Tahko MTB 2015

Pyöräilykauden päätapahtuma, eli Tahko MTB, lähestyy kovaa kyytiä. Tästä kirjoituksesta kolme päivää eteenpäin, ja kisaa on ollut takana jo useamman tunnin verran. Tänä vuonna lähdemme kimpassa hulluun hommaan, eli kiertämään Tahkon reittiä kahdesti. Siis 120 kilsaa on lauantaina edessä...

Oma pyöräilykuntoni pitäisi olla melkoisen hyvä, tänä vuonna poljettuja kilsoja on takana jo yli 3000, joista maastopyörällä sellaiset 700. Ainakin treenikilsat ovat suuremmat kuin koskaan, samoin treenaus on ollut hyvin säännöllistä ja tarkkaan ohjattua. Pienen varjon tulevalle suoritukselleni heittää se, että oloni ei juuri nyt ole ihan priima. Joko flunssa yrittää hiipiä kimppuuni, tai sitten siitepölyä on niin paljon ilmassa, että nenäröörit tuppaavat olla hivenen tukossa. Tästä syystä myös viimeiset treenit jäävät nyt kokonaan tekemättä, mikä herkistelyn kannalta ei kyllä ole hyvä asia.

En missään tapauksessa halua heittää pyyhettä kehään tässä vaiheessa, sillä tähän kisaan on tähdätty ja samalle lähtöviivalle tulee useita kavereitani, mutta lopullisen osallistumispäätökseni teen vasta perjantaina. Tällä hetkellä tuntuu että lähden mukaan kisaamaan, mutta jos flunssa iskee oikeasti päälle, niin sitten suunnitelmia pitää muuttaa.

Lauantaille Nilsiään on luvattu vaihtelevaa keliä. Itse haluan uskoa Forecan ennusteisiin, ne kun näyttävät paremmilta kuin Ilmatieteenlaitoksen. Mutta paikanpäällähän tuo sitten selviää, ainakaan niin kuumaa kuin vuonna 2009, jolloin edellisen ja ainoan kerran 120 km olen Tahkolla ajanut, kisapäiväksi osui kesän kuumin päivä. Kinahmilla lämpötila huiteli yli 30 asteen lukemissa, joten juomaa kului melko runsaasti. Kaikista vaikeuksista huolimatta pääsin tuolloinkin maaliin, joka on myös ensisijainen tavoitteeni tulevana lauantaina. Muita tavoitteita ehtii itse kisan aikana jokainen henkilökohtaisesti virittelemään...

Nyt sitten tankataan, ohessa omat settini kohti Tahkoa...

Kaikkea tätä en aio kuluttaa ennen Tahkoa, mutta näistä aineksista on hyvä lähteä

  

Juhannus 2015

Keskikesän juhla oli ja meni, ja voisi sanoa että meidän tapauksessa hyvin perinteisissä merkeissä. Sää ei ollut paras mahdollinen, vettä saatiin sekä perjantaina että lauantaina, mutta se ei meitä haitannut. Sade ei haittaa lainkaan, jos siihen on osannut asennoitua oikein ja jos varusteet ovat kunnossa.

No, ruokahommmat olivat taas tärkeitä, ja torstaina vedettiin suomilinjaa, perjantaina suuntasimme espanjanlaisiin makuihin, ja lauantaina sitten klassista amerikkalaista linjaa. Hyvät lisukkeet, erilaiset kastikkeet ja itsetehdyt marinadit sekä tietysti hiiligrillaus, niin siinähän se ruokasetti valmistui. Kaikenlaisen puuhailun jälkeen ruokaa riitti jokaiselle päivälle, ja kyllähän se myös hyvältä maistui. Slow-food on aina paljon parempaa kuin fastfood...

Ohessa joitain ruokakuvia viime päiviltä. Espanjalaiseen iltaan kuuluneita gazpachokeittoa ja sangriaa en viitsinyt kuvata, niitäkin kuvia kun tässäkin blogissa on jo ihan riittävästi...

