Tavastia. Pitkästä aikaan. Keikan odotusta ja huomattavasti meitä nuoremman valtayleisön ihmettelyä. Näinhän ne keikat yleensä alkavat...
Disco Ensemble todisti taas kerran kuinka hieno bändi livenä voi olla.
Vasenkätiset (kitaristi ja basisti) soittajat, ja huippuenerginen Miikka Koivisto hyppimässä ja heilumassa laulamisen ja kosketinsoiton yhteydessä oli hyvin nautittavaa sekä visuaalisessa että musikaalisessa mielessä.
Keikkasetti koostui uusimman Magic Recoveries levyn että edellisen ja varmasti bändin tunnetuimman First Aid Kit levyn biiseistä, ja vaikka bändin hitit on tullut kuultua sekä livenä että levyltä useamman kerran, niin kyllä voi sanoa että nautinto oli taas kerran taattu. We might fall apart, Drop dead casanova, So long sisters ja muut vanhemmat toimivat hienosti, ja eipä uudelta levyltä kuullut Bad luck charm, Worst night out tai vaikkapa Stun gun hävenneet yhtään tuossa seurassa.
Taas kerran hieno kokemus, ja onneksi vielä keikka Tavalla alkoi näin arkipäivälle sopivaan aikaan, joten kotonakin tuli oltua ennen puoltayötä.
Mr. T.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
torstai 22. toukokuuta 2008
maanantai 19. toukokuuta 2008
Lohja 24H
Tulipa taas pyöräiltyä 24 tuntia Lohjan maisemissa. Yhdeksännen kerran järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa oli taas tiedossa riittävästi polkuajelua, vesisadetta, kylmä yö, mutta silti hyvä meininki. Reitti oli parempi kuin viime vuonna, teknisesti se oli aika helppo, mutta pari vaikeampaa kohtaa ja useita kovempaan ajoon houkuttelevaa pätkää teki siitä oikein mukavan.
Kuten sanottua, vesisade kuuluu aina tähän tapahtumaan. Niin nytkin. Saimme nauttia siitä, sen viilentävästä vaikutuksesta ja ennenkaikkea reitit juurakko-osuus muuttui melkoisen liukkaaksi. Meidän tiimille ei onneksi tapahtunut mitään haavereita, mutta useita kaatumisia ja pieniä loukkaantumisia kyllä porukoille pääsi tapahtumaan.
Ilta ja yö oli kyllä melkoisen kylmä, erityisesti meillä koska meidän teltassa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Makuupusseissa värjöteltiin, ulkona lämpötila kävi jo aika lähellä nollaa. Onneksi jokaisella oli vaatetta riittävästi, joten yöstä ei tullut liian tuskainen.
Sunnuntaiaamuna ajeltiin lisää, tai siis jotkut ajoivat ja jotkut nukkuivat, mutta ajaminen maistui taas ihan hyvältä. Reitti oli toki jo kulunut, ja viimeiset kierrokset vedettiin taas mukavassa vesisateessa.
Väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta loppufiilarit olivat niin hyvät, että eiköhän tuonne Lohjalle taas ensi vuonna suunnata. Ennen sitä siellä ei kyllä käydä ajamassa kuin korkeintaan kerran, nimittäin paikallisen MTB-porukan järkkäämissä kauden lopettajaisissa eli Oktoberfesteissä.
Mr. T.
Kuten sanottua, vesisade kuuluu aina tähän tapahtumaan. Niin nytkin. Saimme nauttia siitä, sen viilentävästä vaikutuksesta ja ennenkaikkea reitit juurakko-osuus muuttui melkoisen liukkaaksi. Meidän tiimille ei onneksi tapahtunut mitään haavereita, mutta useita kaatumisia ja pieniä loukkaantumisia kyllä porukoille pääsi tapahtumaan.
Ilta ja yö oli kyllä melkoisen kylmä, erityisesti meillä koska meidän teltassa ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Makuupusseissa värjöteltiin, ulkona lämpötila kävi jo aika lähellä nollaa. Onneksi jokaisella oli vaatetta riittävästi, joten yöstä ei tullut liian tuskainen.
