Fillaritreenit ja Tahko MTB 2013

Onneksi sitä on ihan kohtuullisesti tullut treenattua tulevan viikonlopun Tahko MTB kisoihin, sillä kyseessä on kuitenkin yksi Suomen vaativimmista MTB-kisoista. Nousumetrejä tulee taas paljon, ja lämpöäkin on Nilsiään luvattu ihan kiitettävästi, joten oman koneiston kuntoa siellä tullaan taas testaamaan.

Oma 60 kilsan kisareitti noudattaa samaa kaavaa kuin ennenkin. Etukäteen reittiä voi käydä ihmettelemässä Tahko MTB:n sivujen kautta, eli tästä linkistä. Itse tulevana lauantaina omaa kisaani voi livenä käydä tsekkaamassa FB:n kautta, sillä omassa puhelimessani oleva Runtasticin Mountain Bike sovellus heittää livedataa omille FB kavereilleni. Tykkäsitte tai ette.

Kisan tulokset ovat sitten esillä lauantai-iltapäivällä. Kokonaiskisaa en tuskin voita, ja en sitä myöskään lähde tavoittelemaan, mutta oman kaveriryhmäni nopein ajattelin tänä(kin) vuonna olla. Omaa loppuaikaani en rupea arvioimaan, sillä se riippuu myös monista ulkopuolisista tekijöistä. Tavoitteena on tietysti ajaa kisa loppuun, ja loppuaika pitää alkaa nelosella.

Ohessa vielä kuva mun loppukevään toteutuneista juoksu- ja fillaritreeneistä. Parempaankin sitä olisi voinut pyrkiä, mutta onpa sitä ensi vuodelle sitten jotakin tavoitetta...

Juhannus

Meillä juhannusta on vietetty omien perinteiden mukaisesti, eli rentoa yhdessäoloa, paljon hyvää grilliruokaa ja monipuolisia juomia. Kaikki tämä ilman ainuttakaan matkustuskilometriä, eli ihan kotiympäristössä.

Meidän tapauksessa grilliruoka tarkoittaa itse alusta loppuun tehtyjä ruokia, ja hiiligrillillä valmistaminen ei koskaan tarkoita mitään pikaruokaa. Päinvastoin. Samoin keittiön puolella tehtyjen alkuvalmisteluihin kuluneita tunteja ei lasketa. Kaikki tämä on osa harrastustani, joten vapaaehtoista ja mukavaa puuhastelua tuo kaikki on ollut.

Juhannuksen menussa on ollut mm. seuraavia ruokia:
Karitsaburgereita ja -vartaita, kauden kasviksia, uusia perunoita, kuhaa ja tietysti gazpacho-keittoa. Lisukkeina paljon erilaisia maustekastikkeita, mm. chimurria, srirachaa, romescoa sekä monkeyglandia.

Hyvältähän ruoat ovat maistuneet, hiiligrillaus antaa aina oman spesiaalimakunsa lihoille ja kasviksille. Juomapolitiikka on ollut myös mukavan monipuolinen, meillä juhannukseen kuuluu aina sangrian valmistaminen, joten sitäkin on tullut nautittua.

Ohessa kuvaotoksia torstailta ja perjantailta, hyvää Juhannusta!

Chimurri-kastiketta tulossa.

Osa maustearsenaalista, kyllä näillä jo pärjää.

Karitsavartaiden marinadi valmistumassa.

Sriracha-kastike valmiina.

Gazpacho-keiton teko, osa 1

Gazpacho-keitto melkein valmiina.

Karitsaburgereihin olutmarinoituja sipuleita.

Aah, lasillinen sangriaa maistuu aina.

Monkeygland-kastike kypsymässä.

Mozzarellapalloja chilin ja basilikan kanssa.

Gazpacho-keittoa lautasella. Bonuksena paistettuja leipäkuutioita.

Kuhaa ja kasviksia. Erinomainen yhdistelmä.

Grillatut vartaat.

Karitsavartaita, kasviksia ja maustekastikkeita.

Jälkiruokana mansikoita ja jääviiniä kanadasta.

