Mis mun lasit on?

Olen ollut lapsesta saakka likinäköinen (-8 ja -4 ja reilu hajataitto päälle). Nuoruuden elin piilarit päässä. Vanhemmiten tulin sinuiksi lasien kanssa, mutta ne haittasivat niin töissä (muun muassa mikroskopointi oli raivostuttavaa, kun lasien kanssa piti vekslata hanskat kädessä) kuin urheilussa. Aamulla lasit pitää olla aina tietyssä paikassa, että ne löydän ensimmäiseksi. Välillä nappaan piilarit pois unohtaen etsiä lasit vierelle valmiiksi. Silloin joutuu pyytämään miestä etsimään lasit.

Olen seurannut taittovirhekirurgian edistymistä ja potilaiden pitkäaikaisseurantaa vuosikaudet, ja nyt katsoin, että oli minunkin aika asettua laserin alle. Päätöstä vahvistivat useiden tuttujen erinomaiset tulokset korjausleikkauksesta. Toimenpide (FemtoLasik) tehtiin eilen illalla Lääkäriasema Mehiläisessä, ja pidän nyt sairauslomapäivää, jota en olisi kyllä edes tarvinnut. Toimenpide ei ollut kivulias vaikkakin hippasen epämiellyttävä (tosin jos vertaa kierukan asettamiseen, niin laserointi oli lastenleikkiä). Ilta meni sumuisen näön ja lievän roskantunteen kanssa. Aamulla ei silmistä huomannut enää mitään. Paitsi, että nyt NÄKYY. Niin kauas kuin lähelle. Toinen silmä alikorjattiin, jotta lukunäkö säilyisi pidempään.

Tippapullojen (antibiootti, kortisoni ja kosteutus) kanssa eletään kuukausikaupalla, mutta mielelläänhän sitä näin hyvää näköä hoitaa. Hikiliikunta on kiellettyä viikon ajan ja kontaktilajit pidempään. Autoa ajattelin ajella huomenna ja lentomatkustaa loppuviikosta.