Sunnuntaiaamuna ajeltiin lisää, tai siis jotkut ajoivat ja jotkut nukkuivat, mutta ajaminen maistui taas ihan hyvältä. Reitti oli toki jo kulunut, ja viimeiset kierrokset vedettiin taas mukavassa vesisateessa.
Väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta loppufiilarit olivat niin hyvät, että eiköhän tuonne Lohjalle taas ensi vuonna suunnata. Ennen sitä siellä ei kyllä käydä ajamassa kuin korkeintaan kerran, nimittäin paikallisen MTB-porukan järkkäämissä kauden lopettajaisissa eli Oktoberfesteissä.
Mr. T.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
HCR
Elämäni kolmas HCR tuli ja meni, onneksi se on taas ohitse.
Lämpötila alkoi olemaan jo helteen puolella, kun starttilaukaus klo 15 pamahti, ja ensimmäisen ryhmän 2500 juoksijaa kirmasi vauhtiin.
Ensimmäinen kilometri meni melkoisessa härdelissä muita juoksioita varoen ja väistäen, mutta sen jälkeen pääsin jo melko vapaasti etenemään omaa vauhtiani.
Taisin kuitenkin lähteä omaan juoksukuntooni nähden hieman liian kovaa, sillä ensimmäiset kolme kilometria taittui aikaan 15 min 10 sek, ja syke alkoi kohoamaan kohti piipitysrajaa 165. Tästä eteenpäin vauhti alkoi tasaisesti hidastua, ja syke pysyi jatkuvasti tuon itselleni määrittämäni rajan yläpuolella.
Suurimmat vaikeudet koin 12-16 kilometrien välillä, sydän kävi jatkuvasti ylikierroksilla, molempiin kylkiin pisti, vatsassa kiersi ja kaikkea muuta epämukavaa. Tämän jälkeen olo hieman parani, ja tiesin pääseväni maaliin.
Loppuaikani vuoden 2008 HCR:ssä oli 1 h 54 min, eli 5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta olosuhteisiin ja kaikkiin vaikeuksiin nähden pidän sitä ihan kelpo suoritteena.
Rannetietokoneen statistiikat kertoivat olennaisen, keskisyke 169 ja maksimi 183, joten ei ihme jos juoksu tuntui hieman raskaalta ja aika painui yli viimevuotisen...
Tulevaa HCM:ää ajatellen tämä HCR toimi hyvänä opetusjuoksuna aloitusvauhdin, sykkeiden ja miksei myös tankkauksen suhteen. Toivottavasti näistä jokin tarttui myös takaraivoon.
Mr. T.
Lämpötila alkoi olemaan jo helteen puolella, kun starttilaukaus klo 15 pamahti, ja ensimmäisen ryhmän 2500 juoksijaa kirmasi vauhtiin.
Ensimmäinen kilometri meni melkoisessa härdelissä muita juoksioita varoen ja väistäen, mutta sen jälkeen pääsin jo melko vapaasti etenemään omaa vauhtiani.
Taisin kuitenkin lähteä omaan juoksukuntooni nähden hieman liian kovaa, sillä ensimmäiset kolme kilometria taittui aikaan 15 min 10 sek, ja syke alkoi kohoamaan kohti piipitysrajaa 165. Tästä eteenpäin vauhti alkoi tasaisesti hidastua, ja syke pysyi jatkuvasti tuon itselleni määrittämäni rajan yläpuolella.
Suurimmat vaikeudet koin 12-16 kilometrien välillä, sydän kävi jatkuvasti ylikierroksilla, molempiin kylkiin pisti, vatsassa kiersi ja kaikkea muuta epämukavaa. Tämän jälkeen olo hieman parani, ja tiesin pääseväni maaliin.
Loppuaikani vuoden 2008 HCR:ssä oli 1 h 54 min, eli 5 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta olosuhteisiin ja kaikkiin vaikeuksiin nähden pidän sitä ihan kelpo suoritteena.
Rannetietokoneen statistiikat kertoivat olennaisen, keskisyke 169 ja maksimi 183, joten ei ihme jos juoksu tuntui hieman raskaalta ja aika painui yli viimevuotisen...