No niin, kotimaista karitsaa ottamassa makua itseensä.

Sillä välin pikanaposteltavaa, eli manchegojuustosta tehtyjä kasoja. Päällä hieman mustapippuria ja savupaprikajauhetta.

Valmista tuli. Aika noin 15 minuuttia.

Grillausta varten piti vaihtaa työtakki päälle.

Weberin piippusytytin toimii aina. Nyt vain yksi piippu käytössä.

Sillä välin kun grilli valmistuu, niin on aika syödä alkuruokia. Gazpachoa ja sen kanssa vähän naposteltavaa. Viini ei tullut espanjasta, vaan Alsacen alueelta Ranskasta. Toimi erinomaisesti hieman mausteisen keiton kanssa.

Briketit olivat jo valmiit, joten lihat kypsymään.

Heti perään kavikset, koska tässä vaiheessa tämä on jo pikaruokaa.

Kasvisten valeluleimi aiheutti pieniä lieskoja, mutta ei mitään ongelmia, tuosta tuli vain lisämakua.

Apukokkien vaativa tehtävä.

Lihat valmiina, asteita 61. Aste tai pari vähemmänkin olisi riittänyt.

Siinä koko annos, hyviä makuja pullollaan, ja tietysti vihreää chimichurri-kastiketta, vaikka sekään ei oikeasti tule espanjasta

Seuraava ilta ja burgerit valmistumassa. Sateen takia paistohommat sisällä. Lisäksi pekonia ja cheddarjuustoa.

Pohja, kansi ja pihvi. Enään muut täytteet.

Avokadotahnaa, ketsuppia ja sinappia. Lisäksi myös tomaattia ja salaattia. Hyvä tästä tulee.

Erittäin mehukas jättiburgeri ja erilaisia maustekastikkeita. Lisukkeena eilisiä grillivihanneksia.

Forssan Suvi-ilta 2015

Forssan Suvi-illan pyöräilykisa on sitten takana. Tällä kertaa kaikki meni ns. putkeen, olin tyytyväinen kaikkeen. Oma loppuaikani oli paljon parempi kuin viime vuonna, samoin kellotin itselleni uuden keskariennätyksen. Nyt se näyttää lukemaa 33,4 km/h. Toki suosiollisella säällä on tähän oma merkityksensä, mutta kyllä eiliselle myös vastatuulta saatiin, eli pelkästään myötäisessä ei ajettu.

Viime viikonlopun Pirkan Pyöräilyn pettymys oli jo aikoja sitten unohtunut, ja lähdin hyvällä mielellä kisaan.  MTB Shopin Samin ja Shimanon hyvällä työllä sain Spessuuni uudet osat ajoissa, ja pyörä toimikin kisassa kuin unelma. Harmittavasti lähtöryhmittelyssä missasin muut kisassa olevat klubilaiset, vaikka kuinka yritin heitä ryhmästä löytää. Jälkikäteen kuulin että he olivat aivan eturintamassa, johon itse en melkoisena maantiekisanoviisina kehdannut asettua. No, sujui se ajo hyvin ilman tuttujakin.

