Mont Ventouxin valloitus

Tämä "Provencen jättiläisenä" tunnettu vuori sijaitsee Etelä-Ranskassa, ja sen ajaminen ylös on yksi fillarimaailman klassikoista. Ehkäpä Alpe d´Huex on vielä tunnetumpi, ja kenties vielä rajumpi.
Ventouxin erityispiirre on siellä vaikuttavat olosuhteet, kova Mistral-tuuli joko vastaan tai sivusta ja ei tietenkään yhtään tasaista kohtaa. Samoin nousun lähtöpisteessä Bedoinin kaupungissa voi olla hyvin kuuma, joten haasteita tuon ajamiseksi riittää monelta eri kantilta.

Vuorinousun strategiset mitat ovat 21 km pituutta, 1565 nousumetriä, keskijyrkkyys 7,6%, maksimijyrkkyys 10,5%. Tour de Francella tämä nousu on yksi klassikoista, viimeksi viime vuonna ja taas tänä vuonna tämä HC-kategoriaan kuuluva nousu on ohjelmassa. TdF:llä huippukuskit ajavat tämän suunnilleen tuntiin ylös, mutta tokihan heillä on ennen tätä ollut ohjelmassa sellainen 140-150 kilsaa muuta kisa-ajelua... 

No, tuolla autotallissa ei ollut tietoakaan tuulista, kuumuudesta tai kisakumppaneista, joten ei muuta kuin yksin matkaan. Reitti käynnistyy loivalla 3,2% nousulla, joka on pientä lämmittelyä tulevaan. Muutaman kilsan jälkeen jyrkkyys on kasvanut jo yli 5% lukemaan, ja yli 80 kadenssin pitäminen nostaa keskitehoja 350 watin hujakoille. Tiedän että tuollaisia lukemia en kovin pitkään kestä, joten jo tässä vaiheessa meikäläinen vaihtoi jo pienen eturattaan päälle, jolloin tehot putosivat 310-320 watin lukemiin. Samalla tietysti vauhti putosi. Tapponousu alkaa hieman kuuden kilometrin jälkeen. 9,5% jyrkkyys hyydyttää. Ja samaa riittää aivan huipulla sijaitsevaan maaliin saakka. Takana iso ratas ja edessä pieni ratas ja silti kadenssin pitäminen edes 80:n hujakoilla on itselleni todella kovan työn takana. Kovat kuskit pyörittävät aina 90-100 nopeudella, mutta syytetään heitä ainakin paremmasta kalustosta, ja ehkäpä he ovat myös kovempia kuskeja kuin minä.

Eka lyhyt tauko 11 km kohdalla, ei vaan pysty pitämään riittävää kadenssia yllä. Ja takaisin satulaan, matka jatkuu. Jyrkkää, jyrkkää ja vielä kerran jyrkkää. Sykkeet ovat yli jatkuvasti yli 160:n, joten aika kovilla ollaan. Tosin jos kyseessä olisi kisatilanne, niin sitten mentäisiin vielä kovemmilla sykkeillä. Seuraava tauko 15 km kohdalla, 1 min kuluttua takaisin satulaan. Enään 5 km jäljellä. Viimeinen lyhyt tauko 18,5 km kohdalla. Lopussa sikajyrkkä maalinousu, mutta vikat 300 metriä ylämäkeen vedän niin kovaa kuin jaksan. Ja lopulta olen maalissa. Tämä on siis nyt tehty. Aikaa tuohon nousuun meni 1 tunti ja 17 minuuttia.

Olihan aika kova treeni, ja luonnollisesti autotallissa ajaminen ei ole sama juttu kuin luonnossa, mutta kyllähän tuosta jonkin käsityksen saa. Ohessa statistiikkakäppyrät, ja tietysti muutama oikealta reitiltä otettu kuva. Tuo olisi kiva joskus ajaa oikeasti ylös...

Statistiikat fillarista

Ja datat Suunnosta

Lisää faktaa mittarista

Mäen profiili, on se jyrkkä.

Iisiä alkuun, tosin tämäkin on yli 3% nousua.

Lisää kierroksia koneeseen.

No niin, nyt se testi alkaa.

Lisää jyrkkyyttä.

Melkein maalissa, mutta silti neljä kilsaa jäljellä.

Nousussa kuolleen brittipolkijan muistomerkki, maaliin 1 km.

Huipulla. Ja maalissa. Ei vähään aikaan uudestaan.