Tulevaa HCM:ää ajatellen tämä HCR toimi hyvänä opetusjuoksuna aloitusvauhdin, sykkeiden ja miksei myös tankkauksen suhteen. Toivottavasti näistä jokin tarttui myös takaraivoon.
Mr. T.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Testijuoksu
Vapun hulinoiden jälkeen alkoi viimeistely kauden ekaan koitokseen, joka perinteisesti on ollut Helsinki City Run puolimarathon.. Tavoiteaikaa kisassa on vähitellen hilattu alaspäin siitä kahden tunnin alittamisesta, ja viime vuotisen ajan 1,49 alittaminen on taas kerran tavoitteena. Toivottavasti tavoitteessa pysytään, 21 km testijuoksu Paloheinän kohtuumäkisessä maastossa meni ihan kivasti aikaan 1,58 ja jopa sykkeet pysyivät testijuoksuksi riittävän alhaalla.
Nyt vaan juoksutossut lepäilevät muutaman päivän, ja viimeinen kevytvauhtinen juoksuharjoite on tiedossa tiistaina. Sitä ennen hieman MTB:tä Nuuksiossa.
Mr. T.
Nyt vaan juoksutossut lepäilevät muutaman päivän, ja viimeinen kevytvauhtinen juoksuharjoite on tiedossa tiistaina. Sitä ennen hieman MTB:tä Nuuksiossa.
Mr. T.
Vappu 2008
Loistavan sään innoittamana vappu 2008 meni oikein komeasti ja iloisesti. Vappuaatto aloitettiin perinteen mukaisesti kuplajuomalla klo 18, paikkana tällä kertaa Tornin Ateljee Bar. Paikasta on tunnetusti hienot näköalat yli koko stadin, ja olihan se ihan hieno paikka aloittaa vapun juhlistaminen. Sieltä sitten meille kotiin pienimuotoisiin vappubileisiin. Ruoka ja juoma maittoi kaikille, ilta jatkui vielä Elviksen kera Loosessa. Suspicious Minds!
Vappupäivänä ilma ei ollut lainkaan huonontunut, niin mikäpä siinä oli startata ekat aidot kuplajuomat kotona ja sieltä sitten Kaivariin klo 12. Lisää kuplia koneeseen, ja vappulounaalle Groteskiin klo 13. Tällä kertaa vappulounas oli aivan erinomainen kokonaisuus, niin itse sisällöltään, tunnelmaltaan ja erityisesti henkilökunnaltaan. Ei kiirettä mihinkään, ja muutaman tunnin nautiskelun jälkeen siirryimme terassille nauttimaan lisäjuomista ja hyvästä chillausmeiningistä.
Terassilta toisten ja järkevimmien ihmisten polut veivät jo kotiin, mutta ei kaikkien, joten vasta erinäisten terassien ja baarien jälkeen väsyneenä kotiin ja siinähän se oli - vappu 2008.
Mr. T.
Vappupäivänä ilma ei ollut lainkaan huonontunut, niin mikäpä siinä oli startata ekat aidot kuplajuomat kotona ja sieltä sitten Kaivariin klo 12. Lisää kuplia koneeseen, ja vappulounaalle Groteskiin klo 13. Tällä kertaa vappulounas oli aivan erinomainen kokonaisuus, niin itse sisällöltään, tunnelmaltaan ja erityisesti henkilökunnaltaan. Ei kiirettä mihinkään, ja muutaman tunnin nautiskelun jälkeen siirryimme terassille nauttimaan lisäjuomista ja hyvästä chillausmeiningistä.
Terassilta toisten ja järkevimmien ihmisten polut veivät jo kotiin, mutta ei kaikkien, joten vasta erinäisten terassien ja baarien jälkeen väsyneenä kotiin ja siinähän se oli - vappu 2008.
Mr. T.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Testiajo
Ensimmäinen kunnollisen raastava testiajo on nyt takana. Nimittäin Luukin ulkoilualueelta Pirttimäen suuntaan lähtevä 50 km vaativa MTB-lenkki, joka tunnetaan myös nimellä "Gary Fisher reitti" tai "Sigma reitti" edellisvuotisten kisojen mukaan.