Oma ryhmäni muodostui muutaman kilsan ajon jälkeen, ja yli 30 km/h vauhtikin tuntui sopivalta. Alkuun en vetänyt lainkaan, sillä vetovastuussa näytti olevan nippu RCT Lahden asussa ajaneita polkijoita. Kun eka tunti oli poljettu, niin ajoin ryhmäni kärkeen, ja kysyin että voinko auttaa vetohommissa, ja kyllähän veturipaikka mulle heti luovutettiin. Lähdin ekaan vetovuorooni noin 31-32 km/h vauhdilla, ja muutamat vedotkin vedin tasaisesti 30 km/h nopeudella ylös. Tästä tuli heti huutelua takaa, eli joukkomme meinasi katketa näihin mäkinousuihin, ja 5 km jälkeen luovutin vetovastuun takaisin jollekin lahtelaiselle. Seuraavan kerran vedin jossakin 60 km kohdalla. Tällöin vetomatkaksi tuli vain 3 km, ja osuus taisi olla aika tasaista. Viimeisen vedon vedin sitten 85 km ajon jälkeen, kun näytti siltä että huomattavasti alkuperäisestä pienentyneestä ryhmästä ei vetohaluja enään löytynyt. No, tähän vetoon osui sitten kohtalainen vastatuuli ja pitkät peltoaukeat ilman suojaa, joten sykkeet olivat jatkuvasti yli 160:n, eli omalla punaisella alueella oltiin ja vahvasti. Mutta ajattelin että kyllä tässä vaiheessa sykkeet saavatkin olla korkealla. Tämän vedon pituus taisi olla 5,5 tai jopa 6 km, sillä melko pian tuli vastaan kyltti, jossa kerrottiin että maaliin enään 1 km. Reitti oli siis lyhyempi kuin ilmoitettiin, vaikkakin lähdössä kuulutettiin että reitin pituus on "noin 95 km". Tässä vaiheessa meidän 8 ajajan ryhmästä kaksi kuskia lähti kovaan irtiottoon, ja tähän iskuun en kyllä pystynyt vastaamaan. Kaksi muutakin meni mun ohitse, mutta vielä kerran itseltäni löytyi sen verran tehoja, että tätä kaksikkoa en päästänyt irti. 200 metriä ennen maalia nykäsin heidän ohitse, ja voitin heidät selvästi 2-3 sekuntia kovemmalla ajalla.

Omassa Garmin Edgessä luki loppuajaksi tasan 2:45:00, ja tuohon aikaan olin enemmän kuin tyytyväinen. Tuolla ajalla sijoitukseksi tuli miesten sarjassa sija 88. 199 mieskuskia sai loppuajan, joten olin selkeästi paremmalla puoliskolla. Muut klubilaiset ajoivat myös aivan superupeasti, miehissä sijoitukset näyttivät olleen Harrilla 50. ja Justuksella 7. Eikä se mitalikaan näyttänyt Justuksella olleen kaukana, tasan yhden sekunnin päässä. Naisten sarjassa Taku taisteli hienosti 9. sijan itselleen, ja Minnakin polkaisi sijalle 25. Eiköhän me kaikki oltu tyytyväisiä eiliseen suoritukseen.

Tästä on hyvä jatkaa kohti kauden päätavoitetta, eli Tahko MTB:n 120 km kisaa. Siellä suorituksen pituus on varmasti paljon pidempi kuin eilen Forssassa, mutta toivottavasti pääsen sielläkin maaliin yhtä hyvissä fiiliksissä.

Loppuun vielä kaikenlaisia graafeja omasta Garminista ja yhdestä toisesta sähkövaihteitani analysoivasta järjestelmästä.

Forssan reitti, taisi olla tarkalleen sama kuin viime vuonna.

Nopeus pysyi alusta pitäen hyvällä tasolla, juuri kovempaa en olisi päässyt.

Sykekäppyröissä on nähtävissä lopun veto vastatuuleen.

Tehojen perusteella resursseja olisi vielä ollut. Tosin kuvasta löytyvä 297 wattia on sama kuin mun 20 minuutin FTP-arvo, joten siinä on jo tehot kohdallaan.

Kadenssiin olen myös suunnilleen tyytyväinen, keskiarvoksi tuli tasan 90.

Eihän sillä pienemmällä etuvaihtajalla eli grannyllä näköjään mitään tee, 100% isommalla ajelin.

    

MK-treenaus

Olen kohta kaksi vuotta treenannut ohjatusti Resistentian palvelun ja siellä valmentajani Esa Skytän tekemillä treeneillä. Tällä kokemuksella voi heti sanoa, että kyllähän tällä ohjatulla treenausmenetelmällä on ollut merkitystä omien tuloksieni parantumisessa. Ohjelman sisällöstä ja niiden analyyseistä voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta jätetään se nyt tästä postauksesta pois, ja siirrytään itse aiheeseen.

