Ison mäen valloitus

Maanantai-ilta oman kodin autotallissa. Tarkastelen epätietoisena tulevaa mäkitreeniä traineriini kytketyltä läppäriltä, nimittäin edessäni on virtuaaliversio yhdestä kovimmista alppinousuista, nimeltään Col du Tourmalet East Side. Tuolla nimellä googlaamalla saa paljon hienoa lisätietoa tuosta noususta, joka kuuluu melkein joka vuonna Tour de Francen HC-nousuihin. Yksi viime vuosien tunnetuimmista skaboista käytiin vuoden 2010 TdF:ssä Andy Schleckin ja Alberto Contadorin välillä, siis siinä jossa Andyltä irtosi ketjut ja jossa Alberto antoi lopulta voiton Andylle. Ohessa kuvamateriaalia tuosta kisasta ja sen viimeisiltä kilsoilta.

No, itselläni ei autotallissa ollut kylmää tai tuulista, eikä myöskään kannustajia näkynyt juuri lainkaan, joten ei muuta kuin Colnagon päälle alkulämpöä ottamaan ja kovatempoista musiikkia kajareista pauhaamaan. Muutaman minuutin nopean ja kevyen pyörittämiseen jälkeen tunsin olevani valmis, joten virtuaalitreeni päälle ja mäkeä hinkkaamaan. Ekat kilsat menivät helposti isommalla eturattaalla, sillä mäen keskimääräinen jyrkkyys oli alle 3%. Vähitellen mäki alkaa jyrkkenemään, mutta vielä vauhti oli jotakin 25 km/h luokkaa ja pyöritysnopeus 90:n hujakoilla. Mutta viimeistään 11 km:n nousun jälkeen alkaa todellinen koettelemus. Itselläni edessä 33-hampainen granny ring päällä ja eipä takanakaan tainut enään hirveästi isompaa ratasta tarjolla ollut. Mäen jyrkkyys on tästä kohdasta aina loppuun eli 23 kilometriin asti 8-10% luokkaa, joten tämä on jyrkkää touhua!.
Vertailun vuoksi voidaan kertoa että tuttuakin tutumpi Paloheinän mäki on keskijyrkkyydeltään 7,5%, mutta sen pituus on noin 400 metriä, joten tulipa tuolla autotallissa ajettua Paloheinän päälle aika monta kertaa...

No, pääsin mäen päälle hieman yli 73 minuutissa, nousumetrejä tuli huimat 1415, eli tämä on enemmän kuin esimerkiksi Tahko MTB 60:ssä. Lopussa syke huiteli lähellä 170:ää, ja keskari näytti lukemaa 144. Treenin jälkeen olin melkoisen väsynyt, mutta ihan lopussa en kyllä ollut, joten vielä olisi lisämäkeä jaksanut polkea ylös.

Vertailin tulosta viime keväänä ajamaani samaan testiin, ja huomasin että olen nyt paremmassa ajokunnossa. Mäki nousi hieman nopeammin ylös, ja erityisesti kovimmilla loppukilsoilla alkoi eroa tulemaan. Myös pyöritysteho oli kasvanut, nyt keskiarvo näytti lukemaa 319 wattia.

Siispä jos kykenen jatkamaan pyörätreenejä samalla tavalla, niin ensi kesänä Tahkon mäet menevät heittämällä ja nopeasti ylös. Tai näin ainakin itse toivon asian olevan, sitäkin varten tuolla autotallissa näitä mäkiä treenataan...

Tilastoista kiinnostuneille faktaa mun tietokoneista.

Mäen profiili, jyrkkää nousua piisaa...

Maanantaisen treenin tulokset, osa 1.

Vertailua kevään treeniä vastaan, sininen käppyrä on viime maanantailta

Suunto kertoi seuraavanlaisesta treenistä.

Kuva oikean nousun varrelta kertoo ihan riittävästi. Jos joskus tuonne pääsisi...

Glögikausi 2012 avattu

Vuoden 2012 glögikausi avattiin heti kun suosikkivalmistajamme eli ruotsalainen Blossa sai vuoden 2012 version Alkon hyllylle. Blossahan tekee joka vuodelle erimakuisen version, ja tänä vuonna maussa on selkeä japanilainen vivahde. Maku tulee valkoviinin, muscatelviinin, sokerin, inkiväärin, sitrushedelmän ja tietysti siitä japanilaisesta Yuzu-hedelmän hyvästä yhdistelmästä. Lisäksi perinteisiä glögimausteita, eli neilikkaa ja kardemummaa. Juoman väri on myös normaalista poikkeava, eli se on hyvin vaalea.

