Palauteboksi

Erinomaista palvelua tänään Suunnolta ja Minna Parikan myymälästä. Joillain homma vain pelaa. Kiitos kaunis.

Traineri

Keskellä syvintä talvea tuli hankittua Eliten traineri, jolla on sitten tuolla autotallissa tullut poljettua useamman tunnin verran. Sekä kotisektori ja että vakituinen pyöräkauppiaamme Sami ovat vahvasti epäilleet mielenterveyttäni, koska heidän mielestään polkeminen autotallissa jotakin Tour de Francelta tuttua ylämäkeä kuten esim. Col du Tourmaletin rajua loppuvetoa, ei voi olla kovin viisasta tai mielekästä. Mutta voin sanoa, että kyllähän noita Spotifyn hyvien soittolistojen tahdissa jaksaa kivasti polkea.

Toivon myös että noiden mäkitreenien ansiosta polkuvoimani olisi kehittynyt myös luonnossa tapahtuvia ajosessioita ajatellen. Ainakin trainerin statistiikka kertoo kehittymisestä, joten tulokset voivat kertoa puolestaan, tai sitten ei. Yli 300 watin polkutehojen ylläpitäminen koko treenin ajan on aika vaativa homma, voin taata sen. Lisäksi poljetut huipputehot muutaman minuutin ajalta ovat pyörineet 450 watin hujakoilla, ja tuo on jo aika paljon tavalliselta keski-ikäiseltä harrastajapolkijalta.

Ohessa parin treenin statistiikkaa. Klikkaamalla noita suuremmiksi, niistä selviää vaikka mitä dataa, mutta sykelukemat eivät pidä paikkaansa, sillä Elite Realaxiom ei oikein ymmärrä oman Suunto T6D:n lähettämää dataa. Pitäisi varmaankin kokeilla Garminin sykevyötä, jos vaikka sen avulla saisi noi sykelukematkin oikein.

Col du Tormalet, 18 km pelkkää ylämäkeä...

Tempotreeni

  

Pääsiäinen

Pääsiäinen on sujunut rentoilun ja perheen parissa. Ei lainkaan huonoa. Perjantaina tein pitkän kaavan mukaan ruokaa, ja sama on edessä tänään sunnuntaina. Muutama päivä sitten menu koostui osittain tutuista, osittain uusista sekä osittain pöllityistä ideoista. Suurimmalta osalta kokonaisuus onnistui hienosti, mutta kokki ei ollut aivan tyytyväinen väliruokana tarjotun fenkolirisoton rakenteeseen. Risotto oli hieman liian kuivaa omaan makuuni, mutta sen maku oli kyllä aivan mainio. Voimakkaasti fenkolilta ja sitruunalta maistuva kokonaisuus toimi italialaisen Lahn Sauvignon kanssa oikein upeasti. Ennen tuota tarjosin kevään ekat parsat, tällä kertaa voin ja parmesaanin kanssa pannun kautta pyöräytettynä. Njam.

Pääruokana oli tietysti karitsaa. Onneksi tuoretta ja kotimaista karitsaa saa hyvistä ruokakaupoista, joten ei ole mitään syytä tarttua pakasteeseen, joka on alunperin toiselta puolelta maailmaa. Maustoin ulkofileet suolalla, pippurilla sekä salvialla. Pinnat nopsasti pannulla, ja sitten lopuksi uuniin. 120 astetta, ja sitten kun sisälämpötila oli toivottu, niin lihat pois uunista. Pieni vetäytyminen ja pöytään. Karitsan kanssa tarjoiltiin haudutettuja shalottisipuleita ja siitakesieniä, sekä paistetusta pekonista, yrteistä ja rosamunda-perunasta tehtyä kakkua. Kokonaisuus toimi aivan erinomaisesti, ja myös viini rokkasi hyvin yhteen. Australialaisen Nugan Estate Durif:in hillomaisen kypsä hedelmäisyys sopi erinomaisesti yhteen karitsan, pekonin savuisuuden ja sienien tuoman metsäisyyden kanssa. Aivan mahtava viini tälläiselle ruoalle.

Jälkiruokana oli marenkikakkua, jonka Mrs. T teki jo aamulla. Kakku on aivan mahtavaa, mutta onhan siinä duuniakin. Vaikka itse en ole marenkijälkkäreiden suurin ystävä, niin tässä kakussa marengin sitkos ja makeus, passionhedelmän ja luomusitruunan raikkaus toimivat hyvin yhteen.    

Tänään sunnuntaina toinen menu, mutta eiköhän laatu pysy samalla tasolla.

Lopuksi muutama kuvaotos perjantailta.

