Talviurheilua

Yllättävän aikaisin alkaneet talvikelit ovat vaatineet kaikenlaista tuotekehitystä, jotta esim. juokseminen onnistuisi ilman suurempia huolia. Pakkanen aiheuttaa omat haasteensa, sillä kylmällä suoritettu hikiurheilu kovilla sykkeillä voi aiheuttaa hengitysongelmia ja vilustumisia. Pintojen liukkaus on sitten toinen juttu.

Viimeiset kolme vuotta olen säännöllisesti liukastellut Keskuspuistossa ja kävelyteillä ilman kunnollista ratkaisua, ja tänä vuonna ajattelin että tähän pitää löytyä toimiva ratkaisu. Nastoitetut juoksulenkkarit ovat ihan hyvä juttu, mutta entäpä jos juoksukengiä ja maastoja on useita, silloin myös nastakenkiä pitäisi olla useampia.

Yksi ratkaisu on allaolevat EzyShoes juoksuverkot, jotka ovat hyvin helppo asentaa kaikenlaisiin kenkiin, ja ainakin itselläni pito on ollut riittävä sekä juostessa että kävelylenkeillä. Verkon pohjassa olevat metallipalat toimivat nastojen tavoin. Hyvin tuntuvat toimivan, ja ainoastaan yksi negatiivinen puoli on tullut vastaan, nimittäin juoksuverkot ovat todella liukkaat kivisellä rappukäytävällä käveltäessä.

 

Lautasella tänään

Viikonlopun kunniaksi päätin harrastaa ruokaterapiaa muutaman tunnin ajan, ja valmistaa jotakin uutta ja jotakin vanhaa sisältäneen menun. Uutuudeksi valikoitui alkuruokana tarjoiltu valkosipuli-sahramikeitto, ja pääruoaksi vanha tuttu kotimaista karitsan ulkofilettä, risottoa sekä grillattuja kasviksia sisältänyt viritys. Kokonaisuus jäi vahvasti plussan puolelle, ja rääppiäisiä saamme vielä tänäänkin nautiskella.

Valkosipuli-sahramikeitto oli hyvin helppo tehdä, ja 45 minuutin valmistelun kuluttua maku oli ainakin meidän mielestä erinomainen. Tietenkin täytyy oikeasti pitää valkosipulin mausta, muuten tätä ei kannata tehdä. Päälle hieman mustapippuria ja kirveliä, ja eikun keittoa suuhun. Juomaksi valikoitui erinomainen riesling Itävallasta, Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg 2008. Viini korosti erittäin tyylikkäästi keiton hieman makeaa makua, ja se sopi aivan uskomattoman hienosti sahramin kanssa yhteen.

Kotimainen karitsan ulkofile, risotto sekä grillatut kasvikset ovat takuuvarma setti. Itse teen karitsan siten, että käärin lihat pekoniin, paistan niiden pinnat pannulla, ja loppukypsennys sitten uunissa. Mediumina liha on tietysti parasta, ja pekoni antaa lihalle mukavaa lisämakua. Itse pekonia ei ole pakko syödä...
Mausteita hillitysti, ainoastaan suolaa ja mustapippuria. Lihan kaveriksi tein perusrisottoa sekä grillasin minitomaatteja ja papuja. Hyvää settiä tästäkin tuli, ja juomaksi valikoitunut hienostuneen oloinen punaviini Ranskasta, Peyre Rose Clos des Cistes 2002, toimi upeasti tämän kokonaisuuden kanssa.
Harmittavasti tätä herkkua ei Alkosta saa, sillä juoma on Vindirektillä ainoastaan ravintolavalikoimassa ja eilinen pullo oli viinikaappini viimeinen kappale.

Ohessa vielä pari ruokakuvaa eiliseltä, illan muut tunnelmakuvat on jo julkaistu.

Adventus humiliationis

Nyt on aika. Sytyttää kynttilät. Ripustaa tähti. Juoda glögiä. Paistaa piparkakkuja. Tuunata joulukortit.

Arkivapaa

Meille kotiutui viime heinäkuussa koiranpentu. Koska pennun hoitoon ei työnantajalta herunut äitiysloman tai hoitovapaan kaltaisia etuja, mietimme työjärjestelyt syksyksi uudelleen. Aikaisemmilta vuosilta kertyneillä lomarahavapailla olen tehnyt kesälomasta lähtien neljäpäiväistä työviikkoa. Vapaapäivät olen pitänyt keskellä viikkoa. Järjestely on osoittautunut loistavaksi, ja voisin mielihyvin jatkaa tällaista työrytmiä pidempäänkin.