Itse ainakin tykkään tästä Blossan vuoden 2012 versiosta kovasti, ja tunnetustihan en ole kovin suuri glögijuomien ystävä. Tässä on jotakin erilaista, joten onneksi noita valkoisia puteleita on kaapissa vielä muutama kappale, sillä mikään ihme ei olisi, että ne Alkosta taas kerran loppuisivat.

Beaujolais Nouveau 2012

No niin, taas on se marraskuun kolmas torstai, jolloin kaikki pääsevät maistamaan ranskalaista uuden sadon viiniä. Tunnetusti tämä on ranskalaisille kova juttu, ja varsin onnistunut mainostemppu, mutta onhan tätä päivää itsekin jo 15 vuotta tullut vietettyä. Yleensä tätä ensimmäistä maisteluhetkeä on ihmetelty yhdessä kotona, mutta nyt mittarit ilmoittavat etäisyyttä kotiin 270 km. Kuitenkin molemmissa kohteissa tehtiin oma tasting, ja tässä omat fiilikseni.

Tänä vuonna Alkoon ei sadon pienestä koosta johtuen tullut kuin yhtä Beaujolais Nouveau viiniä, nimeltään Beaujolais Villages Nouveau Louis Tete, joten maistelusessiot rajoittuivat vain yhteen pulloon.

Ensiksi väri. Viinissä on suorastaan yllättävän tumma väri, olen nähnyt huomattavasti vähemmän punaisia BN:n viinejä. Tuoksu on hyvin samantyyppinen kuin ennenkin, eli kevyt, marjaisa ja omaan nenään tuoksahtaa sekä mansikka että banaani. Entäpä maku?
No, hyvin kevythän tämä on ja tanniineja ei ole juuri lainkaan, ja normaalisti en tälläistä viiniä lasia enempää joisi. Mutta on kuitenkin sanottava, että tämä on parempaa kuin useampana vuonna aiemmin. Tietysti näin nuoressa viinissä on on myös poretta, mutta onneksi ei liiaksi. Oikeat kuplajuomat ovat aivan eri juttu.

Niin, jokaisena vuotena tätä Beaujolais Nouveau juttua tulee maistettua ja myös ihmeteltyä, sillä oikeasti kyseinen viini ei oikeastaan millään speksillä vastaa omia mieltymyksiäni. Mutta ehkäpä tämä juuri on se juttu, jolla kierot ranskalaiset ovat tämänkin punajuoman ja erityisesti tämän päivän myös tänne pohjolaan ujuttaneet.

Omia kuvia ei tästä pullosta ole, joten copy & paste Alkon sivuilta olkoon tarpeeksi

Sisätreenejä

Oma sisäpyöräilykauteni on jo muutaman viikon mittainen, ja ainakin itse vielä viihdyn hyvin tuolla autotallissa pyörän päällä. Ideana tuollaisessa sisätrainerissa on tietysti pyöräilykunnon ylläpitäminen. Itse ajan joko mäkitreenejä tai sitten tempotreenejä. Mäkitreenit ovat melkoisen raskaita harjoitteita, joissa polkemisen keskitehot ovat yli 300 wattia, ja mäkien pituus on jotakin luokkaa 5 km - 25 km. Tähän mennessä en ole kunnialla päässyt yhtään yli 15 kilsan mäkeä ylös, sillä kovien mäkien keskijyrkkyys tuppaa olemaan 8-10 prosenttia, ja tuollaisessa jyrkkyydessä omasta pyörästä loppuu välitykset kesken. Tai sitten miehestä loppuu tehot, eli vaikka pyörässä on kevyin välitys päällä, niin silti pyöritysnopeus on sellaista 80 rpm:n luokkaa ja syke huitelee jatkuvasti jossakin 150-160 välissä. Mutta tavoitteena on kyllä parantaa tätä suoritusta, jos vaikka sitä joskus pääsisi nuo kovimmat mäet kunnialla ylös. Ja sitten kun tätä treeniä jatkaa ja jatkaa, niin lopulta ensi kesänä luonnonmäet menevät aivan heittämällä ylös...

Toinen treenimuoto on sitten tempotreeni, eli 20-25 km kovavauhtinen ajo 90-100 rpm:n pyörityksellä. Mäet ovat paljon pienempiä, eli lyhyempiä ja loivempia, mutta toisaalta pyöritysnopeus on hyvin lähellä maksimia. Samoin pyörässä on useasti suurin välitys päällä, joten maksiminopeutta mennään. Kyllä tässäkin syke nousee, mutta treeninä tämä ei ole niin rasittava kuin mäkitreeni.

Ohessa pari screenshottia treenistä ja myös itse traineri on päässyt kuviin. Ajajasta ei tarvitse ottaa kuvia, mutta hikistä hommaa tuo sisäpyöräily kyllä on.

Mäkitreeni, 11 km pelkkää ylämäkeä. 744 nousumetriä.

Tempotreeni, Tour de Paris.

