Erilaiset moottorit

Meillä oli tänään käytössä erilaisia menopelejä.

Aamupäivällä issikkana iki-ihana Nesi, joka huiputti Nipasen mäen huomattavasti helpommin kuin pari maastopyöräilijää iltapäivällä.

Iltapäivällä kierrettiin TahjoMTB:n loppuosuus eli viimeiset 25 km. El Grande ajettiin muuten kerralla ylös. Loisto mäkitreeni.  Viimeistelyleiri tuntuu nyt niin hyvältä, että ensi vuonna ehkä uudestaan.

Loppuviikon koodit Lontoosta.

Vaelluksia

Tänään vaellettiin Tahkovuori ylös ja tutustuttiin läheiseen lehtojen suojelualueeseen. Mainio sää, ja siedettävä määrä hyttysiä. Vaellusreitti osoittautui mukavan haasteelliseksi ja vaati juoksukengin varustautuneilta haikkaajilta paljon keskittymiskykyä -erityisesti kivikkoisen laskeutumisen osalta.

Fysiologiset parametrit

Syntymäpäivä

Syntymäpäiviä on aina mukava juhlia, varsinkin kun kyseessä on itselleni rakkaan ihmisen juhlat. Menu oli italialaista alkuun ja loppuun, eli pinjansiemenillä ja rucolalla ryyditettyä tomaatti-mozarellasalaattia ja punaviinirisottoa. Lopuksi hyvää ja tuttua herkkua itävallasta ja juomalla sopivia juustoja. Alkujuomana tarjottiin aitoa kuplaa ja sen jälkeen herkullista Grand Cru Rieslingiä Alsacesta.

Myös lahjoja jaettiin, ja ilta oli kaikkiaan hyvin onnistunut.

Kinahmin huiputus

Kinahmi sijaitsee Savossa, tarkemmin sanottuna Nilsiässä, ja kaikille maastopyöräilyyn hivenen syvällisemmin sekaantuneille tuttu Tahkon MTB-kilpailuista. Tällä kertaa päätimme tutustua tuttuun kisareittiin jo aiemmin, samalla saimme hyvää mäkitreeniä, sillä tälläisiä korkeuseroja ei löydy kotiseuduilta.

Aluksi yritimme löytää Kinahmin alun Laitisenmäen hiekkatieltä, mutta kyseinen reippaita nousuja tarjonnut hiekkatie jatkui ja jatkui ja jatkui, joten 4,1 km:n matkan jälkeen käänsimme pyörät takaisin kohti Nilsiän keskustaa. Seuraava yritys tapahtui Nilsiän kivilouhoksen kautta, ja sieltä tuttu vauhdikas alamäki löytyikin. Nyt vedimme sen nousuna, ja samalla pystyin muistelemaan viimevuotista kunnon kaatumistani kyseisessä mäessä. Mäki loppui kivilouhoksen päälle, josta sitten lähti kunnon polkukipuaminen kohti Kinahmin huippua...

Matkalla kohti huippua tapasimme muutamia muita maastoilijoita, ja kaikki tuntuivat nauttivan ajamisesta Kinahmin poluilla. Lopulta saavutimme Kinahmin huipun, ja kyllähän sinne johtava polku oli teknisesti ihan haastava, ja kun sitä kisamoodissa kovilla sykkeillä painaa menemään, niin ei mikään ihme että myös kaatumisia tapahtuu. Itse Kinahmin päällä menee pitkä ja erinomaisesti merkitty single track, jonka ajelu oli sitten puhdasta nautintoa. Jossakin vaiheessa päätimme kääntyä takaisin, ja nyt siis vedettiin samat polut ja Kinahmin lasku, tällä kertaa ilman kaatumisia. Pari jalkautumista joutui kuitenkin tekemään, sen verran pahoja kiviä oli parissa kohtaa. Lopuksi reipas sade kasteli meidät tehokkaasti, joten ajoimme pikavauhtia asvalttia pitkin kotiin. Erinomainen treeni, ja Kinahmin huiputus ajamalla on aina hieno suoritus.

