Ruokaparatiisi

Kuten oheisista kuvista voi päätellä, niin San Sebastian on todellinen ruokaparatiisi. Täällä syödään kokoajan ja hyvin. Niin mekin olemme tehneet...

San Sebastian, por favor

Vihdoinkin täällä.!!
Pitkään suunniteltu uusintareissu häämatkamme maisemiin käynnistyi tänään lennolla Helsinki-Frankfurt-Bilbao. Kokonaisuutena lento tänne oli kaikella tavalla onnistunut, joten ei siitä mitään enempää,
Ja kun autonvuokrauskin meni ihan putkeen, niin olimme valmiit valloittamaan maat ja mantereet hyvällä asenteella. Vuokramersulla huristelimme kohti San Sebastianin kaupunkia, reittinä tietenkin näppärä ja mutkainen vuoristo- ja rantatie, eikä suorin mahdollinen moottoritie.

Kun pääsimme kaupungiin, niin navigaattorin ansiosta hotellimme löytyi heti, ja pitänee kyllä sanoa että hotelli edustaa tasoltaan parasta A-luokkaa. Hotellilta oli noin kymmenen minuutin kävelymatka lähimmälle rannalle, Playa de Zurriolalle ja sieltä saman verran vanhaan kaupungiin eli Parte Viejaan.

Alkuillasta pientä pyörimistä läheisessä Grossin kaupunginosassa, ja sitten ekat tapakset eli paikallisesti pintxoset huuleen. Uskottaman hyvänmakuisia leipäsiä, joissa oli päällä kaikenlaista merenelävää. Makupalojen huuhtelu paikallisella siiderillä, ja takaisin hotellille. Illallinen rantaboulevardilla sijaitsevalla Ni Neu ravintolassa oli myös onnistunut. Otimme maistelumenut, joka sisälsi sekä erinomaisia että vähemmän onnistuneita makuelämyksiä. Ykkössektoriin pääsi mm. sardellisalaatti ja erinomainen turska oliivikastikkeella. Sitävastoin mustekala-annos ei ihan päässyt suosikkilistalle. Maistelumenu, joka sisälsi 5-6 ruokalajia, hinta ei ollut paha, ainoastaan 38 euroa per henkilö. Tähän päälle sopivasti juomaa, niin iltahan oli siinä. Päivä oli ollut pitkä, joten tuupertuminen isoon sänkyyn tapahtui reippaasti ennen puoltayötä.

Tämä kirjoitus tehdään aamiaisen tuomalla energialla. Kyllä sitä nyt jaksaa kaupungia kiertää. Tavoitteena on tutustua vanhaan kaupungiin ja sen ympäristöön. Tätä auttaa täysin pilvetön taivas, mutta onneksi lämpötila on melkoisen suotuisa, 18-20 astetta.

Mr. T.

Viisi Tähteä - Farang

Useasti täälläkin hehkutettu ravintola Farang on sitten myös ravintola-alan ammattilaisten toimesta valittu Suomen parhaaksi ravintolaksi. Rehellisesti voi kyllä sanoa, että palkinto meni täysin oikeaan paikkaan. Ravintola on pitänyt tasonsa korkealla heti alusta lähtien, ja omakohtaisesti on ollut hienoa todeta että taso on myös pysynyt samalla tasolla. Kaakkois-Aasian makuja tarjoilevaa ravintolaa voimme varauksetta suositella. Tosin tämän valinnan myötä pöydän saaminen on varmasti entistä pidemmän ajan projekti.

Farangin omistajien toinen ravintola Gaijin avattiin noin kuukausi sitten, ja vauhti on ollut huimaa. Viikonloppujen varausjono on jo yli kuukauden mittainen, ja Viisi Tähteä julkaisu nosti sen heti sijalle 10. uusimmalla listallaan. Gaijin on erikoistunut Pohjois-Aasiaan, eli Korean, Japanin ja Pohjois-Kiinan ruokiin uudella ja modernilla tavalla. Emme ole tuolla vielä olleet, mutta testaamme ravintolan mahdollisimman nopeasti.

