Pirkan Pyöräily, osa II

Tästä voisi tehdä hyvin lyhyen kirjoituksen. DNF, niin mulle täällä kerran kun kävi. Tällä kertaa syynä tähän oli pyörärikko, mutta ei mitään suurempaa draamaa sen suhteen. Ei siis henkilövahinkoja, ainoastaan materiaalisia ja henkisiä sellaisia.

Siispä selitykseen. Matkaa oli taitettu noin 25 kilsaa, kun juuri alkaneella vetovuorollani kuulin jostakin edestä selvän napsahduksen. Jatkoin polkemista, ja jotakin kummaa alkoi tapahtua. Ketju ei enään pysynyt isommalla eturattaalla, ja myöskään kammet eivät mun mielestä pyörineet enään normaalisti. Sitten putosi ketjut kokonaan pois. Hetkisen kuluttua pysähdyimme koko neljän hengen MTBCF-tiimin voimin tienreunaan ongelmaa ihmettelemään. Laitoin ketjut takaisin, ja sanoin että jatketaan matkaa. No, sopivasti edessämme oli ylämäki, ja siinä hieman kovemmilla tehoilla polkiessa huomasin jälleen, että kaikki ei nyt tosiaankaan ole kohdallaan. Pysähdyin uudelleen ja sanoin muille tiimiläisille että heidän kannattaa jatkaa matkaa, ihmettelen tätä ongelmaa hiukan ja soitan järjestäjien huoltoon.

Huoltoautoa odotellessa vi**tus oli jo laskenut sen verran, että pystyin parempaan analyysiin. Ongelma oli selkeästi keskiössä, ei lainkaan sähkövaihteissa tai polkimissa. Kammet heiluivat selkeästi, joten oletettavasti ongelman todellinen syy löytyy jostakin päin keskiötä. Mahdollisesti Ultegra-kampisettiin kuuluva normaali Shimanon Hollowtech II Bottom Bracket oli hajonut. Tiedä nyt siitä. Huoltoauton äijä löysäsi kampia, yritti naputella keskiötä kasaan ja kiristi kammet uudestaan. Tämän jälkeen hän sanoi että kokeile ajaa, mitään takeita hän ei anna. Eikä olisi kannattanutkaan, nimittäin vajaan 500 metrin ajon jälkeen ongelma oli taas päällä. No, päätin kuitenkin selviytyä ekalle huoltopisteelle, sinne kun ei ollut kuin vajaat 4 km.

Huoltopisteelle pääsin sekä pyörää taluttaen että alamäkiä rullaten. Muita pyöräilijöitä meni ohi edestä ja takaa, tästä syystä v-käyrä oli selkeästi taas nousemassa. Huoltopisteellä sanoin että tarvitsen noudon takaisin lähtöpisteeseen, ja he lupasivat hoitaa asian. 20 minuuttia myöhemmin kävin kysymässä että kauanko vielä kestää, niin silloin huoltopisteen henkilöt myönsivät että kukaan ei ollut muistanut soittaa noutoa...
No, tähän sanoin että hoidan asian itse, ja 25 minuutin kuluttua olin pakettiauton kyydissä kohti Tamperetta. Samaisessa autossa oli mukana kaksi muuta kuskia, jotka jäljistä päätellen olivat kolaroineet kunnolla. Asvaltti-ihottumaa ja naarmuja riitti, ja toisen ajajan Focus-pyörä oli aika kovia iskuja saanut.

Tästä ajoreissusta ei riitä enempää juttua, itse ajo jäi kovin lyhyeksi, mutta tälläistä voi käydä.
Kiitoksia hyvästä ajoseurasta kaikille klubilaisille, hyvää menoa ja seuraa, toivottavasti saan pyöräni ajoissa kuntoon, ja pääsemme taas kisa-ajoon Forssassa.