 

Talviturkki

On heitetty pois Syvärin Tahkonlahteen. Ulkona oli tapahtuman aika lämpotila suunnilleen +10 astetta, vesi oli varmaankin vielä kylmempää. Uintiosuus jäi kyllä lyhyeksi, alle minuuttiin.
Tähän psykoottiseen tapahtumaan minut tietenkin onnistui manipuloimaan rakas Mrs. T.

Mr. T.

LomaLomaLomaLomaLomaLomaLoma

Olemme Lomalla. Lomaan kuuluu tänäkin vuonna ylä- ja alamäkiä. Kuraset fillarit ja leveät hymyt. Eikä kiire minnekään.

I'm not a tourist, I live here

Jottei ihan menisi urheiluksi tämä bloginpito, niin ollaan me tehty muutakin viime aikoina. Kuten oltu kyläjuhlilla. Käpylän kyläjuhlilla, jotka pidetään tuossa naapurissa. Kerrankin voi kesken keikan bajamajojen sijaan kipittää omaan hygieeniseen vesiklosettiin. Voi onni ja autuus.

Ja tietysti kunnon festarihengessä lauantaina saatiin tuta niin sähkökatkos kuin vettä ja kuralätäköitä. Kuva Samuli Putrin liidaaman Pieliset-bändin osuudelta. Tuttua putromaista riimittelyä viululla ja naistaustoilla, hmmm. Tämä orkesteri vaatinee vielä hieman totuttelua täällä päässä.

Sunnuntaina hippasimme vielä katsastamaan Käpylä All-starsin setin, jossa solisteina mm. A. Kela, VilkkuMaija ja iki-ihana Ismo Aah Alanko. Kylätunnelmasta nautittiin Pohjolankadun pihakirppiksillä. Ja tietysti syötiin metrilakua.

Hyvä kylä tämä Käpylä.

Lisää treeniä

Viimeaikoina fillaritreenaaminen on taas tuntunut erittäin hyvältä, lieneekö syynä vielä aika vähäiset kilometrit tältä keväältä, vai lähestyvät kisat, mutta motivaatio on kyllä ollut kohdallaan. Myös hyvät säät ovat toki edesauttaneet treenaamista.

No, lauantaina vedimme pitkästä aikaa tuttua Luukki-Rinnekoti-R2000 reittiä siihen saakka kun sitä aikataulun puitteissa ehdimme ajamaan. Mukana oli tietysti Mrs. T sekä Mr. R, joka saapui paikalle tänä keväänä Klein Attitude rungon ympärille kasaamallaan jäykkiksellä. Kleinin muotokieli ja rungon väri oli täyttä 90-lukua, pyörän kaikki muut osat olivat sitten puhdasta high-endiä. Pyörän omistajan rakennustavoitteena oli saada pyörän L-kokoisesta alumiinirungosta huolimatta kokonaispaino pysymään alle 10 kilon, ja projektihan onnistui kiitettävästi. Koostaan huolimatta pyörä oli kevyt ja tietenkin erityisen hyvä kiipeämään ja kiihtymään. Itsekin entisenä Kleinin omistajana muistelin haikeana pyörän hienoja ominaisuuksia, mutta toki nykyinen kisapyöräkin kiihtyy ja kiipeää aika kiitettävästi.

Meille tuttu ajoreitti kulkee aluksi pitkin Luukin leveitä ulkoiluväyliä, joissa on hyvä pitää riittävää tempoa yllä. Reitillä on useita mäkiä, joissa voi sitten kokeilla eri nousutyylejä. Itse satulasta käsin katselin jäykkismiehen runttaamista putkelta, ja ajattelin että tuo se kyllä syö voimia. No, reitin paras osuus alkaa Rinnekodilta, eli noin 7 km:n ajon jälkeen. Merkittyä R2000-reittiä myöten kulkeva polku on teknisesti jo melko haastavaa, sisältäen sekä polkua, kallioita, juuria, kiven kiertoa että ainaista mutaa. Luonto oli myös kaatanut muutamia puita reitille, joten välillä saimme taas kantaa pyöriämme. Tällä osuudella on pituutta noin 6,5 km, ja se päättyy eräälle hiekkatielle.

