Iso-Syötteen maastopyöräilyt, osa 2.

Seuraava päivänä tavoitteenamme oli ajaa 25 km pitkä "Pitämävaaran lenkki". Tällekin reitille pääsimme helposti mökin läheisyydestä, ja toivekkaana lähdimme polkemaan kohti Portinojan laavua. Tien 862 ylityksen jälkeen kohtasimme tutut pitkospuut, jotka olivat tutun märkiä ja erittäin liukkaita. Onneksi tällä kertaa pitkospuita oli vain alle 200 metrin verran, joten aika nopeasti olimme taas ihan hyvällä maastoreitillä.

Noin kilometrin ajon jälkeen tuli eteen isompi ongelma. Nimittäin varmaankin sateista johtuen kymmenisen metriä leveäksi kasvaneen "kapean puron" ylitys. Tässä kohtaa pitkospuut olivat myös irronneet naulauksistaan, joten ne makailivat osittain veden alla, kallellaan ja tietysti erittäin liukkaina. Hetkisen ajan pohdiskelimme ylitysmahdollisuuksia, ja erityisesti sitä, kuinka märkänä siitä selviäisi, ja päädyimme kääntämään pyörämme takaisin tulosuuntaan. Jos kyseinen ongelma olisi tullut reitin loppupuolella ja lähellä mökkiämme, niin silloin tilanne olisi ollut toinen. Nyt halusimme vain ajaa enemmän kilometrejä.

Palasimme siis isolle tielle 862, ja sitä pitkin nopeasti kohtaan, jossa tämä samainen ympyräreitti ylittää sen toistamiseen. Tietysti edessämme oli jälleen meidän suunnattomasti rakastamia pitkospuita. Pienessä tihkusateessa niiden pinta oli taas pettävän liukas, joten tunkkaamiseksi ajaminen taas meni. Ja tällä kertaa tätä riitti liki 1,5 kilsan verran. Toki suunnilleen vieressä meni ajotie, mutta kun reitti oli merkattu tätä kautta meneväksi, niin siitä vaan Trekkejä työntäen ja välillä hitaasti ajaen tuokin matka edettiin.

Onneksi tämän jälkeen reitti muuttui oikeasti ajettavaksi. Aluksi nousua liki 500 metriä, ja sen jälkeen mukavaa ajelua Pikku-Syötteen ympäristössä. Kelosyötteelle meidän oli tarkoitus ajaa, mutta tähän mennessä aikaa oli kulunut jo sen verran, että lopulta käännyimme takaisin. Paluumatkahan meni sitten huomattavan nopeasti, alamäkeä oli kiva kunnon vauhdilla päästellä ja pitkospuut kierrettiin ajotien kautta.

Lopulta ajomatkaksi tuli vain 14 kilometriä, joten 9 kilsan maastopätkä jäi tästä reitistä ajamatta. Ehkä joskus toiste tämäkin lenkki tulee ajettua alusta loppuun. Myös tälle reitille pätee samat erityisplussat kuin ekalle reitille, eli merkkaaminen oli taas kerran ensiluokkaista. Muuten reittinä ajamamme pätkät eivät päässeet "Syötteen kierroksen" tasolle, samanlaista singletrakkia tai upeaa ja vaihtelevaa harjumaastoa emme kohdanneet. Tokihan tällä reitillä oli enemmän korkeuseroa, eli yksi melkoisen pitkä nousu ja lasku, mutta silti  kokonaisuutena tälle reitille voin antaa arvosanaksi 7+.

Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä, mukavaa singletrakkia.

Täällä ei voi ainakaan reitiltä eksyä, hyvä niin.

ööh, nämä pitkokset ovat irti, veden alla, vinossa ja todella liukkaita. Tästäkö pitäisi matkaa jatkaa ?

Juu ei, tästä ei sitten pääse ylitse millään. On tainut olla sateinen kesä.

Mr. T.