Viisi Tähteä julkaisun Top-50 lista on muutenkin mukavaa luettavaa. Esimerkiksi rennomman illallisen suosikkini Tampereelta löytyy sijalta 39. Hieno suoritus gastropubilta.


Mr. T.
   

Mitäs tänään syötäisiin?

Mun tekis mieli niitä kanelipullia.

Kyse ei kuitenkaan ole korvapuusteista, vaan maanmainioista libanonilaisista lammaspullista kera mausteisen couscousin. Pullien mausteena muun muassa kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja pinjansiemeniä. Couscousin jujuna taas mausteliemi, aprikoosi-rusinasilppu ja tuore minttu. Mmommomm.

Vastatuuleen

Lyhyellä maantiepyöräilyurallani olen jokaisella lenkillä törmännyt sääilmiöön nimeltä vastatuuli. Sitä tuntuu noilla asfalttilenkeillä riittävän, ja useasti ei edes auta, vaikka mihin suuntaan kääntyisi. Tuuli tuntuu aina kääntyvän vastaiseksi. Keskiviikon lenkillä Perkkaalta länteen kohti Bemböleä ja Bodom-järveä tuuli oli jatkuvasti suoraan vastaan tai sivulta vastaan. Tällä ajokokemuksella voin sanoa että vastatuuli vaikuttaa radikaalisti polkunopeuteen, tapahtui polkeminen sitten ylä- tai alamäkeen.

Kun lopulta saavuin Röylän kautta Vihdintielle ja käännyin kotiin päin, luulin että tuulen pitää olla myötäinen. Mutta ei, edelleen se tuntui puhaltelevan, onneksi ei enään kuitenkaan suoraan edestä. Täten matka eteni jo hieman jouhevammin, mutta on kyllä sanottava että Vihdintien vieressä menevä kevytliikenneväylä on surkeassa kunnossa. Melkoisia routavauriota ja muita railoja riitti ihan Kehä III:lle saakka.

Miksi tämä avautuminen luonnollisesta sääilmiöstä ?

No, kun tälläinen maastopyöräilijä ei metsässä eikä poluilla joudu juuri lainkaan tälläisiä asioita kokemaan, siellä on ihat muut haasteet.

Lopuksi pakollinen kuva Garminin datan perusteella:

6-1

Ihan Finaalissa

Kaksi tuntia, ja sitten MM-kiekkoturnaus 2011 saa arvoisensa päätöksensä. Unelmafinaali rakkaita naapureita vastaan alkaa, ja noin 2,5 tunnin kuluttua tuosta tiedämme onko aika korkata kuplajuomaa vai ei.

Itse uskon voittoon, mutta helpolla se ei varmasti tule. Ilmaveivejä en usko nähtävän, mutta jos jotakin sellaista jäällä taas Suomen toimesta nähdään, niin taputan ja ulvon muiden mukana. Toivon että Suomi pelaa oman pelisysteeminsä kautta koko pelin ajan, ja lopulta Mikko Koivu pääsee ensimmäisenä pokkaamaan kultaiset mitalit. Lopputulosta en myöskään veikkaa, mulle kelpaa vaikkapa 1-0 voitto, ja aivan sama miten tuo maali syntyy, kunhan se vaan tulee Suomelle.

Tästä se valmistautuminen illan peliin alkaa, ja jo nyt ollaan Ihan Finaalissa.


Mr. T.

Maantiepyöräilystä

Tähän on siis tultu. Kapearenkaisella ja käppyräsarvisella Colnagolla tulee nykyisin ajettua paljon enemmän kuin aiemmin niin rakkailla täysjoustopyörillä. Pienenä puolustuksena tähän sanottakoon että nykyinen maastokilpurini on edelleen pajalla, joten ei sillä edes olisi voinut ajaa. Miten voikaan hiilarikampien toimitus kestää näin kauan, siinä päivän ensimmäinen kysymys.

