Oli tietysti kiva nähdä kuinka Ryhmiksen uusin, nykynaisten elämää esittävä "Kaaos" toimi. Mika Myllyaho ohjasi myös teoksen aiemman sisarteoksen "Paniikki", joka todistettavasti napsahti ainakin allekirjoittaneelle erittäin hyvin.
Eli odotukset tämän suhteet olivat kyllä korkealla. Tämäkin esitys on jo varmasti kehuttu hyvinkin monessa eri mediassa ja blogissa, joten en itsekään kuulu mihinkään vastarintaan, vaan komppaan muiden mukana.
Kaaos - Kolme vahvaa naista, rooleissa loistavat Elina Knihtilä, Mari Perankoski ja Minna Suuronen Ryhmiksen uudessa ihmissuhdekomediassa tai sanoisinko draamassa, jossa ystävykset etsivät elämäänsä oikeaa suuntaa.
Kuten kaikki tietävät, tämä näytelmä on aikaisemman Paniikin jatko-osa ja sisarteos, jossa kolme jotakuinkin hermoromahduksen partaalla keikkuvaa miestä on vaihtunut kolmeksi elämänsä solmuja aukovaksi naiseksi. Molemmat näytelmät osuivat erittäin hyvin maaliinsa, kuvasivat tarkkanäköisesti aikaansa ja nuoremman keskiluokan elämää.
Jos muistan oikein, niin Kaaos tuntui hieman synkemmältä kuin Paniikki, mutta se ei tietenkään tarkoita että se olisi yhtään huonompi kuin tämä Ryhmiksen edellinen kassamagneetti. Päinvastoin.
Kaaoksessa klassisella hissukkaopella Sofialla (Elina Knihtilä) keittää lopulta yli, ja tuntematon bisnessmies saa siitä osansa. Ja kerran vauhtiin päästyään Sofia ei enään hiljennä vauhtiaan. Apuun tulevat Sofian lapsuudenystävät Emmi (Mari Perankoski) ja Julia (Minna Suuronen), keskenään jatkuvasti tukkanuottasillaan olevat sisarukset, jotka käsittelevät kaikkia asioita täysin erilaisista
näkökulmista. Sisarusten neuvot ovat tietysti myös hyvin ristiriitaisia, mutta niiden avulla Sofia yrittää taas päästä takaisin raiteilleen ja saada myös otteen elämästään.
Lisäksi myös molemmilla sisaruksilla on omat vaikeutensa ja ote elämästä lipsuu heilläkin. Toinen riutuu täysin epätyydyttävässä avioliitossa ja toinen taas haikailee aina väärien miesten perään. Kuinka korjausliike heidän kohdallaan tapahtuu ja miten se vaikuttaa, niin sen jätän tässä kertomatta...
Voin varauksetta kehua tätä esitystä, itse en löytänyt tästä mitään moitittavaa, lopputulos oli erinomainen. Vaikka mielestäni kyseessä oli enemmän draama kuin komedia, niin kyllähän se myös monessa kohtaa nauratti.
Ainakin itselleni putosi täysillä Knihtilän esittämä leffamies ja hänen miesmaneerinsa ja Suurosen esittämä rehtori, joten hauskojakin kohtia näytöksestä löytyy ihan mukavasti. Lisäbonuksia näytöksen sopivasta pituudesta.
Eli jos lippuja on johonkin näytökseen jollakin keinolla saatavilla, tai jos Ryhmis tekee lisänäytöksiä, niin kipin kapin Pengerkadulle.
Mr. T.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
torstai 27. maaliskuuta 2008
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Tahko - kaikkea muuta paitsi...
Pääsiäinen Tahkolla - tulihan koettua.
Rinteet olivat juuri sitä mitä Tahkolla voi olla, onneksi kahtena ekana päivänä sää oli hyvä, joten rinteissäkin viihtyi. Pääsiäislauantaina hissijonot olivat pidemmät kuin rinteessä vietetty aika, ja tätä oli kaikilla rinnealueilla, joten innostuminen laski huomattavasti.
