten Blankossa tehdään. Lisäksi tein alkuun italialaista leipäsalaattia, eli panzanellaa. Tähän salaattiversioon yhdistin vuohenjuuston ja paahdetut pinjansiemenet, ja ainakin omasta mielestäni kokonaisuus toimi todella hyvin.

Mutta takaisin siihen pastaan. Itse annos on yksinkertainen tehdä, ei tarvita kuin hyvää, toivottavasti kotimaista, karitsaa, pestoa ja tuorepastaa. Jujut tulevat siitä, että pesto kannattaa tehdä itse, ja tässä annoksessa pesto on tehty aurinkokuivatuista tomaateista. Samoin karitsan tapauksessa kannattaa käyttää sisäfilettä, se kypsyy hyvin nopeasti, jolloin tuorepasta ei ehdi mennä ylitse. Pastankin voi tietysti tehdä itse, mutta itse käytän Pasta Factoryn laadukkaita tuorepastoja.

Aika monissa herkullisissa ruokajutuissa käytetään paahdettuja pinjansiemeniä, ja niin tässäkin . tapauksessa se pitää paikkaansa. Eli pinjansiemenien paahtaminen on yksi cooleista jutuista pestoa tehtäessä. Paahtaminen on tosi helppoa, eli laitetaan kuivaan paistinpannuun pussillinen pinjansiemeniä, ja valvotaan että siemenet eivät pääse kärähtämään. That's it.

Tämän annoksen tarkat ohjeet on helposti netistä saatavilla, joten niitä en tähän laita, mutta muutaman jutun voin kyllä mainita. Pesto pitää aina tehdä itse, piste. Se on helppoa, ja tehosekoitin tekee kaiken duunin. Kun pesto on tehty, pastan keitinvesi on valmiina eli kiehuvana, karitsan fileet on viipaloitu ja omaan makuun maustettu, voidaan annoksen viimeistely aloittaa. Paista ensin lihat, pari minuuttia riittää. Laita lihat lämpimään odottelemaan, esimerkiksi miedonlämpöiseen uuniin tai foliolla päällystetylle lautaselle. Kiehauta tuorepastat valmiiksi. Samanaikaisesti lisää pannuun, jolla karitsat paistettiin, pesto ja kiehauta pohja. Lisää myös kourallinen rucolaa, ja paista niitä alle minuutti. Lisää tuorepastat ja sekoita kaikki keskenään. Nosta pestopasta lautasille, laita annoksen päälle karitsat, parmesaanilastuja ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koristele jos siltä tuntuu. Annokset ovat nyt valmiit pöytään ja ne on tarkoitus syödä hyvän punaviinin kera. Näin me ainakin tehtiin, ja näytti tuo kotiversiokin hyvin meille putoavan.

Ja jotta kokonaisuus selviää paremmin, niin ohessa kuvia eiliseltä...

Kokkaus aloitetaan aina juomalla. Nyt oli vuorossa saksalainen savuolut.

Leipäsalaattia varten paistetaan leipäkuutiot.

Samoin paahdettuja pinjansiemeniä tarvitaan.

Itse tykkään paahdetusta serranonkinkusta. Toimii hyvin salaatissa ja ihan sellaisenaan.

Salaattipohja, eli rucolaa ja hieman parmesania.

Kirsikkatomaattia, kurkkua, serranonkinkkua ja pinjansiemeniä. Melkein valmis.

Vielä mukaan vuohenjuustopalaset ja hieman mustapippuria.

Valmis salaattiannos.

Itävaltalainen riesling toimi todella hyvin salaatin kanssa.

Aurinkokuivatuista tomaateista tehty pesto alkuvaiheessa, eli ensin valutetaan öljyt pois.

Sitten tomaatit pilkotaan sopiviksi paloiksi,

Lisäksi tarvitaan parmesaania ja basilikaa.

Myös pinjansiemeniä ja valkosipulia kuuluu tähän pestoon.

Kaikki ainekset vedetään tehosekoittimella sopivaksi massaksi, riittävällä oliiviöljymäärällä on tässä tärkeä rooli.

Karitsan sisäfilettä ja valkosipulia

Suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä, ei muuta kuin kuumaan pannuun paistumaan.

Tässä ei mene kuin minuutti tai pari.

Samaan pannuun pesto lämpiämään.

Samoin tuorepasta ja rucola pyöräytetään pannun kautta makua saamaan,

Valmis annos. Viereen italialaista punaviiniä.