Ihan viimeisenä kuukautena ohjelmaani ovat tulleet myös MK-treenit. MK tarkoittaa siis maksimikestävyyttä. Ohjelmassa on alusta alkaen ollut vauhtikestävyyttä, vetoja ja tietysti paljon PK:ta, mutta ei siis näitä MK-treenejä. MK:ssa vedetään kolme pitkää vetoa melko täysillä, sykkeet >90% maksimista, ja veto pitää olla päällä kokoajan. Eli nämä ovat kyllä melkoisen rassaavia treenejä. Vetojen välissä on aina 3 minuutin palautus, ja luonnollisesti ennen vetoja kunnollinen lämmittely ja loppuun myös pitkä palauttelu.

No, pyörällä MK-vetoni ovat 5 km, 3 km ja 1 km, joten näiden suorittamiseksi pitää löytää sellainen paikka, jossa voi tehokkaasti pyörittää ilman mahdollisia häiriöitä. 5 km pitkään MK-vetoon menee mulla noin 8-9 minuuttia. 3 km menee tietysti lyhyemmässä ajassa, mutta yleensä tämä on se pahin. Vika lyhyt veto menee vaikka pelkällä tahdolla.

Juosten tehtynä nämä treenit ovat vielä rajumpia, vaikka itselläni vetomatkat ovat vain 1,4 km, 800 metriä ja 400 metriä pitkiä. Erityisesti toinen veto on todella raastava, sykkeet ovat melko tapissa jo pian vedon aloittamisen jälkeen, ja jokainen 50 metriä tuntuu pahalta. Viimeinen veto menee taas kerran puhtaasti sisulla ja helpommin kuin tuo keskimmäinen. Vetojen jälkeen hidasta, ja tässä kohtaa tarkoitan todella hidasta, palauttelujuoksua kotiin. Sen verran raju MK-treeni on, että vaikka palauttelujuoksun vauhti on jopa itselleni hidasta 6,30 - 7,00 min/km vauhtia, niin sykkeet huitelevat edelleen yli 140-150 lukemissa.

Jollakin perverssillä tavalla tykkään näistä MK-treeneistä, tosin fillarilla nämä ovat astetta inhimmillisen tuntuisia, johtunee siitä että tykkään fillaroinnista aika paljon enemmän kuin juoksusta.

Ohessa graafi viime viikolla juosten tehdystä MK-treenistä. Siitä näkee helposti sykkeiden nousun lähelle maksimia, ja erityisesti kakkosvedossa ne olivat lähellä maksimia melkein koko vedon ajan.

Sykekäppyrät kovasta MK-treenistä. Oma maksimisykkeeni on 180:n hujakoilla.

 

Viinien tuonti ulkomailta

Viimeaikoina on voinut eri medioista lukea, että Tulli aikoo entisestään kiristää ulkomailta tuotujen alkoholilähestysten valvontaa, ja tarvittaessa jopa pysäyttää koko kuljetuksen ja säilyttää tilausta omissa tiloissaan siihen saakka kunnes heidän mielestään kaikki asiaan kuuluvat verot on maksettu.

No, asiahan ei tietenkään ole noin yksipuolinen, kuten Tulli sen ilmoittaa. Primääristi kyseessä on yhdestä asiasta, joista me kuluttajat ja monet muut tahot ovat erimieltä Suomen Tullin kanssa, nimittäin valmisteverosta. Lisäksi kiistanalaisia tulkintoja aiheuttaa se, onko viinien tilaaja eli tässä tapauksessa tavallinen kuluttuja, järjestänyt kuljetuksen kotiin, vai onko viinien myyjätaho sen hoitanut.

Jos asiallinen ja hyvämaineinen nettiviinimyymälä vaikkapa Saksassa ilmoittaa maksaneensa kaikki tarpeelliset verot, ja hoitaa myös tilauksen kuljetuksen järjestämisen ja logistiikan Suomeen, niin oman tulkintani mukaan en tällöin mitenkään voi olla maksuvelvollinen valmisteveron suhteen. Verojen maksut eivät ole julkista tietoa, joten tavallisella kuluttajalla ei voi olla velvollisuuksia asian selvittämiseen vaikkapa Saksan viranomaisilta. Sama pätee myös tuohon kuljetukseen, johon tavallinen kuluttuja ei voi mitenkään vaikuttaa. Näillä tulkinnoilla olen itse asioita hoitanut, ja useinmiten viinit ovat tulleet ilman ongelmia suoraan kotiovelle.

