Pyöräpäivityksiä, osa 2

Maantiepyöräprojektini etenee. Nyt on jo runko, vanteet sekä renkaat hankittuna, aiemminhan tuli jo polkimet ostettua. Enään puuttuu vaihteisto, jarrut ja muutama muu pikkujuttu. Shimanon uutuusvaihteet saapuvat kauppoihin vasta loppuvuodesta, joten tänä vuonna tuolla pyörällä ei vielä päästä polkemaan. Mutta heti keväällä sitten, ja luonnollisesti parempaa vauhtia kuin nykyisellä pyörällä.

Tästä pääsee katsomaan runkosetin speksit, ja ohessa muutama kuva. Hyvä tästä vielä tulee.

Vuoden 2014 Comp-version runkoväri on valkoinen

Vanteet, Shimano DuraAce.

Uutta teknologiaa myös maantielle. Vihdoinkin.

Kuntotestissä

Kesäloman jälkeen on hyvä suunnata katse eteenpäin. Omalla kohdallani, ja ainakin treenaamisessa, tämä tarkoittaa syyskauden aloittamista ja ensi vuoden tavoitteiden asettamista.

Tätä tavoitetta varten pitää tietenkin tietää oma lähtötaso, joten siitä syystä päätin mennä täydelliseen terveys- ja kuntotestiin. Varasin itselleni ajan Helsingin Urheilulääkäriasemalta, joka esimerkiksi tälläisiä testejä suorittaa. Ennen fillaritestiä mulle tehtiin terveystarkastus, jossa mm. katsottiin sydänkäyrät, keuhkojen puhalluskyky ja muutama muu juttu. Ja tietysti keholle tehtiin myös InBody-mittaus, jolla saadaan selville kaikenlaista jännää. Mittauksen mukaan mulla todellakin on keskimääräistä suuremmat lihakset, tämä tarkoittanee jalkoja, käsistä noin ei varmasti voi sanoa. Eli klassinen BMI-lukema oli tuon InBody-mittauksen mukaan pienempi kuin perinteinen laskukaava antaa, mutta silti painoa olisi hyvä pudottaa. Ja tässä on yksi omista tavoitteistani.

Näiden juttujen jälkeen mentiin itse kuntotestiin, joka tehtiin perinteisellä kuntopyörällä. Pyöriä oli kaksi, ja itse valitsin enemmän maastopyöräasetuksilla olevan pyörän. Pyörän polkimissa oli SPD-klossit, joten omilla kengillä oli tuttua polkea.

Itse olin halunnut täydellisen testipaketin, eli perinteisten aerobisen ja anaerobisen kynnysarvojen lisäksi halusin tietää omat maitohappo- ja ventilaatiotasoni, eli niiden kynnysarvot jokaisella tehotasolla. Testaaja, joka vaikutti todella kovalta ammattilaiselta, kertoi omana mielipitenään että ilman näitä kynnysarvoja pelkkien sykearvojen perusteella saadut tulokset ovat arvoltaan melko vähäisiä.

Puin siis hengitysmaskin nokalleni ja antureita laitettiin paljon pitkin yläkroppaani. Lisäksi verta otettiin jatkuvasti oikean käden keskisormesta. Näiden jälkeen lähdin siis polkemaan. Testin tavoitteena on polkea 3 minuuttia tietyllä teholla ja riittävällä kadenssilla, jonka jälkeen tehoa lisätään aina 30 wattia ja sormenpäästä otetaan uusi verinäyte. Aluksi tehot ovat sen verran matalia, joten vastus ei mulle juurikaan tuntunut, syke pysyi alle 100:ssa, ja maitohappotasot alhaisina.

Viime vuonna pyörätrainerilla treenatessani se kertoi mulle aina reippaasti yli 300 watin huipputehoista, ja staattinen tehokin oli mulla kovissa mäkitreeneissä 310 watin paremmalla puolella. Kuitenkin testissä kun tehoja jatkuvasti nostettiin, niin aloin hieman epäilemään noita trainerin ilmoittamia lukemia. Nimittäin 18 minuutin pyörityksen jälkeen tehoja pyörässä oli 210 wattia ja keskisyke huuteli 149-150 lukemia, ja maitohappotaso oli nelinkertainen lähtötasoon verrattuna. 24 minuutin kohdalla vastus oli nostettu jo 270 wattiin, keskisyke oli 169-171 ja maitohappotasot yli kymmenkertaisia lähtöön verrattuna. Tässä hengitykseni oli jo absoluuttista ja kovaäänistä läähätystä, ja töitä sai tehdä todella, jotta kadenssi olisi pysynyt 80:ssä. Seuraavaksi vastus nostettiin 300 wattiin, ja siihen meikäläinen sitten hyytyi. Jaksoin polkea tuota vastusta about minuutin verran, ja sitten nostin kädet pystyyn. Testi oli siinä. Lopuksi kahdeksan minuuttia palauttelua nollavastuksilla.