Mutta takaisin itse otsikkoon. Nyt on takana noin 200 km uudella cyclocrossilla, ja lenkkien pituus on saanut ihan uuden merkityksen. Maantiepyörällä oikeat ajajat vetävät suunnilleen 30 km/h keskinopeudella 60-90 km peruslenkkejä, itselläni on noihin vielä jonkinverran treenattavaa. Omat pitkät lenkkini näyttävät menevän noin 25-27 km/h keskivauhtia, ja lenkkien pituudet ovat nyt 50 - 65 kilometriä. Kunhan ajotekniikka ja luottamus ajopeliini kehittyy, niin eiköhän tuo vauhtikin jonkinverran parane. Samoin CX-renkaiden vaihtaminen sileämpiin voisi tuoda vauhtia vielä lisää. En sitten tiedä kuinka kovaa tuolla cyclolla uskaltaa alamäkiin päästellä, sillä pyörässä on takuuvarmasti todella surkeat jarrut verrattuna maasturini levareihin, ja ainakin tästä syystä on vielä 60 km/h rikkomatta.

Vähitellen kun tietämys hyvistä ajoreiteistä kasvaa, niin maantieajelusta voi todella alkaa tykätä. Lajina tämä pyöräilymuoto on melkoisen kaukana maastopyöräilystä, mutta ainakin nyt tämä ajelu pyöräteillä ja myös autojen vieressä tuntuu kiinnostavalta. Välillä kyllä reittivalinta ei ole ihan kohdillaan, ja tästä sain oppitunnin viime viikolla, kun ajelin yli 10 km Tuusulantien (45) rosoisella asfaltilla ja kapealla pientareella. Erityisbonus irtosi sille rekalle, joka huristeli ohitseni yli 80 km/h vauhtia niin läheltä, että tämä pyöräilijä putosi pientareelta suoraan hiekalle. Samoin vastatuuli tuntuu olevan kaverini jokaisella reitillä. Tuulen voiman sain tänään todella tuntea reitillä Pornaisista Söderkullaan. Isossa alamäessä pyörä ei vastatuuleen rullannut kuin 27 km/h. Muuten reitti oli hyvä, ja erityisesti Uusi Porvoontie (170) oli erinomaisen mukavaa ajettavaa Vartiokylään saakka.   

Ohessa vielä kahden viimeisimmän reitin kuvaotos Garminin palvelusta.

Hyvinkää-Jokela-Tuusula-Hyrylä-Ruskeasanta-Oulunkylä-Käpylä

Pornainen-Nikkilä-Söderkulla-Itäkeskus-Malmi-Käpylä

Mis mun lasit on?

Olen ollut lapsesta saakka likinäköinen (-8 ja -4 ja reilu hajataitto päälle). Nuoruuden elin piilarit päässä. Vanhemmiten tulin sinuiksi lasien kanssa, mutta ne haittasivat niin töissä (muun muassa mikroskopointi oli raivostuttavaa, kun lasien kanssa piti vekslata hanskat kädessä) kuin urheilussa. Aamulla lasit pitää olla aina tietyssä paikassa, että ne löydän ensimmäiseksi. Välillä nappaan piilarit pois unohtaen etsiä lasit vierelle valmiiksi. Silloin joutuu pyytämään miestä etsimään lasit.

Olen seurannut taittovirhekirurgian edistymistä ja potilaiden pitkäaikaisseurantaa vuosikaudet, ja nyt katsoin, että oli minunkin aika asettua laserin alle. Päätöstä vahvistivat useiden tuttujen erinomaiset tulokset korjausleikkauksesta. Toimenpide (FemtoLasik) tehtiin eilen illalla Lääkäriasema Mehiläisessä, ja pidän nyt sairauslomapäivää, jota en olisi kyllä edes tarvinnut. Toimenpide ei ollut kivulias vaikkakin hippasen epämiellyttävä (tosin jos vertaa kierukan asettamiseen, niin laserointi oli lastenleikkiä). Ilta meni sumuisen näön ja lievän roskantunteen kanssa. Aamulla ei silmistä huomannut enää mitään. Paitsi, että nyt NÄKYY. Niin kauas kuin lähelle. Toinen silmä alikorjattiin, jotta lukunäkö säilyisi pidempään.