Mutta se missä Tahko on aina ollut hyvä, niin toimi jälleen. Eli tietysti voimakkaat afterit ja muut hiihtämisen ulkopuoliset asiat. Pehkussa jo klo 14 aivan käsittämätön meno päällä, pöydillä joraamista, mieletön häslinki ja tietysti kova veto päällä. Sieltä sitten jokainen vapaalla tyylillä Tahkon kovimmat rinteet alas, ja jatkoille Syvärin Kunkkuun. Sieltä sitten mökeille saunomaan ja muuta säätöä tekemään, ja illaksi Piazzalle huippuviihdykettä tsiigaamaan...
Meillä jäi Piazzat väliin, ei oikein napannut Scandinavian Hunks tai Jean S, mutta kyllä muuten kuvio tuli hyvin selväksi. Niin taisi tulla myös sillä primääristi naispuoleisella peruukkijengillä, jota oikeastaan näki vain Pehkussa ja Syvärissä.
Ja heillä oli aina erittäin kova kondis ja meno päällä...
Niin, ja nähtiinhän me siellä meidän kavereitakin tuolta alppireissulta, tosin Känämän jatkoi jo sieltä opittua linjaansa eli pötköttelyä, joten rinteet eivät taineet häntä juurikaan vaivata... :-)
Mr. T.
Rinteet olivat juuri sitä mitä Tahkolla voi olla, onneksi kahtena ekana päivänä sää oli hyvä, joten rinteissäkin viihtyi. Pääsiäislauantaina hissijonot olivat pidemmät kuin rinteessä vietetty aika, ja tätä oli kaikilla rinnealueilla, joten innostuminen laski huomattavasti.
Mutta se missä Tahko on aina ollut hyvä, niin toimi jälleen. Eli tietysti voimakkaat afterit ja muut hiihtämisen ulkopuoliset asiat. Pehkussa jo klo 14 aivan käsittämätön meno päällä, pöydillä joraamista, mieletön häslinki ja tietysti kova veto päällä. Sieltä sitten jokainen vapaalla tyylillä Tahkon kovimmat rinteet alas, ja jatkoille Syvärin Kunkkuun. Sieltä sitten mökeille saunomaan ja muuta säätöä tekemään, ja illaksi Piazzalle huippuviihdykettä tsiigaamaan...
Meillä jäi Piazzat väliin, ei oikein napannut Scandinavian Hunks tai Jean S, mutta kyllä muuten kuvio tuli hyvin selväksi. Niin taisi tulla myös sillä primääristi naispuoleisella peruukkijengillä, jota oikeastaan näki vain Pehkussa ja Syvärissä.
Ja heillä oli aina erittäin kova kondis ja meno päällä...
Niin, ja nähtiinhän me siellä meidän kavereitakin tuolta alppireissulta, tosin Känämän jatkoi jo sieltä opittua linjaansa eli pötköttelyä, joten rinteet eivät taineet häntä juurikaan vaivata... :-)
Mr. T.
Coen bros.
Käytiin tuossa muutama viikko sitten katsomassa Coen veljesten uutuus Menetty Maa (No Country For Old Men). Leffahan sittemmin meni jo voitti nipun Oscareita, ja itse väittäisin että ihan ansaitusti. Kokonaisuus olisi muuten ollut lähellä erinomaista, mutta alussa oli mielestäni liikaa turhaa väkivaltaisuutta, joka olisi ihan hyvin voitu jättää näyttämättä.
Parhaat roolihahmot olivat tietysti espanjalaisen Javier Bardemin esittämä psykotappaja uskomattomine hiuksineen, lisäksi veteraanisheriffiä näyttelevä Tommy Lee Jones teki myös hienon roolityön. Muutamia muitakin hyviä ja pienempiä sivurooleja elokuvasta löytyy, ja monestakin kohtaa voi huomata että kyseessä on Coen veljesten tekele. Ja hyvä sellainen, tosin mielestäni ei aivan heidän parhaan eli Fargon vertainen, mutta melkein.
Juonta ei tarvinne sen enempää kertoa, entinen Vietnam-veteraani löytää nipun kuolleita huumegangstoja ja paljon rahaa, ja päättää pitää rahat. No, tappaja perään ja poliisi ihmettelee nykymaailman julmuutta. Ratkaisun voi jokainen käydä katsomassa itse.