Analyysit kertoivat että fillarilla mun aerobinen kynnys on 122 ja anaerobinen kynnys löytyy lukemasta 149. Maksimisykkeeksi kirjattiin lopetushetkellä testilaitteessa näkynyt lukema, eli 173.
Juosten tehtynä kynnysarvot ovat tyyppillisesti 8-10 lukemaa suuremmat, maksimisyke ei nouse yhtä paljon.

Mitä sitten tuosta testistä jäi käteen ?
Tietysti mielenkiintoista dataa, joka ainakin mua kiinnostaa paljon. Testaaja pystyi esimerkiksi tulosten perusteella kertomaan, millaiseen keskivauhtiin kykenen pitkillä maantielenkeillä ja maantiekisoissa. Samoin data oli hänen mielestään hyvin tyypillinen maastopyöräilijän data, joka eroaa maantiepyöräilijän datasta melko selvästi.

Parannettavaa ja kehitettävää siis jäi. Ja tämä on yksi tavoitteeni tuleville kuukausille. Kykyä polkea pidempään ja isommilla tehoilla pitää saada lisää, ja tulenkin uusimaan tuon testin joskus ensi keväänä. Toivottavasti silloin mies katkeaa vasta silloin kun pyörässä on vastusta yli 300 wattia.

Tarkkaa dataa on toki saatavilla, mutta ohessa omasta Suunnosta napatut kuvat. Niistä näkee ainakin rasituksen selkeän lisääntymisen...

Sykekäyrä.

EPOC

VO2

   

Kesäloma 2013 - loman loppu

Eilen laitettiin kesäloma ja myös kesä pakettiin tältä kertaa. Tai ainakin niin uskomme. Lopettajaisia juhlistettiin espanjalaistyylisen grillaussession kera, hyviä ruokia ja juomia tuli sopivasti nautittua. Erityisesti illalla havaitsi eron Lapin ja Helsingin valoisuudessa, ainakin vielä viikko sitten Saariselällä oli klo 22 melko valoisaa, ja eilen samaan aikaan kotipihalla oli jo hyvin hämärää. Tämän näkee myös oheisista kuvista.

Grillauslihat, eli karitsan, kanan ja makkaran, hankin tuttuun tapaan Anton & Anton ruokakaupasta Töölöstä. Uutuutena maistoimme erinomaista karitsamakkaraa Harjun makkaratehtaalta. Tuoremakkarat olivat niin hyviä, että oikein harmitti ettei niitä tullut ostettua enempää.

Ohessa kuvia eiliseltä, ainakin meillä oli kivaa.

Esivalmistelut tehty, grilli odottaa.

Luomukaritsaa Ahvenanmaalta.

Marinoidut kanavartaat valmiina. Luomua tämäkin.

Alkuun gazpacho-keittoa. Tätähän meillä tarjotaan aika useasti, vaimo tykkää kovasti.

Grillin piippu alkaa olla valmiina.

Illan punainen. Parani kun sai olla pidempään auki.

Grilli täynnä ruokaa. Helposti tuo Weber tuonkin makoisaksi grillasi.

Grillimestarin omat juomat ja musacorneri.

Maukasta karitsamakkaraa ja kastiketta. Njam.

Päivän kasvikset.

Valmiit lihavartaat.

Pääruoka. Lisukkeena itse keitetty BBQ-kastike. Oli Annen mukaan parempaa kuin HP, ja se on paljon se.

Jälkiruoka, osa I. Espanjalaiset juustot eivät mahtuneet kuvaan. Juomana sopivan hapokas ja makea Ice Wine Kanadasta.

Kesäloma 2013 - osa V

Reissu on sitten takana, ja vaikka hienoa tuolla ylhäällä olikin, niin aina on myös hienoa olla kotona. Kaksi viikkoa Lapin maisemissa meni aika hujauksessa, kuinkakohan pitkään siellä pitäisi olla jotta siihen kyllästyisi?