Gastropub Tuulensuu

Yhdistimme Helvetinjärven vaellukseen yöpymisen Tampereella, ja kun siellä olimme, niin halusin taas käydä Tuulensuussa syömässä. Toki Tampereella on muutama muukin hyvä ravintola, mutta itse olen kovasti mieltynyt kyseisen gastropubin tunnelmaan, juomiin ja ruokiin.

Tiistaisena marraskuun iltana pubissa ei ollut meidän lisäksi juuri ketään muita asiakkaita, mutta se ei tunnelmaa lainkaan haitannut. Asiantuntevan tarjoilijan avustuksella ruoat ja juomat olivat nopeasti valittu, toki listojen tutkiminen netissä etukäteen edesauttoi valintojamme. Tuulensuussa jo useamman kerran käyneenä omat valintani olivat helppoja. olutlautanen ja lammaspullat. Olutlautanen tarkoittaa pieniä napostelupaloja, joita on tarkoitus nauttia tumman Munchener-tyyppisen Dunkel-oluen kanssa. Pääruoka eli lammaspullat olutkastikkeessa ovat myös paikan klassikkoannos, ja itsekin olen niitä useamman kerran syönyt. Vaimoni otti alkuun marinoituja oliiveja ja maalaisranskalaisia. Pääruoaksi valikoitui kasvisannos, eli pariloitua kesäkurpitsaa linssi-tomaattimuhennoksella ja romesco-kastikkeella.

Kaikki ruoat olivat taattua tasoa, alkupalat eivät tuottaneet mitään vau-efektejä, vaan ne olivat perusvarmaa tasoa. Pubissahan tässä kuitenkin ollaan. Omalla lautasellani oli goudaa, emmentalia, chorizoa ja suolakurkkua. Näiden pariksi sopi erinomaisesti tumma Hofbrauhausin Dunkel-olut.
Pääruuat olivat myös hyviä. Lammaspullat eivät pettäneet taaskaan, mutta annoksen koko on kyllä melkoinen. Alkuruokaa ei välttämättä olisi tarvittu lainkaan. Vaimon kasvisruoassa parasta oli linssi-tomaattimuhennos, kesäkurpitsan juju oli parilointi. Itse teen kyllä parempaa romescoa. Pääruokien kanssa nautimme pullollisen saksalaista Pinot Noir-rypäleestä tehtyä viiniä. Viini oli Rheingaun-alueelta, ja maistui kyllä erinomaiselta. Ja vaikka pubissa olimmekin, niin viini nautittiin oikeassa lämpötilassa ja kunnollisista Riedlin viinilaseista. Tälläisistä jutuista saa aina plussaa.

Lopputulos jäi selkeästi plussan puolelle, eli Gastropub Tuulensuuta voimme helposti suositella muillekin. Meille se ainakin jää yhdeksi Tampereen suosikkipaikoiksi. Pubin sijainti hienon Hämeenpuiston vieressä on myös hyvä, ja siitä oli helppo kävellä kohti Pyynikillä sijainnutta hotelliamme. Hyvä kokemus.

Ohessa muutama iKuva illan annoksista...

Laatua suoraan Munchenistä

Lisää saksalaista osaamista, tällä kertaa viinin muodossa.

Olutlautanen, eli paljon hyvää naposteltavaa.

Klassikkoannos, eli ne lammaspullat ja perunat.

Kasvispuolen herkkuja.

Ja lopuksi glögit, eiku siis kuumat viinit.

Helvetinjärvellä

Muutaman tunnin päivävaellukset ovat aina olleet meille mieleisiä. Osaltaan aika- ja matkarajoitukset liittyvät meidän muihin perheenjäseniin, mutta tällä kertaa tästä ei ollut kysymys. Marraskuinen piipahdus Helvetinjärven kansallispuistossa oli hieno ja rauhoittava. Kahden tunnin vaellus ilman yhtään muuta ihmistä tai eläintä oli kyllä erikoinen ja rauhoittava kokemus.

Vaikkakin Helvetinjärvi oli meille jo tuttu kohde, niin vaeltaminen siellä tuntui hyvin mukavalta. Nykyinen polkuleveys oli meidän mielestämme jo liian leveä, vanha polku oli paljon parempi. Mutta kokonaisuutena ajatellen nykyversio on kaikille helpoin.



Mr. T.

