Yo-laketti

On taas aika kaivaa ylioppilaslakki naftaliinista. Tänä vuonna ajattelin tehdä toisin ja valita yo-laketin.

Designed and thought by Kirsi Nisonen & Bob Helsinki.

Ensimmäiset 35 kilometriä

Nyt on ekat kilometrit käppyräsarvisella Colnagolla takana, joten pitäähän neitsytajosta jokin raportti kirjoittaa. Hieman omituisesta ajoasennosta huolimatta lenkki meni ihan kivasti, kaikki toimi ja myös kuljettaja on vielä hengissä.

Ekana cc-pyörän hyvät puolet:
+ se on kevyt polkea
+ se kiihtyy nopeasti
+ sillä pääsee kovaa

Ja sitten ne huonot puolet:
- Miksi ihmeessä pyörässä joka on tarkoitettu nopeaan ajoon on surkeat vannejarrut
- Ilman jousitusta ajaminen tuntuu kaikkialla kropassa
- Luotto kapeiden renkaiden pitoon ja kestävyyteen on aika heikkoa

Koska pyörässä vielä on 32 mm Schwalben Rocket Ron CX-kumit alla, niin sillä uskaltaa helposti myös läheiseen Keskuspuistoon. Siellä  isommat väylät olivat oikein hyvässä kunnossa, mutta useat pyörätiet olivat edelleen melkoisen sepelin peitossa ja tietenkin täynnä routavaurioita. Maasturilla tuollaiset eivät olisi mitään ongelmia, mutta luotto näiden kapeampien ja kevyempien renkaiden kestävyyteen ei vielä ole kovin kummoinen, joten ajaminen ei tuollaisilla alustoilla ollut kovin rentoa.

Lisäksi uusien asfalttireittien löytäminen on oma taiteenlajinsa. Esimerkiksi Kehä III:n vieressä menevää pyörätietä pitkin ajaminen ei ollut mitään herkkua, kiitos pölyn ja tuhansien autojen. Onneksi seuraavalla retkellä on mukana kartoilla varustettu Garmin Edge 800, joten eksyminen ei liene enään mahdollista.

Ohessa vielä pakolliset kuvaotokset:

Reitti, suunnistus ei mennyt ihan putkeen.

Ajoasu pyörätyyliin sopiva.

Pitkäkosken sillalla.

Eiköhän se ollut tässä, mennään kotiin.

 

Pääsiäisruokailua - sunnuntai

Pääsiäisen kolmannen ja viimeisen ruoka-aiheisen kirjoituksen paikka on tässä. Pääsiäissunnuntaille oli jo aikoja sitten sovittu ystäviemme T:n ja E:n tapaaminen hyvän ruoan ja mukavien hiihtomuistelujen merkeissä.

Hyvin keväinen ilta ei oikein sopinut lumisten kuvien ja videoiden katseluun, mutta kyllä niistä hyvät muistot jäi. Tux, Tux, Hintertux ja aiheeseen sopivat alkujuomat olivat makoisan kylmiä.

Itse ruokina tarjoiltiin leppoisaa seurusteluruokaa, eli alkuun valkosipuli-sahramikeittoa ja pääruokana karitsan jauhelihalla ja ricottajuustolla muhevoitettua lasagnea. Kaikkien keitosten pääidea oli pitkään keittäminen, ja erityisesti lasagnen tomaatti-jauhelihakastikkeessa useamman tunnin keittäminen maistui erittäin hyvin. Slow-food on aina ihmisen makuhermoille hyväksi. Jälkiruokana tarjottiin marenkikakkua, jonka makeutta toiset ylistävät ja joka toisille voi olla jo hieman liikaa. Sitäkään ei voi minään pikaruokana pitää, aamupäivällä Mrs. T. sen valmistelun aloitti.

Ruokien kanssa tarjottiin itävaltalaista Brundlmayerin Gruner Veltliner Alte Rebeniä vuodelta 2005, ja sitten erilaisia chianteja. Suosikiksi taisi nousta Marchesi Antinorin Peppoli Chianti Classico vuodelta 2008. Jälkiruoan kanssa tarjoiltu Gonzales Byassin Matusalem Oloroso Dulce sherry oli hyvin makeaa ja maittavaa, se pärjäsi hienosti marenkikakun kanssa.

Kiitoksia mukavasta illasta kaikille osallistujille, kaikkien iloksi ohessa vain muutama kuva.

Tästä se pohjan tekeminen lähtee, aikaahan tämä hieman vaatii...

Hitaasti, hitaasti...

Oheistuotteita valmiina pataan heitettäväksi.

Saisiko olla sellaiset pienet alkudrinksut Tuxin tyyliin ?

Alkukeitossa maistuu ainakin valkosipuli ja sahrami.