Pääsiäishanu

Aurinkoista pääsiäistä kaikille. Meillä hengaillaan pihalla, istutetaan narsisseja ja helmililjoja ruukkuihin, juodaan inkivääriolutta ja syödään taivaallista ruokaa, ja suklaamunia. Ja nukutaan pitkään. <3

Omavaraiseksi rucolan suhteen?

Chef & Sommelier

Eilen kävimme katsastamassa Eiran Huvilakadulla kohta 1,5 vuotta vaikuttaneen laaturavintolan Chef & Sommelierin. Hyvin pienessä, noin 20 asiakaspaikkaa sisältävässä, ravintolossa oli uskomattoman hieno ja intiimi tunnelma. Jo sisääntultaessa sommalier Johan Borgar otti homman hienosti haltuun sanomalla "kiitos että valitsitte meidät". Harvoin sitä tuntee itsensä noin tervetulleeksi. Keittiömestarina ja ruokien ideoinnista paikassa häärii Sasu Laukkonen. Ruoka on Sasun mukaan 90% luomua ja primääristi lähituotantoa. Toki muodikasta sanontaa "lähiruokaa" on tässä kohtaa hivenen venetetty, ainakin eilisen menun kalapääruoka eli siika oli pyydystetty Vaasan lähivesiltä, joten ihan läheltä sitä ei ollut pyydykseen saatu. Sekä Cheffillä että Sommalierilla oli paljon aikaa selittää jokainen ruoka ja juoma, miten annokseen oli päädytty ja miten sitä oli tehty. Harvoin tälläistä pääsee kokemaan, yleensä tarjoilijat eivät syvällisesti tiedä annoksista ja juomista mitään. C & S on tässäkin kohtaa hieno poikkeus.

Ruokalista, joka on jotakin bistron ja fine-diningin välimaastosta, sisälsi hienoja suomalaisia makuja ja oivallisuuksia. Neljän, viiden tai seitsämän ruokalajin kokonaisuus oli helposti listalta rakennettavissa. Itse nautiskelin viiden ruokalajin setin, vaimo jätti kotimaiset juustot väliin. Monenlaista herkkujuomaa, ja nämä valmiiksi ruokiin mietittyinä, oli tarjolla. Itse nautimme pullollisen hienoa Riesling / Pinot Gris sekoitetta Alsacesta, nimittäin itse olin bongannut listalta mainekkaan Marcel Deissin Engelgarten 2008:n, joka oli täsmävalinta melkein jokaiselle ruoalle. Viinin rakenne ja hyvät hapot palkitsivat makunystyröitä kiitettävällä tavalla. Tämän lisäksi itse nautin pääruokani kanssa paikan suositusviiniä, joka myös toimi todella hyvin.

Oma ruokatarinani eiliseltä oli seuraavanlainen:
* Juurta ja mallasta
* Perunaa ja tattia
* Karitsaa ja juureksia
* Juustoja
* Suklaata ja espressoa

Jokainen annos oli pieni mestariteos, ja muutamaan kohtaan keittiö lähetti vielä pieniä erikostervehdyksiä. Superhyvää rosmariinileipää ja erinomaista seuraa, täydellinen nautiskelusetti on siinä.

Vastaavasti vaimo nautti allaolevan kokonaisuuden:
* Juurta ja mallasta
* Pinaattia ja ricottaa
* Siikaa ja kukkakaalia
* Hedelmiä ja inkivääriä

Jopa jälkiruoka sai vaimolta täydet pisteet, vaikka yleensä hän on hyvin kriittinen jälkiruokien suhteen.
Kaikki on siis sanottu, ja kouluarvosanoilla voisin ravintolalle antaa arvosanaksi 9,5.
Vapise Muru, voipi olla että olet löytänyt voittajasi.

Lopuksi kuvakollaasia eiliseltä. Nauttikaa näistä, niin mekin teimme.

    

Viinimessut

Kävin perjantai-iltana pyörähtämässä Messukeskuksen Viinimessuilla. Tuolloin oli yleisölle avoin päivä, ammattilaiset olivat pyörineet siellä kaksi edellistä päivää. Hivenen pelonsekaisin tuntein kävelin sisälle, sillä ajattelin että perjantai-ilta generoi alkoholin maisteluun liittyen oikean yleisörynnistyksen. Mutta pelkoni oli aivan turha, yleisöä ei ollut juuri lainkaan ja minkäänlaisia jonoja ei maistelulasin ja -lippujen ostopisteissä ollut. Eli tähän mennessä kaikki oli hyvin.