Arkivapaalla herätään aikaisin, samaan aikaan kuin töihinlähtijäkin. Mutta arkivapaalla kaadetaan lisää maitokahvia ja syvennytään hesariin, kun toiset lähtevät töihin. Rauhallisten aamutointen jälkeen suunnataan koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Kuljetaan ja puuhaillaan yhdessä ilman kiirettä. Vuodenaikojen vaihtumisen, lintujen muutot ja päivän lyhenemisen on huomannut ihan eri tavalla kuin näinä kaikkina tiiviinä työvuosina.

Päivällä ehtii hyvin myös hoitaa omat treenit valoisaan aikaan. Joskus harvoin olen tehnyt suursiivouksen tai käynyt kaupungilla arkipäivän suomassa rauhassa shoppailemassa ja kahvittelemassa tai leiponut. Iltapäivisin startataan taas koiran kanssa lenkille. Laskeskelin jossain vaiheessa olevani arkivapaan aikana ulkona 3-5 tuntia. Sitten keitetään pannullinen teetä ja luetaan kertyneet lehdet, kuunnellaan musiikkia ja rentoudutaan. Ja aletaan odottaa työstä palaavaa miestä.

Minusta tulisi ihan hyvä kotirouva. Oikeasti.

Viikonloppu Vierumäellä

Viikonloppuna tuli testattua Vierumäen urheiluopiston palvelut ja paikan uusi Scandic hotelli . Sijanniltaan Vierumäki on aivan mahtava, vain 130 km Helsingistä. Ja kun melkein koko matka menee moottoritietä huristellen, niin nopeastihan tuonne ajeli.

Saavuimme perjantai-iltana, ja tavoitteena oli pyhittää koko lauantai erilaisille urheiluille ja kruunata päivä urheiluhieronnalla, hyvällä ruoalla ja muilla nautiskelutuotteilla. Lauantai käynnistyi pilvisenä, pakkasta taisi olla muutama aste ja uutta lunta noin 10-15 senttiä. Erinomainen ulkoilusää siis. Aamupäivällä Mrs. T. lähti metsään kahden tunnin issikkavaellukselle, ja itse toimin tuolloin koiranvahtina. Raporttien mukaan maastoratsastus oli taas kerran aivan ihanaa, ja islanninhevoset olivat luonteeltaan huippuluokkaa.

Tämän jälkeen teimme vahdin vaihdon, ja pääsin itse lenkille. Merkatut reitit, joita oli useita eri vaihtoehtoja, olivat jo valjastettu hiihdolle, joten lähdin hotellin vierestä lähtenyttä kävelytietä myöten etenemään kohti Heinolaa. Noin 4 km:n juoksun jälkeen saavuin Vanhalle Lahdentielle, jota jatkoin Heinolaa kohti. Seitsämän kilometrin kohdalla ylitin moottoritien ja saavuin Heinolan irlantilaiselle hotellille. Lenkkini ei suinkaan päättänyt Guinnessin vaahtokruunuun, vaan käännyin ympäri ja juoksin takaisin Urheiluopistolle. Matkaan kuului myös melkoisen tiukka ja 600 metriä pitkä tiukka ylämäki, joka nosti sykkeen aivan riittävän korkealle. Lopulta matkaa tuli siis 14 kilometriä, ja mieli oli juoksun jälkeen hyvin positiivinen.

Iltapäivällä vietimme vielä paljon aikaa koiran kanssa ulkona pyöriessä, sillä Söhvelille lumielementti on jotakin aivan käsittämättömän mahtavaa.

Urheiluhieronta upouuden Scandicin Resort & Spa:ssa oli myös mukava kokemus, vaikkakin pohkeet olivat hieronnan jälkeen kipeämmät kuin sinne tultaessa. Höyrysauna ja rentouttava ympäristö teki kokonaisuudesta erittäin positiivisen.

Loppuilta viettiin sekä italialaisessa ravintolassa että omassa hotellihuoneessa klassikkoleffaa eli King Kongia vuodelta 1933 katsoen. Hieno lopetus hienolle päivälle.


Mr. T.

