Iso-Syötteen maastopyöräilyt, osa 1.

Matkalla kohti oikeaa Lappia pysähdyimme Suomen eteläisempänä tunturina itseään mainostavassa Iso-Syötteessä. Paikka valikoitui kohteeksemme lähinnä siitä syystä, että netin tietotoimistojen mukaan sieltä löytyisi hyviä ja valmiiksi merkattuja maastopyöräreittejä. Ja onneksi tämä tieto piti hyvin paikkaansa.

Vaikka säät eivät meitä parhaimmalla tavalla lempineet, vaan sadetta ja kuuroja piisasi jatkuvasti, niin silti lähdimme reippaasti matkaan. Iso-Syötteen Luontokeskuksesta ostimme kartan, johon kaikki kolme ympyräreittiä oli merkitty, ja tällä kartalla luonnossa pärjäsi erittäin hyvin. Ensimmäisenä päivänä ajoimme 17 km pitkän "Syötteen kierroksen", joka oli monelta osin parasta maastopyöräilyä pitkästä aikaan.

Reitti kulki suunnilleen meidän mökin takapihalta, ja etenimme sen suuntaan Riihikumpu-Pytkynharju-Romekangas-Ansapolku-Luontokeskus-Iso-Syötteen ala-asema-mökki. Reitin voi myös ajaa toiseen suuntaan, ja erinomaiset reittimerkinnät helpottavat ajamista ihan kumpaan suuntaan tahansa. Virallisessa kartassa reittiä kuvataan vaikeusasteeltaan helpoksi, mutta itse väittäisin reittiä keskivaikeaksi.

Sateen liukastamilla pitkospuilla ja juurilla meillä meni tuohon kierrokseen hieman alla 3 tuntia, joten keskinopeus ei huimaksi noussut. Meistä molemmat eivät juuri perusta pitkospuillla ajamisesta, joten ensimmäiset 5 km menivät siitäkin syystä melkoisen hitaasti. Jatkuvat vesisateet olivat tehneet myös muita hidasteita/esteitä alkumatkalle, mutta onneksi jatkoimme eteenpäin. 
 
Nimittäin  loppureitti sisälsi erittäin upeaa single-trakkia, vauhdikasta ajoa harjumaisemissa ja lopussa melkoisen teknistä juurien ja kivien kiertoa.  Jos reitin alussa ei olisi ollut niin paljon liukkaita pitkospuuosuuksia ja jos reitillä olisi ollut hieman enemmän korkeuseroja, niin sitten kyseessä olisi ollut täysi kympin reitti. Nyt arvosanaksi voisi antaa 9-, ja erityiskiitokset voidaan antaa reitin merkintään maastossa. Reitin pinkin värisiä neliöitä oli kerrankin riittävästi, ja tiukemmissa paikoissa tai risteyspaikoissa oikea suunta oli vielä erikseen merkitty nuolimerkein. Erittäin hyvää työtä paikallisilta voimilta, tälläisiä ne merkinnät pitäisi aina olla.
 
Seuraavana päivänä ajoimme osuuksia "Pitämävaaran lenkistä", mutta siitä oma kirjoitus myöhemmin. Tässä kuvia tältä reitiltä. Parhaista ajopätkistä ei ole kuvia, niiden aikana nautittiin ajamisen riemusta...

Ihan alkuun hieman haastetta, kengät pois ja kahlaamaan...

Meidän molempien suosikkialusta, liukas pitkospuu.

Teoriassa tämänkin voisi ajaa alas, mutta jos nyt kuitenkin ensin miettisin...

Todellinen käpyreitti, aika hieno ajoalusta.

Tarkka ympyräreitti, ja vielä erinomaisesti merkattu.

 
 
Mr. T.