Hiekkatietä pitkin R2000 jatkuu kohti Salmen ulkoilualuetta, mutta onneksi väliin mahtuu vielä yhden kilometrin mittainen kapea polkuosuus, joka menosuuntaan on hyvin viettävä, joten tarvittaessa vauhtia piisaa. Heti kun polku loppuu, niin on parempi kääntää pyörä ympäri ja palata takaisin. Nyt edessä on siis melkein kilometrin nousu, ja koska polulla on myös muutama kivikko, niin osaamattomat voivat siinä särkeä pyöränsä tai itsensä. Tämä polkuosuus vastaa hyvin Tahkon Kinahmin polkua ja sen olosuhteita, eli turhalla kiireellä lopputulos ei yleensä ole kovin hyvä.

Tästä eteenpäin ajoimme paluumatkan hiekka- ja asvalttiteitä pitkin Rinnekodille, sillä aikataulumme oli taas kerran venähtänyt. Rinnekodilta normireittiä takaisin, tällä kertaa mäki- ja vetoharjoituksen muodossa.

Taas kerran erinomainen treeni, pituutta 31 km ja puhdasta ajoaikaa 1 tunti 52 minuuttia.
Ohessa myös GPS:stä napattu ajoreitti:

Lisää treenikuvauksia ja paljon muuta myöhemmin tällä kanavalla.

Mr. T.

Paloheinän mäki

Eilen oli tiedossa Paloheinän mäkitreeni. Tämä tuttu mäki, jonka strategiset mitat ovat 400 metriä pituutta ja 30 metriä korkeuseroa, joten mäen keskimääräinen jyrkkyys on noin 7,5%, on jo vuosien ajan toiminut meille hyvänä treenialustana, ja ainahan mäkitreeni tuntuu pahalta.

Mutta eilen onnistuimme mielestämme erinomaisesti, lopputuloksena yhteensä 19 huiputusta, kolmella eri nousuvariaatiolla toteutettuna. Maastoversio on näistä selkeästi pahin, sillä Garminin mittari ilmoitti jyrkimmäksi nousukulmaksi jopa 21%, joka alkaa olemaan samaa luokkaa Tahkon Kinahmin tunkkausmäkien kanssa. Mutta eilen me molemmat ajettiin tämä maastoversio ylös, vieläpä kahdesti.

Lopuksi kevyempää palauttelua Haltialan tilan kautta, ja muutamia kotinurkkien polkuja ja lisää mäkiä. Kaikenkaikkiaan hieno treeni. Ohessa vielä mittaridatasta kaivettu reitti, muulla datalta en viitsi tätä blogia täyttää...

Noux

Fotot tältä päivältä Nuuksiosta. Kesäkeli. Tuttu maastoreitti oli säästä huolimatta jotakuinkin täysin vapaa muista kulkijoista, joten mikäs siellä oli Trekeillä päästellä. Maastotaidot olivat säilyneet yllättävän hyvinä, tai sitten optimaalinen sää ei ainakaan negatiivisesti vaikuttanut suoritukseemme.

Kyseinen maastoreittihän on pituudeltaan noin 8 km, joten siitä suunnistimme kohti Nuuksion Pitkäjärven ympäriajosta tuttuja polkuja, jotka olivat myös hyvässä ajokunnossa. Viimevuotisen metsätyön jäljiltä polkua on selvästi siivottu, joten se on sekä helppo löytää että mukava ajaa. Tämän polun loppuosa oli kyllä vielä niin märkä, että käänsimme kaksipyöräiset takaisin tulosuuntaan.

Paluumatkalla mäkitreenit, eli kaikki mukavat Nuuksion ylämäet. Lopputuloksena melkoiset sykepiikit, mutta mäet menivät ylös yllättävän tehokkaasti.




































































Ohessa myös ajamamme reitti Google Earthistä katsottuna. Reitillä oli kokonaisnousua 330 metriä, joka on jotakuinkin 1/4 siitä mitä Tahkolla pääsee 60 km lenkillä kokemaan.