Skool, tästä se mukava ilta alkoi ja erityisesti jatkui.

Pääsiäisruokailuja - lankalauantai

Koska pitkäperjantai meni muiden aktiviteettien kanssa, ja ruokailussakin tyydyttiin torstain rääppiäisiin, niin pitihän sitä lauantaina taas kokata. Ennen kokkailuja asensimme koko perheen voimalla uuden liesituulettimen ja hienon ulkoilman kunniaksi kävimme kevään ensimmäisellä kalliopiknikillä, mutta ne ovat eri juttuja ne.

Meidän lähikauppamme on aivan erinomainen K-Supermarket Mustapekka, josta saa aina tuoretta kotimaista karitsaa. Tälläkin kertaa satsasimme siihen. Täten lauantaina nautittiin alkuun kevään ensimmäisistä parsoista tehdyt parsabruschettat, ja pääruokana karitsan ulkofilettä kahvikastikkeella. Lihan kaverina tarjottiin vihanneslisuke, joka oli koottu punasipulista, parsasta sekä kirsikkatomaateista. Näiden ruokien ohjeita en viitsi tähän kirjoittaa, mutta tarvittaessa ne on saatavilla tekstin kirjoittajalta.

Lopputuloksesta voidaan sanoa, että koko perhe nautti siitä. Nelijalkainen perheenjäsenemme näytti erityisesti tykkäävän pikkuruisista karitsan paloista, joita hänellekin annettiin maistettavaksi. Me aikuiset tykättiin kyllä kokonaisuudesta, ja alkupaloina tarjotut parsabruschettat olivat erityisen onnistuneita.

Hyvät viinit kruunasivat onnistuneen illallisen.

Ja oheen pakolliset kuvaotokset.

Tuoretta parsaa, olkaa hyvä.

Parsabruschettat dijonnaiskastikkeen kanssa, nam.

Pääruoka oli myös maittavaa.

Viini paranee aina karahvin kautta tarjoiltaessa.

Pääsiäisruokailuja - kiirastorstai

Pääsiäisenä kuuluu syödä hyvin. Näin me myös teimme.

Kiirastorstaina työpäivän jälkeen aloitettiin juhlapyhien nautiskelut pikaisesti tehdyllä punajuuripestopastalla. Punajuurista, sipuleista, pinjansiemenistä, basilikasta, öljystä, etikasta sekä mausteista keittämällä tehty pesto oli hyvin nopea ja helppo tehdä. Noin 15 minuutin keittämisen jälkeen soseutus sauvasekoittimella, ja pesto oli valmis.

Kun pesto vielä oli kiehumassa, niin sillä aikaa oli hyvä tehdä muut hommat. Eli riittävästi pastavettä kiehumaan, ja mozzarellajuustopalojen pilkkominen, niin ruokahan oli suunnilleen siinä. Kiehuvaan veteen hieman suolaa ja riittävästi pastaa, ja sitten vaan odottamaan pastan kypsymistä.

Kun pasta oli kypsää, niin vesien valutus pois ja tässä kohtaa poikkeuksellisesti hieman öljyä päälle. Tämä siitä syystä, että punajuuripesto ja pasta yhdistetään kuumentamalla ne kattilassa. Sitten kun yhdistelmä oli sopivan lämmintä, niin annokset lautaselle, ja päälle muutama sopivan kokoinen mozzarellapala. Koristeeksi vielä hieman paahdettuja pinjansiemeniä, niin sehän oli siinä.

Nautitaan hyvän valkoviinin kanssa, esimerkiksi Bucci Verdicchio Classico Superiore toimii todella hyvin pinjansiementen kanssa.

Ohessa vielä muutama snapshot kiirastorstain yksinkertaisesta illallisesta.

Valmis punajuuripestopasta

Ja tästä suoraan nauttimaan

Lankalauantai

Mitä tehdään lankalauantaina?

a) asennetaan uusi liesituuletin
b) mennään piknikille
c) illalla tehdään tuntikaupalla ruokaa ja yritetään pitää nälkäistä perheen naisväkeä pois keittiöstä...

Älä sammu aurinko

Maaliskuulla ilmestyneeltä Samuli Putron toiselta soololevyltä kuultiin jo viime kesänä muutamia kipaleita, mutta nyt oli kiinnostavaa nähdä mies pitkästä aikaa Tavastialla. Puoli täydelle/tyhjälle salille tarjoiltiin takuuvarmaa settiä. Bändin soitanto oli huomattavasti varmempaa kuin viime kesänä Käpylän Kyläjuhlilla nähty ensiesiintyminen, varsinkin Idols-bändissä rumpuja soittavan Sami Kuoppamäen toimintaa jaksoi ihastella. Taitaa mies oikeasti osaa soittaa niitä rumpuja. Itse Samuli oli oma itsensä, eli jo Kahvilan keikoilta tutut huonot välispiikit olivat yhä ennallaan, mutta itse soitanto ja laulaminen sujui kyllä.