R.I.P. - Tony Soprano

Tony Sopranoa näytellyt James Gandolfini kuoli keskiviikkona Roomassa sydänkohtaukseen. 51-vuotiaan näyttelijän uraan mahtui useita hyviä elokuvia, mutta useimmat meistä muistavat hänet Sopranos TV-sarjan päätähtenä. Itselleni Sopranos sarja kolahti heti alusta alkaen, ja sarjan kaikki 86 jaksoa on tullut katsottua useamman kerran lävitse. Ja tämä suru-uutinen vaikuttaa myös siihen, että katselumaraton pitää taas aloittaa alusta, jos sitä vaikka nyt löytäisi sarjan viimeisen jakson "Made in America" lopulliset piiloviestit ja ymmärtäisi mitä siinä lopussa oikeasti tapahtuu. Itselleni on aivan selvää, että Sopranos on yhä edelleen maailman paras TV-sarja, ja en usko että olen yksin tämän mielipiteeni kanssa.

Gandolfinin roolityö ristiriitaisena Tony Sopranona, joka useasti toimi hyvin väkivaltaisena mafiapomona, ja toisaalta hyvin perhekeskeisenä ja eläinrakkaana perheen päänä, jää varmasti tv-historiaan. Hänen vahva roolityöskentely useammissa elokuvissa yleensä nosti kehnompienkin leffojen tasoa.

Lopuksi muutama "lainattu" kuvaotos Sopranos TV-sarjan päähahmoista, joista Tony oli tietysti selvä ykkönen. 

R.I.P. James Gandolfini.

Perhe.

Kaiken loppu vai uuden alku ?

Ykkösketju.

Aina hommat eivät mene putkeen.

Don´t mess with Tony, it´s payback time.

Rakastava perheenisä. Ja jotakin muuta.

Yksi sarjan tärkeimmistä kohtauspaikoista.

Kesäkuun viinitarinat, osa I

Viimeaikoina viinikaappeihimme on saapunut lähetyksiä ulkomailta. Viime perjantaina jakeluauto toi tilauksen Portugalista, jota olin jo odotellut toukokuulle. Kaapit täydentyivät kahdella laatikolla yhden Portugalin huipputuottajan, Esporaon, viineistä. Alentojossa sijaitsevan päätarhan tuotannosta vastaa aussie David Baverstock, joka on viime vuosina kehittynyt yhdeksi Portugalin arvostetuimmista viinintekijöistä.

Jo aiemmin tutun, ja Alkosta saatavan, Esporao Reserva 2010:n, lisäksi laatikoissa oli 4 pulloa hieman edullisempaa sekoitetta, Quatro Castas 2011:sta, sekä myös 4 pulloa harvemmin Portugalin ulkopuolelle toimitettavaa huippuviiniä talon toiselta tarhalta, Douron jokilaaksosta tulevaa Quinta Dos Murcas 2009:iä.

Osa ylläolevista pääsee testiin heti juhannuksen grillijuhlissa, mutta esimerkiksi tuota Murcasia ajattelin kypsytellä vielä muutaman vuoden.

Taste of Helsinki 2013

Kävimme lauantaina toista kertaa järjestetyssä Taste of Helsinki ruokatapahtumassa, ja voimme vakuuttaa että reissu kannatti tälläkin kertaa. Alkujonotuksen, joka käytännössä aiheutui lippujen tarkistamisista ja valuutanvaihdosta, jälkeen palvelut toimivat mainiosti koko alueella. Huippuravintoloita tapahtumassa oli 12 kappaletta, alkaen Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Gaijin:sta, Henri Alenin ja kumppaneiden Muru:sta jatkuen aina Kirkkonummella vaikuttavaan Bisto O Mat:iin ja Turun huippuhyvään Smöriin. Kaikki tapahtuman ravintolat olivat tehneet omat menunsa, ja niistä sai vanhaan malliin ostettua pieniä annoksia. Annosten hinnat olivat 4-6 markkaa. Kyllä, markkaa, joka oli alueen virallinen valuutta. Muunnossuhde 1:1 eurojen kanssa, eli mielestäni annosten hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan.

