Kesäloma 2013 - urheilupäivityksiä

Jottei tämä meidän lomailu menisi täysin rentoiluksi, niin melkein jokaiselle päivälle on löytynyt myös paikka urheilulle. Tietysti normaalit, koirien kanssa tehdyt, päivävaellukset ovat aina avanneet päivän ohjelman, mutta sen lisäksi ainakin itse olen kaivannut lisää toimintaa.

Saariselkä, joka on ollut tähän mennessä kohteistamme paras ja monipuolisin, tarjoaa kyllä hyvin monenlaista harrastusmahdollisuutta. Ainakin meille pyöräilijöille. Maastopyöräilyt täällä ovat meille toki jo aiemmilta reissuilta tuttuja, ja tulevaisuudessa reittejä on tulossa lisää, ainakin näin uskovat elokuun lopussa täällä jo kolmannen kerran järjestettävän Saariselkä MTB:n järjestäjät. Hyvä niin, me ainakin kannatamme tätä ajatusta. Ehkäpä sitä itsekin jo ensi vuonna noissa kisoissa ja näissä maisemissa ajelee, sitä ei vielä tiedä.

Mutta useasti myös omatoimisuus kannattaa. Pari päivää sitten, kun lähdimme koirien kanssa Laanilan tutulta parkkipaikalta normaalille päivävaellukselle, niin aivan sattumalta törmäsimme ikivanhaan vaelluspolkuun nimeltä Ruijanpolku. Kyseinen polku on useita satoja vuosia vanha, ja myös vanhat merkkiviitat ovat ties miltä ajalta. Toki polku on merkitty myös uusiin reittikarttoihin, mutta sitä ei esimerkiksi löydy Laanilasta lähtevistä viitoista tai muistakaan. No, totesimme polun olevan mitä parhainta ajopolkua myös maastopyörille, ja kun emme olleet kansallispuiston alueella, niin päättelimme että polkua saa ajaa myös maastureilla.  

Ja näin myös tänään teimme. Etelärinteellä sijaitsevalta mökiltä lähdimme kelkkareittiä pitkin kohden Saariselän keskustaa, josta sitten piakkoin taas E4:n vieressä kulkevalle kelkkareitille. Kuuden kilometrin maastoajon jälkeen olimme Laanilassa, josta kyseinen Ruijanpolku lähtee. Sieltä sitten puhdasta ja upeaa singletrack-ajoa aina UK-Kansallispuiston rajalle saakka. Itse emme noin pitkälle tänään ajaneet, koska vesisade yltyi välillä ihan kovaksi. Tästä syystä itse käännyimme jossakin vaiheessa takasin kohti Laanilaa ja sieltä Saariselkää. Tuo Ruijanpolku oli kyllä hienoa ajettavaa koko matkalta, ja mikä parasta, emme nähneet ketään muita koko reitillä. No, pari poroa katseli meitä hieman epäluuloisena.

Sateen piiskaamina saavuimme Saariselälle, ja siellä itse päätin vielä vetää oman mäkitreenin. Eli paikalliselta Nesteeltä Kaunispään huipulle. Matkaa 2,6 kilometriä ja nousua ihan riittävästi. Kaikki tämä asvalttia myöten. Toki toinen vaihtoehto olisi ajaa tuo nousu kelkka- ja pulkkareittiä ylös, mutta jotenkin tuossa vesisateessa tämä vaihtoehto ei enään houkuttanut. Yksin sai tuota reittiä puskea ylös, ja sivutuuli yritti vesisateen säestyksellä häiritä mua mahdollisimman paljon, mutta lopulta olin huipulla. Sieltä Spessun nokka kohti alamäkeä ja mökkiämme. Sen verran navakka oli tuo vastatuuli, että edes alamäessä en maasturilla päässyt kuin 50 km/h, kun ilman tuulta huippunopeudet olisivat olleet ihan toiset. Mutta se on sitten eri tarina.

Suoritusarvokuvia ja -käppyröitä tulee tähän hieman myöhemmin.