TdH 2015 - loppuraportti

Kisa tuli ja meni. Omalta osaltani kisa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, mutta maaliin pääsin, ja aikakin oli parempi kuin viime vuonna, joten ihan tyytyväinen tässä lopulta pitää olla.
Kisareitti löytyy täältä, ja omaa statistiikkaani täältä.

Lähdimme kisaan omalla 32+ vetoryhmällä, jossa oli kymmenen polkijaa. Oma valmentajani oli lupautunut pääasialliseksi vetäjäksi, joten ei muuta kuin matkaan. Ekat 10 km mentiin ohjatussa letkassa, ja tuollaisessa pyöräilijämäärässä ajo oli melko hermostunutta. Kaikenlaista pientä häslinkiä ja useita eri jarrutuksia, mutta ei mitään vakavampaa, joten ryhmä saapui ongelmitta Espooseen.

Vajaan 11 km:n jälkeen alkoi vapaan nopeuden ajo, ja meidän ryhmän vetäjä lähti välittömästi tykittämään kovaa vauhtia. Vauhti oli reippaasti 36-38 km/h hujakoilla, ja ainakin mulla oli heti vaikeuksia pysyä kyydissä, saatika päästä peesaamaan. Yksi iso syy tähän oli se, että jostakin syystä pyöräni satula päätti sekä pudota alaspäin että rajusti alaviistoon. Tästä syystä ajaminen oli tosi oudon tuntuista, liuin satulasta jatkuvasti liian eteen ja kaikkia tehoja en myöskään saanut käyttööni. Sykkeet huitelivat reippaasti 160:n yläpuolella, ja totesin että mun on pakko himmata hieman, muuten tulee noutaja ennen maalia.

Pudotin hieman nopeutta, ja yritin ajaessa saada satulaa parempaan asentoon, mutta eipä se oikein siinä onnistunut. Luonnollisestikaan mulla ei ollut työkaluja mukana, joten pysähtyminen ei myöskään olisi auttanut mitään. Ajattelin että pysähdyn ekalla taukopisteellä, ja kysyn olisiko siellä työkaluja. Jossakin Bodomin tai Velskolan alamäessä ajoin kunnolla asvalttikuoppaan, ja sen seurauksena eturengas alkoi tyhjentymään. Ekan kerran jouduin pysähtymään juuri ennen Vihdintietä, sain renkaaseen nopeasti ilmaa patruunan avulla, joten takaisin matkaan. Samalla yritin korjata satulaani, joten muutama minuutti tuossa taisi mennä.

Tästä eteenpäin ajelin enimmäkseen soolona, muutamia pikkuryhmiä ajoi mun ohitse, mutta heidänkin suoranopeudet olivat sellaisia, että en niissä pysynyt, joten sooloajo jatkui lähelle Jokelaa, jossa totesin eturenkaan olevan taas melko tyhjä. Ei muuta kuin pyörä pientareelle, patruuna esiin ja täyttämään. Samalla yritin taas kerran korjata satulan asentoa, ja kirosin kun ei tullut otettua sitä yhtä kuusiokoloavainta mukaani. Nimittäin ennen toista renkaantäyttöä pysähdyin järjestäjien toiselle viralliselle taukopaikalle, ja kysyin olisiko heillä ollut tarvittavaa avainta asian korjaamiseksi. Ei ollut.

Hieman Jokelan jälkeen, eli 72 km kohdalla virallinen 30 km/h ryhmä ajoi mut kiinni, ja ajattelin että ajan sitten tässä ryhmässä. Ryhmä veteli reippaasti yli 30 km/h keskaria, mutta pysyin porukassa ihan hyvin, ja päätin ajaa tässä ryhmässä maaliin saakka. Ryhmä pysähtyi pikaisesti 95 km taukopisteellä, ja itsekin kävin siellä syömässä ja täyttämässä juomapullon. Kokeilin eturengasta, ja totesin sen jo hieman tyhjenneeksi, mutta ei vielä mitään hätää. Satulan säätämisen unohdin hässäkässä kokonaan, nimittäin tässä porukassa jollakin olisi ihan varmasti ollut tarvittava kuusiokoloavain mukana...