Itse messualue oli yllättävän pieni, huomattavasti pienempi kuin viimeksi kaksi vuotta sitten. Samoin esittelijöitä oli melkoisesti vähemmän kuin silloin. Messujen pääteemana oli Chile ja maasta tulevat viinit, joiden taso on vuosi vuodelta noussut yhä korkeammalle. Itse keskityin sellaisiin Chilen viineihin joiden hintataso Alkossa oli noin 15 euroa tai enemmän, sillä tuossa hintakategorissa on selvästi enemmän jujua, kuin perinteisessä "chileläistä, alle kympin Alkossa" hintaluokassa. Nimittäin kun tietää suomalaisen alkoholin verotuspolitiikan, niin alle kympin maksavasta viinipullosta ei montaa euroa itse tuottajalle jää, joten laatukin jää väkisin hieman vaatimattomaksi.

Parhaat keskustelut sain aikaiseksi Pernod Ricard Finlandilla työskenlevän miehen kanssa, joka kertoi pitkään chileläisen Tabalin viineistä. Siinä vierekkäin suomalaisen viiniguru Pekka Suorsan kanssa maistoimme Tabali Talinay Salala Pinot Noiria, ja molemmat totesimme viinin olevan erinomaista. Viinin hintaluokka, noin 20 euroa Alkossa, teki siitä erittäin kiinnostavan ja viini pääsikin heti omalle kauppalistalleni. Toinen suosikkini oli jo aiemmin tuttu Cono Surin lippulaiva, 20 Barrels Pinot Noir. Tämä Alkon tilausvalikoimasta löytyvä herkku oli jälleen erinomaista. Nämä molemmat viinit esittelivät Chilen osaamista myös ns. premium-viinien osalta. Ja kyllähän sitä osaamista myös löytyy. Tavallisen kuluttujan tai viininharrastajan kannalta tämä on hyvä asia, että selvästi yli 90 pisteen viinejä voi vielä saada tuolla hintatasolla.

Chilen ulkopuolelta mieleeni jäivät parit kuplajuomat, ja molemmissa tapauksissa viinit tulivat muualta kuin Ranskasta. Erityisesti brittiläinen kuplaosaaminen on muutamana viime vuonna nostanut tasoa aivan merkittävästi, siitä esimerkkinä aiemmin Heathrowin kentältä raahamani Chapel Down English Rose kuohuviini. Valitettavasti tätäkin herkkua saa vain ravintoloista, mutta ehkäpä maahantuoja, Tampereen Viinitukku, saa tämän joskus myös Alkon puolelle.


Mr. T.
 

Huolimattomat

Olimme pitkästä aikaan kulttuuria katsomassa. Liput ohjasivat meidän Ryhmiksen kevätohjelmistosta löytyvään, Kari Hotakaisen muutaman vuoden takaiseen kirjaan, näytökseen nimeltä Huolimattomat. Teksti oli selkeästi tunnistettavaa Hotakaista, vaikkakin Juha Kukkosen dramatisointi näyttämölle olikin sitä oletettavasti hieman muokannut.

Kyseessä on siis dekkari, joita aika harvakseen teatterin lavoilla nähdään. Rikoskomisario Antero Mokka, jota näytelmässä hyvin esittää Janne Hyytiäinen, saa tehtäväkseen etsiä mystisesti kadonneen Harri Boströmmin. Pääepäilty on hellyyshoitoja myyvä Leila Korhonen. Leilan roolissa esiintyy Minna Sutinen, ja hyvin hänkin yksinäistä konsulttia esittää. Ja yksinäisyydestähän koko tarinassa on kysymys, dekkariviritys on vain siihen klassinen lisämauste. Kukapa ei olisi nähnyt jotakin sellaista elokuvaa, jossa yksinäinen poliisimies selvittää rikoksia 24-tuntia päivässä, koska mitään muuta sisältöä ei hänen elämässä ole. Näin on myös Antero Mokan tapauksessa.

Harri Boström, jonka roolissa loistaa aina vakuuttuva Taisto Oksanen, on todellinen hiirulainen, joka alkaa ostaa Leila Korhoselta hellyyspalveluita. Hän ymmärtää väärin millaisista palveluista tässä on kysymys, ja seksistä Leilan kanssa tulee hänelle pakkomielle. No, lopulta hänelle ei tietenkään hyvin käy, yleensä pakkomielten riivaamien ihmisten kohtalo on aika julma.

Onneksi poliisimiehelle käy paljon paremmin, ja näytöksessä on onnellinen loppu. Siitä jää tietysti hyvä mieli.

Ryhmiksen isompi näyttämö Helsinginkadulla toimi tilana ihan hienosti, ja täysi katsomo nautti esityksestä varmasti. Musta huumori toimii aina, ja kun myös näyttelijät onnistuivat, niin mielellään tuon 2,5 tunnin esityksen katsoi.


Mr. T.