Saaressa on aina sunnuntai

HP!

Suomen mestarit 2011

Jos sunnuntaina melkein itketti negatiivista vaalitulosta ihmetellessä, niin maanantaina oli sitten positiivisten kyynelten aika. 13 vuotta on aika pitkä aika odottaa mitä tahansa, ja silloin kun tätä mestaruutta viimeksi juhlittiin, ei ollut Facebookkia, Twitteriä tai edes blogeja. Nyt nämä kanavat ovat täynnä mielihyvää, hyvä niin.

Lyhyesti tähän loppuun, HIFK on jääkiekon Suomen mestari 2011. Kukaan ei vie sitä meiltä pois.
Eilen juhlittiin kuplajuomalla hyvin maltillisesti, pääsiäisenä sitten enemmän.


Mr. T.

Rouvan edit. Koska ylläoleva oli kirjoitettu monikossa/passiivissa, korostan, että ym. juhlinta koski ainoastaan yhtä perheenjäsentämme. Minä kannatan AIVAN TOISTA joukkuetta, joka on kesälomaillut jo pidemmän aikaa. Ja koira pidetään puolueettomalla maaperällä. Perheemme miespuoliselle jäsenelle oman joukkueensa juhliminen toki sallitaan, mutta jottei jäisi kellekään epäselväksi :)

Tämä kansa

Illalla olisi naurattanut, jollei olisi itkettänyt.

Kike Kimmon vaimo Elomaa > 13 000 ääntä. Muista nyt puhumattakaan.

Hölmö kansa.

Ja Niemen sivut tukossa.

Latium

Kulinaarimatkamme kakkososassa maistelimme italian parhaita makuna. Monissa alan julkaisuissa mainittu ja kehuttu Latium näytti kuinka italialaisilta sujuu fine dining. Ja sujuihan se. Palvelu oli aivan ensiluokkaista, mutta ei liian päällehyökkäävää, vaan tyylikästä ja hienolla tavalla huomaavaista.

Jos puhutaan ruoasta, niin valmiit menuvaihtoehdot eivät meitä innostaneet, joten valitsimme kolmen ruokalajin menun itse. Jätimme puhtaat alkupalat pois, ja aloitimme väliruokana tarjottavilla parsarisotolla ja makkararigatonilla. Helposti voidaan todeta että molempien valinnat olivat hyvin onnistuneita. Samoin keittiön lähettämät pikkuterveiset toimivat upeasti. Pääruokina tarjoiltiin kalaa, toisen lautasella oli meriahventa ja toisella piti olla miekkakalaa. Hovimestarin runsaan selityksen säestämänä miekkakala muuttui tonnikalaksi, syynä tähän oli miekkakalan toimitus- tai laatuvaikeudet. Molemmat pääruoat olivat toki maittavia, mutta eivät niin säväyttäviä kuin alkuruoat. Itse nauttimani tonnikala rucolasalaatin ja aurinkokuivattujen tomaattien kanssa maistui siltä miltä oikein kypsytetty tonnikala pitää maistua.

Ruokien kanssa nautittiin pullollinen erinomaista italialaista Pinot Noiria, joka toimi aivan upeasti sekä alkuruokien että hieman raskaampien kalaruokien kanssa.

Jälkiruokaosastosta otimme ravintolan erikoisuudet, eli setin makeita ravioleja. Näiden tarjoama makuelämys oli taas aivan upea, erityisesti mintturavioli ananas- ja kookoskastikkeella maistui liki taivaalliselta. Näiden kanssa nautittiin lasilliset makeaa Vin Santoa, josta toinen tykkäsi ja toinen ei. 

Kokonaisuutena Latium oli hieno kokemus, ja vaikka ravintola näyttää ulkoapäin tylsältä, niin sitä se ei tosiaan palvelun ja ruoan suhteen ole.


Mr. T.

Trishna

Lontoon matkalle ei tehty tällä kertaa suuriakaan etukäteissuunnitelmia. Paitsi. Pöytävarauksista ei tingitty.
Eilen herkuteltiin Trishnassa intialaisten makujen parissa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana paikan Alvar Aallon valaisimet.

Voimme suositella:

CHARGRILLED WILD TIGER PRAWN

Grüner Veltliner "Singerriedl" Federspiel, Weingut Gritsch, Austria 2009

AYLESBURY DUCK SEEKH KEBAB

Lost Barrel, Oveja Negra, Chile 2009

Lontoo

Fillarikausi 2011 avattu

Hieno ja aurinkoinen kevätsää, hop hop, ulos siitä. Näin tehtiin ja fillarointikausi 2011 startattiin. Ennen ajoa pikahuolto, ja sitten läheiseen Keskuspuistoon. Viikko sitten olimme bonganneet hienoja ja kestäviä ajopolkuja, joita urheat metsäpöyräilijät ja koiranulkoiluttajat olivat tallanneet ja ylläpitäneet, joten niille siis.