Hieman jälkimietintöjä eri kohteista reittimme varrelta:

Saariselkä - Lapin paras kesäkohde, tekemistä kyllä riittää. Neljä päivää siellä ei riittänyt, seuraavalla kerralla pidempään. Maastopyöräily tekee siellä uutta tulemista, toivottavasti ne vanhat legendareitit saadaan takaisin ajettaviksi ja karttoihin. Paljon myös muuta tekemistä. Uudemmat mökit Kaunispään Etelärinteellä tarjoavat hulppeita näkymiä. Tänne siis uudestaan.

Ylläs - Parhaat vaellusmaastot, erityisesti Pirunkuru ja Kesänkitunturin jäivät hyvin mieleen. Hyvä ja aika haastava reitti. Maastopyöräilyssä riittää parannettavaa, maaston olemattomat merkinnät eivät ole hyvä juttu. Kannattaisi ottaa oppia Syötteeltä, sieltä löytyy upea malliesimerkki hyvistä reiteistä ja merkinnöistä. Toki Ylläksen DH-rata tarjoaa varmasti haasteita luupäille, mutta DH ei ole meidän juttu. Ihan hyvät ja mäkiset maastot maantiepyöräilylle. Äkäslompolon kierros tai ajo Leville ovat hyviä peruslenkkejä.

Ruka - Edelleen meidän reissumme paras mökki löytyy täältä. Itse Rukalta ei löydy hirveästi mielenkiintoista kesätekemistä, pyöräilymahdollisuudet aika olemattomat ja Rukatunturi tulee aika nopeasti vaellettua. Mutta onneksi Rukan läheltä löytyy paljon muita mahdollisuuksia, esimerkiksi Karhunkierros. Päiväversiona Pieni Karhunkierros on hyvä setti.

Hossa - Lyhyt läpikäynti matkalla Saariselälle. Vaikutti positiiviselta paikalta, pitää ottaa harkintaan syvempi ja pidempi tutustuminen.

Lemmenjoki - Kansallispuiston lyhyt luontopolku muuttui hieman pidemmäksi, syytetään vaikka huonoja merkintöjä. Itse Lemmenjoki oli kyllä hieno, vesi oli todella kirkasta. Piipahdimme täällä matkalla Saariselkä - Ylläs. Aika hiljaista oli liikenne sillä tiellä Inarista Kittilään, enemmän taisi olla poroja kuin muita autoja.

Kalajoki - Positiivinen yllätys, upeat hiekkasärkät ja hyvien säiden ansiosta pääsimme vedestä nauttimaan. Yllättävän paljon ihmisiä vielä elokuun lopussa.

Muitakin paikkoja näimme, ja joissain myös yövyimme, mutta ei niistä sen enempää, tavallisia pysähtymispaikkoja. Ankein mesta, jossa pysähdyimme, oli Tornion Neste-huoltoasema. Huonoa palvelua ja huono tarjonta. Onneksi sieltä pääsi nopeasti pois.

Kesäloma 2013 - osa IV

Lappihan on meidän osalta jo kaukana pohjoisessa, tätä kirjoitan Kalajoen hiekkasärkiltä.
Mutta Lappiin ja sen tunnelmiin Ylläksen osalta palaan vielä hetkiseksi. Ylläs tarjosi meille upeaa vaellusta, erityisesti Kesänkitunturin huipulla ja Pirunkurua ylös kiivetessä fiilikset olivat korkealla. Aika uskomattomia paikkoja molemmat. Talvella Ylläksen Pirunkuru on tunnettu offarimesta ja myös paikka, jossa lumivyöryt ovat jokavuotisia. Kesällä mitään vaaraa ei tietysti ole, ja kurun kivisyys ja seinämien jyrkkyys kielivät talvisesta vyörypotentiaalista.

Ylläksen maastopyöräilymahdollisuudet eivät meidän mielestä ole kehittyneet muutamassa vuodessa juuri lainkaan. Downhill-osasto Gondolin yläasemalta on tietysti vaikuttava, ja itsekin kävelimme yhden DH-radan lävitse. Aika huimia hyppyreitä olisi tuolla radalla tarjolla, mutta epäi taida mun Spessu olevan oikea pyörä noihin DH-ajoihin. Eikä myöskään oma pää niitä kestäisi. XC-tyyppiseen maasto- ja polkuajeluun Ylläs voisi kyllä panostaa huomattavasti enemmän. Ostimme kartan, johon oli merkattu muutama maastoreitti, ja lähdimme maastoon polkemaan. Merkinnät olivat jatkuvasti aivan surkeita ja olemattomia, primääristi ajelimme kelkka- ja hiihtoreittejä. Lopulta merkinnät katosivat kokonaan, joten muutaman kilsan haahuilun jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin kotiin. Tai oikeastaan läheiseen juomapisteeseen, josta sitten oli vielä kaksi kilometriä takaisin mökille.