Javier Bardem on aivan uskomattoman hyvä roolissaan palkkatappajana, joka uskoo olevansa jumalasta seuraava tällä planeetalla. Hienot monologit ja ilmeettömyys vahvistavat roolisuoritusta. Ja luonnollisesti mukana on myös Coen veljeksille tutut sukkajutut, mitä ikinä ne heillä tarkoittavatkaan.
Lopuksi voisin sanoa, että Menetetty Maa on sellainen elokuva, joka jää tuonne takaraivoon vaivaamaan, ja joka tästä syystä on pakko nähdä pian uudestaan.
Mr. T.
Parhaat roolihahmot olivat tietysti espanjalaisen Javier Bardemin esittämä psykotappaja uskomattomine hiuksineen, lisäksi veteraanisheriffiä näyttelevä Tommy Lee Jones teki myös hienon roolityön. Muutamia muitakin hyviä ja pienempiä sivurooleja elokuvasta löytyy, ja monestakin kohtaa voi huomata että kyseessä on Coen veljesten tekele. Ja hyvä sellainen, tosin mielestäni ei aivan heidän parhaan eli Fargon vertainen, mutta melkein.
Juonta ei tarvinne sen enempää kertoa, entinen Vietnam-veteraani löytää nipun kuolleita huumegangstoja ja paljon rahaa, ja päättää pitää rahat. No, tappaja perään ja poliisi ihmettelee nykymaailman julmuutta. Ratkaisun voi jokainen käydä katsomassa itse.
Javier Bardem on aivan uskomattoman hyvä roolissaan palkkatappajana, joka uskoo olevansa jumalasta seuraava tällä planeetalla. Hienot monologit ja ilmeettömyys vahvistavat roolisuoritusta. Ja luonnollisesti mukana on myös Coen veljeksille tutut sukkajutut, mitä ikinä ne heillä tarkoittavatkaan.
Lopuksi voisin sanoa, että Menetetty Maa on sellainen elokuva, joka jää tuonne takaraivoon vaivaamaan, ja joka tästä syystä on pakko nähdä pian uudestaan.
Mr. T.
lauantai 15. maaliskuuta 2008
London calling
Vajaa viikko Englantia takana, ja kyllähän tämä taas vähäksi aikaa riittää.
Monet ovat ihmetelleet sitä miksi tykkään tästä maasta, jossa melkein jokainen asia tuntuu olevan ainakin 10 vuotta ja 2 tuntia Suomea jäljessä. No, tätä tykkäämistä on vaikea selittää joskus itsellenikin, mutta jokin tässä kokonaisuudessa mua vaan viihdyttää.
Yksi helposti nimettävä asia on loistavat intialaiset ravintolat, joita ainakin Lontoosta löytyy vaikka kuinka paljon. Eilen kävin illallisella Noor Jahan 2:ssa, joka sijaitsee melko lähdellä Paddingtonin asemaa (Sussex Place 26). Aivan loistavaa ruokaa, erityismainintana pappadum leipien kanssa tarjottavat superkastikkeet. Parempia en vähään aikaan ole maistanut. Vähän kallis paikkahan tuo on, normi-illallinen kahdella juomalla maksoi hieman yli 25 £, mutta kyllä kannatti.
Ehdottomasti suositeltava intialainen. Toki kyseisellä Paddingtonin alueella on muitakin intialaisia, itseasiassa niitä on siellä hyvin paljon, mutta itse olen mieltynyt tähän Noor Jahan 2:een...
Mr. T.
Monet ovat ihmetelleet sitä miksi tykkään tästä maasta, jossa melkein jokainen asia tuntuu olevan ainakin 10 vuotta ja 2 tuntia Suomea jäljessä. No, tätä tykkäämistä on vaikea selittää joskus itsellenikin, mutta jokin tässä kokonaisuudessa mua vaan viihdyttää.
Yksi helposti nimettävä asia on loistavat intialaiset ravintolat, joita ainakin Lontoosta löytyy vaikka kuinka paljon. Eilen kävin illallisella Noor Jahan 2:ssa, joka sijaitsee melko lähdellä Paddingtonin asemaa (Sussex Place 26). Aivan loistavaa ruokaa, erityismainintana pappadum leipien kanssa tarjottavat superkastikkeet. Parempia en vähään aikaan ole maistanut. Vähän kallis paikkahan tuo on, normi-illallinen kahdella juomalla maksoi hieman yli 25 £, mutta kyllä kannatti.