Beaujolais nouveau est arrive

Kyllä, taas kerran on se aika vuodesta. Marraskuun 3. torstai tarkoittaa Ranskan Beaujolais-viinialueella uuden sadon ensimmäistä maistelupäivää. Sitä samaa se tarkoittaa myös meillä, on tarkoittanut jo yli kymmenen vuotta. Tämä on sellainen viiniharrastukseen liittyvä spesiaalijuttu, jossa viinin laadulla ei ole niin suurta merkitystä, vaan enemmänkin fiilistellään maailmanlaajuisen tapahtuman mukana. Ja kyllähän aina voidaan sanoa, että tämä on erittäin hyvä tekosyy avata punaviinipullo marraskuisena torstaina...

Jos mennään itse viineihin, niin tuttua kamaa on taas tarjolla. Jos AC Beaujolais-alueella tyypillisen Gamay-rypäleen makua haluaa kuvata, niin kyllähän vähätanniininen ja hyvin hedelmäinen termit tulevat ekana mieleen. Varsinkin kun puhutaan uuden sadon viineistä, niin syvyyttä näistä viineistä on turha hakea, samoin pitkää jälkimakua. Mutta omassa spesiaalisektorissaan nämä viinit jaksavat aina kiehtoa tämän yhden päivän, tai seuraavan viikonlopun, ajan. Ei yhtään pidempään. Tietysti samaiselta alueelta tulee myös syvempiä tai "parempia" viinejä, mutta nämä Nouveau-viinit ovat eri juttu, ja näitä pitää myös arvoida eri viinikehyksessä.

Tänäkin vuonna Alkossa oli tarjolla kahta eri Beaujolois nouveau viiniä. Alkon hovituottajan Georges Duboeufin versio, ja yhdistelmätuottajien Chateau des Loges. Molempien tuoksua voisi hyvin kuvailla hyvin hedelmällisiksi, banaani tulee helposti mieleen. Myös maku jatkaa samalla linjalla. Mitään ihmeitä ei näiltä uuden sadon viineiltä voi odottaa, joten hyvin kevyt, äärimmäisen vähän tanniineja, sisältävä maku ei tullut yllätyksenä. Nopeasti maisteltuna tuntuu että tämän vuoden sato on parempi kuin muutaman edellisen vuoden. Jos näita vaihtoehtoa kahta vertaa, niin omaan makuuni Chateau des Loges vetää pidemmän korren. Ja nuorena nämä viinit juodaan, itse en suosita näille lainkaan säilytystä, eli Alkosta suoraan lasiin.

Tietysti ruoka kuuluu osana tähän marraskuun 3. torstain viininautiskeluun. Tänä vuonna pöytään napsahti peruna-feta-pestopiirakka, vanha tuttu setti useamman vuoden takaa. Uunissa valmistuva kasvispiirakka toimii hyvin kevyiden punaviinien kanssa. Ohessa muutama kuvaotos tältä illalta.

BN 2014 - versio 1

BN 2014 - versio 2

BN 2014 - tasting

BN 2014 - tasting 2

Kebabkioskilla

Viime viikolla Hesarin Vuoden 2014 pikaruokapaikaksi valitseman Döner Harjun innoittamana tein itsekin kebabia. Ihan pikaruokaa tuon kokonaisuuden tekeminen ei ollut, keittiössä vierähti kolmisen tuntia, mutta maut olivat aika hyvin kohdallaan ja ilmeisesti tämä kebabravintola aukeaa uudestaan vuotta vaihdettaessa. Näin kuulema on tilattu.

Kaiken tärkeintä on hyvät raaka-aineet ja pitkät kypsytysajat. Esimerkiksi tomaattikastiketta keittelin sellaiset nelisen tuntia, ja punakaali sai myös olla marinadissa useamman tunnin ajan. Kiirehtimällä kun harvemmin saa mitään hyvää aikaiseksi, ja tässäkin kohtaa tuo piti kyllä paikkaansa.

Ohessa muutama iLaadulla napattu kuva kokonaisuuden eri tekovaiheista. Reseptit mukaelmia Harjun jutussa kerrotuista, raaka-aineet samoja kuin ko. jutussa.

Eiköhän aloiteta kokkaaminen.

Hyvät raaka-aineet ovat aina tärkeä juttu.

Pinjansiemenien paahtaminen. Tulee toiseen punakaalisalaattiin.

Tomaattikastikkeen alku. Kirsikkatomaatteja, chiliä, sokeria, mustapippuria ja punkkua.

Toisen punakaalisalaatin kastike. Sinappia, hunajaa, oliiviöljyä, sitruunaa ja pippuria.