Tippapullojen (antibiootti, kortisoni ja kosteutus) kanssa eletään kuukausikaupalla, mutta mielelläänhän sitä näin hyvää näköä hoitaa. Hikiliikunta on kiellettyä viikon ajan ja kontaktilajit pidempään. Autoa ajattelin ajella huomenna ja lentomatkustaa loppuviikosta.

HCR 2011 - fiilistelyä

Näin vuorokausi myöhemmin pystyy paremmin kirjoittamaan siitä miten juoksukisa tällä kertaa sujui. Loppuaikaan olen oikein tyytyväinen, aika 1:48:24 taisi olla oma ennätykseni, ja sillä irtosi sija 393 omassa sarjassani. Ei ihan mitalivauhtia, mutta selkeästi nopeimmassa kolmanneksessa, sillä loppuajan sarjassani sai 1280 juoksijaa. Loppuaikani tarkoitti keskimäärin 5,08 / km kilometrivauhtia, jota ainakin itse pidän ihan hyvänä tälläiselle harrastejuoksijalle, jonka päälaji on kuitenkin ihan muuta.

Maalissa fiilis oli aivan mahtava, mutta omat tuntemukset kertoivat että juurikaan kovempaa en olisi enään päässyt. Viimeisessä nousussa stadionille tuntui niin pahalta, että vauhti hiljeni suunnilleen köpytystasolle. Myös sykemittari kertoi juoksun rasittavuudesta: keskisyke 167, maksimisyke 187, harjoituksen TE 5,0.

Nyt levätään muutaman päivän ajan, ja sitten harjoittelu siirretään pyöräilyn puolelle, juoksu jää nyt vähän vähemmälle, mutta ei sitä kokonaan unohdeta kesälläkään.


Mr. T.

HCR 2011

Jokavuotinen HCR eli Helsinki City Run (21,1 km) on taas täällä. Lauantaina klo 15:10 starttaavassa toisessa lähtöryhmässä lähden kisaan hyvillä mielin, sillä keväällä on tullut juostua enemmän kuin koskaan.
Vajaat 500 harjoituskilometriä on tältä vuodelta takana, ja treeneissä vauhti on ollut ihan hyvä, joten tavoitteenani on taas 1 h 50 min ajan alitus. Lauantaina sitten nähdään, miten tuo tavoite tulee täytettyä.


Mr. T.

Älä tule paha kakku

Vappupäivän brunssi järjestettiin tänä vuonna ex tempore meillä kotona. Seurana hyviä Ystäviä, Lapsi ja kaksi Koiraa sekä tapaksia ja Riittävästi kuplajuomaa.

Jumalaiset parsabruschetat.



Dear E, juustokakun ohje alla.

Pojat.

Ystävät.


New York cheese cake

Pohja
200g digestivekeksejä
100g voita
kanelia
- murskaa keksit, sulata voi ja sekoita ainekset, painele pohja vuokaan

Täyte
3 prk (à 200g) tuorejuustoa
2 1/2 dl sokeria
3 munaa
1 rkl sitruunankuorta
2 tl vaniljasokeria
1 prk (200g) ranskankermaa
-vatkaa tuorejuusto notkeaksi, sekoita sokeri joukkoon, lisää munat yksitellen, lisää loput ainekset ja lisää vuokaan
- paista kakua uunin alatasossa 45' (175C), katkaise virta uunista ja anna kakun kypsyä jälkilämössä uuninluukku hieman raollaan noin 1 tunti

Kuorrutus
1 prk (200g) ranskankermaa
2 rkl sokeria
2 tl sitruunanmehua
-sekoita ja levitä jäähtyneelle kakulle
- hyydytä vähintään 4 tuntia

Enjoy