Yhden kerran Tulli oli avannut tilaamani viinilaatikot, yhteensä 12 pulloa, ja sujauttanut sisään laput, joissa muistutettiin valmisteveron maksamisesta. No kuuliaisena kansalaisena menin Tullin sekopäisille sivuille, ja pyrin selvittämään kuinka paljon minun pitää maksaa, minne sen voin maksaa, mitä pitää laittaa viitenumeroksi yms normaalia toimintaa. Eihän tuo tietenkään Tullin sivuilta mitenkään onnistunut, vaan 30 minuutin harhailun ja etsimisen jälkeen luovutin. Jos Tulli ei saa yhtään parempaa sivustoa aikaiseksi, niin antaa olla. Heidän kannattaisi mennä katsomaan vaikkapa verottajan sivuja, niissä toiminnallisuus on selkää, ja kaikki tärkeimmät toiminnot voidaan siellä helposti hoitaa. Tullin viranomaisten harrastama uhkailulinja ei tosiaankaan ole tätä päivää, nimittäin luulisi että me tavalliset kansalaiset olemme heidän työnantajia eli palkanmaksajia.

Lopuksi, tiedän että alkoholijuomien ostaminen ja tuonti ulkomailta on Suomelle todella iso ongelma. Mutta sitä en usko, että muutaman laadukkaan viinilaatikon vuodessa ostavat viiniharrastajat olisivat tämän ongelman pääsyyllisiä, eiköhän massiivinen enemmistö näistä alkoholin tuontimääristä tule laivoilla suoraan Virosta.

Ai niin, juuri sain ilman ongelmia kaksi viinilaatikkoa tuotua Saksasta. 12 pulloa laadukkaita valkoviinejä, osa näistä menee pidempään säilytykseen, ja osa varmaankin nautitaan tämän vuoden aikana. Ohessa kuvia hankinnoista...

Koko tilaus. Tuli viikossa kotiovelle, kuljetus hieman alle 20 euroa.

Gewurtzia Alsacesta. Vielä nuori, mutta viini on muutenkin perussettiä, joten kulutukseen.

Kärkiluokan gewurtzi, myös Alsacesta. Tällä on jo niin paljon ikää, että tätä nautitaan varmasti jo juhannuksena.

Säilytykseen menevä huippuluokan Riesling Rheingaun alueelta. Alkoholia vain 8% ja sokerit kohdallaan.

Laadukas Riesling, taas kerran Rheingausta. Vielä nuori, joten muutama pullo säilytykseen.

Pirkan Pyöräily, osa II

Tästä voisi tehdä hyvin lyhyen kirjoituksen. DNF, niin mulle täällä kerran kun kävi. Tällä kertaa syynä tähän oli pyörärikko, mutta ei mitään suurempaa draamaa sen suhteen. Ei siis henkilövahinkoja, ainoastaan materiaalisia ja henkisiä sellaisia.

Siispä selitykseen. Matkaa oli taitettu noin 25 kilsaa, kun juuri alkaneella vetovuorollani kuulin jostakin edestä selvän napsahduksen. Jatkoin polkemista, ja jotakin kummaa alkoi tapahtua. Ketju ei enään pysynyt isommalla eturattaalla, ja myöskään kammet eivät mun mielestä pyörineet enään normaalisti. Sitten putosi ketjut kokonaan pois. Hetkisen kuluttua pysähdyimme koko neljän hengen MTBCF-tiimin voimin tienreunaan ongelmaa ihmettelemään. Laitoin ketjut takaisin, ja sanoin että jatketaan matkaa. No, sopivasti edessämme oli ylämäki, ja siinä hieman kovemmilla tehoilla polkiessa huomasin jälleen, että kaikki ei nyt tosiaankaan ole kohdallaan. Pysähdyin uudelleen ja sanoin muille tiimiläisille että heidän kannattaa jatkaa matkaa, ihmettelen tätä ongelmaa hiukan ja soitan järjestäjien huoltoon.