115 km kohdalla ryhmä pysähtyi viimeiselle tauolle. Itse en pysähtynyt, vaan jatkoin kohti Kuninkaanmäen loppunousuja. Jaloissa ei ollut potkua tehdä mitään irtiottoyritystä, ja ajattelinkin että tuo ryhmä saa ajaa mut jossakin vaiheessa kiinni. Viimeiset mäet nousivat yllättävän helposti, muutama selkä tuli niissä vastaan, ja hetkisen kuluttua takaani kuului tuttu humina, ja 30 km/h vetäjät olivat taas siinä. Sateen liukastamilla teillä ajeltiin kohti maalia, ja noin 10 km ennen maalia eturengas alkoi yhdessä alamäkikaarteessa muljahtelemaan, eli rengaspaineet olivat jo melko alhaiset. Tuossa vaiheessa olisin ajanut maaliin vaikka työntäen.

Lopulta pääsin maaliin, ja aikani oli 6 minuuttia parempi kuin viime vuonna. Siihen olen tyytyväinen. Jossitteluosastosta voidaan nostaa esille rengas- ja satulaongelmat. Ilman niitä aika olisi todennäköisesti ollut aika paljon parempi. Mutta eipä niille mitään voi, tälläiset ongelmat kuuluvat pyöräilyyn. Satulaongelmista sen verran oppineena alan kantamaan mukani yhtä sopivaa avainta, se kun ei paljon paina.    

Tour de Helsinki 2015

Maantiepuolen kisakauden päätös lähestyy, eli huomenna polkaistaan järjestyksessään 10. TdH. Matkan pituus 140 kilometria, ja ihan pelkkää tasaista tuo reitti ei kyllä ole. Esimerkiksi Bodom-järven pohjoispuolelta kun käännytään kohti Velskolaa, niin eteen tulee muutama sellainen mäki, joita maantiepyöräilypuolella arvostettu selostajakaksikko Selin & Selin kuvaisi "seinäksi". Kovimmalla mäellä on jyrkkyyttä yli 12%, mutta toki pituutta hieman vähemmän kuin Alpeilla vastaavilla seinillä tuppaa olemaan. Mutta kyllä nuo mäet silti ihan tuntuvat, vaikka kisa on tuossa vaihessa vasta alkutekijöissään.

Oma valmistautumiseni on mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viimeinen kova treeni keskiviikkona, sen jälkeen avaava hieronta torstaina, ja viimeinen kevyt pyöritys perjantaina. Tutun tankkauksen aloitin torstaina, ja tänään en enään tankkaa niin paljoa. Huomenna aamulla pitäisi siis olla iskussa, ja pyörän kulkea viimevuotista kovempaa. Sehän sitten nähdään.

Sääennuste huomiselle on ihan hyvä. Ei sadetta, ja sopivan lämmintä. Tosin vastatuuleen pitää matkan loppuosa polkea, mutta toivottavasti tuo tuuli ei liikaa pääse meitä häiritsemään.

Niin, ja tänä juhlavuonna kisaa voi myös seurata livenä, eli selain kohti YouTubea ja sohvalle.

Ohessa valmistelukuvia tältä iltapäivältä:

Tällä numerolla tänä vuonna. Ja numero perinteisesti kiinni paitaan, ei pyörään.

Samoin ajanmittaus tapahtuu perinteisellä koodatulla sirulla.

Kypärä, check. Ajolasit ja -hanskat, check. Hiilaripatruunat, check.

Tubelessille sopivat kisapaineet, näillä mennään.

Sähkövaihtaja ja sen analysointikomponentti on myös kisaa varten tarkistettu.

Sunnuntain retkieväät.

Palautus- ja kisajuomapöntöt. Toista otan kisaan mukaani, mutta en koko pönttöä.

Salainen komponentti. Google voi toisia auttaa tämän merkitystä haettaessa.

 

MK-treenaus

MK eli maksimikestävyystreenaus on tullut mun ohjelmaan vasta tänä vuonna. Ehkäpä mun valmentajani ajatteli, että aiemmin pohjakuntoni ei vielä ollut riittävällä tasolla, sillä MK on kova treeni. Ajallisesti se ei sisätrainerilla tehtynä kestä tuntia pidempään, ja tuossakin on työosuutta vain noin puolet. Mutta noi työosuudet sitten todella tehdään.

Treeni alkaa kuten muutkin treenit, eli riittävällä lämmittelyllä. 15-20 minuuttia mukavalla kadenssilla ja sen verran alhaisilla tehoilla, että syke ei nouse kovin korkealle. Muutamaa minuuttia ennen lämmittelyn loppumista nostan tehoja sen verran, että saan sykkeen noin 120 hujakoille. Käytännössä tehot pyörivät noin 120-130 watin hujakoilla, kadenssin ollessa noin 90.