Beaujolais Nouveau 2010, osa II

Voiko sitä mukavampaa tapaa olla viettää torstai-iltaa kuin maistelemalla uusia viinejä?
No, mahdollisesti on, mutta kyllä ainakin täällä meillä jokavuotinen marraskuun kolmas torstai on pyhitetty uuden sadon Beaujolais Nouveau viinien maisteluun, arvosteluun sekä tietysti nautiskeluun.

Tänäkin vuonna Alko tarjosi kahta eri vaihtoehtoa, Pierre Dupondin Beaujolais Villages ja Mademoiselle Mommessinin Beaujolais Nouveau. Molemmille viineille yhteistä on tietysti sama Gamay-rypäle, hiilihapotuksella nopeutettu käyminen ja jotakuinkin samanlainen makumaailma. Kumpikaan viini ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, joten joulun 2010 jälkeen näitä ei kannata nauttia.

Jos viinejä halutaan jotenkin arvioida, niin melko mehumaisihan nämä ovat. Klassisten täyteläisten Rioja-viinien ystävän ei näitä kannata maistaa, tai ei ainakaan silloin jos ei tiedä millainen makumaailma on tulossa. Hedelmäisyyttä, erityisesti kuplivaa vadelmaa ja hivenen makeampaa banaania näistä uusista viineistä aina löytyy, tosin viime vuonna poreilut olivat mielestäni voimakkaampia, ja ehkäpä se on tärkeä juttu näissä uuden sadon viineissä.

Itse nautimme viinejä klassisesti suolaisen juustoisten kalkkunapiirakan kanssa, ja ainakin tuollaisen maualtaan miedon piirakan kanssa Villages viini toimi ihan mukavasti. Muutenkin tuntui että pienemmältä alueelta kerätyistä rypäleistä tehty Villages maistui taas kerran paremmalta kuin hivenen halvempi Mommessinin Beaujolais Nouveau. Hintahan näissä viineissä ei päätä huimaa, molemmat lähtevät Alkosta alle 8 euron.

Mutta tässä kirjoituksen ohessa jatkamme maistelua, joten torstai-ilta jatkuu mukavissa merkeissä.
Ihan viinikulttuurin edestämiseksi suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista näihin uuden sadon viineihin, kunhan vaan tiedostaa mitä tuleman pitää.

Ohessa vielä muutama kuvaotos illan päätähdistä.

   

Beaujolais Nouveau 2010

Enään hieman yli kolme tuntia, ja uuden sadon beaujolaisviiniä pääsee maistamaan ympäri maailmaa.
Virallinen ensimmäinen myyntipäivä on siis aina marraskuun kolmas torstai, ja tänä vuonna päivämääräksi siis tuli 18.11.2010.

Meillä tuota mainiota mehujuomaa maistetaan huomenna illalla, eli vajaan 24 tunnin kuluttua tiedämme enemmän miltä tämän vuoden sato maistuu. Tiedossa ei varmaankaan ole kovin suuria yllätyksiä, mutta kyllä meillä tästä viinikulttuurista tykätään.

Alkosta on taas kerran saatavilla kahta erilaista uuden sadon viiniä, Beaujolais Nouveau Mommessin ja Beaujolais Villages Nouveau Honore Lavigne. Yleensä olen enemmän pitänyt pienemmältä alueelta kerätystä Villages viinistä, mutta tarkempi raportti huomisen jälkeen.

Urheilupäivityksiä

Välillä pitää palata tämän blogin alkuperäiseen ideaan, eli omien urheilusuoritusten julkistamiseen ja niistä kertomiseen. Näin marraskuussa, kun kaikki kilpailut ovat jo kaukainen muisto, on ehdottomasti viimeinen hetki aloittaa peruskuntokausi. Ilman kunnollista, kestävää ja hyvin rakennettua PK-pohjaa ei voi kuin ainoastaan unelmoida hyvistä kisatuloksista vuonna 2011. Tämän olen todennut jo vuosia sitten, ja erityisen tärkeään rooliin hyvä peruskuntopohja tulee pitkäkestoisissa kisoissa kuten vaikkapa TahkoMTB ja kaikki maratonit.

Itse rakennan peruskuntoa lähinnä juoksemalla, mutta tokihan sitä voisi tehdä myös pyöräilemällä tai sitten talvella hiihtämällä. Tärkeintä tässä rakennusvaiheessa ovat riittävän pitkät lenkit sopivan alhaisella sykkeellä. Tietenkin myös muunlaisia treenejä tarvitaan, muutenhan tämä menisi totaalisen synkäksi jynkytykseksi heikosti valaistuilla poluilla ja kävelyteillä.