Maantiepyöräily Ylläksellä kyllä onnistuu. Itse ajoin 50 km kyläkierroksen Äkäslompolo-Ylläsjärvi-Hannukainen-Äkäslompolo. Reitille osuu muutama mojova ylämäki, erityisesti heti alkuun tuleva Ylläksen Maisemareitti ja 3,5 km pitkä jyrkähkö nousu oli aikamoisen haastava suoritus. Mutta ajoin tuon mäen kokonaan ylös. Mäen jälkeen on jonkun matkaa tasaista ja upeita maisemia, ja tämän jälkeen pääsee vedättämään alamäkeen yli 3 km ajan. Kovassa vastatuulessa ja polkematta sain tuossa alamäessä mittariin 63 km/h. Alamäkiosuuden jälkeen matka jatkuu normaalina ajona takaisin Äkäslompoloon, mutta Ylläsjärven ja Hannukaisen kylän välisellä osuudella näin säännöllisesti poroja ja ihmettelin myös asvaltin rakeisuutta ja huonoa kuntoa. Kädet hellänä ajelin lopulta kotiin, onneksi loppumatkasta sain myös myötätuulen avukseni. Ihan hyvä ajokokemus tuokin oli, ja pari muuta variaatiota jäi vielä varastoon tulevaisuuden reissuja ajatellen.

Lopuksi muutama kuvatodiste Ylläksen maisemista. Me ainakin nautimme.

Yksi Ylläksen DH-radan hyppyreistä. Voisi jäädä ajamatta.

Onneksi hyppyrin voi myös kiertää kallistetulla ja liukkaalla puutraililla. Voisi jäädä tämäkin ajamatta, ainakin kisavauhdilla.

Enemmän meidän ajoa, tosin huonokuntoiset pitkospuut eivät koskaan ole kuuluneet suosikkeihini.

Hieman polkuajoa, tätä kyllä riitti ihan mukavasti.

Maasturiajon päätös paikallisessa Selvässä Pyyssä. Laseissa IPA:aa ja lambiccia.

Kiipeämistä Pirunkurulla. Kovaa hommaa molempiin suuntiin, mun mielestä helpompaa ylöspäin kiivettäessä.

Ansaittu lepotauko Pirunkurun huiputuksen jälkeen.

Vaellusta Kesänkitunturin laella. Aivan uskomattoman hienot ja epätodelliset maisemat.

Lopuksi faktatietoa maantielenkistäni, osa I.

Maantielenkin toiset faktat, kyseessä nopeus- ja korkeuskäppyrät.

Kesäloma 2013 - urheilupäivityksiä

Jottei tämä meidän lomailu menisi täysin rentoiluksi, niin melkein jokaiselle päivälle on löytynyt myös paikka urheilulle. Tietysti normaalit, koirien kanssa tehdyt, päivävaellukset ovat aina avanneet päivän ohjelman, mutta sen lisäksi ainakin itse olen kaivannut lisää toimintaa.

Saariselkä, joka on ollut tähän mennessä kohteistamme paras ja monipuolisin, tarjoaa kyllä hyvin monenlaista harrastusmahdollisuutta. Ainakin meille pyöräilijöille. Maastopyöräilyt täällä ovat meille toki jo aiemmilta reissuilta tuttuja, ja tulevaisuudessa reittejä on tulossa lisää, ainakin näin uskovat elokuun lopussa täällä jo kolmannen kerran järjestettävän Saariselkä MTB:n järjestäjät. Hyvä niin, me ainakin kannatamme tätä ajatusta. Ehkäpä sitä itsekin jo ensi vuonna noissa kisoissa ja näissä maisemissa ajelee, sitä ei vielä tiedä.

Mutta useasti myös omatoimisuus kannattaa. Pari päivää sitten, kun lähdimme koirien kanssa Laanilan tutulta parkkipaikalta normaalille päivävaellukselle, niin aivan sattumalta törmäsimme ikivanhaan vaelluspolkuun nimeltä Ruijanpolku. Kyseinen polku on useita satoja vuosia vanha, ja myös vanhat merkkiviitat ovat ties miltä ajalta. Toki polku on merkitty myös uusiin reittikarttoihin, mutta sitä ei esimerkiksi löydy Laanilasta lähtevistä viitoista tai muistakaan. No, totesimme polun olevan mitä parhainta ajopolkua myös maastopyörille, ja kun emme olleet kansallispuiston alueella, niin päättelimme että polkua saa ajaa myös maastureilla.  