Viimevuotiseen verrattuna tapahtuman viinitarjonta oli parempaa ja monipuolisempaa. Itselleni paras hetki oli tavata Uusi-Seelantilaisen Julicher Estaten suomalainen viinintekijä Outi Jakovirta ja maistaa tarhan harvinaisempaa Sauvignon Blanc:ia ja jo aiemmin tuttua 99 Rows Pinot Noiria. SB oli tuoksultaan erinomainen, mutta maku ei ollut parhaimpien SB-viinien tasoa. Lisäksi maistoimme Belmondo Winesin osastolla Sukuloiden Barolo Meriamea, ja on kyllä sanottava että vuoden 2009 vuosikerran pullot saavat vielä olla viinikaapissa useamman vuoden. Viini oli vielä sen verran tiukkaa tavaraa, että useamman vuoden kypsytys tekee sille terää. Lupauksia viinissä kyllä on paljonkin, joten onneksi sitä aiemmin tuli useampi pullo hankittua.

Ja takaisin ruokaan. Oma suosikkini oli Murun karitsamakkara, Smörin alkuruoka ja taas kerran Murun pääruoka. Vaimo tykkäsi eniten Bisto O Matin haukiburgerista, ja myös Smörin graavikuha sai häneltä paljon pisteitä. Jälkiruoat eivät oikein sytyttäneet meitä, usealla ravintolalla oli raparperiä listoilla, mutta mitään täysosumaa ei kohdallemme osunut. Kotiin vietiin pikkulaatikollinen helsinkiläisen Good Pie Bakeryn macarons-leivoksia. Leipomon leipiä olemme viikonloppuisin nauttineet jo muutaman vuoden ajan, erinomaisia nekin ovat. Voimme suositella.

Kokonaisuus jäi hyvin voimakkaasti plussan puolelle. Vaikka alkujonotusta muutamat arvostelivatkin, ja ohikulkijat kutsuivat sitä "paremman väen ruokajonoksi", niin itse tapahtuma ei ollut mitään ruokasnobien näyttäytymispaikka. Joillakin ravintoloilla oli muutama pöytä, joihin ei pöytävarauksia saanut, mutta yleensä annokset syötiin baaripöytien ympärillä seisten. Jos jotain haluaisimme kritisoida, niin kyllähän se on ne kertakäyttölautaset ja -työkalut. Mutta ilmeisesti tuollaisessa tapahtumassa, jossa pystyy vaeltamaan ravintolasta toiseen ja ruokailu tapahtuu primääristi seisten, oikeiden lautasten, haarukoiden sekä veisten käyttäminen olisi liian haastavaa.
Muuten tapahtuma oli liki kympin arvoinen suoritus, toivottavasti se järjestetään vielä ensi vuonnakin.

Lopuksi kuvaotoksia eiliseltä illalta, njam njam...

Graavikuhaa a´la Smör

Smörin mozzarellaa ja erinomaisia savutomaatteja.

Ask tarjosi luomukaritsaa. Hyvin mureaa ja maittavaa.

Huippu haukiburgeri, näitä olisi pitänyt ostaa useampi.

Murun menu, tuli syötyä kokonaan lävitse. Toimiva setti.

Murun poppoolla oli vauhtia ja meininkiä. Hyvä meno.

   

Reitti 2000:n valloitus

Pari kuukautta sitten sovittu maastopyöräajelu tuli sitten tehtyä neljän miehen voimin.
Kaikki jotka tuota reittiä ovat ajelleet, tietävät että teknisesti reitti ei ole vaativa. Tekniikkaa tarvitaan ainoastaan Rinnekodin jälkeisessä oikeassa maastopätkässä, jonka pituus taitaa olla noin 6 kilsaa. Lisäksi me ajoimme Salmen ja Kattilan välisen osuuden osittain mukavaa polkua myöten, ja tuohon pätkään osui esimerkiksi reitin teknisesti vaativin alamäki.

Ylläoleva ei siis tarkoita etteikö R2000:n läpiajo olisi vaativa suoritus, päinvastoin. Vaativan tuosta tekee sen pituus ja useat tiukat ylämäet. Kovin ylämäkirumba löytyy tietysti Solvallan ja Pirttimäen väliseltä osuudelta, siellähän niitä mäkiä riittää, laskentatavasta riippuen 12 tai 13 kappaletta. Noista kaksi tai kolme on todella tiukkaa, ja yhteen noista nousuista tullaan suoraan 90 asteisen käännöksen jälkeen, joten siihen on aika hankala ladata kunnolla alkuvauhtia. Ja jos tuota mäkeä edeltävässä kunnon alamäessä päästelee liian kovaa menemään, niin sitten pyörä ei enään käänny tuohon mutkaan, vaan metsä kutsuu. Näin kävi meidän yhdelle ajajalle...