Huoltoautoa odotellessa vi**tus oli jo laskenut sen verran, että pystyin parempaan analyysiin. Ongelma oli selkeästi keskiössä, ei lainkaan sähkövaihteissa tai polkimissa. Kammet heiluivat selkeästi, joten oletettavasti ongelman todellinen syy löytyy jostakin päin keskiötä. Mahdollisesti Ultegra-kampisettiin kuuluva normaali Shimanon Hollowtech II Bottom Bracket oli hajonut. Tiedä nyt siitä. Huoltoauton äijä löysäsi kampia, yritti naputella keskiötä kasaan ja kiristi kammet uudestaan. Tämän jälkeen hän sanoi että kokeile ajaa, mitään takeita hän ei anna. Eikä olisi kannattanutkaan, nimittäin vajaan 500 metrin ajon jälkeen ongelma oli taas päällä. No, päätin kuitenkin selviytyä ekalle huoltopisteelle, sinne kun ei ollut kuin vajaat 4 km.

Huoltopisteelle pääsin sekä pyörää taluttaen että alamäkiä rullaten. Muita pyöräilijöitä meni ohi edestä ja takaa, tästä syystä v-käyrä oli selkeästi taas nousemassa. Huoltopisteellä sanoin että tarvitsen noudon takaisin lähtöpisteeseen, ja he lupasivat hoitaa asian. 20 minuuttia myöhemmin kävin kysymässä että kauanko vielä kestää, niin silloin huoltopisteen henkilöt myönsivät että kukaan ei ollut muistanut soittaa noutoa...
No, tähän sanoin että hoidan asian itse, ja 25 minuutin kuluttua olin pakettiauton kyydissä kohti Tamperetta. Samaisessa autossa oli mukana kaksi muuta kuskia, jotka jäljistä päätellen olivat kolaroineet kunnolla. Asvaltti-ihottumaa ja naarmuja riitti, ja toisen ajajan Focus-pyörä oli aika kovia iskuja saanut.

Tästä ajoreissusta ei riitä enempää juttua, itse ajo jäi kovin lyhyeksi, mutta tälläistä voi käydä.
Kiitoksia hyvästä ajoseurasta kaikille klubilaisille, hyvää menoa ja seuraa, toivottavasti saan pyöräni ajoissa kuntoon, ja pääsemme taas kisa-ajoon Forssassa.

Pirkan Pyöräily, osa I

Täällä sitä lauantai-iltaa vietetään Tampereella, mahtavasssa Scandic Rosendahl-hotellissa. Syy tähän on selvä, huomenna aamutuimaan starttaava Pirkan Pyöräily. Edessäni on Klassikko, eli 134 kilometriä Suomen kauneimmaksi kutsutulla reitillä. Käytännössä poljemme Näsijärven ympäri.

Startti siis huomenna klo 08:20 Hakametsän jäähallin parkkikselta, ja sieltä matka suuntautuu kohti Ylöjärveä, Mutalaa ja Kurua. Tällöin olemme reitin pohjoisimmassa pisteessä, joten täältä lähdemme takaisin kohti Tamperetta, matkalle osuu sellaisia huippupaikkoja kuten Murole, Terälahti ja Aitolahti. Tämän jälkeen olemme jo pian Tampereella ja takaisin Hakametsässä.

Huomisesta säästä, ajoryhmästä ja muista tekijöistä riippuen tavoitteena on hyvä ja ryhdikäs oma suoritus. Jos keskivauhti pysyy vielä 28-30 km/h välissä, niin silloin olen myös tyytyväinen siihen. Huomennahan tämä sitten nähdään.

134 km Klassikko, kierto myötäpäivään.