Valitettavasti viikko oli ollut poluille liikaa, ja nyt nämä reitit eivät kestäneet ajoa kuin muutaman metrin kerrallaan. Tämä jälkeen joko etupyörä sukelsi liian syvälle lumisohjoon, tai sitten kuljettajan taidot loppuivat ja jalkautuminen oli taas edessä. No, tätä kun riittävästi yritettiin ja huonoksi havaittiin, niin sitten palattiin isommille väylille. Siellä oli taas tiedossa kura-ajoa. Mutta jos siitä ei välittänyt, niin mukavaahan tuolla ulkona oli. Kotiin saavuttiin 23 kilsan taaperruksen jälkeen, kuraisina kuin mitkä. Onneksi lika on vain hyväksi, ja se lähtee helposti vedellä pois, joten nyt taas on varusteet kunnossa seuraavaa lenkkiä ajatellen.

Ohessa muutama pikaotos eiliseltä retkeltä.

Vanhat sotaratsut kevätretkellä

Ajoa takana noin 2 km...

Kyllähän tämä laji aina pistää hymyilyttämään

Kevät

Vaalit

Aamuista vaaliehdokkaiden tutkailua. Meidän äänet tosin annettiin jo ennakkoon.

Perjantaipasta

Perjantai-ilta on ehkä viikon paras hetki. Arkiviikko takana, ja edessä viikonloppu. Kuitenkin perjantaisin ei enään illalla huvita tuntia enempää keittiössä puuhata, joten simppelit pastaruoat ovat siihen oiva täsmäisku.

Etelä-Italian Napolin alueelta ja Campanian maakunnasta tuleva pastaruoka Spagetti Alla puttanesca on yksi alueen klassikoista. Suomeksi tuo taitaa tarkoittaa jotakin "pastaa ilotytön tyyliin", mutta ei anneta sen häiritä. Tämän yksinkertaisen pastaruoan parhaita puolia on sen nopeus, eli tämän valmistamiseen ei mene kuin puoli tuntia. Tämän seuralaisena kun tarjoaa jotakin hyvää vaaleaa leipää ja maukasta punaviiniä, niin loistava perjantai-illallinen on siinä.

Tarvittavat ainekset:

Sipulia (kaksi keskikokoista)
Valkosipulia (2-4 kynttä)
Chiliä (maun mukaan, voi jättää myös kokonaan pois)
Sardellifileitä (anjovisfileet kelpaavat myös)
Oliiveja (tietty kivellisiä, määrä maun mukaan esim. 1/3 tölkki)
Kapriksia (määrä mukaan, esim. 1/3 purkki)
Tölkkitomaatteja tai tomaattimurskaa (1 tölkki)
Kirsikkatomaatteja (6-8 kpl)
Basilikaa
Pastaa (esim. putkilomaista penneä)

Pilko sipulit, valkosipulit sekä chili. Freesaa ne kuumassa oliiviöljyssä ja lisää sardellifileet. Paista noin viisi minuuttia, kunnes fileet hajoavat. Lisää kaprikset ja oliivit. Itse en koskaan jaksa poistaa kiviä, mutta myös sen voi tehdä ja lisäksi pilkkoa oliivit pienemmiksi. Lisää tomaatit ja anna hautua 20-30 minuuttia, eli sen verran kun pastan keittäminen kestää. Loppuvaiheessa lisää halkaistut kirsikkatomaatit. Sekoita pastan kanssa, ja lisää päälle basilikanlehtiä. Ruoka on valmista nautittavaksi, nam.

Ohessa muutama kuvaotos, eli ruokaa alkuvaiheessa ja sitten lautasella. Laseissa Marchese Antinorin Chianti Classicoa vuodelta 2006.

Esivalmisteluja. Kuva ei sisällä tuotemainontaa.

Lämmin oliiviöljy odottelee kasviksia.

Valmis puttanesca-annos.

Pastaa, hyvää leipää ja punaviiniä. Aina toimiva setti.

Kirppuja torilla

Keväisin varataan pöytä Kirppikseltä ja puhdistetaan nurkat ja komerot kaikista turhista romppeista. Tämä päivä menikin vaatteita ja astioita lajitellessa ja hinnoitellessa. Huomenna kamojen roudaus Ainoon, ja viikon päästä loput kierrätyskeskukseen. Ja muutaman roposen noista voi ehkä tienatakin.