Ehdottomasti suositeltava intialainen. Toki kyseisellä Paddingtonin alueella on muitakin intialaisia, itseasiassa niitä on siellä hyvin paljon, mutta itse olen mieltynyt tähän Noor Jahan 2:een...
Mr. T.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Kevään urheilut - osa II
Itselläni toinen vuoden 2008 tärkeimmistä urheilutapahtumista on ensimmäiseen marathon-juoksuun osallistuminen. Luonnollisesti valitsin kisaksi Helsinki City Marathonin (HCM), joka juostaan elokuun 16. päivä.
Oikeastaan se että tämä olisi ensimmäinen marathon-juoksuni, ei pidä täysin paikkaansa. Nimittäin lähdin joskus kauan sitten nuorena miehenä HCM:ää juoksemaan, tapahtumaan mitenkään määrätietoisesti treenaten tai valmistuen.
No, tuolloin noin 15 vuotta sitten ainakin liian kova alkuvauhti kostautui ylitsepääsemättömän seinän muodossa, ja keskeytys hieman 32 km:n jälkeen oli tuolloin kohtaloni. Toivottavasti näin ei tule käymään tällä kertaa.
Eli nyt tavoitteenani on järkevän treenaamisen ja valmistautumisen, esim. levon ja tankkaamisen kautta, päästä maaliin ja juoksusta nauttiminen.
Toivottavasti myös loppuaikani tyydyttää myös itseäni :-)
Nyt jo muutamia vuosia jatkunut keskeytymätön juoksuharrastus antanee riittävän pohjan marathonin läpiviemiseksi.
Pitkiä PK-lenkkejä on vedetty läpi lumi- ja räntäsateen, ja syke- sekä matkamittarilla on pyritty pitämään sykkeet ja vauhti riittävän alhaalla.
Välillä on tietysti treenattu myös VK-vauhtia, mutta tällöin lenkin pituus on yleensä ollut 10 kilometrin hujakoilla.
Jatkuva duunimatkustaminen tietysti hieman hankaloittaa säännöllistä treenaamista, mutta onneksi juoksukamat mahtuvat pieneen tilaan. Nytkin ne ovat mukana täällä Englannissa, josta tätä kirjoitan, mutta säät ovat taas kerran täällä
saarella osoittautuneet hivenen haastaviksi. Haasteista huolimatta olen päässyt täällä kahdesti lenkille, toinen oli VK-vauhtinen 9 km ja toinen PK-vauhdilla tehty 11 km. Kohtuullisen vilkkaan ajotien vieressä juokseminen ei tietenkään ole
sitä kaikkein parasta juoksua, mutta tulipahan taas ihmeteltyä englantilaisten liikennekulttuuria muutaman kerran.
Ennen tuota h-hetkeä käydään tietysti katsastamassa kevään juoksukunto Helsingin 1/2 marathonilla, eli HCR:ssä 10.5.
Parina viime vuonna loppuaikani HCR:ssä on ollut alle 2 tunnin, viime vuonna jopa selkeästi alle, joten tämänvuotinen aika voi taas olla yllätys ainakin itselleni. Toivottavasti positiivinen sellainen. Ja jo ennen HCR:ää pitää aloittaa yli 20 km:n PK-lenkkien vetäminen, ja kesällä pitää sitten pyrkiä juoksemaan muutama yli 30 km:n pyrähdys...
HCR:n ja kesäkuun lopun Tahko MTB:n jälkeen alkaa primääritreenaaminen HCM:ään, toivottavasti 1,5 kuukautta riittää tähän.
Elokuussahan tämä sitten nähdään.
Mr. T.
Oikeastaan se että tämä olisi ensimmäinen marathon-juoksuni, ei pidä täysin paikkaansa. Nimittäin lähdin joskus kauan sitten nuorena miehenä HCM:ää juoksemaan, tapahtumaan mitenkään määrätietoisesti treenaten tai valmistuen.
