Kesäloma 2013 - osa IV

Lappihan on meidän osalta jo kaukana pohjoisessa, tätä kirjoitan Kalajoen hiekkasärkiltä.
Mutta Lappiin ja sen tunnelmiin Ylläksen osalta palaan vielä hetkiseksi. Ylläs tarjosi meille upeaa vaellusta, erityisesti Kesänkitunturin huipulla ja Pirunkurua ylös kiivetessä fiilikset olivat korkealla. Aika uskomattomia paikkoja molemmat. Talvella Ylläksen Pirunkuru on tunnettu offarimesta ja myös paikka, jossa lumivyöryt ovat jokavuotisia. Kesällä mitään vaaraa ei tietysti ole, ja kurun kivisyys ja seinämien jyrkkyys kielivät talvisesta vyörypotentiaalista.

Ylläksen maastopyöräilymahdollisuudet eivät meidän mielestä ole kehittyneet muutamassa vuodessa juuri lainkaan. Downhill-osasto Gondolin yläasemalta on tietysti vaikuttava, ja itsekin kävelimme yhden DH-radan lävitse. Aika huimia hyppyreitä olisi tuolla radalla tarjolla, mutta epäi taida mun Spessu olevan oikea pyörä noihin DH-ajoihin. Eikä myöskään oma pää niitä kestäisi. XC-tyyppiseen maasto- ja polkuajeluun Ylläs voisi kyllä panostaa huomattavasti enemmän. Ostimme kartan, johon oli merkattu muutama maastoreitti, ja lähdimme maastoon polkemaan. Merkinnät olivat jatkuvasti aivan surkeita ja olemattomia, primääristi ajelimme kelkka- ja hiihtoreittejä. Lopulta merkinnät katosivat kokonaan, joten muutaman kilsan haahuilun jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin kotiin. Tai oikeastaan läheiseen juomapisteeseen, josta sitten oli vielä kaksi kilometriä takaisin mökille.

Maantiepyöräily Ylläksellä kyllä onnistuu. Itse ajoin 50 km kyläkierroksen Äkäslompolo-Ylläsjärvi-Hannukainen-Äkäslompolo. Reitille osuu muutama mojova ylämäki, erityisesti heti alkuun tuleva Ylläksen Maisemareitti ja 3,5 km pitkä jyrkähkö nousu oli aikamoisen haastava suoritus. Mutta ajoin tuon mäen kokonaan ylös. Mäen jälkeen on jonkun matkaa tasaista ja upeita maisemia, ja tämän jälkeen pääsee vedättämään alamäkeen yli 3 km ajan. Kovassa vastatuulessa ja polkematta sain tuossa alamäessä mittariin 63 km/h. Alamäkiosuuden jälkeen matka jatkuu normaalina ajona takaisin Äkäslompoloon, mutta Ylläsjärven ja Hannukaisen kylän välisellä osuudella näin säännöllisesti poroja ja ihmettelin myös asvaltin rakeisuutta ja huonoa kuntoa. Kädet hellänä ajelin lopulta kotiin, onneksi loppumatkasta sain myös myötätuulen avukseni. Ihan hyvä ajokokemus tuokin oli, ja pari muuta variaatiota jäi vielä varastoon tulevaisuuden reissuja ajatellen.

Lopuksi muutama kuvatodiste Ylläksen maisemista. Me ainakin nautimme.

Yksi Ylläksen DH-radan hyppyreistä. Voisi jäädä ajamatta.

Onneksi hyppyrin voi myös kiertää kallistetulla ja liukkaalla puutraililla. Voisi jäädä tämäkin ajamatta, ainakin kisavauhdilla.

Enemmän meidän ajoa, tosin huonokuntoiset pitkospuut eivät koskaan ole kuuluneet suosikkeihini.

Hieman polkuajoa, tätä kyllä riitti ihan mukavasti.

Maasturiajon päätös paikallisessa Selvässä Pyyssä. Laseissa IPA:aa ja lambiccia.

Kiipeämistä Pirunkurulla. Kovaa hommaa molempiin suuntiin, mun mielestä helpompaa ylöspäin kiivettäessä.

Ansaittu lepotauko Pirunkurun huiputuksen jälkeen.

Vaellusta Kesänkitunturin laella. Aivan uskomattoman hienot ja epätodelliset maisemat.

Lopuksi faktatietoa maantielenkistäni, osa I.

Maantielenkin toiset faktat, kyseessä nopeus- ja korkeuskäppyrät.