Eka työosuus on myös pisin. Se tarkoittaa 5 km pituista vetoa siten, että töitä tehdään koko ajan, ei siis rullata lainkaan. Tämän takia tälläiset treenit ovat helppo tehdä sisällä, sillä trainerilla ei muutenkaan voi kovin pitkään olla polkematta, sillä muuten se pysähtyy. Sykkeet nostetaan sopivassa tahdissa noin 90% tasolle maksimiluvuista, ja mulla tämä tarkoittaa hieman yli 160 lukemia. Tehoja pitää olla myös reippaasti, itselläni 260-270 wattia riittää nostamaan sykkeet noin korkealle, ja jaksan silti pitää sopivaa kadenssia tuon 5 kilsan vedon ajan. Ajallisesti tuohon vetoon menee noin 10 minuuttia, eli 30 km/h tasaisesti lasissa. Tämän jälkeen seuraa 3 minuutin palautus, eli tehot alas ja hieman huilia.

Toinen veto on pituudeltaan 3 km, mutta yleensä tämä on se raastavin. Nimittäin ainakaan mulla sykkeet eivät tuossa 3 minuutin palauttelussa ehdi vielä täysin palautua, vaan ne ovat yli 130 vedon alkaessa. Tässä vedossa on tarkoitus nopeammin nostaa sykkeet lähemmäksi maksimia, eli noin 93-95% tasolle, ja pitää ne siellä vedon loppuun asti. Käytännössä tämä veto kestää sen 6 minuuttia, ja siitä noin 5 minuuttia mennään tuolla huipputasolla. Voin kyllä kokemuksesta sanoa, että joskus 5 minuuttia voi tuntua todella pitkältä.

Kakkosvedon jälkeen seuraa taas 3 minuutin palautus, ja sitten on aika viimeiselle vedolle. Se on pituudeltaan vain 1 km, joten se tykitetään alusta loppuun täysillä. Sykkeet tämän vedon jälkeen ovat kyllä lähellä maksimia.

Vetojen jälkeen palautellaan taas pitkään, ja kyllä se ainakin mulla aika kauan kestää ennenkuin sykkeet ovat alle 110 lukemissa. Kaikenkaikkiaan MK-treenit ovat todella kovia, mutta jollakin vinksahtaneella tavalla mä kyllä niistä diggaan. MK:n voi soveltaen tehdä myös juosten, ja itse olen sen kerran sillä tavalla tehnyt. Sekin oli kyllä raaka treeni.

Ohessa sykekäppyrä viimeiseltä MK-treeniltä...

MK-vedot näkyvät käppyröissä hyvin ja pitkään

Grilli kuumaksi

Kesällä kaikki grillaavat. Tai ainakin niin me ainakin uskotellaan tekevämme. Itse voin myöntää, että tänäkin kesänä olen ollut laiska grillaaja, juuri sain kesän neljännen käyttökerran aikaiseksi. Hiiligrillaaja kun olen, niin aikaa tuppaa kulumaan melkoisesti, ennenkuin ruoka on valmiina pöydässä. Mutta hyvää grilliruoka yleensä on, samanlaista hiiligrillauksen tuomaa lisämakua ei kyllä mitenkään tavallisella uunilla saa aikaiseksi.

No, ohessa kuvasatoa kahdesta viimeisestä grillaussetistä. Ensimmäisessä pääosassa oli kotimainen lampaan ulkofile, ja siihen sovitettu kuivamarinadi. Tuli muuten aivan erinomaisen makuista, lammas sopii niin täydellisesti grillaamiseen. Lisäksi tietysti kasviksia, johon tein myös hyvän kastikkeen. Kuivamarinadin ja sitruunakastikkeen nappasin TV-kokki Paul Svenssonin Grilli kuumana kirjasta. Ne kruunasivat tämän hyvän kokonaisuuden. Jälkkäriksi mansikoita, juustoja ja Kanadalaista Ice Wineä. Hyvä setti tämäkin.

Seuraavaksi grillasin yksinkertaisempaa kanaa ja erilaisia makkaroita. Makkaroista Harjun Makkaratehtaan lammasmakkara oli aivan superhyvää. Toki kyseinen raakamakkara on tuttu meille jo ennenkin, joten maku ei tullut yllätyksenä. Kanan marinadina oli makeaa ja chiliä yhdistävä kombo, joka toimi hyvin grillatun pinnan kanssa. Lisäksi taas niitä kasviksia, ja erilaisia makukastikkeita. Yksinkertaista, mutta hyvää.