No, tuolloin noin 15 vuotta sitten ainakin liian kova alkuvauhti kostautui ylitsepääsemättömän seinän muodossa, ja keskeytys hieman 32 km:n jälkeen oli tuolloin kohtaloni. Toivottavasti näin ei tule käymään tällä kertaa.
Eli nyt tavoitteenani on järkevän treenaamisen ja valmistautumisen, esim. levon ja tankkaamisen kautta, päästä maaliin ja juoksusta nauttiminen.
Toivottavasti myös loppuaikani tyydyttää myös itseäni :-)
Nyt jo muutamia vuosia jatkunut keskeytymätön juoksuharrastus antanee riittävän pohjan marathonin läpiviemiseksi.
Pitkiä PK-lenkkejä on vedetty läpi lumi- ja räntäsateen, ja syke- sekä matkamittarilla on pyritty pitämään sykkeet ja vauhti riittävän alhaalla.
Välillä on tietysti treenattu myös VK-vauhtia, mutta tällöin lenkin pituus on yleensä ollut 10 kilometrin hujakoilla.
Jatkuva duunimatkustaminen tietysti hieman hankaloittaa säännöllistä treenaamista, mutta onneksi juoksukamat mahtuvat pieneen tilaan. Nytkin ne ovat mukana täällä Englannissa, josta tätä kirjoitan, mutta säät ovat taas kerran täällä
saarella osoittautuneet hivenen haastaviksi. Haasteista huolimatta olen päässyt täällä kahdesti lenkille, toinen oli VK-vauhtinen 9 km ja toinen PK-vauhdilla tehty 11 km. Kohtuullisen vilkkaan ajotien vieressä juokseminen ei tietenkään ole
sitä kaikkein parasta juoksua, mutta tulipahan taas ihmeteltyä englantilaisten liikennekulttuuria muutaman kerran.
Ennen tuota h-hetkeä käydään tietysti katsastamassa kevään juoksukunto Helsingin 1/2 marathonilla, eli HCR:ssä 10.5.
Parina viime vuonna loppuaikani HCR:ssä on ollut alle 2 tunnin, viime vuonna jopa selkeästi alle, joten tämänvuotinen aika voi taas olla yllätys ainakin itselleni. Toivottavasti positiivinen sellainen. Ja jo ennen HCR:ää pitää aloittaa yli 20 km:n PK-lenkkien vetäminen, ja kesällä pitää sitten pyrkiä juoksemaan muutama yli 30 km:n pyrähdys...
HCR:n ja kesäkuun lopun Tahko MTB:n jälkeen alkaa primääritreenaaminen HCM:ään, toivottavasti 1,5 kuukautta riittää tähän.
Elokuussahan tämä sitten nähdään.
Mr. T.
Teatterikevät 2008 - osa I
Sinänsä näissä meidän valinnoissa ei ollut mitään yllättävää, eli valintamme napsahtivat taas kerran Q-Teatteriin ja Ryhmikseen.
Q:n "Peltirumpua" on varmasti hehkutettu aika monessakin lehdessä ja blogissa, mutta ainakin omin silmin katsottuna se ei tarjonnut mitään käsittämättömän hienoa teatterikokemusta. Itse juoni ja tapahtumat lienevät tuttuja useimmille
Gunter Grassin klassikkoromaanista, joten ei siitä sen enempää. Näyttelijätyö on monelta osin oikein hyvää, erityismaininnat tietysti Outi Kavenin loistosuorituksesta pääroolissaan Oskarina, sekä mielestäni myös Pirjo Lonka Agnesin äitiroolissa oli kehumisen arvoinen.
Myös esityksen valo- ja ääniratkaisut olivat toimivia, ja ne yhdistettynä Q:n teatteritilaan ja lavan takana olleeseen isoon peltirumpuun lisäsivät kokonaisuuteen sitä synkkyyttä, joka tarinassa oli jatkuvasti mukana.
Miinuspuolesta voisi mainita ainakin esityksen pituuden (yli 3 tuntia), ja tietynlaisen vanhanaikaisuuden. Lopputuloksena voisin sanoa että esitys oli kyllä ihan hyvä, mutta se ei tule pääsemään "unohtumattomat esitykset" listalleni.