Ai niin, lopuksi piti mainita sunnuntain ruokasetti, eli kunnon rasituksen jälkeen riittävästi hiilareita:
Kana-rakuuna lasagnea ja raparperimansikkapiirakkaa. Nam.


Mr. T.

Takapihalla

Meidän takapiha. Aurinkoa ja maitokahvia.

Mangusti Tavastialla

Kuka mahtoikaan esiintyä Tavalla eilen?





















Kuva-arvoitus lienee joillekin jo sen verran helppo, että oikean vastauksenkin voi tässä jo esittää:
Herra Ylppö & Ihmiset.

Keikka alkoi jo klo 21:30, ja vielä muutama minuutti ennen h-hetkeä Tavan rujonkaunis areena näytti melkein puolityhjältä. Mutta tämä ei meitä haitannut, päinvastoin. Näkymä ääni- ja valopöytien takaa lavalle oli esteetön, ravintolapalvelut toimivat mukavan nopeasti, tunnelma oli odottavan hektinen, ja kaikki muutkin asiat olivat kohdallaan.

Keikka alkoi tutusti kakkoslevyn aloituskappaleella "Riisu siipesi", ja kyllähän biisin mahtipontisuus, hieno valoshow sekä Herra Ylpön vokaalisuoritus veivät heti mennessään ja nostivat tunnelman hyvin korkealle.

Samaa tasoa olivat monet muutkin kappaleet, esimerkiksi vanhempi "Sata vuotta" toimi pitkästä aikaa erinomaisesti, samoin muut hivenen räyhäkkäämmät biisit.

Encorena esitetyt "Kleopatra" ja "Horros" toimivat hienoina lopetuksena, ja vikana biisinä coveroitu Doorsin "Alabama song" lopetti koko setin. Hieno veto, me kiitämme.

Ilta jatkui sitten Annankadun Loosessa, josta käpyläläiset kotiutuivat jo ennen yhtä.

Mr. T.

Hophophop

Tunnelmia tämänpäiväiseltä HCR:ltä. Hyvä Pojat!

Ennen lähtöä toisia hymyilyttää ja toiset ovat jo vakavammin keskittyneitä tulevaan koitokseen.
Syketasot olivat suunnilleen samanlaisia, reippaasti alle 80 lukemia oli luettavissa molempien mittareista.

Kun lähtölaukaus paukahti, niin sinne singahti myös Mr. R., itse en päässyt lainkaan samaan vauhtiin.
Lähtöryysiksessä joku astui kenkäni päälle, ja jouduin pysähtymään tilannetta korjaamaan.
Siitä kun selvittiin, niin lähdin etenemään tarkasti 6 min / km vauhtia oman Suuntoni ilmoittamana.
Onneksi jo kilometrin kohdalla havaitsin että mittarini näyttää liian lyhyttä matkaa (50 m / km), joten todellinen vauhtini olikin parempi...

Tässä vaiheessa olin jo saanut Mr. R.:n kiinni, ja juoksu sujui molemmilta oikein hyvin.
Matkaa takana noin 11 km.

Alakuvassa matkaa takana vajaat 14 km, ja toisella meistä alkoi vauhti jo hieman tuntua.
Kuvan jälkeen lisäsin hieman vauhtia, sillä juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja omasin mahdollisuudet jopa alle kahden tunnin loppuaikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tyytyväiset juoksijat maalissa tukijoukkojen kera. Mrs T. ja Nti. E. saavat erikoiskehut hyvistä huolto- ja kannustoimista, kuvaaja tietysti puuttuu kuvasta.

 

 

Mr. T.