Valmis salaatti. Jääkaappiin odottelemaan.

Toinen valmis salaatti. Fetajuusto kruunasi tämän setin.

Mietoja chilejä oliiviöljykylvyssä.

Chilit valmiina uuniin.

Tilanne noin 10 minuuttia myöhemmin. Hieman mustuneita, mutta todella hyviä.

Jogurttikastikkeen pohja. Valkosipulia, minttua ja sitruunaa.

Valmis jogurttikastike. Jääkaappiin.

1-2-3 marinadissa kypsyvät salottisipulit.

Valkosipulit valmiina uuniin.

Korianterisilppua. Tätä menee meillä aina paljon.

Tabouleh-salaatin raaka-aineet. Bulgur kypsäksi, kasvikset ja mausteet sekaan. Ja salaatti pöytään.

Uunikypsennystä vaille olevat mausteiset lammaskebabit.

Siinä koko ateria yhdellä lautasella. Hyvää oli.

Sisätreenaus

Uuden sisätrainerin myötä sisätreenaus on saanut paljon uusia mahdollisuuksia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin itse traineri ei niitä juurikaan tuonut, vaan sen myötä tulleet mahdollisuudet käyttää erilaisia softia ja appseja. Suurin innovaatio edelliseen Eliteen verrattuna on Wahoon tuki sekä ANT+ että Bluetooth Smart protokollille.

Käytännössä tämä tarkoittaa rajoittamattomia mahdollisuuksia eri harjoitteluohjelmille. Uudet Apple-laitteet tukevat suoraan tuota Bluetooth Smarttia, joten niihin on helppo hankkia jokin treeniappsi, ja kontrolloida Wahoo-traineria vaikka puhelimella tai padilla. Mulla on tuota tarkoitusta varten Wahoon omat Segments ja Fitness appsit hankittuina. Ja hyvin ne toimivat, varsinkin tuota Fitness-appsia tulee käytettyä aika paljon. Se on simppeli, mutta kuitenkin riittävän monipuolinen.

Toinen vaihtoehto on sitten käyttää ANT+ protokollaa tiedon siirtoon trainerin ja ohjelmien välillä. Itselläni on käytössä Garminin vermeet sykettä ja polkuvoimaa mittaamassa, ja Garmin puhuu tietysti ANT+ kielellä. Tämän lisäksi olen Windows-koneeseen ostanut pari eri treenisoftaa. Yksi niistä on Trainer Road niminen. Tämä ohjelma sisältää hyvin paljon erilaisia treeniohjelmia, joista alla muutama kuva. Lisäksi jos kiinnostaa katsoa ja polkea videolla olevia kisaajia vastaan, niin sitten tuohon ohjelmaan voi erillisiä treenivideoita hankkia. Itse ostin nipun SufferFestin treenivideoita, ja nuohan ovat maineeltaan aivan legendaarisia. Ja tietysti vaativia. Jos noita lähtee polkemaan, kuten niiden tarkoitus on, niin silloin treeni ei millään pysy PK-tasolla, joten malttia pitää olla mukana.

Okei, palataan takaisin tuohon TrainerRoad-ohjelmaan, ja mun edelliseen sisätreeniin sen kanssa. Kyseessä oli melko pitkä treeni, lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen 92 minuuttia, mutta hyvin tuon jaksoi vetää. Ja motivaatio suorituksen suorittamiseen ohjelman haluamalla tavalla pysyi korkealla koko treenin ajan, ja tämä näkyy myös oheisissa kuvissa. Kuvat on otettu padilla, treenin ollessa päällä eli samanaikaisesti polkien, eli hieman epätarkkuuksia noissa kuvissa näkyy, mutta eiköhän treenin juju noista selviä...

Ensin asetukset kuntoon, ja sitten treenaamaan.

Päivän treeni, muutama tiukka paikka edessä...

Vielä iisiä menoa...

No niin, 200 wattia tehoa ja sykkeet nousussa...

270 wattia tehoa, sprintti menossa. Sykkeet vielä jäljessä.

Sama sprintti 15 sekuntia myöhemmin, vielä lisää tehoa ja sykkeet edelleen nousussa...

Välillä rauhallisempaa palauttelua...

Vika sprintti takana, loppujäähdyttelyä vailla.

No niin, treeni tehty ja positiivinen palauteteksti ruudulla.

Jos tarkkoja analyysejä treenistä haluaa, niin sekin onnistuu.