Maaliskuun loppupuolella pääsemme tsekkaamaan tuon Ryhmiksen paljon kehutun Kaaoksen, siitä sitten silloin lisää.
Mr. T.
Q:n "Peltirumpua" on varmasti hehkutettu aika monessakin lehdessä ja blogissa, mutta ainakin omin silmin katsottuna se ei tarjonnut mitään käsittämättömän hienoa teatterikokemusta. Itse juoni ja tapahtumat lienevät tuttuja useimmille
Gunter Grassin klassikkoromaanista, joten ei siitä sen enempää. Näyttelijätyö on monelta osin oikein hyvää, erityismaininnat tietysti Outi Kavenin loistosuorituksesta pääroolissaan Oskarina, sekä mielestäni myös Pirjo Lonka Agnesin äitiroolissa oli kehumisen arvoinen.
Myös esityksen valo- ja ääniratkaisut olivat toimivia, ja ne yhdistettynä Q:n teatteritilaan ja lavan takana olleeseen isoon peltirumpuun lisäsivät kokonaisuuteen sitä synkkyyttä, joka tarinassa oli jatkuvasti mukana.
Miinuspuolesta voisi mainita ainakin esityksen pituuden (yli 3 tuntia), ja tietynlaisen vanhanaikaisuuden. Lopputuloksena voisin sanoa että esitys oli kyllä ihan hyvä, mutta se ei tule pääsemään "unohtumattomat esitykset" listalleni.
Maaliskuun loppupuolella pääsemme tsekkaamaan tuon Ryhmiksen paljon kehutun Kaaoksen, siitä sitten silloin lisää.
Mr. T.
Kevään urheilut - osa I
Alpeille vietetyn korkean paikan leirin jälkeen on arki taas palannut kuvioihin. Valitettavasti haluaisin sanoa, mutta toisaalta myös sana "onneksi" vilahtelee välillä silmieni ohi. Käytännössä skimba- tai snoukkamatkoilla myös muiden lajien
treenaaminen on mahdollista, mutta aika laihaksi se tälläkin kertaa jäi. Kun sitä kuitenkin niin harvoin pääsee oikeisiin mäkiin ja kunnollisiin offarimaastoihin, niin ei sitä kyllä millään malta mitään välipäiviä pitää, joten se siitä vaihtoehtoisesta treenaamisesta.
Suomen aikainen kevät, tai mahdollisesti ilmastonmuutoksen aiheuttama normitilanne, on mahdollistanut maastopyöräilyt koko maaliskuun ajan. Toki vielä on ollut tarvetta pyörän nastarenkaille, sillä lunta ja erityisesti lumen alta löytyvää jäätä
löytyy vielä jokaisesta metsästä. Esimerkiksi viime viikonlopun ajelut Luukista kohti Lakistoa/Rinnekotia olivat melko lumisia ja raskaita. Suojalumi teki ajamisesta
erityisen raskasta, ja pyörää joutui työntämään useamman kerran. Oliko vika ajajassa, tekniikassa vai missä, siitä emme porukalla päässeet yhteisymmärrykseen.
Todennäköisesti homma olisi edennyt vielä huonommin ilman nastoja, sillä siellä missä pääsi ajamaan kunnollista vauhtia, niin eturengas meinasi lähteä omille teilleen jopa nastojen kanssa. Mutta lopulta onnistuneen parituntisen lenkin jälkeen voi aina todeta: "kyllä huonokin ulkopyöräily sisällä tahkoamisen pesee 6 - 0"
Ei muuta.
Mr. T.
treenaaminen on mahdollista, mutta aika laihaksi se tälläkin kertaa jäi. Kun sitä kuitenkin niin harvoin pääsee oikeisiin mäkiin ja kunnollisiin offarimaastoihin, niin ei sitä kyllä millään malta mitään välipäiviä pitää, joten se siitä vaihtoehtoisesta treenaamisesta.