Trainerin kokoaminen.

Valmis, vain ajaja puuttuu.

Putro Tavastialla

Samuli Putron elokuussa ilmestyneen kolmannen soololevyn Tavalliset hautajaiset kunniaksi mekin kävimme tsekkaamassa miehen livekunnon Tavalla. Itse levy on tavallaan paluu sähköiseen bändisoitantoon, ja levyllä soittavatkin useat eri bändeistä tutut ammattilaiset. Levy on kotona ollut aika aktiivisessa soitossa, ja luonnollisesti yksi eri radioasemien soitetuimmista kappaleista Olet puolisoni nyt voitaneen jo nyt sisällyttää suomirockin klassikolistalle. Tokihan biisi on hyvin kaunis ja koskettava, mutta onneksi levyltä löytyy muitakin helmiä. Oma suosikkini on levyn päätöskappale Nukkaa Pietarin, joka kuultiin myös eilisellä keikalla normisetin viimeisenä biisinä. Hienosti se toimi livenäkin, kuten kaikki muutkin kappaleet. Bändi soitti tarkasti ja ilman mitään kikkailuja. Joku oli varmaan Putrolle kertonut että huonoja välispiikkejä kannattaa välttää, ja mieshän oli ottanut vinkistä opiksi.

Encorena kuultiin muutamia kappaleita edellisiltä levyiltä, nyt tietenkin huomattavan sähköisinä versioina. Loppuunmyyty Tavastia diggasi selvästi, ja niin taisi Putrokin bändeineen tehdä. Lisäbonusta voidaan aina antaa järkevästä aloitusajasta, keikka alkoi hieman klo 21:n jälkeen.

Kaikenkaikkiaan hyvä keikka, ja matskua Putrolla on hyvää livesettiä varten. Enään ei tullut niin ikävä vanhoja ja legendaarisia Kahvilan aikoja ja keikkoja.


Mr. T.

Maastossa

Tutustuminen uuteen Spessuun on jatkunut säännöllisillä maastolenkeillä, vaikkakin syksy ja säät ovat rajoittaneet ajoja vain viikonloppuihin. Itse pyörä tuntuu jatkuvasti paremmalta, ja tulen sen kanssa yhä paremmin toimeen. Poluilla kokonaisuus toimii todella hyvin, ja tietenkin Paloheinän mäki tuntuu nousevan tuolla helpommin ylös kuin aiemmalla kisapyörällä.

Ohessa pienet kuvaukset ja statistiikkaa Garminin palvelusta.

Nuuksion ympyrä, Pirkkolan ja Paloheinän peruspolut sekä Silvolan ja Ylästön polut.


Mr. T.

Safkaa

Ruokakirjoituksia ei ole vähään aikaan tullut tänne laitettua, joten tässä yksi, uudehkon ruokakirjan innoittamana. Gullichsenin julkkispariskunnan kirjoittama ruokakirja Safkaa sisältää mutkattomia ohjeita, joista eilen lauantai-illan kunniaksi testikokkasin avokadopastan. Melko yksinkertaisista aineksista koostuva annos oli nopea ja helppo tehdä, ainut vaatimus on hyvät raaka-aineet, erityisesti syömäkypsät avokadot. Kastikkeeseen sekoitetaan kaikki ainekset sellaisenaan hyvin pilkoittuina ja raastettuina, keitetään pasta al-denteksi, sekoitetaan molemmat yhteen ja aletaan syömään. Hyvää ja helppoa.

Viiniksi valikoitui hivenen yllättävä amerikantuonti, nimittäin Sineann Gewurztraminer 2011 Oreganolaiselta Resonance Vineyardilta. Viini ei ollut tuoksultaan niin jymäkkä kuin gewurzit yleensä tuppaavat olemaan, samoin makumaailmaltaan se ei ollut lainkaan makea, mikä ainakin itseäni miellytti. Viini toimi hyvin avokadoa, chilia, valkosipulia sekä juustoraastetta sisältäneen pastakastikkeen kanssa, joten yhdistelmä tuotti mukavan makuelämyksen. Pullon bonuksena hieman erikoinen korkkirakennelma, en aiemmin ollut sellaiseen viinipullossa törmännyt.   

Lopuksi kuvaotoksia eiliseltä, ennen ruokailua ja sen aikana.

Viini ja opaskirja. Kuvaan pääsivät myös meidän uudet tyylinaulakot :-)

Avokadoa, chiliä sekä valkosipulia.

Kaikki kulhoon, päälle riittävästi juustoraastetta, mausteita, limeä sekä oliiviöljyä.

Kaikki sekaisin ja kastike on siinä.

Vain ruoka puuttuu.

Testiyksilö, joka sai hyväksynnän molemmilta.

Ruoka ja juoma, njam.