Tiedossa tänään: HCR 2010

Tämän päivän ohjelma on ollut selvillä siitä lähtien, kun havaitsin että polvi on taas juoksukunnossa. Todellinen juoksukunto on tietysti arvoitus, sillä treenikilsoja ei ole tarpeeksi takana. Pisin testilenkki (16 km) meni kyllä ihan hyvin, joten uskon kyllä maalinauhan katkeavan. Loppuaika tulee olemaan selkeästi viimevuotista huonompi, mutta tällä kertaa se ei haittaa.

Sää ei kyllä ole meidän juoksijoiden puolella tänäkään vuonna, sillä reippaasti alle kymmenen asteen lämpötila ja mahdolliset sadekuurot pitävät koneiston reippaasti viileänä. No, juoksiessahan tulee tunnetusti aina kuuma, joten tällä mennään.

Raportti loppufiilareista sitten myöhemmin.

Mr. T.

Maitobaarissa

Tarinointi Ipanasta jatkossa täällä: http://sohveli.blogspot.com/

Bambina

Koiravauvamme on syntynyt tänään 5.5.2010.

Alma-mamma pyöräytti 6 virkeää ja elinvoimaista pentua, 4 poikaa ja 2 tylleröä. Brindlejä pikkuisia kaikki.

Tuleva perhe ja erityisesti Mami halkeaa Onnesta.

Paakkelsi

Lupasin pistää tupareissa tarjotun kuivakaakun ohjeen.

Tupla-choco olkaa hyvä:

Sekoita 3 dl vehnäjauhoja, 2 tl vaniljasokeria ja 2 tl leivinjauhetta.
Sekoita 200 g voita (RT) ja 2 dl sokeria. Lisää 3 egua yksitellen.
Yhdistä edelliset sekä lisää 100 g tummaa ja 100 g valkoista suklaata paloina.

Paista kakkua 175 C, noin 45 min. Jäähdytä 15 min, kumoa.

Kuumenna 150 voita ja 3 dl muscovadosokeria ja 3 rkl vaaleaa siirappia. Seos saa saeta hieman. Lisää loraus kahvilikööriä. Valuta osa kastikkeesta lämpimän kakun päälle ja tarjoa osa kakkuviipaleiden kanssa.

Grotesk in Wappu

Vappupäivä käynnistettiin raivaamalla koti (joku oli yön aikana kantanut kotiimme käsittämättömän määrän tyhjiä kuohuviinipulloja?), pukeutumalla juhlakostyymeihin ja nostamalla lasilliset hyvien ystävien kanssa (kiitos JT ja Mersu sekä pommacilla pistäytynyt Mr R).

Groteskin kokit vastasivat Vappulounaan toteuttamisesta tänä(kin) vuonna. Alku- ja jälkiruoka haettiin buffetista, pääruokana härän entrecôtea tai Niilin ahventa ja brandadeperunaa (brandad potatis, helt klart -terveisiä JT:lle). Kiitosta herui lasimestarinsillille, varhaisperunoille sekä inkiväärillä maustetulle suklaamousselle ja vadelma-marenkikakulle. Ja sille X:nnelle viinipullolle, jonka muut väittivät meidän tilanneen...

Saatettuamme turkulaiset junaan ja heipattuamme Mr J:n, hipsimme kotiin ja testasimme uuden yrttitarhamme mohito-minttua. Toimi.

Kiitoksia suurenmoiset ystävämme hyvistä bileistä. Lupaamme muuttaa taas pian.

Kyllä Hippi on Hipille Hippi

Vihdoin ja viimein saimme koottua kaverimme yhteen, kokoavana tekijänä oli kotimme tuparit. Kantavana teemana oli Käpylän henkeen sopiva hippi- ja taiteilijalook, jota seuraavat kuvat todistavat hienosti. Kokonaisuus oli mielestämme erittäin onnistunut, siitä kiitos kaikille vieraille ja naapureille voimme vain sanoa: kiitoksia ja anteeksi.

Ohessa luvattua kuvasatoa, joissa esiintyvät mm. Mr. R., Nti E, Mr G., Björn Borg, Esso-mies, tulevia taitelijoita ja hippejä sekä tietenkin Mrs. T...