Omalta osaltani mittarifaktat voi käydä tsekkaamassa Garminin palvelusta, ja myös porukan muilta ajajilta löytyy sekä faktaa että videoita. Niitäkin voisi joskus linkittää tähän juttuun.

Kokonaisuutena reissu oli siis hyvä, ajoseura oli loistavaa, aurinko paistoi jatkuvasti ja maaliin päästiin melkein ilman tekniikkaongelmia. Seurueemme vanhin pyörä, eli Markuksen Gary Fisher Sugar 2+, ei aivan ilman ongelmia kestänyt loppuun saakka. Tästä syystä jouduimme Pirttimäellä muuttamaan ajoreittiä hieman lyhyemmäksi ja helpommaksi, eli tulimme takaisin kotiin Vihdintietä myöten, joten jätimme Serenan ja Petikon väliset ylämäet väliin.

Tässä myös Suunnon ilmoittama statistiikka eiliseltä ja ajettu reitti. Reittiä voin suositella kaikille kovasta rääkistä kiinnostuneille fillaristeille.

Lontoo 2013 kuvina

Edellinen Padilla tehty postaus oli ilman kuvia, mutta tokihan niitäkin otettiin. Tässä muutama otos, ja voin kyllä sanoa että teimme tuolla Lontoossa muutakin kuin söimme hyvin erilaisissa intialaisissa ravintoloissa, vaikkakin kuvat voivat väittää toista...

Cinnamon Kitchen - maistelumenun sisältö

Moti Mahal - lyhyempi maistelumenu.

Moti Mahal - tutut alkuvihannekset ja huippumausteet. Niin yksinkertaista ja erinomaisen makuista.

Moti Mahal - yksi alkuruoista, paneroitua juustoa ja luumuchutneytä

Moti Mahal - vielä alkuruokia, mausteista helmikanaa.

Moti Mahal - pääruoat.

Moti Mahal - pääruoat, erinomaista meriahventa maustekastikkeessa.

Moti Mahal - toinen pääruoka, tulista lammascurryä.

Moti Mahal - lopuksi jälkiruokia, erilaisia jäätelötikkareita.

Cinnamon Soho - alkudrinksut

Cinnamon Soho - paras osuus, eli erilaiset alkupalapullat.

Lopuksi näpsy pubin terassilta - Aspall siideri toimii aina.

Lontoo 2013

Suunniteltu lomareissu tänne Lontooseen on juuri päällä. Kaikki meikäläisen tuntevat tietävät että Lontoolla on oma spesiaalitilansa mun fiilistelysektorissa, eli en koskaan kyllästy tähän kaupunkiin.

Perusteluita tähän en viitsi kirjoittaa, mutta esimerkkinä käyköön loistavat ja erityisesti valtavirrasta poikkeavat vaatteiden shoppailumahdollisuudet. Toinen meille tärkeä ominaisuus on loistavat etnisen ruoan ravintolat.

Molempia ylläolevia ominaisuuksia olemme täällä jo huolella käyttäneet. Vaatepuolella omat kulut ovat olleet 35 puntaa, ja rakkaalla vaimollani sama kymmenkertaisesti, joten molemmat ovat saaneet sen mitä ovat halunneet.

Ruokapuolella olemme nauttineet huippuintialaista molempina iltoina. Tämähän oli tämän matkan tarkoitus, joten onnistumisista on ollut mukava nauttia. Eilinen illallinen Cinnamon Kitchenissä jäi laadullisesti hieman jälkeen tämäniltaisesta huippukokemuksesta Covent Gardenissa sijaitsevassa Moti Mahalissa. Motissa olimme olleet jo aiemmin, joten paikan taso ei tullut yllätyksenä, mutta on aina hienoa kokea huomattavan hienoa palvelua ja upeaa ruokaa. Hinnallisesti kumpikaan noista ravintoloista ei ole halpa, mutta hyvää ei saa halvalla.

Huomenna jatkamme kaupunkilomailua täällä, ehkäpä tämän paikallisoppaan tehtävänä on näyttää seuralaiselle taas jokin uusi kaupunginosa tai nähtävyys. Huominen illallinen on kuitenkin Sohossa, inkkaria tietenkin.