Ja näin myös tänään teimme. Etelärinteellä sijaitsevalta mökiltä lähdimme kelkkareittiä pitkin kohden Saariselän keskustaa, josta sitten piakkoin taas E4:n vieressä kulkevalle kelkkareitille. Kuuden kilometrin maastoajon jälkeen olimme Laanilassa, josta kyseinen Ruijanpolku lähtee. Sieltä sitten puhdasta ja upeaa singletrack-ajoa aina UK-Kansallispuiston rajalle saakka. Itse emme noin pitkälle tänään ajaneet, koska vesisade yltyi välillä ihan kovaksi. Tästä syystä itse käännyimme jossakin vaiheessa takasin kohti Laanilaa ja sieltä Saariselkää. Tuo Ruijanpolku oli kyllä hienoa ajettavaa koko matkalta, ja mikä parasta, emme nähneet ketään muita koko reitillä. No, pari poroa katseli meitä hieman epäluuloisena.

Sateen piiskaamina saavuimme Saariselälle, ja siellä itse päätin vielä vetää oman mäkitreenin. Eli paikalliselta Nesteeltä Kaunispään huipulle. Matkaa 2,6 kilometriä ja nousua ihan riittävästi. Kaikki tämä asvalttia myöten. Toki toinen vaihtoehto olisi ajaa tuo nousu kelkka- ja pulkkareittiä ylös, mutta jotenkin tuossa vesisateessa tämä vaihtoehto ei enään houkuttanut. Yksin sai tuota reittiä puskea ylös, ja sivutuuli yritti vesisateen säestyksellä häiritä mua mahdollisimman paljon, mutta lopulta olin huipulla. Sieltä Spessun nokka kohti alamäkeä ja mökkiämme. Sen verran navakka oli tuo vastatuuli, että edes alamäessä en maasturilla päässyt kuin 50 km/h, kun ilman tuulta huippunopeudet olisivat olleet ihan toiset. Mutta se on sitten eri tarina.

Suoritusarvokuvia ja -käppyröitä tulee tähän hieman myöhemmin.

Kesäloma 2013 - osa III

Täällä Saariselkä. Tiedossa tunturivaellusta, huippujen valloitusta maastopyörillä sekä toivon mukaan myös maantieajoa.

Saariselkä on meille jo aiemmilta kesäreissuilta tuttu, ja täällä olemme maastopyöräilleet jo 2000-luvun alusta saakka. Silloin maastossa oli vielä nähtävissä alkuperäisiä, ranskalaisen seikkailu-urheilijan Dominick Arduin, tekemiä maastoreittejä. Niistä ehkäpä legendaarisin on Kulmakurun reitti ja reitille osuva Tolosjoen ylitys kahlaamalla. Annen mukaan hänellä oli suuria vaikeuksia saada pyörä virtaavan joen ylitse, itse en kyllä muista että vettä ylityspaikassa olisi ollut yli 50 senttiä, mutta virtauksen kyllä muistan. No, siitäkin silloin selvittiin, joten legendahan siitä meillekin on tullut.

Kulmakurulle emme tällä reissulla taida ehtiä, joten läheisten huippujen eli Kaunispään, Palopään sekä Urupään kautta kiertävä reitti on ainakin yksi ajoreittimme. Poljettavia ylämäkiä kyllä riittää, sillä matkaa tuolle kierrokselle ei tule kuin vajaat 15 km, mutta nousumetrejä yli 500. Kuvia täsäkin sitten myöhemmin.

Ihan ainoita ihmisiä emme täällä Saariselällä ole, sillä tänä viikonloppuna täällä jytisevät myös moottoripyörät. Pohjois-Suomen suurin moottoripyörätapahtuma, Jänkhällä Jytisee 2013, tuo paljon väriä tuohon keskustaelämään. Paikallisen panimon henkilökunnan mukaan tämä tapahtuma on kesäkauden vilkkain viikonloppu. Itse en noista moottoroiduista kaksipyöräisistä juuri mitään ymmärrä, mutta upeita pyöriä on kyllä näkynyt. Ja tietysti liivimiehiä ja -naisia. Kaikki hyvin ystävällisiä keskenään, ja meidätkin hyväksyttiin joukkoon, vaikka meidän pyörissä ei hevosvoimia tai kuutioita juuri lainkaan ole.