Suomen aikainen kevät, tai mahdollisesti ilmastonmuutoksen aiheuttama normitilanne, on mahdollistanut maastopyöräilyt koko maaliskuun ajan. Toki vielä on ollut tarvetta pyörän nastarenkaille, sillä lunta ja erityisesti lumen alta löytyvää jäätä
löytyy vielä jokaisesta metsästä. Esimerkiksi viime viikonlopun ajelut Luukista kohti Lakistoa/Rinnekotia olivat melko lumisia ja raskaita. Suojalumi teki ajamisesta
erityisen raskasta, ja pyörää joutui työntämään useamman kerran. Oliko vika ajajassa, tekniikassa vai missä, siitä emme porukalla päässeet yhteisymmärrykseen.
Todennäköisesti homma olisi edennyt vielä huonommin ilman nastoja, sillä siellä missä pääsi ajamaan kunnollista vauhtia, niin eturengas meinasi lähteä omille teilleen jopa nastojen kanssa. Mutta lopulta onnistuneen parituntisen lenkin jälkeen voi aina todeta: "kyllä huonokin ulkopyöräily sisällä tahkoamisen pesee 6 - 0"
Ei muuta.
Mr. T.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Alkuvuoden 2008 parhaat levyt
Raflaava otsikko, mutta omalta kantilta katsottuna tästä ei ole kahta sanaa:
Herrä Ylppö ja Ihmiset: Sata Vuotta
Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kauko Röyhkä & Riku Mattila
Molempia on viimeaikoina tullut kuunneltua hyvin paljon, ja tällä hetkellä Kaukon levy kuullostaa jopa hieman paremmalta kuin Herra Ylpön.
Kauko & Riku yhdistelmä on tietysti toiminut jo aikoja sitten Narttu kuvioissa, mutta että edelleen kaksikko pystyy tälläiseen tasoon, niin kyllähän se hivenen yllättää. Kokonaisuus on hyvin vahva, mutta mielestäni muutama biisi silti nousee muiden yläpuolelle:
* Helvetti
* Hotelli
* Anna
* Kaks vuotta sujut
Niin, ja jos siirrytään toiseen levyyn, eli Herra Ylpön ja Ihmisten uutuuteen,
niin tämä bändi on varmaankin yksi lauttasaarelaisen Herra Ylpön sivuprojekteista, ja sinänsä on hauskaa että sekä hän että Kauko Röyhkä asuvat samalla alueella.
Etteivat vaan olisivat jopa naapureita, ja siellä jossakin kalaravintolassa on sitten yhdessä "loppueditoitu" nämäkin levyt...
No, odotukset tämän levyn suhteen olivat selkeästi kovemmat kuin esim. Kaukon vastaavan, sillä Herra Ylpön primääriorkesteri Maj Karma on kuulunut vuosia oman diggailulistani kovimpaan kärkeen. Lisäksi eka sinkkulohkaisu "Sata Vuotta" lupasi melkoisesti erilaista materiaalia. Ennakko-odotuksista poiketen levyllä onkin yllättävän paljon Maj Karma tyyppistä rypistystä, joka toisaalta on hyvin tutun ja varman kuuluista, mutta toisaalta taas olisin jopa toivonut että suurimmat paahtamiset olisivat jätetty seuraavalle Maj Karman levylle.
Jos levyltä halutaan hakea huippukohtia, niin tokihan niitäkin löytyy. Esimerkiksi Nelosen uutuussarjan mainoksen musiikkina kuuluva "Kleopatra" tulee varmasti kuulumaan vuoden 2008 parhaimpiin kotimaisiin kappaleisiin.
Tekstissä mainittujen kappaleiden lisäksi muita itseäni erityisesti innostavat kappaleet ovat:
* Tyttö epäkunnossa
* Videovuokraamon tyttö
* Loppu
Loppukaneettina voisin sanoa että tässä on kaksi levyä jotka tulevat kestämään paljon kuuntelua. Todennäköisesti näistä kahdesta Kauko Röyhkän & Riku Mattilan uusin tuotos tulee löytymään vielä vuosien jälkeen omalta "todella kovat levyt" listalta...
Mr. T.
Herrä Ylppö ja Ihmiset: Sata Vuotta
Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Kauko Röyhkä & Riku Mattila
Molempia on viimeaikoina tullut kuunneltua hyvin paljon, ja tällä hetkellä Kaukon levy kuullostaa jopa hieman paremmalta kuin Herra Ylpön.