No niin, nyt siis niihin kuviin...

Kokin oma alkukeitto. Tämän kesän suosikkiolueni.

Porkkanoiden esikeitto on ihan must ennen niiden grillaamista

Tästä tulee sitruunakastike kasviksille.

Kastike valmiina tarjoiltavaksi.

Sitten lihan kuivamarinadi. Kaikki ainekset koneeseen ja sekaisin.

Valmis kuivamarinadi.

Porkkanat valmiina grillattavaksi.

Samoin kuivamarinoidut lampaan ulkofileet.

Lammasfileiden kanssa tarjottavaa chiliyrittiseosta.

Mantelit valmiina grillipaahtoon.

Tästä tulee couscous. Kaikki kasvikset raakoja.

Sitten couscous niiden päälle, ja sopivasti kiehuvaa vettä päälle.

Couscousin muut ja tuoreet ainesosat, nämä vielä sekaisin ja ruoka on valmis.

Yhdellä piipulla ajattelin pärjätä, nyt on siis sopiva hetki alkudrinksuille.

Ja sehän valmistuu hetkessä. Kesän lemppari, eli mansikkamargarita.

Tuoreita mansikoita tietysti riittävästi mukaan.

Kaikki kamat tehosekoittimeen ja kone päälle.

Näin helppoa se on.

Valmiit drinksut. Laseina Riedelin olutlasit, hyvin toimivat tässäkin.

Apukokki vahtii hiilien valmistumista.

Foliossa paahdetut mantelit sopivat todella hyvin porkkanoiden makuun.

Tässä koko annos, oli kyllä hyvää.

Mausteisen ruoan kanssa voi olla hankalaa saada viiniä toimimaan, mutta tämä Hahnin GSM-sekoitus toimi hyvin.

Jälkiruoan aika.

Makea Icewine on kyllä hieno jälkiruokajuoma.

Kuvia myös toisesta grillaussetistä, nyt makkaroita ja kanaa. Jälkiruokana grillattu ja maustettu ananas.

Nämä ovat ihan kohta valmiita, 2 minuuttia vielä.

Valmis annos kastikkeineen ja tahnoineen.

Myös kokki ehti itsekin pöytään ja nauttimaan.

Jämi MTB

Olen ollut tietoinen Jämin maastopyörämahdollisuuksista jo useamman vuoden, mutta vasta nyt pääsimme sinne itse. Tälläkään kertaa en osallistunut itse Jämi MTB kisoihin, vaan olimme tuolla vain lomailemassa ja siinä sivussa hieman maastureiden kampia pyöritettiin.

Kartan perusteella maastoon oli merkattu kaksi erilaista MTB-reittiä, ja ajoimme niistä pidemmän lävitse. Teknisesti maasto oli meidän mielestämme hyvin helppoa ajettavaa, paljon helpompaa kuin esimerkiksi Tahkolla tai Syötteellä. Reitti oli hyvin merkitty, joten sen seuraaminen ei ollut lainkaan vaikeaa. En tiedä mitä muita pätkiä itse Jämin MTB-kisaan kuuluu, mutta kangasmaastoa tuolla seudulla kyllä riittää. Samoin vaihtoehtoja. Toivottavasti itse kisassa on myös hieman enemmän teknisiä haasteita, sillä laskujemme mukaan tuolla yhdellä merkatulla reitillä oli tasan yksi vaativa nousu, ja muutamassa alamäessä paljon löysää hiekkaa. Siinäpä ne tekniset haasteet tuolla reitillä olivat. Muuten kyllä noita polkuja oli kiva ajella, ja vauhtiakin pystyi helposti pitämään yllä.

Maastosta löytyi vaikka millä värillä maalattuja muita reittejä, mutta niitä ei meidän logiikan mukaan ollut kyllä merkitty maastopyöräkarttaan, mikä sinänsä oli harmi. Mutta kyllä tuonne voi uudelleenkin lähteä polkemaan, esimerkiksi sitä keltaisella täplällä tai puna-valkoisella raidalla merkittyä reittiä. Minne ikinään ne sitten päättyvätkään. Eksymisenvaara on kuitenkin melko minimaalinen, kääntää pyörän takaisin tulosuuntaan ja ajaa takaisin mökille. Ehkäpä tämä pitää tehdä vielä tänä syksynä uudestaan...