Tänään vedin oikein mukavan PK-juoksutreenin miellyttävässä pikkupakkasessa. Lenkin pituudeksi tuli 16 kilometriä, ja kun siihen kului aikaa noin 1 h 30 min, niin vauhti oli itselleni sopiva. Keskisyke oli 144, johon olen tyytyväinen. Itselläni juoksussa syke nousee hyvin helposti yli 140:n, ja jos sitä haluaisi pitää jossakin 120-130 välissä, niin juoksuvauhtia pitäisi hidastaa suunnilleen rivakaksi kävelyksi.

Eilen oli vuorossa paljon sykevaihtelua ja pyrähdyksiä sisältänyttä salibandyä, joka toimii hyvin vastapainona tasaiselle juoksutreenille. Loppuviikolla lähdemme kaikki kolme tutustumaan Vierumäen tarjoamiin urheilu- ja harrastuspalveluihin, luulen että sieltä tulee paljon kaikenlaista mukavaa eteen.


Mr. T.
 

Businessmies Tampereella

Mennyt viikko kuljetti tätä konsulttia Kemin kautta Tornioon, ja lopulta Seinäjoen kautta Tampereelle. Kemin hotellia voi vain kuvailla sanoilla "no joo, selvisin hengissä", eli huoneeni oli pieni ja värimaailma oli suoraan 70-luvulta. Jos "muutama vuosi sitten" tehdyssä remontissa oli tavoiteltu retrotyyliä, niin ainakin siinä oli onnistuttu. Onneksi edes hotellin henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista, siitä pisteet.
Ohessa muutama tyylikuva, josta kyllä koko komeus selviää. Kuvien laatu on täyttä Nokiaa.

Loppuviikosta pysähdyin Tampereella, ja koska vakiohotellini oli täynnä, niin jouduin turvautumaan kakkossuunnitelmaan. Buukkasin itselleni huoneen Sokos Tammerista, ja tässä kohtaa pitää heti sanoa että homma kannatti. Hotelli on remontoitu parisen vuotta sitten, ja varmaankin museoviraston vaatimuksesta monet asiat on jätetty muistuttamaan originaaleja. Ainakin huoneeni wc-systeemi katosta roikkuvine vetonaruineen oli klassikko, suorastaan hieno. Myöskään langatonta nettiä ei ole huoneissa saatavilla, sillä paksut tiiliseinät ja museoviraston speksit estävät sen. Onneksi langallinen netti oli mukavan nopea ja toimiva. Respan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa, siitä heille täydet pisteet.

Reissun kruunasi ruokailu Gastropub Tuulensuussa Hämeenpuistossa. Pubissa oli hieno kynttilätunnelma, hyvää musiikkia, asiantuntevat tarjoilijat ja aivan mahtava ruoka. Lammaspullat olutkastikkeessa maistuivat upeilta, ja kyytipojaksi otettu lasillinen upeaa Weemala Shiraz Viognieria tarjoiltiin Riedlin lasista. Voiko sitä enempää businessmies yksin nautitusta illalliselta vaatia ?
Kaikesta tästä tuli niin hyvä mieli, että kokonaisuuden palkitsi ihan mielellään kohtuullisilla tipeillä.


Mr. T.

Syksyn pimeys

Tässä syksyn pimeydessä on vain yksi hyvä juttu - kukaan ei juuri näe millaisissa vaatteissa tai varusteissa tuolla ulkona illemmalla kulkee. Tämä tuli tänään mieleeni kun vedin juoksutightseja jalkaani ja hetkisen kuluttua lähdin ulos juoksemaan. Kyseiset housut ovat tietenkin useille juoksijoille hyvin tutut, ja lajiin suunnitellut, mutta tyylikkäisiksi niitä ei millään voi kutsua. Ei ainakaan tälläisen paksureitisen maastopyöräilijän jaloissa.

No, onneksi kyseiset housut eivät itse juoksua haittaa, voisi sanoa jopa päinvastoin. Tänäänkin meni 15 km ihan mukavalla TV-tahdilla reippaasti alle 1,5 tunnin. Ja en edes juossut lähellekkään maksimitehoja.
Onneksi jo kello viiden jälkeen laskeutuva hämärä ja lopulta pimeys esti asukokonaisuuteni kriittisemmän tarkkailun.


Mr. T.