Sää lauantaiaamuna klo 10 oli mitä mainioin, kun fillareita purettiin Luukin parkkiksella. Tuntui jopa melkein kesäiseltä, vaikka lämpöä ei oikeasti ollut kuin hieman yli 10 astetta. Luonnollisesti osa ajoporukasta oli reippaasti myöhässä, mutta sekään ei himmentänyt sitä ajamisen riemua mikä meillä tuossa vaiheessa oli.
Mrs. T. lähti hieman ennen meitä muita, ja meillä oli tietysti tavoitteena ajaa jänis piakkoin kiinni. Alun vauhdikkaan etenemisen jälkeen tekniset murheet kuitenkin hidastivat meitä, nimittäin ketjut menivät yhdestä Marinista poikki, joten huoltotauko oli pakollinen. Korjaamisen jälkeen matka jatkui kovalla temmolla, kaikki pysyivät hyvin vauhdissa, ja jänis saatiin kiinni pari kilometriä Pirttimäen jälkeen. Tosin hän oli pysähtynyt jo odottelemaan meitä, sillä kyllä meillä aika kauan oli jo siinä vaiheessa kestänyt.
Tästä eteenpäin kimppa-ajoa kohti Nuuksiota, mukaan mahtui eräs komea kaatuminen ja ensimmäiset merkit hyytymisestä. Myös tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan sekä Marinilla että Santa Cruzilla ajelevia kavereitamme, joten kiroilulta ei säästytty.
Nuuksion huipulla pidettiin lounastauko, meillä herkullisia PowerBar-patukoita, muilla jopa leipää.
Nuuksion "pikkumäkien" jälkeen tulivat eteen Solvallan raastavan kovat mäet, jotka sitten alkoivat tekemään tasarahaa osasta ajajista. Löytyi jalkakramppeja ja vaillinaisesti toimivia pyöriä, onneksi itselläni ei ollut mitään ongelmia.
Muutama kilometri ennen Pirttimäkeä Santa Cruzista katkesi ketjut, ja siihen loppui miehen ajo. Samanaikaisesti porukan Marin kuljettaja oli jo niin zippi, kiitos kramppien että teknisten ongelmien, että myös hän päätti jättää leikin kesken. Kaksikko aloitti hitaan etenemisen kohti Pirttimäkeä, josta me lupasimme heidät autoilla hakea.
Meidän loppuporukka jatkoi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kohti Luukkia, ja itse onnistui vielä kaatumaan kunnolla yhdessä alamäessä. Jokin puukepakko meni etupinnojen väliin, ja Mr. T. pääsi jälleen kerran tutkimaan maastoa hyvin läheltä.
Luukkiin palasimme vajaan 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, luonnollisesti väsyneinä, mutta tietysti onnellisina.
Eka kunnon testiajo on siis nyt takana, ja ainakin omalta osalta se meni sen verran hyvin, että positiivisin mielin kohti kesän Tahkoa tässä mennään.
Mr. T.
Sää lauantaiaamuna klo 10 oli mitä mainioin, kun fillareita purettiin Luukin parkkiksella. Tuntui jopa melkein kesäiseltä, vaikka lämpöä ei oikeasti ollut kuin hieman yli 10 astetta. Luonnollisesti osa ajoporukasta oli reippaasti myöhässä, mutta sekään ei himmentänyt sitä ajamisen riemua mikä meillä tuossa vaiheessa oli.
Mrs. T. lähti hieman ennen meitä muita, ja meillä oli tietysti tavoitteena ajaa jänis piakkoin kiinni. Alun vauhdikkaan etenemisen jälkeen tekniset murheet kuitenkin hidastivat meitä, nimittäin ketjut menivät yhdestä Marinista poikki, joten huoltotauko oli pakollinen. Korjaamisen jälkeen matka jatkui kovalla temmolla, kaikki pysyivät hyvin vauhdissa, ja jänis saatiin kiinni pari kilometriä Pirttimäen jälkeen. Tosin hän oli pysähtynyt jo odottelemaan meitä, sillä kyllä meillä aika kauan oli jo siinä vaiheessa kestänyt.