Näitä merkkejä oli kyllä seurata. Lisää vain samanlaisesti merkattuja reittejä.

Tällä kertaa en ollut yksin polkemassa, mikä tietysti oli kovin mukavaa.

Tämän kartan perusteella ajettiin tuo pidempi reissu.

Päivän kovin suoritus oli yksi kovavauhtinen mäkiveto Jämin lentokentällä. Ja tämä piti siis tehdä kuvaa varten. Kuvassa oli vauhtia 30 km/h ja tämä siis ylämäkeen...

Ihan kivaa oli ajella, ja ehkä mä joku vuosi käyn sitten täälläkin kisaamassa....

Kalajoen tunnelmissa

Posiolta suuntasimme jo takaisin kohti etelää, ja kohteemme oli meille jo kovin tuttu Kalajoki. Tämä kohde on valittu erityisesti koirien takia, sillä löytämämme syrjäinen hiekkaranta on kuin tehty koirien temmellyskentäksi. Nuorempi Poppis diggaa siitä ihan kybällä, kun välillä voi mennä kahlaamaan matalaan veteen ja seuraavaksi voi hyökätä Sohvin kimppuun. Mutta kyllä Sohvikin tuosta mestasta tykkää, vaikkakaan se ei noista vesileikeistä enään juurikaan perusta. Paitsi silloin kun on pakko pelastaa joku meistä, tai jos siitä saa jotakin palkkaa.

Muutenhan Kalajoki on niin tasaista, että maantiepyörälläkin saa oikein etsiä mäkiä. Yhden pitkän lenkin ehdin tuolla tehdä, ja sillä reitillä taisi olla kokonaista kaksi hivenen isompaa mäkeä, eli maastoltaan tuo on hyvin helppoa ajettavaa. Mutta tästä lisää toisessa kirjoituksessa.

Kalajoen kuvioihin kuuluu myös pakollinen käyminen kaupallisella. Tämänkertaisesta mökistä ei ollut kuin hieman yli kilometri paikalliseen irkkubaariin. Sinne siis heti ekana iltana. Kesäterassi ja hyvää juomaa, siitä on hyvä setti tehty. Vielä kun he saisivat ruoan tasoa nostettua, niin homma olisi vielä paremmin. Nimittäin taas tuli tuolla syötyä, ja taas tuli myös petyttyä. Tai ainakin oma kanaburgerini oli aika mitäänsanomaton, itse teen varmasti parempia.

Muina iltoina viihdyttiin mökin mukavissa oloissa. Mökki oli myös kohtuullisen lähellä koirarantaa, hieman yli kilsa sinnekin, joten jokainen päivä siellä tuli oltua. Mökin nimi oli Rautamaila, ja se oli lähellä Kalajoen golfpuistoa. Hyvä mökki, jonne voi palata uudestaan. Italialaisella menulla mentiin loput päivät, sillä tarjolla oli sekä Panzanellaa eli leipäsalaattia että mafiamiesten pastaa. Molemmista tein omat versioni, joissa perinteet saavat poistua, ja makua modataan kohti omia mieltymyksiä. Kyllähän noista molemmista hyvää tuli, vaikka mökin keittiöominaisuudet eivät tietysti olleet kotikeittiötä vastaavia. Mutta kun mukana on riittävästi omaa keittiörompetta, niin myös safkat onnistuvat.

Ohessa kuvaotoksia, jotka tällä kertaa painottuvat ruoka- ja juomakuviin...

Alkuilta Sandyssä. Mukava tunnelma.

Eka ruoka. Tämä taisi olla parempaa kuin omani.

Burgeriannos. Tämä oli kyllä pettymys, ei jatkoon.

Leipäsalaatin tekeminen alkaa leipäkuutioista.

Sitten tehdään itse salaatti.

Itse tarjoan salaatin seurana paahdettua serranonkinkkua.

Viinit eivät tulleet italiasta.

Siinähän se, valmis ja maittava leipäsalaattiannos.

Seuraavaksi oli vuorossa Clemenzan pastaa, joka alkaa aina tomaattikastikkeen tekemisellä.

Karitsapullat valmiina.

Annoksen juju on tässä, eli pullat kypsennetään tomaattikastikkeessa, ja näin myös kastike saa runsaasti lisämakua.

Taas valmista, eipä muuta kuin syömään.