Kauko & Riku yhdistelmä on tietysti toiminut jo aikoja sitten Narttu kuvioissa, mutta että edelleen kaksikko pystyy tälläiseen tasoon, niin kyllähän se hivenen yllättää. Kokonaisuus on hyvin vahva, mutta mielestäni muutama biisi silti nousee muiden yläpuolelle:
* Helvetti
* Hotelli
* Anna
* Kaks vuotta sujut
Niin, ja jos siirrytään toiseen levyyn, eli Herra Ylpön ja Ihmisten uutuuteen,
niin tämä bändi on varmaankin yksi lauttasaarelaisen Herra Ylpön sivuprojekteista, ja sinänsä on hauskaa että sekä hän että Kauko Röyhkä asuvat samalla alueella.
Etteivat vaan olisivat jopa naapureita, ja siellä jossakin kalaravintolassa on sitten yhdessä "loppueditoitu" nämäkin levyt...
No, odotukset tämän levyn suhteen olivat selkeästi kovemmat kuin esim. Kaukon vastaavan, sillä Herra Ylpön primääriorkesteri Maj Karma on kuulunut vuosia oman diggailulistani kovimpaan kärkeen. Lisäksi eka sinkkulohkaisu "Sata Vuotta" lupasi melkoisesti erilaista materiaalia. Ennakko-odotuksista poiketen levyllä onkin yllättävän paljon Maj Karma tyyppistä rypistystä, joka toisaalta on hyvin tutun ja varman kuuluista, mutta toisaalta taas olisin jopa toivonut että suurimmat paahtamiset olisivat jätetty seuraavalle Maj Karman levylle.
Jos levyltä halutaan hakea huippukohtia, niin tokihan niitäkin löytyy. Esimerkiksi Nelosen uutuussarjan mainoksen musiikkina kuuluva "Kleopatra" tulee varmasti kuulumaan vuoden 2008 parhaimpiin kotimaisiin kappaleisiin.
Tekstissä mainittujen kappaleiden lisäksi muita itseäni erityisesti innostavat kappaleet ovat:
* Tyttö epäkunnossa
* Videovuokraamon tyttö
* Loppu
Loppukaneettina voisin sanoa että tässä on kaksi levyä jotka tulevat kestämään paljon kuuntelua. Todennäköisesti näistä kahdesta Kauko Röyhkän & Riku Mattilan uusin tuotos tulee löytymään vielä vuosien jälkeen omalta "todella kovat levyt" listalta...
Mr. T.
Provinssirock 2008
Maailman kovin (IMHO) rockbändi Foo Fighters saapuu Seinäjoen Provinssirokkiin kesällä 2008.
Tämä on tieysti kaikille jo vanha juttu, mutta tässä on nyt joutunut 1,5 kuukautta arpomaan systeemien tärkeysjärjestystä, ja päädyin sellaiseen lopputulokseen että itse joudun passaamaan ko. festarit...
Selitys tähän on hyvin yksinkertainen, eli urheiluhulluus ja kesäkuussa lähestyvät Tahkon MTB-kisat eivät oikein passaa kyseiseen viikonloppuun, ja erityisesti kaikki-sen-tietävät meininkiin.
Optiona Provinssissa olisi eräs toinekin asiallinen amerikan ihme, Linkin Park, saapuu tuolloin Seinäjoelle, ja tämänkin siis missaan.
Voi tätä elämää :-(
Tämä on tieysti kaikille jo vanha juttu, mutta tässä on nyt joutunut 1,5 kuukautta arpomaan systeemien tärkeysjärjestystä, ja päädyin sellaiseen lopputulokseen että itse joudun passaamaan ko. festarit...
Selitys tähän on hyvin yksinkertainen, eli urheiluhulluus ja kesäkuussa lähestyvät Tahkon MTB-kisat eivät oikein passaa kyseiseen viikonloppuun, ja erityisesti kaikki-sen-tietävät meininkiin.
Optiona Provinssissa olisi eräs toinekin asiallinen amerikan ihme, Linkin Park, saapuu tuolloin Seinäjoelle, ja tämänkin siis missaan.
Voi tätä elämää :-(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)