Tästä eteenpäin kimppa-ajoa kohti Nuuksiota, mukaan mahtui eräs komea kaatuminen ja ensimmäiset merkit hyytymisestä. Myös tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan sekä Marinilla että Santa Cruzilla ajelevia kavereitamme, joten kiroilulta ei säästytty.
Nuuksion huipulla pidettiin lounastauko, meillä herkullisia PowerBar-patukoita, muilla jopa leipää.
Nuuksion "pikkumäkien" jälkeen tulivat eteen Solvallan raastavan kovat mäet, jotka sitten alkoivat tekemään tasarahaa osasta ajajista. Löytyi jalkakramppeja ja vaillinaisesti toimivia pyöriä, onneksi itselläni ei ollut mitään ongelmia.
Muutama kilometri ennen Pirttimäkeä Santa Cruzista katkesi ketjut, ja siihen loppui miehen ajo. Samanaikaisesti porukan Marin kuljettaja oli jo niin zippi, kiitos kramppien että teknisten ongelmien, että myös hän päätti jättää leikin kesken. Kaksikko aloitti hitaan etenemisen kohti Pirttimäkeä, josta me lupasimme heidät autoilla hakea.
Meidän loppuporukka jatkoi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kohti Luukkia, ja itse onnistui vielä kaatumaan kunnolla yhdessä alamäessä. Jokin puukepakko meni etupinnojen väliin, ja Mr. T. pääsi jälleen kerran tutkimaan maastoa hyvin läheltä.
Luukkiin palasimme vajaan 3,5 tunnin ajamisen jälkeen, luonnollisesti väsyneinä, mutta tietysti onnellisina.
Eka kunnon testiajo on siis nyt takana, ja ainakin omalta osalta se meni sen verran hyvin, että positiivisin mielin kohti kesän Tahkoa tässä mennään.
Mr. T.
GI ja treenaaminen
Meidän vähähiilarista ruokavaliota on nyt kolme viikkoa takana, ja pakko myöntää että tämä menetelmä toimii tähän sektoriin aivan mainiosti. Painoa on lähtenyt pois kaksi kiloa, joten hitaasti mutta varmasti kohti tavoitetta mennään.
Alunperin epäilin että tälläinen ruokavalio, jossa on aikaisempaa huomattavasti vähemmän hiilaria, ei voi edes tälläiselle semiurheilijalle toimia. Tuntui että erityisesti pitkäkestoiset maastopyörä- ja juoksutreenit eivät yksinkertaisesti voi olla mahdollista ilman kunnon hiilaritankkausta.
Mutta nyt pitää sanoa että olin väärässä. Paria poikkeusta lukuunottamatta en ole havainnut suurempaa väsymystä, vaikka hiilarimäärät ovat selkeästi pienentyneet, ja proteiinipitoiset annokset runsailla kasviksilla ovat tulleet tilalle.
Ainoastaan viime perjantaina tankkasimme hieman enemmän hiilaria, sillä lauantaina oli tiedossa eka pitkä maastoajo, tunnettu 50 km Nuuksionjärven ympäri...
Mr. T.
Alunperin epäilin että tälläinen ruokavalio, jossa on aikaisempaa huomattavasti vähemmän hiilaria, ei voi edes tälläiselle semiurheilijalle toimia. Tuntui että erityisesti pitkäkestoiset maastopyörä- ja juoksutreenit eivät yksinkertaisesti voi olla mahdollista ilman kunnon hiilaritankkausta.
Mutta nyt pitää sanoa että olin väärässä. Paria poikkeusta lukuunottamatta en ole havainnut suurempaa väsymystä, vaikka hiilarimäärät ovat selkeästi pienentyneet, ja proteiinipitoiset annokset runsailla kasviksilla ovat tulleet tilalle.
Ainoastaan viime perjantaina tankkasimme hieman enemmän hiilaria, sillä lauantaina oli tiedossa eka pitkä maastoajo, tunnettu 50 km Nuuksionjärven ympäri...
Mr. T.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)